KosmisenAuringonHöpinät

Tänään kaivoin auton lumihangesta ja ajoin kaupunkiin. Kävin Marttalassa hoitamassa asioita, mm. ostamassa marttakangasta . Lounaan söin Coffee Housessa. Oli muuten tosi hyvä salaatti! Hyvä ettei menny kieli mukana. Kotona odotti palapelin kokoaminen. Pino aanelosia. Tästä lähdetiin.  Lopputulos on tässä. Marttapaidan kaavat. Hihat uupuu vielä koska ne on eri kaava-arkilla enkä todellakaan enää tänään jaksanut sitä ruveta kokoamaan. Jatkuu huomenna. Meillä on tänään erilanen ilta. Mies jäi uniklinkalle tutkimuksiin yöksi. Koira on ihan masentunut. Minä en tiedä osaanko nukkua. Osaan kyllä nukkua jos olen itse poissa kotoa. Mutta kotona oleminen ilman miestäni näyttää olevan tosi haasteellista. Parsin sukan minulle uudella tekniikalla jossa neulotaan paikkalappu. Ensin poimitaan silmukoita ehjältä alueelta, neulotaan ja reunasilmukoista kiinnitetään virkkuukoukulla samalla kun edetään. Siitä tuli ihan hyvä; ekaksi kerraksi.

Yöllä oli satanut räntää ihan kiitettävästi. Kävimme koiran kanssa lenkillä. Koira olisi halunnut välillä vaan seisoskella ja tarkkailla maailmaa, mutta minä en jaksanut seisoskella niin kauan kuin koira olisi halunnut. Koira halusi myös välillä kulkea autotiellä mikä ei tietysti minun mielestä ollut oikein suotavaa joten meillä oli pientä tahtojen taistelua. Mutta oli se ihan hyvä lenkki. Tänään oli ikään kuin laiska päivä. Kyllä minä neuloin ahkerasti. Vein kuopuksen kaverilleen ja hain muutaman tunnin päästä pois. Siinäpä tämän päivän tärkeimmät. Nojaa! Kirjoittelihan minä marttayhdistyksen juhlakutsua. Minun mielestä silmäaukot on liian suuret mutta lapsi ei anna tehdä tuolle mitään. Haluaisin virkata ainakin yhden kerroksen kiinteitä silmukoita sekä silmäaukkoihin että suuaukkoon. Katsotaan nyt miten tuolle käy.

Tekaisinpa aamulla aamiaisen jälkeen sämpylätaikinan. Olin etukäteen suunnitelut tekeväni linssikeittoa lounaalle ja sen kaverina tuoreet sämpylät kuulosti hyvälle idealle. Sehän toimii, eikö vaan. Mistähän se mahtaa johtua, että itse leivotut sämpylät ovat aina paljon parempia kuin kaupasta ostetut. Jopa niiden suutuntuma on mukavampi. Ennen lounasta kuopus valitti mahakipua ja pahaaoloa. Piteli oikein vatsaansa ja ehdin jo miettiä, että pitääkö sitä lähteä viemään päivystykseen. Niin tuskaiselta vaikutti. Mutta kun oli syönyt keittoa ja pari sämpylää, niin kohta olikin vatsakipu poissa. Mainitsi päänsärystä, mutta sekin meni pian ohi. Ehkä aamupala oli hänellä sitten ollut liian köykäinen, kuka näitä tietää. Pääasia että meni ohi. Sain tänään taas yhden neuleen valmiiksi. Malli on kirjasta "Pipo on pääasia", nimeltään Apollo. Tosin minä neuloin resorista leveämmän kuin ohjeessa.

