torstai 27. marraskuuta 2008

Synnytys



Minä sitten viime yönä synnytin. En ehtinyt sairaalaan.

Äitini oli paikalla, kai isompien lapsenvahdiksi ja olin lähdössä sairaalaan kun tuntui selkeästi että synnytys on käynnissä. Jotain siinä eteisaulassa kävelin ja yhtäkkiä lapsen pää tuntuikin jo ihan selvästi ja tajusin että se syntyy nyt eikä sairaalaan ehdi millään. Hyvä kun sain kopattua vauvan kiinni, kun se vaan solahti ulos =D Mutta se paineen tunne, se vauvan pää oli hyvin vahva, todellinen tunne. Vauva oli poika. Mietin siinä, että toivottavasti nuo muut nyt älyää edes soittaa ambulanssin paikalle =D

Uni hyppäsi, ja olimme koko perheellä Prismassa ja niitä vauvoja olikin kaksi!! Poika ja tyttö. Ja minä siellä Prismassa kävelessä pohdin, miksi olin suostunut siihen että tytön nimi on Emmi vaikka minulla ihan varmasti oli olemassa joku omakin ehdotus siihen. En vain millään muistanut mikä se oli! Emmi oli Aaronin toive. =D

Että sellainen uni... Kukahan tulkitsisi ;D

tiistai 25. marraskuuta 2008

Joulu tulla jolkottaa...



Jouluun on enää kuukausi aikaa! =O Toivottavasti tänä jouluna saadaan valkoinen joulu!

Sydämeeni joulun teen -laulun sanat ovat aina kolahtaneet minuun. Tänä aamuna jostain syystä ne kolahtivat erityisesti! Joo, kuuntelin joululauluja ajaessani töihin. Kyyneleet nousivat silmiin. En tiedä miksi tämä juuri nyt sitten kosketti niin paljon.

Rauhallista joulun odotusta meille kaikille! <3


lauantai 22. marraskuuta 2008

Muistuttakaa minua etten enää koskaan mene minkään uuden yhdistyksen kokoukseen!



Niin siinä sitten kävi, että olen Sohvin hallituksen jäsen 1.1.2009 alkaen. =P

Tässä alkaa tulla jo oikeasti mun rajat vastaan. Kiitos, nyt nämä luottamustehtävät riittävät. =)

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Henkisen kasvun kurssi, 4. ja viimeinen tapaaminen




Kotiuduin juuri viimeisestä tapaamisesta. Henkinen kasvuhan ei tietenkään tähän pysähdy. Kyllähän me kaikki sen tiedämmme. Tämä oli sellainen potkaisu eteenpäin.



Käsittelimme kiitollisuutta. Aika helppo oli oikeasti sydämestään tuntea kiitollisuutta sellaisista asioista kuin lapset, terveys, työ jne. Mutta sitten kun olisi pitänyt mennä syvämmälle omaan itseensä, olla kiitollinen sydämestään omasta itsestään. Kuulkaa, se onkin vaikeaa! Siinä on opetteleminen! Kokeilkaapa, ja jos oikein sydämestänne pystytte siihen niin olkaa kiitollisia ;D



Ja yllätten oli vaikeaa ottaa vastaan rakkautta ja kiitollisuutta. Mutta olin yllättynyt myös siitä, että kykenin siihen niinkin paljon kuin kykenin! Ja olen sydämestäni kiitollinen siitä.



Tuolla tajusin yhtäkkiä itse kuinka paljon tässä vähän reilussa kahdessa kuukaudessa olenkaan muuttunut! Olen saanut siitä myös ulkopuolelta palautetta, vaikken ole ymmärtänyt sillä hetkellä mistä kommentit ovat johtuneet.



