torstai 23. toukokuuta 2013

Ja pääskysestä ei päiväkään

Tänä aamuna näin eka kertaa tänä kesänä pääskysiä. Nyt on siis tosiaankin kesä :-)

Tuomi kukkii ja kielossakin näytti olevan nuppuvarsia.

Esimiehestäni ... siis -naisesta tuli tänään mummi. Jotenkin minulle tuli siitä todella hyvä mieli. Sen suuren rakkauden jota lapsi saa osakseen oikein tunsi!

Huomenna pojilla onkin vapaa päivä koulusta ja eskarista. Toisella on lääkärikäynti emmekä lähde ajelemaan sen asian takia edes takaisin. Saavat olla töissä hetken aikaa mukana ja menevät sitten isänsä kanssa syömään ja sitten elokuviin. Minä teen töitä sillä aikaa.

tiistai 21. toukokuuta 2013

Kesä tuli toukokuussa?

Kesäinen ilma suorastaan syöksähti päälle. Sunnuntaina oli liian kuumaa minun makuun. Silloin juhlittiin esikoisen pyöreitä eli 10-vuotisjuhlia. Paikalla oli ensin sukulaisia ja kummeja ja sen jälkeen luokkakavereita. Hauskaa kuulemma oli. Tarjottavaakin jäi. Erityisesti sipsejä, popcorneja ja karkkia. Kukahan ne syö...

Vaikka tänäänkin on ollut parikymmentä astetta lämmintä, niin tuuli on pitänyt huolen siitä ettei ole ollut tukalaa. Olemme Helmin kanssa parina päivänä tehneet pitkän lenkin ja olo on ollut kummallakin sen mukainen. Ei olla totuttu niin pitkiin kävelyihin ja jalat itkee, mulla ainakin.

Mutta kun sieltä metsästä ei malta tulla pois! Pitää katsoa mihin tuokin polku vie, mitä on tuon kiven takana, kuunnella kun käki kukkuu ja tuuli humisee puissa... En ole vuosiin kuullut kunnolla käen kukuntaa mutta nyt olen siitä saanut nauttia. Ollaan Helmin kanssa yhdessä ihmetelty kun lehdet on ilmesty puihin ja mustikan varpuihin, ja mustikoihin kukat. Ja kun kielon lehdet ilmestyivät yhden yön aikana. Tänään haistettiin vieno tuomen tuoksu, kuin lupauksena pian ilmassa leijuvasta huumavasta tuoksumerestä.

Olen katsellut lenkkipolun varren lammessa olevaa joutsenta. Se on ollut yksin. Eilenkin se oli yksin. Mutta tänään joutsenia olikin kaksi! Taisi löytää itselleen puolison <3

Pojat kävivät tänään leikkaamassa mummolassa nurmikon. Minäkin kuulin päivän kesäluontoäänen naapurista kun jotkut muutkin leikkasivat nurmikkoa. Meidän pihassa sitä ei vielä ole, ja mä toivon ettei sitä juurikaan tule koska haluan pihan täyteen erilaisia istutuksia. Ehkä sitt joskus. Ensin miehen pitäisi kiinnittää räystäskourut paikalleen ja erottaa laudoilla noin 40 cm seinästä alue pihasta. Sitten vasta tulee mies koneen kanssa levittämään nuo meidän vuoret ja tasoittamaan pihan. Sen jälkeen pääsisi sitä laittamaan. Epäilen että kasvimaata näin ollen pääsee laittamaan vasta ensi vuonna, mutta onhan meillä tänäkin vuonna kasvihuone.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Silloin tyyni oli pinta veen

Tänään oli Paraseuran keskusteluilta. Menin sinne vähän huonolla tuulella ja ensimmäistä kertaa vähän innottomasti. Mutta sepä kääntyikin iloksi ja nauruksi! Kyllä meillä on mukavaa porukkaa!

Kotimatkalla ajelin auringonlasku takanani ja voi että oli tyyntä. Rakennukset ja puut heijastuivat tyynestä pinnasta. Oli niin kaunista!

