Toinen adventti
Sain nukkua aamulla pitkään kun mies vei koiran aamulenkille. Tosin heräsin siihen, että lapset tappeli käsirysyä sohvalla. Hohhoijaa! Viikonloput on joskus pitkiä ja vaikeita, saati pidemmät lomat. Tulis lunta kunnolla niin voisi passittaa poejat kelkkamäkeen purkamaan energiaa.
Aamupäivällä pyöräytin todella hyviä pikkuleipiä, joita täytyy tehdä vielä ennen joulua lisää koska ne ovat ihan järjettömän hyviä! Tämä erähän ei riitä millään sinne asti. Valmistin taas joulusalaisuuksia, mutta siinä ei liene mitään uutta.
Kauheasti kehtuutti lähtee kirkolle kauneimpiin joululauluihin, mutta sain itseni kuitenkin lähtemään. En ole aina ihan samaa mieltä laulettujen laulujen kauneudesta, mutta tänä vuonna ei sentään laulettu "Joulupuu on rakennettu". Nautin yhteislaulusta ja lauloin sydämeni kyllyydestä.
Ihmettelin miehelleni äänen kotona sitä, että monet minua vanhemmatkin lukivat monen vanhan ja tutun joululaulun sanat vihkosta. Minä osaan useimmat niistä ulkoa, koska ne on koulussa opeteltu. Ja olen luullut, että kaikki muutkin ovat ne opetelleet. Me siis opettelimme ne ulkoa. Eikä vain esityksiin, vaan muutenkin. Toki meillä on kotonakin laulettu ja ehkä minulla on ollut jonkinlaista henkilökohtaista kiinnostusta oppia sanat. Minun lapsuusmuistot ovat hataria ja katkonaisia ja osittain vääriäkin, mutta tästä ulkoaopettelemisesta mulla on todella selkeä muisto. Mikä tietystikään ei tarkoita sitä, että se olisi oikea. Mieheni sanoi, ettei hän muista että olisivat opetelleet lauluja ulkoa. Ehkä saan tässä asiassa sitten kiittää ala-asteen luokanopettajaani.
Kun laulut päättyivät ja ihmiset tekivät lähtöä kotiin, vieressäni istunut nainen kääntyi minuun päin ja sanoi "Sinulle on kaunis ääni". Saan kuulla tämän kommentin lähes joka joulu. Minä en oikein osaa ottaa sitä vastaan. Hämmästyn asiasta joka kerta. En pidä itseäni surkeana laulajana, mutten ole oikein koskaan osannut ajatella että minulla olisi kaunis lauluääni. Itseään on toki vaikea arvioida tässä(kin) asiassa. Niinpä hymyilin taas kerran hämmentyneenä ja sanoin "kiitos".
Aamupäivällä pyöräytin todella hyviä pikkuleipiä, joita täytyy tehdä vielä ennen joulua lisää koska ne ovat ihan järjettömän hyviä! Tämä erähän ei riitä millään sinne asti. Valmistin taas joulusalaisuuksia, mutta siinä ei liene mitään uutta.
Kauheasti kehtuutti lähtee kirkolle kauneimpiin joululauluihin, mutta sain itseni kuitenkin lähtemään. En ole aina ihan samaa mieltä laulettujen laulujen kauneudesta, mutta tänä vuonna ei sentään laulettu "Joulupuu on rakennettu". Nautin yhteislaulusta ja lauloin sydämeni kyllyydestä.
Ihmettelin miehelleni äänen kotona sitä, että monet minua vanhemmatkin lukivat monen vanhan ja tutun joululaulun sanat vihkosta. Minä osaan useimmat niistä ulkoa, koska ne on koulussa opeteltu. Ja olen luullut, että kaikki muutkin ovat ne opetelleet. Me siis opettelimme ne ulkoa. Eikä vain esityksiin, vaan muutenkin. Toki meillä on kotonakin laulettu ja ehkä minulla on ollut jonkinlaista henkilökohtaista kiinnostusta oppia sanat. Minun lapsuusmuistot ovat hataria ja katkonaisia ja osittain vääriäkin, mutta tästä ulkoaopettelemisesta mulla on todella selkeä muisto. Mikä tietystikään ei tarkoita sitä, että se olisi oikea. Mieheni sanoi, ettei hän muista että olisivat opetelleet lauluja ulkoa. Ehkä saan tässä asiassa sitten kiittää ala-asteen luokanopettajaani.
Kun laulut päättyivät ja ihmiset tekivät lähtöä kotiin, vieressäni istunut nainen kääntyi minuun päin ja sanoi "Sinulle on kaunis ääni". Saan kuulla tämän kommentin lähes joka joulu. Minä en oikein osaa ottaa sitä vastaan. Hämmästyn asiasta joka kerta. En pidä itseäni surkeana laulajana, mutten ole oikein koskaan osannut ajatella että minulla olisi kaunis lauluääni. Itseään on toki vaikea arvioida tässä(kin) asiassa. Niinpä hymyilin taas kerran hämmentyneenä ja sanoin "kiitos".
Kommentit
Lähetä kommentti