Esim. kampaajan jälkeen työkaverit joiden en ollut kuvitellut millään tavoin edes huomaavan että olen käynyt kampaajalla, kommentoivat asiaa. Väri ei ollut paljon muuttunut eikä tyylikään niin kauheasti, mutta minun sisäinen tilani oli. Nuorimmaisen poikani kummi sanoi minulle yhtäkkiä kesken keskustelun "Oletko sinä tehnyt kulmillesi jotain?" No en ole! Mutta sillä alueella on otsachakra ja silmät =) Hän totesi vaan "Sinä olet sitt joka kerta ihan eri näköinen nähdään". Ja me kuitenkin nähdään n. kerran viikossa!! =D



Nainen, naisellisuus... kyllähän se selkästi on tullut pintaan. Samoin kuin valo ja sisäinen rauha, silloin kun olen siinä tilassa. =)



Vihreät naiset olivat muistaneet minua postilla. Mukana oli heijastin jossa lukee "Vihreä Nainen näkyy". Mun mielestä se on loistava lause! Erityisesti tuo Nainen näkyy, nimenomaan isolla ännällä. =) Heijastin on käytössä. Nainen näkyy =)



*lisää* Kotiin kävellessäni tunsin yhtäkkiä suurta kiitollisuutta siitä että olen Nainen. <3



lauantai 15. marraskuuta 2008

Mantelileivän ohje




2 kananmunaa
2 rkl maitorahkaa tai turkkilaista jogurttia
2 tl fiber huskia
2 tl leivinjauhetta
1½ dl mantelijauhoa
3 rkl vehnäleseitä
1 rkl seesamin siemeniä
150 g juustoa

Kuumenna uuni 225 asteeseen

Vatkaa munat kulhossa, lisää jogu tai rahka. Lisää toisiinsa sekoitetut kuivat aineet. Lopuksi sekoita sekaan juustoraaste. Tee 4-5 pyöreää leipästä uunipelille leivinpaperin päälle.

(ohje kirjasta: Karpin keittokirja)

Paista kauniin ruskeaksi.


Mantelileipä





Tämän näköisiä...

Kultaiset Sydänmeditaatiot -kurssi




Osallistun tämän nimiselle 7 kk kestävälle kurssille. Tänään oli ensimmäinen tapaaminen. Näitä tapaamisia on kerran kuussa ja väliajat tehdään kotiläksyjä. Eli kotonakin meditoidaan.



Tänään olen sitten meditoinut, meditoinut ja meditoinut. ;D Ja välillä kuunnellut vanhaa tuttua asiaa, mutta eri ihmisen kertomana. Kertaus on opintojen äiti, vai kuinka? Miksihän minusta tuntuu välillä, että mitään ei kuitenkaan ole jäänyt päähän? =P



Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että olen ihan oikealla kurssilla. Teki oikein hyvää meditoida, hiljentyä. Mun mieli on viime aikoina lörpötellyt ihan liikaa ja olen sitä liikaa suostunut kuuntelemaankin. Joskus ennen miestä ja lapsia meditoin säännöllisesti lähes joka päivä... Nyt on ns. pakko. Minun on vain järjestettävä aikaa sille meditaatiolle. Lyhyimmillään tuo kotiläksy vie aikaa 10 minsaa! Joten ei voi edes sanoa että vaatisi paljon. =)



Myönnän että mieli yritti harhailla. Tietenkin kun se on tottunut viime vuosina siihen, että se saa apinalauman tavoin mellestaa niin kuin tykkää. Lempeästi palasin vaan takaisin asiaan. Katsotaanhan mitä kehitystä tästä tapahtuu =)



keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Tehoisku kauppoihin







Huonot kuvat mutta sitäkin paremmat ostokset. Kuvasin vain yhden paidan vaikka ostin 4 paitaa! =O Tämä oli mielestäni paras ja kaunein (ja kallein ;D)



tiistai 11. marraskuuta 2008

Parantajanainen



Tätä elämää olen nähnyt useammassa erässä.