Mieheni sai lannoitekartoituskyselyn. Kyselyssä kysytään mm. millaista karjaa meillä on ja onko meillä lietesäiliötä. Mielenkiintoista. Ei meillä ole maatilaa =D Joo, kyllähän tämä on ollut joskus Kuoppaharju -niminen tila mutta on aikoja sitten muutettu tontiksi jota tämä nykytermistössä enemmän onkin. Mutta tietysti tämän tilan mailla käyskentelee joskus emäntä koiransa kanssa askareissaan ;D Laitan joskus emäntä kuvan jahka semmoinen saadaan otettu.


10 vuotta sitten

Tänään paistaa aurinko, toisin kuin 10 vuotta sitten. Koko toukokuun alku oli ollut lämmin mutta vettä oli tullut vähäisesti. Ja sitten saapui 15. päivä joka ei oikeastaan valjennut, koska taivaan peittivät harmaat sadepilvet. Minä en niitä tosin nähnyt koko ajan, koska olin majoittunut KYSiin synnytyssali kolmoseen ja toivoin kovasti että synnytys käynnistyisi. Kyllähän se sitten käynnistyikin ja 21.32 syntyi maailman esikoispoika 4000 g ja 50 cm. (pyöreiden lukujen takia olen sanonut että synnytyssalin kello oli 2 minuuttia edellä!) Ja kun seuraavana aamuna katsoin pojan kanssa KYSin ikkunasta ulos, oli tullut kesä.

10 vuotta on mennyt nopeasti, ja ennen kuin huomaankaan poika onkin jo mies ja täyttää 20 vuotta! Voi sentään! =)

Oikeasti ole todella iloinen, että meillä ei enää ole pikkulapsia. Minulle poikien vauva- ja pikkulapsiaika ei ole mitenkään auvoista aikaa jota kaiholla muistelisin. Olen oikein tyytyväinen siihen, että pojat ovat 10- ja 7-vuotiaat. Toki heidän kanssaan on sitten omat haasteet, mutta jotenkin pystyn käsittelemään niitä paljon paremmin. Vauvatkin on ihan kivoja... kun ne voi palauttaa omille vanhemmilleen ;D

Sunnuntaina sitten juhlitaan sukulaisten ja ystävien kanssa näitä ensimmäisiä pyöreitä juhlia. Tänään on koulussa karkkitarjoilu

tiistai 14. toukokuuta 2013

Muutto

Päätin tänään, että muutan blogini tänne kokonaan.

Olen viime kesästä saakka odottanut, että vuodatus.net saataisiin kursittua takaisin kokoon ja ehkä entistä ehompana. Tämän vuoden puolella siellä vaihtui ylläpito ja homma meni uusin kehyksiin. Se nyt vaan tökkii. Ei voi mitään. Homma ei pelaa, ylläpito ei vastaa, pitkään aikaan ei ole tullut luvattuja ominaisuuksia. Itseasiassa päinvastoin; seuraamani blogit katosivat bittiavaruuteen uutisvirrasta.

En tiedä vielä osaanko rakentaa majaani tännekään, mutta tällä hetkellä tämä tuntuu paremmalta vaihtoehdolta.

Täältä löytyy entisen blogin historiakin. Paitsi ne kuvat jotka katosivat viime kesänä siinä kuuluisassa vuodatuksen palvelimen poksahduksessa.

maanantai 13. toukokuuta 2013

Keväinen maanantai

Eilen oli äitienpäivä. Niin lämmintä, ulkona meinaan. Vaikka varmaan se oli monessa perheessä kuvainnollisestikin lämmintä. Me olimme anoppilassa äitienpäiväkahveilla ja minä tongin anoppilan varastoissa meidän tavaroita. Kyllä! Meillä on edelleen tavaraa anoppilassa. Tosin osa on semmoista varasto kamaa kuten poikien pieneksi jääneitä vaatteita ja vaikkapa kukkaruukkuja. Vaatteita kaivoin sisaren pojalle.

Satu tuolla aiemmassa kirjoituksessa kommentoi odottavansa joutsenia ja kurkia. Ei me niitä kyllä enää odotella kun niitä on näkynyt jo kuukausi sitten =) Ja kuulunut. Äitienpäiväaamuna on varmuudella kuultu käenkukunta. Ehkäpä se innoistui edellisen yön pikaisesta mutta rajusta ukkosesta. Sekin on siis tälle keväälle jo koettu. Lapset nukkuivat autuaan tietämättöminä asiasta.

