tiistai 24. elokuuta 2010

Lempinimipohdintaan...





Olin viikon lomalla laittamassa esikoistani koulutielle. Sillä aikaa toimistoon oli oveni viereen nimeni yläpuolelle ilmestynyt uusi titteli: Syrjälän Shamaani. Mä pysähdyin, tuijotin  sitä muutaman sekunnin, ja puhkesin raikuvaan nauruun. Se titteli on edelleen siellä paikallaan.


Olin hyvin otettu tästä. Tiesin kuka oli ollut asialla ja olin vielä enemmän otettu. Sain ikuisen, kauniin, rakkaan muiston ihmisestä joka on ehkä maailmankaikkeuden valloittavin.


Minulla ei koskaan ole oikeastaan ollut lempinimeä. Varmaan siksi että etunimeni on liikaa lempinimen kaltainen. Noh, silloin tällöin toisinaan joku on sanonut Ninnuskaksi. Olen aina kärsinyt siitä jollain tavalla. En mitenkään traumaattisesti mutta kuitenkin. Alitajunnassa on ollut tunne, että minua ei kukaan rakasta tarpeeksi antaakseen lempinimen, hellittelynimen.


Mielenkiintoisen vivahteen tähän uuteen titteliin, tuo se että olin lomalla sanonut miehelleni että taidan yhä enemmän kallistua shamanismiin. Ja aamulla kun ajoin työpaikan pihaan huomasin että olin unohtanut rumpuni jälleen kotiin. Ehkäpä rumpu seuraa minua tästä lähtien suurin piirtein kaikkialle :D


 

keskiviikko 18. elokuuta 2010

Kaikkeen sitä joutuukin osallistumaan =P



Luovien ihmisten yhteisleikki:



Lupaan lähettää jotain itsetehtyä viidelle ekalle,

jotka jättävät kommentin tähän postaukseen.

Heidän tulee vuorostaan julkaista tämä omassa blogissaan

ja lähettää jotain itsetehtyä viidelle ekalle jotka siihen kommentoivat.

Sääntönä on että tavaran yms. pitää olla itse tehty

ja toimitettu osanottajille vuoden 2010 aikana.


sunnuntai 8. elokuuta 2010

Pyyteettömän rakkauden toimintapäivä





Osallistuin jälleen tänäkin vuonna Pyyteettömän rakkauden toimintapäivään Hankasalmen Revontulessa. Olin lupautunut myymään lippuja ruokapalkkaa vastaan. Oikein hyvä sopimus mielestäni =) Yksi ystäväni oli toisena lipunmyyjänä.


Lähdimme perjantaina heti töiden jälkeen ajamaan kohti Revontulta kolmen naisen porukalla. Yksi meistä oli jo päivällä mennyt lunastamaan mökin kun hän tuli eri suunnalta Suomea. Perillä majoittauduimme mökkiin ja lähdimme illaksi rannalle ja grillikotaan. Rannalla juteltiin, Jaana piti pienen hiljentymishetken ja Kari kertoi muutaman jutun huumorilla höystettynä.  Sitten tuli Juha, joka veti pienen meditaation. Sen jälkeen Kari ja Katja menivät hakemaan speltlettutaikinaa, muurikkapannua ja kirvestä, ja me muut juttelimme rannalla ja Jaana rummutti. Minä istuin nurmikolla ja jonkun ajan päästä ihmettelin mikä mun jalassa tuntuu ilkeältä. Jaa, no ei ihme että tuntui ilkeältä, sillä koko vasen pohje oli täynnä keltiäisiä, suomeksi kusiaisia! Hohhhoijaa! Mun kohtalo on että nämä mukavat pikkumuurahaiset rakastavat minua ;D Noh, mä kyllä sain selkeän ohjeen korkeammalta minältä mennä istumaan rantakivelle mutt mä istuin sittenkin siihen nurmikolle... Mä sitt menin sinne kivelle vahvistamaan maayhteyttä =D Kari paistoi meille taivaallisia speltlettuja ja siinähän se ilta vierähti jutellessa ja lettuja syödessä.