Yllättäen pakkanen olikin kiristynyt. Aamulla oli jo reilu 20 astetta pakkasta! Onneksi kuopus oli hakenut jo toissapäivänä lisää polttopuita. Pääsin lämmittämään leivinuunia pienen happihyppelyn jälkeen. Meillä oli pitsaperjantai ja koska mies ja kuopus olivat viimeiset asiakkaat tänään paikallisessa lounaskahvilassa, myyjä oli antanut kaupanpäälliseksi viimeiset pullat ja munkit! Huomiseksi on kahvileipää. Sain pari päivää sitten valmiiksi yhden neulomuksen itselleni. Harvoin enää tulee tuotettu itselleen mitään kun tahtovat nuo työt aina lähteä maailmalle. Neuloin itselleni huivin ja siitä tuli kerrankin tarpeeksi pitkä. Saan kiedottua sen kaksi kertaa kaulan ympärille eikä tarvitse kuristaa itseään siihen. Kun piti lähteä koiran kanssa vielä iltapissalle, mittari näytti -30 astetta. Hrrr! Nyt alkaa olla minullekin jo kylmä. Olin varmaan mielenkiintoinen näky. Minulla oli kalsarit, pitkät villasukat, toiset väljemmät housut, 3 eri paksuista hametta, ohut paita, paksu ...

Aamulla ajelin te-toimistolle "Vinkkejä työnhakuun" -infotilaisuuteen. Se oli ihan ok tai ehkä enemmänkin kuin ok. Yleensä olen kokenut nämä te-toimiston jutut vähän liipadaapana. Mutta täällä oli ihan asiaa. Ilmoittauduin jopa työpajaan jossa työstetään työhakemuksia. Infon jälkeen ajelin Matkukseen vähän jouluostoksille ja kävin lihakaupassa ostamassa hevosenjauhelihaa ja hirvi-sika -jauhelihaa (hirveetä sikaa?). Sitt kotiin. Kotona kuopus kertoi, että nuohojaa oli piipahtanut ovella. Kilautin nuohoojalle ja sovin käynnin huomiselle. Pyöräytin vielä nokkosnäkkäriä iltaa varten. Meillä oli neulepiirin pikkujouluilta jonne vein siis tuota nokkosnäkkäriä, kolapaloja ja kardemummakukkia. Herkkua oli monenlaista. Ja lahjoja. Suoritimme myös arvonnan. Neulepiirimme teki yhdessä monen naisen voimin ja taidoin peiton. Myimme arpoja ja tuotto lahjoitettiin lyhentämättömänä Hyvä Joulumieli -keräykseen.

Niin, virkkaan joululahjoja sisareni lapsille. Jostain syystä virkkaamani kurkku on aiheuttanut ihmisissä suurta hilpeyttä. En mä nyt niiiiin huono oo virkkaamaan! Tässä myös muita virkkauksia joita olen jo ehtinyt tekemään asiaan liittyen. Tosin kuvan oton jälkeen mm. mansikat ja omenat ovat lisääntyyneet. Sisaren tyttärelle, joka on myös kummtyttöni, tein 1-vuotislahjaksi villatakin pitkällä ja leveällä helmalla.

Tein tänään tonnikalasalaatin johon tuli riisiä, herne-maissi-paprikaa, kananmunia, tonnikalaa, vähän sipulia ja kastikkeeksi kermaviiliä jossa oli tilliä ja sitruunaa. Tulipa hyvää! Tämän salaatin otin mukaani kun lähdin ystävän luo. Meitä oli paikalla 3 naista. Olemme tunteneet kohta 15 vuotta. Apua! Pitääkö mun laskee uudestaan tuo... laskin ja oikeasti vuosia tuleekin jo 16... mihin nämä vuodet oikein vierii?? Takaisin asiaan. Jossain vaiheessa huomasimme, että joimme aina kahvia ja söimme makeita herkkuja. Silloin sovimme, että on varmaankin syytä tehdä vaikkapa salaatteja ja syödä oikeasti jotain. Monesti tapaamme työajan jälkeen ja osa meistä tulee suoraan töistä. Emme koskaan sovi etukäteen mitä kukakin tekee, mutta ikinä ei ole ollut kahta ihan samalaista! Joskus on voinut olla niin, että kahdella on ollut broilerisalaatia, mutta toisella on ollut vaikkapa pastapohjainen salaatti ja toisella hedelmäinen. On meillä joskus herkkuja jos on aihetta juhlaan. Tänään meillä oli s...

