Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2008.

Työkavereiden kanssa yhteinen lounas!

Meillä on tänään yhteinen lounas työpaikan naisten kanssa. Tarjolla on meksikolainen lounas tacoinen ja tortilloineen. Noh, minähän noudata taas vhh:ta tiukasti, mutta en todellakaan niin tiukasti etten osallistuisi tähän!! Pientä yhteishengen kohotusta, kun yksi työntekijä lähtee opiskelemaan toisella paikkakunnalle. =)

Yleisömeediotilaisuutta pukkaa...

Yleisömeediotilaisuus on  sunnuntaina 17.8.2008 klo 13-15  Suokadun palvelutalolla (Suokatu 6, Kuopio) Hinnat: 12 € / jäsen ja 15 € / ei-jäsen Järjestää Kuopion Parapsykologinen seura *muoks* Meediona Irene Naden

Mansikkainen

En muista olenko avautunut koskaan miehen siskosta ja sen perheestä. Noh, lyhyesti: meillä ei ole hyvät välit. Viime viikolla yllättivät: saimme 5 kg LUOMUmansikkaa! Oli muuten ihan kun karkkia =) Nyt anoppi ilmoitti, että ovat järjestäneet 10 kg luomumansikkaa lisää. Toki näistä maksamme kun mies oli pyytänyt että jos onnistuu niin otetaan. Kaiken lisäksi anoppi on luvannut siivota ja pakastaa ne valmiiksi! Luultavasti saadan vadelmaakin... Ihanaa! Luomumansikoita! =)

Ylimääräinen puolipäivä vapaa!

Aamulla ei päästy nettiin. Kukaan ei voinu tehdä töitä. Koko aamupäivän tj ja atk-hemmo selvitteli asiaa ja me muut hengailtiin aamukahvilla ulkona ja järjesteltiin papereita yms. Positiivista tässä on se että tuli järjestettyä vihdoinkin ne paperit! =D Viimein 11 jälkeen tj totesi että tänään ei päästä tekemään töitä, pistetään putiikkin kiinni ja lähdetään kotiin. Niin sitten tehtiin. Tosin mie sanoin että mie syön kyllä lounaan enkä lähde nälkäisenä ruokakauppaan. Pari kesätyttöö jäi mun kanssa, kun lupasin että heitän ne keskustaan matkalla. Ja onneksi ne jäi. Paikalle pärähti yks tyyppi joka on tj:n kaveri mutta vähän semmoinen varottava heppu. Ei varmasti tee mitään jos ei ärsytä mutta arvaamaton. Oltiin jo siinä sitten poistumassa talosta, tytöt meni jo pihalle, kun tää häiskä tuli kyselemään multa onko mulla mies ja perhe... Totesin täysin pahaa aavistamatta, että onhan mulla. Se rupesi selittämään, että olisi halunnu tutustua lähemmin mukavaa naiseen, ja toivottavasti

Kammottava uni!

Tunnelma oli pimeä. Olin jossain talossa jossa yhtäkkiä sakset leijuivat yksinään ilmassa ja yrittävät leikata ihmisiltä kurkun auki!! Pelottavaa... Minä nappasin niistä saksista kiinni mutta ne oli aika voimakkaat ja kampesivat irti. Sen jälkeen totesin vaan: "Arkkienkeli Mikael, pyydän että autat meitä ja ajat tämän aiheuttaja pois." Sakset kolahtivat lattialle. Se oli ohi. Siitä mielenkiintoinen uni että normaalisti olisin herännyt moiseen painajaiseen. Mutta nyt en herännyt vaan pyysin apua =)

Pahoitanko mieleni liian herkästi?

Töissä on kyllä niin ihmeellistä kuppikuntaisuutta! Kaikkia ei hyväksytä yhteiseen kahvipöytään. Ja auta armias jos miehet tulevat naisten kanssa kahville... hiljaisuus on käsinkosketeltava ja naiset suorastaan paheksuvat sitä että miehet kehtaavatki tulla heidän reviirilleen =O Miksi minä siis pahoitan mieleni? Siksi että jostain syystä minut on luokiteltu tällä hetkellä siihen kastiin jota ei hyväksytä samaan kahvipöytään. Aamulla pyysin yhteiselle kahville ... sain lukea päivän lehden sen sijaan että olisin voinut olla kahvilla yhdessä työkavereiden kanssa. Nytkään kukaan ei tullut pyynnöstäni huolimatta kahville kanssani. Lähdin sitten pois ja tulin omalle paikalleni juomaan kahvin. Voin ihan hyvin sitten vaikka surffailla kahvihetkeni ajan. Onneksi täällä on sentää edes yksi työkaveri jonka kanssa voi kahvitella. Hän on vaan nyt lomalla. Häntäkin syrjitään jatkuvasti, jopa työasioissa. Joskus on käynyt niinkin että tietty ryhmä on yhdessä tilannut pitsaa tai muuta ruokaa,

5. päivä

karppina... noh, tänään söin jäätelökakkua, ja mulle tuli paha olo! Ja se oli imelää. Vähän toisaalta harmittaa että tyhmä söin tuota. Mutta tehty mikä tehty. Sain inspiraation ja nyt on liinavaatteet siirretty vihdoinkin kaapista toiseen. Mun omia ja miehen vaatteita on myös siirrelty, ja Miika vaatteet lipastosta syntyneeseen tyhjään tilaan kaapissa. =) Olen vissiin puoli vuotta sanonut että tämä operaatio pitäisi tehdä. Lisäksi kävin läpi Aaronin vaatteet ja poistin kaikki pieneksi jääneet, ja pistin ne talteen odottamaan tulevaa, eli aikaa kun ne on sopivia Miikalle. Karppaus saa ihmeitä aikaan ;) Vielä meinasin ruveta jynssäämään pesuhuoneen lattiaa kun menin suihkuun mutta totesin sitten että pientä rajaa kun on kuitenkin sunnuntai =P Aijoo, söinhän minä eilen ravintolassa vähän perunaa. Käytiin viikinkiravintolassa koko perheellä. Mutta lähinnä maistelin niitä juustopottuja.

Karppi

Eilisiltana tein päätöksen että nyt taas itseään niskasta kiinni ja suklaat, jäätelöt yms. täysin pannaan. Olen sössinyt todella hyvin alkaneen karppauksen ihan täysin! Minua inhottaa oma läski olemukseni. Näin ihan suoraan sanottuna. Olisi tietenkin kivaa jos saisin kannustusta kotoa, mutta kun en saa. "Ei sinun tarvitse laihduttaa, olet ihan hyvä tuollaisena normaalivartaloisena." Anteeksi? Siis normaalivartaloisena, yli 30 kg ylipainoisena? Ja ihan turha kommentoida, että eikös olekin hyvä kun mies hyväksyy sellaisena kuin olen. Onhan se joo, mutta paskan puhuminen on eri asia. =P