Lauantaiaamuna menimme ennen kymmentä Aurora-saliin töihin. Siellä oli jo monia näytteilleasettajia ja pian rupesi tulemaan ihmisiä sisään. Avaussanojen jälkeen ensimmäinen esiintymys vuoro oli Dan Morilla ja Rijalla. Dan Mor on Valkoinen Sulka -shamaani Saksasta ja Rija suomalaissyntyinen Itävallassa asuva laulaja. Yhdessä he johdattivat meidät hyvin voimalliseen meditaatioon. Minä kummastelin jossain vaiheessa miten tuntuu, että olen jossain korkeassa energiassa mutta silti hyvin kehossani ja tavallaan maassa. Kunnes hoksasi että olen itseni sisällä siinä korkeassa energiassa! Se oli mulle ihan uutta, ja hyvin miellyttävä kokemus!


Meditaation jälkeen ihmetteli miksi mun vasenta jalkaa kutittaa. Pari kertaa rapsutin sitä ja sitten vasta katsoin pohjetta. Apua! Ne muurahaisen puremmat olivat nousseet meditaation aikana valtaviksi pateiksi. Pohdiskelin siinä mitä tekisin. Kari piti tietoiskua ravinnosta ja katselin ympärilleni. Näin aloe vera -esittelijän ja kun Karin tietoisku oli ohi ja lähdimme lounaalle, kävin näyttämässä jalkaani esittelijälle joka antoi minulle näytepakkauksen aloe veraa jalkaani. Jopas helpotti!


Lounaalla saimme erilaisilla spelttuotteilla höystettyjä ruokia; salaatteja, kalaa, lihaa, perunamuusia, kasvispaistosta, omenakiisseliä ja marjapuuroa. Erittäin herkullista!! Dan kysyi minulta saksaksi onko minulla lautasella lohta ja sienikastiketta. Mä siis ymmärsin ihan täysin mitä hän kysyi vaikken ole kovin hyvä saksassa =D  Ja kyllähän mulla oli.


Lounaan jälkeen Juha Tulkki luennoin sisäisen lapsen eheytymisestä. Oli jälleen asiapitoinen ja loistava luento Juhalta, mielestäni ihanalla huumorilla höystettynä. Juhassa ja Danissa on jotain samaa energiaa mistä minä pidän tavattomasti.  <3


Juhan ja pienen tauon jälkeen kuuntelimme Alva Karppista joka on edelleen uskomattoman energinen ja tyttömäinen ikäänsä nähden :) Alvan jälkeen Mysteerikoulun edustaja kertoi siitä mitä on Kultainen Mysteerikoulu ja hän myös veti voimallisen Sydänmeditaation. Kuulin tauon aikana paljon positiivista palautetta meditaatiosta. Minullehan se energia oli tuttua, koska Mysteerikoulun edustaja toimi omassa Mysteerikouluryhmässäni ohjaajana.


Martin Keitel kertoi meille Kristustietoisuudesta mm. Kalevalassa sekä viikinkien ja egyptiläisten mytologiassa.


Viimeisenä muttei vähäisempänä Jaana kanavoi pyyteettömän rakkauden energiaa.


Vaikka virallinen ohjelma oli ohi kohta seitsemän jälkeen illalla niin yöksi jääneistä noin puolet raahasi itsensä vielä rannalle ja grillikodalle. Osa paistoi makkaraa ja söi. Minä puhdistin ja vihin ostamani rummun. =) Yksi meistä kanavoi ja minä tein pienen energiahoidon. Illalla tajusin että kaikki muurahaisten ja itikoiden tökitykset ovat vasemmalla puolella ja mun vasen puolihan on oikutellut monta vuotta... Mun oma mielipiteeni on, että noiden muurahaisten puremien kautta tulee pihalle jotain kuonaa. Nukkumaan pääsimme puolen yön paikkeilla.


Aamulla lähdimme aamiaisen jälkeen jälleen kohti Kuopiota. Minulla oli intuitiivinen parannushetki klo 12. Tällä kertaa minä olin hoidettavana ja Antti hoiti. Tosin Antti totesi hoidon jälkeen, että olipa mielenkiintoinen parannus kun tuntui hoituvan paremmin mitä vähemmän hän teki =D Mielenkiintoista minun mielestä oli se että vasen puoli ei oikeastaan ollut halukas ottamaan hoitoa vastaan... Antti ei ole ennen hoitanut minua mutta menisin kyllä uudestaan. Hoitajan kädet, ja minä kyllä tunsin kaiken mitä Antti teki vaikka hän ei aina koskettanutkaan. Eli energia kyllä kulki.


Koko viikonloppu oli täynnä rakkautta, iloa, naurua, ihania ihmisiä!! Voi kun olisitte saaneet kaikki olla mukana! <3 <3