Tässä elämässä olen nainen, parantaja. Käytän apuna kasveja. Minulla on pieni, ehkä noin 3-vuotias lapsi ja odotan toista. Asun jossain kylän tai ehkä pienehkön kaupungin laidalla. Näen mäeltä talot ja minulla on kasvien keräilykori kainalossa.

Eräänä päivänä taloomme tulee mies, iso ja musta partainen. En tiedä miksi hän on vihainen, mutta kamalan vihainen hän on. Mies surmaa minut ja lapsen. Leijailen katon rajassa ja näen kun aviomieheni tulee kotiin ja löytää meidät kuolleena. Näen hänen tuskansa ja surunsa. Tavallaan tunnen myötätuntoa, mutta minun on hyvä ja rakkaudellinen olla. En osaa surra. Enhän minä ole kuollut! Vain se fyysinen keho on lakannut olemasta.

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin????




Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?


Rakastuvat pitkätukkahulttioihin,


Petollisiin kulkureihinkin.


Ja pilvilinnan rakentajiin,


Unelmoiviin työnvieroksujiin.

Ei mulla just nyt muuta. Paitsi jos tähän sais jonkun filosofisen vastauksen =D



Piirakkakauppias (Ajatusten Aamiaisesta)



Tämä oli tänä aamuna Positiivareiden Ajatusten Aamiaisessa. Ja mielestäni tässä on oikeasti meille jokaiselle ajattelemisen aihetta!

Hän asui vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella, jossa
hänellä oli nakkikioski. Hänellä oli huono kuulo, joten
hänellä ei ollut radiota. Hänellä oli heikko näkö, joten
hän ei lukenut lehtiä. Mutta kauppa kävi hyvin.

Hän pystytti mainoksen, joka kertoi miten erinomaisia
tuotteita häneltä sai. Asiakkaat olivat tyytyväisiä ja hän
osti yhä suurempia määriä nakkeja ja piirakoita.

Sitten tapahtui jotain . . .

Hänen poikansa tuli yliopistosta lomalle ja kysyi:
"Isä, etkö ole kuunnellut radiota? Mikäli laskusuhdanne
kiihtyy, me joudumme vaikeuksiin. Sinun on parasta
valmistautua huonompiin aikoihin."

Tuon kuultuaan isä ajatteli: "Onhan poikani opiskellut
yliopistossa, lukee lehtiä ja kuuntelee radiota, kyllä hän
varmaan tietää miten asiat ovat."

Niin isä vähensi tilauksiaan, otti pois mainoskyltit ja
nakkarin myynti romahti välittömästi.

"Olit oikeassa poikani", sanoi isä. "Me olemme
todellakin ajautumassa kohti lamaa."



sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Kehon minäkuva



Olen taas pohdiskellut kehoni minäkuvaa. Minun mielestä on omituista, että mielikuvissani koen itseni sopusuhtaiseksi ja kauniiksi. Ja oikeasti toisinaan säikähdän kun katson peiliin! Kun näytän ihan toiselta kuin mitä mielikuvissani...

Enkä oikein tiedä mitä ajattelisin tuosta.

Kummallinen uni




Olin entisellä työpaikalla. Jotain työasioita se oli olevinaan. Jostain syystä mun piti sitten esitellä paikkaa jollekin vieraalle =O  Se meni ihan ok. Siinä selvis että joku Sami oli kyselly mua, mutta se ei ollu mun ystävä vaan joku muu. Ne sanoi sen sukunimenkin mutten muista sitä nyt. Joku erikoinen se oli. Unessa minä muka tunsin sen. Sitt uni pomppas ja juttelin entisen työpaikan toimitusjohtajan kanssa jotain seuraavasta käynnistä ja olin vähän niin kuin lähdössä kun tajusin: "Herran jumala!" siis tosiaan siinä unessa ihan hihkaisin tuon. =D Mie lähdin juoksemaan Eskon (olen ristiny jossain aiemmassa unessa ko. henkilön Eskoksi joten olkoon edelleen) huoneeseen. Minä olin täysin unohtanut käydä edes moikkaamassa sitä!! =O Koputin nätisti ovelle vaikka olevinaan oli kiire ja menin sisään. Henkäisin: "Sori! Minä melkein unohdin käydä moikkaamassa!" (taas pyytelin anteeksi!! tämä on tullut tavaksi ihan valvetilassakin) Esko vaan hymähti ja hymyili. Sitt mie kysyin onko niistä meidän tilinpäätöskirjoista kuulunut mitään. Esko katsoi kalenteria ja sanoi, että joo, kirjapainosta sanottiin että ne on valmiit 21. päivä tätä kuuta. =) (tämähän siis todellinen tilanne että odottelen niitä tilinpäätöskirjoja)

