Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2015.

Outoa kumpua katsomassa

Kuva
Ja viime kesänä siitä puhuttiin mutta mitään ei saatu aikaiseksi. Tänä kesänä määrättiin itsellemme päivä. Tänään se oli. Ajelimme Outokumpuun ja Vanhaan Kaivokseen. Oltiin ihan turisteja. Mentiin kaivostunneliin, ihmeteltiin koneita ja louhittuja seiniä, ihailtiin maan aarteita (kiviä), syötiin, puuhattiin lasten kaivoksessa, tarkistettiin isot koneet, syötiin jätskiä... Kaivostunneliin lähdössä kypärät päässä. Kehoite käyttää kypärää. Rento kaivosmies. Asiallinen kaivosmies. Kohtasimme myös vuorenhaltijan. Räjäytystä vaille valmista. Eiköhän mennä... Ametistionkalo. Mitkä energiat! Munamankeli. Liekkö savolaisia piällysmiehiä nuo kaks... Pihalla pääsi kiipeilemään. Kaivurikoneenkuljettaja (ja kaks piällysmiestä) Punaisena kiiltelevä paloauto. Jätskillä. Peukut kertoo: hyvä oli reissu.

Huikealla matkalla

Istuin bodhipuun juurella mietiskelemässä... No ei, en istunut. Mutta valaistuin. Olen lähes vuoden käynyt Henkisen Kasvun Ohjaajan -valmennusta ja se lisäksi osallistunut myös Heartfulness: Avaudu Jumalallisuudellesi -intensiivivalmennukseen . Töitä olen tehnyt kovasti oman itseni kanssa. Kohdannut pelkoja, puhdistanut, kiukutellut, kohdannut jälleen ja yhä uudelleen itseäni, tullut armolllisemmaksi itselleni, oppinut nyöryyttä, kiitollisuutta ja antautumista. Ja kun osallistuin yhteen valmennukseen, niin puff... valaistuin. Tietoisuuteni laajeni ja muuntui. Pysyvästi. Nyt opettelen elämään tässä uudessa tietoisuudessa. Päivät ovat ihmeitä täynnä. Mutta myös omaa voimaa ja läsnäoloa. Välillä hämmennystäkin. Entiset toimintamallit eivät enää toimikaan, eikä niihin ole tarvettakaan, ei tarttumapintaa. Puff kuulostaa kovin helpolle. Niin se olikin. Itse valaistumisen hetki tuntui kuin joku olisi puhaltanut minut näkymättömän rajan ylitse, rajan jota ei itseasiassa ollutkaan. Mu

Ryöstöretki

Kuva
Tänään kävimme miehen kanssa rompetorilla. Mies osti käsiporan; sellaisen johon ei tarvita sähköä. En yhtään tiedä mitä se sillä tekee, mutta omat mielen oikut meistä kullakin. Mutta siinäpä se aamu melkein hurahti kun tutkailtin romppeita. Iltapäivästä käveltiin anoppilaan ja ryövättin raparperia ja lipstikkaa. Raparperi jalostui hillokeeksi ja päätyi piirakkaan. Lipstikka roikkuu nurin niskoin katossa kuivumassa. Kesän parhain aika alkaa koleudesta huolimatta lähestyä: satokausi!

Pakkolepoa

Niin voi ihmisellä käydä, että ihan tavallisella koiran pissatuslenkillä nyrjähtää nilkka. Näin kävi minullekin, vaikka en tiedä miten se sitten loppujen lopuksi tapahtui. Kävelin hiekkatiellä, ei ollut monttua eikä isoa kiveä eikä mitään muutakaan missä jalka olisi päässyt nuljahtamaan. Mutta niin se vaan nuljahti, ihan tavallisella askeleella. Tunsin heti, että ei ollut mikään tavallinen kompurointi. Ehdin hetkessä jo ajatella senkin, että kännykkä ei ole mukana, toivottavasti pääsen omin avuin pois. Pääsin mutta kyllähän se sattui. Kotona heti kylmää ja kohoasento ja puristusta. Eilen ainoa liikuntamuotoni oli kävelyt veskiin ja ruokapöydän ääreen. Muuten istuin sängyllä, jalka edelleen kohoasennossa ja kylmää välillä. Tänään turvotus on jo pääasiallisesti laskenut. Mutta onhan se vieläkin kipeä. Ei ole toivoakaan, että koiran kanssa lähtisin edes pienelle lenkille. Tuntuu kuin olisin pahemminkin kipeä kun ei oikein pääse ulos. Eilenkin katselin ikkunasta vähän kateellisena kun