sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

20. maaliskuuta; kevätpäiväntasaus

10. hääpäivä. No ei menny ihan putkeen tänään. Mutta kyllä se siitä eikä siitä sen enempää.

Aamulla koira herätti varovasti vain miehen. Ei koskenutkaan minuun. Havahduin toki kun koira hyppäsi sänkyyn, mutta se taputteli tassulla vain miestä. En tiedä mistä se tietää milloin on sunnuntai. Sunnuntaiaamuisin mies käy koiran kanssa lenkillä. Mutta kyllä se vaan tietää. Ollaan huijattu koiraa mm. saunomalla "vääränä" päivänä mutta ei ole mennyt siitäkään sekaisin. Koiramme on pakko osata viikonpäivät! Se osaa myös kellon ajat. Tosin se on jo viime viikolla siirtynyt kesäaikaan koska vapaa päivisin herättää puoli seitsemältä, vaikka normaalisti herättää puoli kahdeksalta. Onneksi se myös uskoo kun sanotaan että tulee tunnin päästä uudestaan; se tulee tunnin päästä uudestaan.

Nyt koira makaa syvässä unessa väsyneenä. Aamulenkin lisäksi se oli iltapäivällä minun, mieheni ja kuopuksemme kanssa luukuttamassa kutsuja kyläyhdistyksen vuosikokoukseen. Tallattiin pitkin kylänraittia 1½ tuntia. Ei olla kukaan totuttu sellaisiin kävelylenkkeihin. Mutta oma osa luukutuksesta on hoidettu.

Kylvin tänään herneitä versotusta varten. Versoja on kiva napsia salaatin sekaan tai leivälle. Kuopuksen tiistaina askartelukerhossa kylvämä rairuoho kasvaa jo mukavasti. Kuopus on ihan innoissaan "Nämä on jotain ihmeheiniä!" No, tavallaan joo, kun ei olla taidettu muistaa kastella tarpeeksi usein. Ehkä ne vaatikin sitten sen kuivahtamisen.

Torstaina olin myöhässä neulepiiristä, vaikka eihän siellä kelloa silleen katsota. Kokoonnutaan 18-21 ja ihmiset kulkee sen ajan mukaan mikä heille sopii. Kuopus kuitenkin sanoi minulle: "Voi ei äiti, sä olet noin paljon myöhässä! Parhaat juorut on jo kerrottu!" Niinpä niin.


lauantai 19. maaliskuuta 2016

19. maaliskuuta; Minna Canthin päivä, tasa-arvon päivä

Tänään juhlittiin eilen 40 vuotta täyttänyttä Marttayhdistystämme. Kun valitsimme päivää juhlimiselle, emme ensin edes hoksanneet että tänään on liputuspäivä. Minullakin oli silloin nenän edessä kalenteri jossa näkyi vain päivämäärät ja viikonpäivät. Ei mitään juhlapäiviä. Oli kuitenkin hienosti valittu päivä!


Tässä meikäläinen lähtövalmiina juhlaan. Äitini ompeli minulle marttapaidan. Itse olin vain sovitusnukkena, ja ompelin kaksi nappia.




Juhlassa jaettiin vuosimerkkejä pitkään martoina olleille.





Juhlat olivat mielestäni ihan onnistuneet. Parempikin olisi joitakin asioita voinut hoitaa, mutta mitään katastrofaalista virhettä ei toivottavasti tapahtunut. Tunnustan olevani näissä tilanteissa kömpelö enkä ymmärrä aina noudattaa totuttua etikettiä, tapoja enkä aina kaikkia kohteliaisuuksiakaan.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

13. maaliskuuta; 1900 naisten ja lasten työpäivän pituus rajoitettiin Ranskassa lailla 11 tuntiin

Pojat ovat tämän viikon olleet talvilomalla jota myös hiihtolomaksi kutsutaan. Eivät hiihtäneet. Pääasiallisesti pelasivat tietokoneella. Välillä käskettiin pihalle.

Keskiviikkona pojilla oli parturi ja torstaina minä kävin kuopuksen kanssa äidin luona. Äiti on ommellut minulle marttapaidan ja kävin hakemassa sen, koska pian on yhdistyksemme 40-vuotisjuhla.

Perjantaina myös miehellä oli vapaata ja päätimme lähteä keilaamaan koko perheellä. Esikoinen otti teiniasenteen eikä halunnut keilata, paitsi että sitten halusikin, paitsi ettei sittenkään halunnut kun ei osannut. Ja sitten piti kiukutella muuten vaan, murjottaa ja itkeä jne. Kaikista ikävintä tietysti on, että se on aina ollut vähän tuollainen ja alkava murrosikä korostaa  valitettavasti juuri näitä piirteitä. Lopulta päivä kääntyi ihan mukavaksi. Kävimme syömässä kiinalaisessa, vähän shoppailemassa lähinnä ruokaa. Iltapalaksi oli täytettyjä patonkeja.





Lauantaina teineily alkoi uudestaan. Liikaa pelaamista joten mieheni ilmoitti että joidenkin pelien pelaamista olisi hyvä rajoittaa. Poika otti asiaan niin että isä otti peliajan pois kokonaan. Taisi olla toinen kerta tämän lähes 14 vuoden aikana kun kuulin mieheni korottavan ääntään. Sen jälkeen esikoinen makasi omassa huoneessaan lähes koko päivän mielenosoituksellisesti. Onneksi illaksi taas tokeni ja jäi hyvätuulisena katsomaan elokuvaa telkarista pikkuveljen kanssa kun minä ja mies lähdettiin tanssimaan.

Tosiaan: kylällä oli lauantai-iltana tanssit ja päätin että nyt pojat on jo sen verran isoja että pärjäävät pari tuntia ilman meitä. Ei ne tanssit menny ihan niin kun strömssöössä mutta yritettiin ainakin. Ei hoksattu kotona etukäteen muistella, että mitenkäs ne tangot, valssit, foxit sun muut menikään. Kivaa kuitenkin oli.

Paitsi tänä aamuna kun nousin sängystä. Vähän oli kankea olo!

Ihanaa kun palataan arkeen!