Sitt selitin jollekin, että mulla on kaksi vaihtoehtoa töiden suhteen; voin joko jatkaa nykyisessä työpaikassa ja mun vastuu siellä laajenee tai sitt kun entiselle työpaikalle perustetaan joku kansainvälinen yksikkö ja mua on pyydetty siihen mukaan. En tehnyt päätöstä asiasta.

Uni hyppäsi jälleen entiselle työpaikalle ja olin mielestäni edelleen vieraana, mutta olin lähdössä koko sen porukan kanssa jonnekin syömään. Esko sanoi siinä ovella, että veronpalautuksia tulisi 15 senttiä jos se maksettaisiin =D Minä taisin todeta jotain tyyliin että sehän on aika tarkkaan menny sitt. Jäin räpeltämään jotenkin kenkääni ja Esko ehti mennä jo. Minä otin sitt pikkupyrähdyksen ja törmäsin jostain syystä Eskoon. En siis jotenkin saanut vauhtia pysähtymään. Esko sanoi mulle: "Nyt et kyllä voi väittää ettet muka nähnyt minua." =P Minä vastasin, että toki minä näin mutten saanut ajoissa vauhtia pysähtymään. Vähän siinä kumpaakin nauratti. Ja sitt Esko nappasikin mua vyötäröltä kiinni. Minä olin pikkuisen ihmeissäni, mutta Esko piti kyllä sen verran napakasti kiinni että tajusin ettei sillä ole mitään tarkoitustakaan päästää irti eikä välittää muiden ajatuksista. Minä vähän niinkuin luovutin ja pujotin oman käteni sen vyötärölle. Ja kävelymatka oli pitkä! =D Jotain me juteltiinkin mutta ei mitään mielikuvaa mitä, kun lähinnä keskityin siihen käteen ;D. Eskon ote oli niin todellinen että se tuntuu vieläkin!! =O Just tyyliin "älä luule että päästän pois" =P Jossain vaiheessa me tultiin vielä takas entiselle työpaikalle samalla tavalla =)

Että jopas oli uni!! =D


lauantai 8. marraskuuta 2008

Vaatteet, vaatteet, vaatteet...



Olen viime aikoina tajunnut, että väitteeni siitä että vaatteet eivät voisi minua vähempää kiinnostaa, ovat silkkaa hölynpölyä!

Totuushan on että rakastan vaatteita ja haluaisin pukeutua tyylikkäästi, kauniisti, näyttävästi. Ongelmana on se etten löydä tähän kroppaan niitä vaatteita. 100 kg ja 160 cm on melko mahdoton yhdistelmä.

Ja tämä asia ahdistaa tänään niin paljon että kirjaimellisesti itken asiaa...

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Mielenkiintoinen huasteluilta...



Huasteluilta on paraseuran vapaan sanan ilta.

Oli vähän horoskoopeista puhetta ja kun mie sanoin olevani vaaka, jolla
on vahva skorppari kartalla, nouseva merkki jousimies, laskeva leijona,
niin yksi ihminen sanoo että kylläpä täsmää.

