lauantai 27. helmikuuta 2010

Hautajaiset


Tänään oli setäni siunaus- ja muistotilaisuus.


Täysin yllättäen purskahdin itkuun kun arkkua kannettiin kappeliin. En kyllä odottanut moista tunneryöppyä, kun en läheinen ole ollut setäni kanssa. Koko tilanne vain puski läpi kaiken. Surun siitä, että lopullisesti on mennyt mahdollisuus paikata välejään sedän kanssa, surun siitä että serkut ovat menettäneet isänsä ja pikkuserkut ukkinsa... muistot mummin ja ukin hautajaisista... se hetki kun tajuaa että omien vanhempien ikäpolvi on kuitenkin niin pian poissa, kaikki. Ja sitten tuli se hetki kun tajusin, että minulla ja sedällä on ollut yllättävän paljon yhteistä... ja suru siitä että nyt on myöhäistä enää jakaa niitä asioita.


Ja samaan aikaan oli ilo siitä, että jäljelle jääneessä perheessä oli niin paljon rakkautta ja läheisyyttä, ketään ei suljettu ulkopuolelle. Ilo siitä, että serkkujen kanssa läheisyys tuntui hyvälle ja oikealle. Kun astuin kappeliin halasin lesken ja kaikki 3 serkkuani. Vasta jälkeenpäin välähti mielessä oliko se soveliasta. Olipa tai ei, se oli sponttaani ja tuli sydämestä. Ei olisi ollut minun tapaista kätellä ja esittää sanoilla suruvalittelu. Tuntuu että halauksessa kerrottiin kaikki.


Serkkuni lapset ja meidän pojat juoksentelivat koulun käytävillä iloisessa naurussaan. Niin kuin lapsilla on tapana. Suru jäi kappeliin. Muistotilaisuudessa oli tilaa naurulle kun onnelliset muistot pulpahtelivat pintaan.


Nyt loppuivat sanat.


 

torstai 25. helmikuuta 2010

Mä ja mun läskit


Olen taas pohdiskellut mun läskejä. En mitenkään vakavasti tai itsesäälissä rypien. Kunhan olen mietiskellyt.


Olen ehkä joskus aiemminkin kirjoittanut, että mun mielestä ne ovat suojamuuri. En edelleenkään tiedä miltä ne suojelevat minua, tai ovat alunperin suojelleet. Muista melko tarkkaan sen hetken kun lukioikäisenä päätin, että olen lihava. Muuta selitystä en keksinyt sille ettei minulla ollut kavereita.... En minä oikeasti silloin ollut edes ylipainoinen!


Sen jälkeen olen välillä saanut itseni kiinni ajatuksesta, että joku ei esim. halua tehdä mun kanssa töitä sen takia että olen lihava. Tiedän, järjellä tajuan että tuo on ihan typerä ajatus! Mutta se ajatus on olemassa ja tunne. Ja ajattelen että joku ei voi millään tykätä minusta koska olen lihava.


Viime aikoina olen huomannut myös sellaisen ajatuskuvion, että jos joku on seurassani läskeistäni huolimatta, niin kyllä se sitten tykkää minusta.


Haluaisin päästä näistä ajatuskuvioista eroon. Miten?


Mielenkiintoista on myös se, että omassa sisäisessä tilassani mä olen kyllä ihan eri näköinen kuin mitä mä olen kun katson peiliin. Rehellisesti sanottuna säikähdän joskus peilikuvaani...


 

tiistai 23. helmikuuta 2010

Diagnoosi


Kuopuksella on tutkimusten mukaan tulehdus lonkassa... tai lonkissa. Kuulemma yleistä tuon ikäisillä eikä syytä tiedetä. Jätin lohkaisematta että oisko mitenkään mahdollista että ne kaikki olis saaneet hinkuyskä-kurkkumätä-jäykkäkouristus-polio rokotteen...


Neuvottelin homeopaatin kanssa. En hankkinut pronaxen-kuuria jonka lääkäri määräsi. Sen sijaa ostin lapsoselle omega-3:a ja seleeniä sekä sinkkiä. Katsotaan jatkoa myöhemmin kun homeopaatti on nähnyt lapsen. Tuetaan nyt maksaa.


 

maanantai 22. helmikuuta 2010

Kuopuksen kanssa kuusi tuntia


 


lääkäriä ja odottelua.


Miika on siis valitellut jalkakipua ja eilen rupesi laahaamaan / ontumaan jalkaansa. Me päästin tk-lääkärille aika nopsaan ja se lähetti KYSiin. Tulos: voi olla vain revähtämä mutta tehdään kuitenkin kaikki testit. Ja koska pääsimme lääkärille KYSissä vasta viiden jälkeen niin eipä talossa ollut ketään kuka olisi ultrannut enää... Aamulla siis takaisin. Tokihan me olimme KYSillä tänään jo kahden pintaan, jolloin talossa oli varmaan useampikin joka olisi voinut ultrata. Tänään siis lääkäri tutki kahdessa paikkaa painelemalla ja kääntelemällä ja KYSissä otetettiin nieluviljely ja 4 putkellista verta.


 

Mahtava maanantai??





Kuopus ontuu toista jalkaa ja on useamman päivän valittanut kipua siinä. Antaa hieroa mutta taivuttaa ei saa ja valittaa kun kyykistyy. Voihan olla, että on kasvukipuja mutta varasin silti ajan lääkärille kun kerran sain jopa tälle iltapäivälle. Tietysti tuntuu hassulle nyt mennä lääkäriin kun juuri eilen tuli jälleen kerran manattua sitä että lääkärit ei sitten tiedä yhtään mittään ;)


Onneksi minulla on huoneessa ovi jonka voi sulkea. Työkaveri sadattelee niin maan perusteellisesti. Noh, sori vaan mutta jos hänen koodaukset ei toimi niin voi voi; ei se ainakaan mun syy ole.