Minulla on ompelussa peukalo suurinpiirtein keskellä kämmentä. Ideoita kyllä riittäisi mutta ei taitoa toteuttaa. Niinpä äitini tuli meille pariksi päiväksi oman koneensa kanssa ja pidimme yhteistä ompelupiiriä. Tietokonettakaan ei ole tullut avattua sunnuntai-illan jälkeen ja nythän on jo keskiviikko. Osaankohan enää edes käyttää tätä! Noh,  kotiimme on kertynyt koreja eri paikoista. Osa on ostettu, osa saatu. Minulla on tallessa myös useita vanhoja verhoja jotka eivät mitoiltaankaan enää sovellu meidän ikkunoihin. Ideoin päässäni, että näistä vanhoista verhoista voisi tehdä kankaisen sisustan koreihin. Alla tuotoksia: Tässä korissa käytettiin kappakangasta jossa oli valmiiksi röyhelöä reunassa. Tässä verhokankaassa oli myös valmiiksi röyhelö. Kori on maalattu kultaiseksi joten tämä on ehkä aika jouluinen kori :-)  Tässä on tarkoitus ommella vielä nepparit kahvan juureen molemmille puolille, siis tokikin kankaaseen ;-)    Reunaan tulee ...

Jäi sitten eilen tekemättä vuoden viimeinen päivitys. Lämpötila vaihtui plussan puolelle. Valitettavasti vuosi vuodelta inhoan yhä enemmän ja enemmän rakettien paukuttelua ja tänä vuonna kiljahtelin ulkoillessa erinäisiä voimasanoja kun jotkut ajattelemattomat ihmiset (näin kauniisti sanottuna) ampuivat rakettejaan kohti minua ja koiraa ja ainakin yksi raketti räjähti ihan meidän yläpuolella. Koira-parka! Aamulla näky on juhlinnan jälkeen surkea. Kukaan ei siivoa jälkiään. Jotkut olivat ampuneet rakettinsa koulun pihalla luistelukentän laidalla. Luistelukenttä on nyt sitten sen näköinen että räjäytelty on. Miten voikaan joku olla noin ajattelematon! Laitanpa tähän nyt joululahjakäsitöistä kuvia. Eli niistä käsitöistä jotka lähtivät minun käsistä lahjoiksi. Yllä siskon pienelle tytölle tehty mekko. Tässä tosin ilmeni että kaula-aukko on liian pieni joten olen sen jo purkanut ja tehnyt uudestaan. Napit ovat takana. Yllä siskon pojalle tehty vihreä villatakki. Si...

Jos neulomisinnostus on neuloosi niin pipojen neulominen on pipoosi? Kaikkihan lähti siitä, että mies toivoi itselleen Jacques Cousteau pipoa . Tein hänelle sellaisen harmaana. Sitten kuopuskin halusi pipon ja tein hänelle punaisen. Kuopus meni pipo päässä kouluun ja poikien serkku oli sanonut, että hänkin haluaisi. Pitihän se tehdä; joulupukin konttiin. Ja siitä se idea sitten lähti! Olen sitten neulonut kuukauden sisällä 10 pipoa ja 11. on puikoilla!! Niiden neulominen on ollut mukavaa puuhaa ja on edelleen. Itselleni en ole moista ehtinyt tehdä, vaikka lanka on kyllä jo valmiina. Alla muutamasta piposta kuva. Mallina meidän melkein 8-vuotias kuopus. Yllä oleva pipo on neulottu 120 silmukalla ja menee siis mukavasti lapselle. Olen tehnyt pipon myös 100 silmukalla 1-vuotiaalle lapselle.  Alla olevat on kaikki tehty 140 silmukalla. Miehelläni on hänen omien sanojensa mukaan iso pää, ja mm. pyöräilykypärän ostaminen on hankalaa. Hänellekin tein pipon tuolla 140 silmukalla ...