Sitten se kysäisi olenko
koskaan harkinnut yrityksen perustamista. Sanoin että monestikin. Se
sanoi vaan että perusta se ennen kuin täytät 45 mutta ei ihan vielä =D
Noh, tässä on siis vajaa 8 vuotta aikaa ;) Sanoi, että jotain käsillä
tekemistä se on. Tämän asetin kyllä kyseenalaiseksi koska mulla ei
juuri näitä kädentaitoja ole =) Eikä mun yritysidea ole koskaan
liittynyt käsillä tekemiseen! Sitt se totesi että alaisiakin on 2-3.

Jep,
osittain tämä liittyy horoskooppin, mutta tiedän hänen olevan
selvänäköinen vaikkei hän sitä kovin usein tuo esille. Mitä lie nähny
=D Sanoi että palataan asiaan myöhemmin uudestaan...




Rautaneito haastoi


"Paljastan
viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi (5)
ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös
kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän
merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa
haasteesta ja tästä merkinnästä."


*mutisee* Mulla mitään omituisia tapojaa oo....

1. Kaivan nenääni.

2. Aivastan aina monta kertaa peräkkäin. (jos aivastan yhden kerran, kaikki kysyvät olenko kipee ;D)

3. En voi lähteä ajamaan autoa ennen kuin pyydän enkelit mukaan.

4. Katson monta kertaa päivässä sähköpostini.

5. Käytän polvin asti ulottuvia villasukia kesät talvet, lähinnä kotona

Poikkean säännöistä sen verran etten haasta ketään kun ei taida olla ketään blogituttua ketä haastaa. Ottakoon tästä kuka haluaa haasteen vastaan.



tiistai 4. marraskuuta 2008

Eskimona



Tämä on hyvin lyhyt pätkä. Kirjoitan sen kuitenkin tähän muistiin. Jospa tämä avautuisi jossain vaiheessa enemmän.

Olin joogassa loppurentoutuksessa enkä oikein ensin tajunnutkaan, että solahdin johonkin edelliseen elämään. Ehkä minä näin enemmänkin, mutta sillä kertaa oli niin hyvä jooga ja rentous että todellakin meni tovi ennen kuin tajusin että näkemäni ei sitten ollutkaan tämän hetkistä elämää ;D Ja ei, en nukkunut =D

Joka tapauksessa olin eskimonainen, tai ainakin minulle tuli sellainen tunne. Miehenäni oli sama mies kuin aiemmin kuvatussa elämässä Jees
uksen aikaan. Kyllä oli tässäkin elämässä rakkauta, tai sanotaanko että enemmänkin intohimoa =) Siinä vaiheessa kun valkoiset (jääkarhun??) taljat ilmestyivät kuvaan mukaan, tajusin että ei tässä ihan nykyisessä elämässä kellitä. Ja kuva katkesi =D


Vihreä



Tästä päivästä alkaen tunnustan virallisesti Vihreää väriä ja Sohvia.

Eli suomeksi sanottuna olen maksanut Vihreän liiton r.p. jäsenmaksun ja ilmoittanut itseni paikallisten Vihreiden naisten yhdistykseen. Vihdoinkin! Olenhan tässä kohta jo 2 vuotta asiaa yrittänyt hoitaa ;D

maanantai 3. marraskuuta 2008

Elämä Jeesuksen aikana



Ajattelin perustaa uuden kategorian jossa kerron edellisistä elämistäni. =)

Viime joulun aikaan Paraseuran pikkujouluissa meillä oli Anna resitoimassa raamattua hebreaksi. Ja yhtäkkiä minä sitten näin edellistä elämääni Jeesuksen ajassa.

Nykyinen minäni ihmetteli miksi kummassa seison synagogan ulkopuolella kuuntelemassa, miksi en mene sisälle. Olen nainen, raskaana. Mutta sikäli kun tiedän sen ei pitäisi estää sisään menoa. Sitten saa paremman tietoisuuden tästä elämästä. Lapsen isä on orja, ja minä itse ns. paremmasta perheestä, ehkä pappissuvusta. Minua ei enää päästetä synagogaan. Olen valinnut vahvan rakkauden ja pistänyt sen suvun edelle. Suku on minut hylännyt. Kohta mies tulee taluttamaan minut pois ja itken sitä etten saa enää mennä synagoogaan. Kuin jumalakin olisi minut hylännyt.