Ja nyt just muistin että olen unohtanut yhdet synttärit joten pitää heti tyrkätä tekstaria! ..... Noniin. Nyt on sekin hoidettu; parempi myöhään kuin ei milloinkaan =)


Illalla olisi ystävätapaaiminen joka toivottavasti nyt toteutuu. Kerran jo siirrettiin kun yksi meistä oli sairaana. Tällä kertaa mun maha vähän oireilee, mutta voi oireilla viikonlopun runsasta hiilaripläjäystäkin. Toivottavasti oireilee vaan tuota jälkimmäistä.


*muoks* Synttärionnitteluun tuli vastaus jossa kerrottiin että minua rakastetaan ja kaivataan. Mielenkiintoista. Olinkohan mä ainoa joka muisti synttärit... =D


 

keskiviikko 17. helmikuuta 2010

Miksi pidän blogia?



Tänään minulta kysyttiin miksi pidän blogia. Tai miksi kukaan edes on kiinnostunut lueskelemaan toisten blogeja. Vihjailtin jopa että suurin osa minunkin blogissa käyneistä on eksynyt tänne. Kyseltiin miten arvelen ihmisten etsivän täältä, onko mulla mitään annettavaa, mitä itse etsin toisten blogeista ja pitääkö vain narsisti blogia. Mielestäni hyviä kysymyksiä.


Lähinnä minä pidän tätä blogia omaksi ilokseni. Kirjoittelen tajunnan virtaani ja minulle tapahtuneita asioita ja ajatuksia niistä. En ole koskaan miettinyt onko minulla mitään annettavaa toisille. Mukavaa jos joku tänne eksyy (vahingossa tai tarkoituksella) ja ehkä joskus jopa lukeekin jotain ja peräti kommentoi! =D Ja vielä mukavampaa jos joku täältä jotain saa.


Mitä sitten etsin toisten blogeista... Minusta on mukavaa lueskella ihmisten kuulumisia, edesottamuksia, tarinoita; kurkistaa toisen ihmisen elämään sen verran kuin hän on valmis siitä paljastamaan. Toisaalta tuo on vähän hassua koska en pidä juorulehdistä! Ehkä kyseessä on sävyero. Toisaalta joskus on tosi kiva lukea jonkun blogia koska pidän hänen ilmaisutavastaan, tavasta kirjoittaa ja käyttää sanoja.


Suomessakin olisi aika paljon narsisteja jos vain narsistit pitäisivät blogeja =D Jotenkin kyse on kuitenkin jonkinlaisesta julkisuudesta.


Miksi Sinä luet tätä blogia? =)


 


tiistai 16. helmikuuta 2010

Suruviesti





Isäni soitti aamusta ja kertoi että setäni on kuollut viime yönä. Pysäytti. En ole kyllä vieläkään ihan sisäistänyt uutista. Mutta sen verran kuitenkin, että jotenkin tajuaa sen että omat vanhemmat ovatkin yli 60-vuotiaita... Ja minäkin melkein neljäkymppinen. Fyysisen elämän lyhyys kosketti jälleen.

torstai 11. helmikuuta 2010

Mies uhkasi jättää





Enpä ole pitkään aikaan tällaista nähnytkään. Oli aika kauhea tilanne. Päätin että miehen nähden en kyllä itke. Kun kerran voi noin vaan kylmästi pakata tavaransa ja muuttaa pois. Kysäisin vaan jossain välissä joko se on kertonut pojille, että lähtee, ja mietin että onneksi ei vielä ehditty ostaa omakotitaloa. Sitt jossain vaiheessa asia kääntyikin niin, että mies ei sittenkään lähtenyt vaan jäi.


Unessa oli lopussa ihan kummallinen pätkä jossa minä ja mies keskusteltiin jostain parisoveltuvuustestistä, jossa mies ihmetteli miksi en ollut vaihtanut miestä kun se yksi toinen (en edes tiedä kuka) oli saanut 10 pistettä enemmän kuin hän siinä testissä. Mä totesin, että laskin ettei 10 pistettä ole niin paljon että kannattaisi useamman vuoden yhteinen historia heittää pois. =D


Kumma uni...


 

tiistai 2. helmikuuta 2010

Lunta tulvillaan on raikas talvisää





Kaivoin tänä aamuna auton esille vähän ennen kuutta, ja mietin että kyllä suomalainen on hullu kun lähtee kuntosalille ja töihin tällä säällä =D Työpaikan pihassa ei tietenkään oltu aurattu, ja kun hyppäsin autosta, upposin lumeen polviani myöten. Talvi! <3 Lunta tulee koko ajan lisää. Totesimme työkavereiden kanssa, että kotiin lähtiessä pitää varmistaa että jokainen varmasti pääsee lähtemään. Ettei kukaan jää yksin jumimaan pihaan...


Elämä on tällä hetkellä kovin kiireistä; niin töissä kuin vapaa-aikanakin. Tilinpäätökset painaa päälle molemmissa. Kun päästään helmikuun puoleen väliin niin sitten helpottaa pahin paine. Ystävänpäivänä juhlitaan kuopuksen 4-vuotissynttäreitä, vaikka syntymäpäivä on virallisesti 6.2. Minä vaan olen kyseisen viikonlopun Mysteerikoulussa. Ystävänpäivä on kuitenkin erittäin hyvä päivä juhlia =)


Työkaveriksi on ilmaantunut uusia ihmisiä ja yhden kanssa suunnittelemme yhteistä viini-iltaa. Jahka siis päästään helmikuun puoleen väliin =)