13. maaliskuuta; 1900 naisten ja lasten työpäivän pituus rajoitettiin Ranskassa lailla 11 tuntiin
Pojat ovat tämän viikon olleet talvilomalla jota myös hiihtolomaksi kutsutaan. Eivät hiihtäneet. Pääasiallisesti pelasivat tietokoneella. Välillä käskettiin pihalle.
Keskiviikkona pojilla oli parturi ja torstaina minä kävin kuopuksen kanssa äidin luona. Äiti on ommellut minulle marttapaidan ja kävin hakemassa sen, koska pian on yhdistyksemme 40-vuotisjuhla.
Perjantaina myös miehellä oli vapaata ja päätimme lähteä keilaamaan koko perheellä. Esikoinen otti teiniasenteen eikä halunnut keilata, paitsi että sitten halusikin, paitsi ettei sittenkään halunnut kun ei osannut. Ja sitten piti kiukutella muuten vaan, murjottaa ja itkeä jne. Kaikista ikävintä tietysti on, että se on aina ollut vähän tuollainen ja alkava murrosikä korostaa valitettavasti juuri näitä piirteitä. Lopulta päivä kääntyi ihan mukavaksi. Kävimme syömässä kiinalaisessa, vähän shoppailemassa lähinnä ruokaa. Iltapalaksi oli täytettyjä patonkeja.
Lauantaina teineily alkoi uudestaan. Liikaa pelaamista joten mieheni ilmoitti että joidenkin pelien pelaamista olisi hyvä rajoittaa. Poika otti asiaan niin että isä otti peliajan pois kokonaan. Taisi olla toinen kerta tämän lähes 14 vuoden aikana kun kuulin mieheni korottavan ääntään. Sen jälkeen esikoinen makasi omassa huoneessaan lähes koko päivän mielenosoituksellisesti. Onneksi illaksi taas tokeni ja jäi hyvätuulisena katsomaan elokuvaa telkarista pikkuveljen kanssa kun minä ja mies lähdettiin tanssimaan.
Tosiaan: kylällä oli lauantai-iltana tanssit ja päätin että nyt pojat on jo sen verran isoja että pärjäävät pari tuntia ilman meitä. Ei ne tanssit menny ihan niin kun strömssöössä mutta yritettiin ainakin. Ei hoksattu kotona etukäteen muistella, että mitenkäs ne tangot, valssit, foxit sun muut menikään. Kivaa kuitenkin oli.
Paitsi tänä aamuna kun nousin sängystä. Vähän oli kankea olo!
Ihanaa kun palataan arkeen!
Keskiviikkona pojilla oli parturi ja torstaina minä kävin kuopuksen kanssa äidin luona. Äiti on ommellut minulle marttapaidan ja kävin hakemassa sen, koska pian on yhdistyksemme 40-vuotisjuhla.
Perjantaina myös miehellä oli vapaata ja päätimme lähteä keilaamaan koko perheellä. Esikoinen otti teiniasenteen eikä halunnut keilata, paitsi että sitten halusikin, paitsi ettei sittenkään halunnut kun ei osannut. Ja sitten piti kiukutella muuten vaan, murjottaa ja itkeä jne. Kaikista ikävintä tietysti on, että se on aina ollut vähän tuollainen ja alkava murrosikä korostaa valitettavasti juuri näitä piirteitä. Lopulta päivä kääntyi ihan mukavaksi. Kävimme syömässä kiinalaisessa, vähän shoppailemassa lähinnä ruokaa. Iltapalaksi oli täytettyjä patonkeja.
Lauantaina teineily alkoi uudestaan. Liikaa pelaamista joten mieheni ilmoitti että joidenkin pelien pelaamista olisi hyvä rajoittaa. Poika otti asiaan niin että isä otti peliajan pois kokonaan. Taisi olla toinen kerta tämän lähes 14 vuoden aikana kun kuulin mieheni korottavan ääntään. Sen jälkeen esikoinen makasi omassa huoneessaan lähes koko päivän mielenosoituksellisesti. Onneksi illaksi taas tokeni ja jäi hyvätuulisena katsomaan elokuvaa telkarista pikkuveljen kanssa kun minä ja mies lähdettiin tanssimaan.
Tosiaan: kylällä oli lauantai-iltana tanssit ja päätin että nyt pojat on jo sen verran isoja että pärjäävät pari tuntia ilman meitä. Ei ne tanssit menny ihan niin kun strömssöössä mutta yritettiin ainakin. Ei hoksattu kotona etukäteen muistella, että mitenkäs ne tangot, valssit, foxit sun muut menikään. Kivaa kuitenkin oli.
Paitsi tänä aamuna kun nousin sängystä. Vähän oli kankea olo!
Ihanaa kun palataan arkeen!
Kommentit
Lähetä kommentti