Sitten näky hyppää aikaan lapsen syntymän jälkeen. Lapsi on poika. Pitelen vauvaa sylissä ja lähestyn Jeesusta. Jeesus katsoo rakastaen ja siunaa lapseni jota kukaan muu ei ole siunannut. Rakkaus täyttää minut ja tiedän että jumala ei sentään kuitenkaan minua ole hylännyt vaikka suku onkin!

Enempää en ole tästä elämästä nähnyt. Tunsin hyvin voimakkaana molemmat rakkaudet: sekä minun että miehen välisen että sen rakkauden jota Jeesuksesta huokui. Ja tiedän kuka tuo mies on tässä elämässä.

Uusi kampaus =)





Huoh! Tää kampaus näyttää tässä huomattavasti lättänämmältä kuin luonnossa mutten saanu parempaa kuvaa. Värin lisäksi laitettiin siis tällä kertaa vähän kohotuspermistä.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Avautuminen rakkaudelle



Mitäpä kertoisin...

Paljon tuli asiaa jonka olen kuullut niin monta kertaa. Jopa Jaanan kertomanakin. Silti oli monessa kohtaa sellainen olo että "Jes! Nyt minä vihdoikin oikeesti tajusin tämän!" =D Tajusinko? Ainakin siinä korkeimman rakkauden tilassa jossa olin, tajusin.

Mikä päällimmäisenä jäi mieleen, siis sellaisesta mitä en jo aiemmin ole kirjoittanut, oli se voiko nainen rakastaa naista tai mies miestä tai nainen ja mies toisiaan ilman parisuhdetta. Voiko? Mun vahva mielipide on ollut jo vuosia, että voi! Minulla on kokemusperäistä tietoakin ;D

Minullahan on useitakin miespuolisia ystäviä mutta kirjoitan nyt vaan yhdestä. Meidän välinen rakkaus on jotenkin välillä ihan käsin kosketeltavaa, se on niin hyväksyvää ja arvostavaa ja ... noh, pyyteetöntä rakkauta! Ja vuosia olen silloin tällöin toisinaan joutunut selittämään, että me todellakin olemme "vain" ystäviä. Minusta on vähän hassua että joudun sitä selittämään. Jos hän olisi nainen, mitään selittämistä ei olisi... ympäristölle siis. Ei meidän tarvitse selitellä toisillemme sitä asiaa. =)

Yksin




Olen sitten tänään melko kirjaimellisesti yksin =P Miesväki lähti mummolaan ja minä jäin kotiin. Lähden kohta luennolle jonka aiheena on avautuminen rakkaudelle. Palajan tälle astialle kunhan olen kotiutunut tuolta reissulta.

Se on jännä miten monesti kuulee naisen sanovan, että hän on yksinäinen. Nähtävästi se on niin että nainen tarvitsee sen kikattelukaverin vaikkei siihen varsinaiseen kikatteluun olisikaan taipumusta. Tämä on selkeästi joku naisellinen piirre! Ja sitä yksinäisyyden tunnetta tuskin poistaa mies ja lapset, vaikka he paikalla olisivatkin. Ehkä minä pikkuhiljaa alan ymmärtää naiseuden ydintä ;) Vain nainen voi tämän asian ymmärtää.

Niih!Lähden nyt avautumaan rakkaudelle =)

lauantai 1. marraskuuta 2008

Kummallinen olo




Olen tuntenut itseni tänään harvinaisen yksinäiseksi. =O

Äsken ruokapöydässä katsoin miestä ja lapsia. Tuntuivat ihan vierailta ihmisiltä. Erityisesti mies...

Ehkä tämä tästä taas. Tänään on tällaista ja huomenna on uusi päivä =)