Tänäänkin on lämminpäivä. Tosin minä nautin siitä sisätiloissa. Täällä on onneksi viileää. Minä kun en tunnetusti nauti niistä kuumista päivistä. Vaikka eihän nämä päivät vielä ole mitään ahdistavan kuumia! Kasvit tarvitsevat lämpöä joten niiden takia tietysti toivoo sitäkin.

Menen tänään paikalliseen Lehto ry:n tapaamisen. Tämä on kolmas jossa olen mukana. Kun ei ole vielä vissiin tarpeeksi näitä vapaa-ajan aktiviteetteja. =P Välillä mä haavailen, että olis varaa jäädä kotiin niin kerkeis harrastaa kaikkee sitä mitä haluais =D En vaan tiedä saisinko mitään aikaiseksi kuitenkaan...

maanantai 6. toukokuuta 2013

Pehmeää

Tänään pääsin vasta kuuden jälkeen koiran kanssa ulos. Kaupassa juutuin juttuihin kolmenkin eri ihmisen kanssa. Semmoista se täällä alkaa jo olla; tulee tuttuja vastaan joiden kanssa pitää haastaa. Kaupassa ei välttämättä ihan vaan käväistä pikaisesti. :-D

Mutta voi miten ihana ilma! Niin pehmeä, lempeä, suloinen. Taisi olla ensimmäinen keväinen ilta jossa oli mukana aavistus kesästä. Metsän tuoksuun oli sekoittanut ripaus kesää.

Metsän tuoksusta tuli mieleen, että koiramme ei mielestäni haise koiralle vaan tuoksuu metsälle! Ja vaikka se on kastunutkin sateessa, niin Helmi ei haise. Se on hieno neiti ;-D

Oppikohan esikoinen tänään jotain... Hänellä oli tänään liikuntakerhossa kevään viimeinen kerta, ja kotiin asti tuli viestiä että viimeiselle kerralle saa ottaa herkkuja mukaan. Kysyin pojalta mitä haluaa ottaa ja hän sanoi ettei ota mitään. Minä en sitten houkutellut; ajattelin että olkoon, en jaksa aina olla houkuttelemassa tämmöiseen lasta. Nukkumaan mennessä poika sanoi "Äiti, olisi ehkä sittenkin kannattanut ottaa herkkuja. Minulle tuli vähän kateus kun toisilla oli." Niinpä niin.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

Sateinen sunnuntai

Ei vaan nyt meinaa muistaa iltaisin kirjoittaa. Samahan se on mihin aikaa päivästä kirjoittaa joten kirjoitanpa nyt kun muistan.

Eilen kävin kynttiläkutsuilla. Ja voi kun minua harmitti esittelijän puolesta kun oli niin vähän ihmisiä! Olisivat nyt edes tulleet päiväkahville kun oli kaikille kyläläisille avoin tilaisuus. Oli kyllä kahvia ja pullaa varattu useammalle kuin kolmelle henkilölle. Minäkin menin sinne vähän niinkuin tapaamaan kyläläisiä, mutta vähäiseksi jäi.

Eilenkin oli kosteaa joten lämmitimme hieman leivinuunia ja illalla tietenkin lämpesi sauna.
Mietin eilen, että kovin moni valittaa vatsaansa ja miten herkästi siihen koskee tai on muita vatsavaivoja. Mikä meidän ravinnossa on vialla? Minä tiedän nyt, että osa minun vatsavaivoista johtuu laktoosista ja noudatan laktoositonta ruokavaliota. Mutta silti minun koskee toisinaan vatsaa ja turvottaa. Yritän nyt siis paikallistaa mikä muu aiheuttaa vatsavaivoja.

torstai 2. toukokuuta 2013

Tehokasta toimintaa

Tilasin viime viikolla itselleni takin. Sain sen perjantaina ja se oli himpun verran liian pieni joten maanantaiaamuna laitoin sen postin mukana takaisin ja vaihtoon. Sain vaihtotakin tänään! Jos vappua ei olisi ollut välissä, olisin saanut takin jo eilen. Siinä oli tosi tehokasta toimintaa.

Uutta takkia piti testata tietenkin heti koiran ulkoilutuksessa. Oli tehokas suoja tuulta vastaan. Toimii siis.

