torstai 25. marraskuuta 2010

Viimeisiä viedään...





Enää reilu tunti. Sen jälkeen suljen tämä työpaikan oven viimeisen kerran, ainakin työntekijänä.


Sain äsken läksiäislahjan: kossupullon ja geisha-konvehteja ison kasan! Sisäpiirin vitsiä. Se hyvä puoli asiassa oli, että homma meni nauruksi - sillä hetkellä. Kun sitten äsken lueskelin tarkemmin mitä oli kirjoitettu laatikoiden kylkeen ja korttiin... No tuli kyllä haikeus ja se itkukin.


Huomenna ei enää ehdi itkeä. Uusi työ ja uudet haasteet, uudet ihmiset ja uudet naurut, ja ehkä itkutkin.


 

maanantai 15. marraskuuta 2010

Sanojen estetiikkaa





Joulu lähestyy. Ja hassuja minäkin pohdin kuten sanojen kauneutta. Suomen kieli on toki kaunista mutta.


Englannin sanat "joy" ja "merry" ovat mielestäni esteettisesti kauniita sanoja. Merry Christmas -toivotus on paljon kauniimpi kuin hyvää joulua. Iloista joulua vielä menettelee, mutta ei ole sekään kovin kaunis mun mielestä. Mun suosikki suomenkielessä on se kun joulurauhajulistuksen lopussa sanotaan: "Lopuksi toivotetaan kaupungin kaikille asukkaille riemullista joulujuhlaa" Nimenomaan tuo riemullista joulujuhlaa. Siinä on mielestäni jotain esteettisen kaunista.


Noh, tämä liittyi nyt vain muutamaan suht jouluiseen sanaan. Mutta jollain tavalla itsestäni tuntuu kovin ratkiriemukkailta nämä mun mietiskelyt

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Ennen syntymää...





Rakas 4,5 Weeni kertoi meille tänään:


Hän on ollut "kävelyluolassa" ennen kuin on tullut äidin mahaan. Luolasta on päässyt siltaa myöten äidin mahaan. Hänellä on ollut avain joka on käynyt vipuun jolla sitten on saanut sen sillan. Joku nainen on sanonut että sitä avainta ei saa kertoa kenellekään. Myöhemmin tuli ilmi että pojalla on ollut toinenkin avain; siihen että pääsee pois äidin mahasta. Se jäi vähän epäselväksi auttoiko tuo avain syntymään vaiko jotain muuta. Vahvemmin kuitenkin kuulosti siltä että auttoi syntymään.


Aika mielenkiintoista. Henkisessä kirjallisuudessa törmää toisinaan käsitteeseen syntymänluola tms. Joka tapauksessa luola jonka läpi tullaan ennen kuin inkarnoidutaan, synnytään.


 

perjantai 12. marraskuuta 2010

Uusia tuulia





Irtisanouduin eilen nykyisestä työstäni. Aloitan uudessa työssä 26.11. Ihan en vielä ole täydellisesti tätä asiaa sisäistänyt. Mutta jostain syystä hengitän helpommin.


Tähän sitten tultiin. En halua tässä lähteä ruotimaan kaikkia yksityiskohtia miksi tällaiseen ratkaisuun päädyin. Noin summauksena voin vain todeta, että toisinaan on mietittävänä mihin ihmisolentona kykenee. Toisaalta voi olla paikallaan miettiä milloin on aika siirtyä eteenpäin, henkisenä olentona. Jossain vaiheessa voi olla paikallaan myöntää että elää itsensä äärirajoilla ja on syytä miettiä onko se tarpeellista.


Reaktiot ovat olleet mielenkiintoisia. Osa reaktioista on ollut ihan odotettuja, osa ei niin odotettuja. Itseasiassa olen itse vähän yllättynyt   Silloin kun aloitin, ajattelin että tätä sitten teen monta monta vuotta, koska olin kyllästynyt määräaikaisiin työsuhteisiin. Noh, olenhan mä nyt kuitenkin ollut täällä sen vajaa 3 vuotta.


 

lauantai 6. marraskuuta 2010

Pään sisäisiä ongelmia





Olen rakentanut pääni sisälle kaksi omasta mielestäni isoa ongelmaa jotka ahdistavat minua ajoittain suunnattomasti.


#1 Minulla ei tällä hetkellä ole omaa kotia. Asun anopin kotona. En voi kutsua ystäväniä käymään. Yritän olla mahdollisimman vähän häiriöksi anopille, ja koska jo pelkästään se että asumme hänen kotonaan aiheuttaa hänelle häiriötä, en millään voi pyytää ketään kylään koska se aiheuttaa lisähäiriötä. Minä niiiiiin odotan omaa kotia johon voi kutsua ystäviä... jos kukaan enää silloin suostuu tulemaan.


Mä haavailen että mun kotona olisi suurin piirtein avoimet ovet ystäville ja he voisivat tulla ja olla kuin kotonaan. Että heillä ei olisi tunnetta että he ovat kylässä, vieraisilla. Mä haaveilen sellaisesta rennosta tunnelmasta ja ihmisistä ympärillä. Joo, mä tarvitsen aika ajoin yksinäisyyttä mutta osaan kyllä ottaa sen yksinäisen oman ajan silloin kun sitä tarvitsen.


#2 Joulu. Rakastan joulua ja haluan laittaa jouluksi kaikkea kivaa kotiin. Ainiin, paitsi että taas törmätään siihen ettei mulla tällä hetkellä ole kotia! Jääkö minulta nyt yksi joulu jotenkin väliin? En tiedä. Ahdistavaa...


 

keskiviikko 3. marraskuuta 2010

Tilannekatsaus





Hiljaista on elo ollut ... blogissa... Sehän tarkoittaa lähinnä sitä että elo on ollut muuten tosi vauhdikasta


Työelämässä on ollut kiireitä ja muutoksia, ja se on ollut kovin stressaavaa. Mutta kylläpä tästä selvitään.


Toissa viikonloppuna ajelin ystävän kanssa Tampereen seudulle tapaamaan yhteistä ystävää. Se olikin ihan huippu reissu! Pientä shoppailua, hyvää ruokaa, ihanaa rakasta seuraa!   Edes pieni nenän tukkoisuus, lukkiutunut korva ja uhkaava silmätulehdus eivät pysäyttäneet minua.   Sellainen elämää kohottavat tapahtuma oli kyllä tämä.


Viime viikonloppuna ajelin sitten Kauhajoelle. Ajattelin vähän opiskella ja mahdollisesti vaihtaa alaa. Lähdin kalevalaisen jäsenkorjauksen kurssille. Tokihan tämä on vasta peruskurssi ja viime viikonloppu oli vasta sen ensimmäinen osio. Mutta kaikki se mitä puhuttiin, tehtiin, oltiin... Mä tunsin olevani niiiiiin oikeassa paikassa, että perjantaina iltana oli kyyneleet lähellä


Tänään onkin sitten kampaaja ja Paraseuran huasteluilta. Että muistakaahan tulla huastelemaan klo 18 alkaen! 


Tulevan viikonloppuna vaihdan totaalisen vapaalle muutamien erittäin mukavien ihmisten kanssa. Joskus pitää vähän nollata