Kuovi on huutanut jo ainakin kaksi viikkoa. Siinä on jotain ikiaikaista ja sielua koskettavaa. "Kun kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle." No eipä ois tullu enää mielenkään siinä vaiheessa kun eka kerran kuovin huudon kuulin tänä keväänä. Toissa keväänä meillä oli miehen kanssa kiistaa onko huutaja kuovi vai joku muu lintu. Viimein minun oli pakko kaivaa netistä kuovin huutonäyte koska mies ei uskonut minua. Itse tiesin 100 % varmasti huudon kuuluvan kuoville. Olen minä sitä sen verran monta kevättä kuunnellut.

Äsken kun katsoin Mentalistia telkkarista, huomasin jotain liikettä pihalla. Pupu! Tuolla se loikki meidän takapihalla ja etsi jotain syötävää. Koira oli miehen kanssa iltalenkillä joten se ei päässyt hepuloimaan.

Aamulla ihmettelin miksi kasvihuone näyttää niin oudolta. Oi ei! Katossa oli reikä. Yksi elementti oli lähtenyt jonnekin. Aamulenkiltä tullessa huomasin että se piilotteli kasvihuoneen takana. Mies huomasi sitä pelastaessaan, että seinästäkin oli lähtenyt elementti. Eilen oli niin kova tuuli, että elementit eivät olleet pysyneet pidikkeissään. Pitänee keksiä joku ratkaisu.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Vappupäivä

En ole pitkään aikaan oikeastaan kirjoittanut mitään. Elämässä on asioita joista en ainakaan toistaiseksi halua tai voi kirjoittaa. Osa syistä on minusta riippumattomia. Mutta tein jälleen päätöksen, että toukokuun aikana pyrin kirjoittamaan jotain joka päivä. Onhan elämässä sellaisiakin asioita joista voin kirjoittaa.

Kevät on saapunut. Kasvihuoneessa on suoritettu kevätsiivousta ja valmisteluja tulevaa satokautta varten. Kodinhoitohuoneessa on rasioihin kylvettynä esikasvatusta varten yhtä sun toista ja monen moista. Saa nähdä tuottaako ne koskaa satoa. Esikoiseni on kyllä koulussa osoittautunut viherpeukaloksi herneenversoja kasvattaessaan. Jospa antaisin kasvatushommat pojalle kotonakin... No en varmaan ihan kokonaan kuitenkaan anna, koska sormien multaan upottaminen on ihanaa!

Olemme päässeet Helmin kanssa jälleen kunnolla metsään. Oi sitä onnea! Niin koiralla kuin minulla. Harjun vieressä asuminen on rikkaus! Kyllä metsä lataa. Muistuipa mieleen parin kolmen vuoden takainen meediotilaisuus jossa sain mummilta viestiä, että luontokin näyttää taas voimansa. No niinpä näyttää näyttävän.

Antoisaksi on osoittautunut myös se, että pojat lähtevät toisinaan metsälenkille mukaan. Katselemme yhdessä heräävää luontoa ja keskustelemme elämästä. Tänään pohdimme sitä, että mitä jos elämä onkin jonkinlainen peli. Tällä hetkellä minun pelihahmo on nainen nimeltä Ninni-Riikka, ja sillä on kaksi kivaa poikaa, yksi kiva koira, ja ihan kiva mieskin. Ja joku toinen kerta pelihahmoni voikin olla Wilhelm Smith niminen mies joka on taidemaalari Pariisissa vaikka onkin englantilainen. Mietimme myös sitä miten tämä elämänpeli oppii siitä miten pelaamme tätä peliä. Jos pelaamme sitä ilkeästi (eli kohtelemme toisia ilkeästi) mitä luultavimmin myös pelistä omalla kohdalla tulee aika ilkeä. Näin tulimme käsitelleeksi sielunvaellusta ja kanssaluomista. Ja keskustelu lähti siitä kun kuopus kysyi että jos ihmisen sielu syntyy aina uudelleen niin voiko poika syntyä tytöksi.

Kuopus rallatti tänään "Kukkumattia ei olekaan mutta Nukkumattipa on" Tähän minä totesin, että minä totesin eilisiltana että Kukkumatti on ihan todellinen koska se piti minut kukkumassa viime yönä eikä päästänyt Nukkumattia paikalle. Taitaa Kukkumatti olla Nukkumatin ilkeä serkku. Mutta tänään vaikuttaa siltä, että Nukkumatti itse on saapunut paikalle.