maanantai 19. tammikuuta 2015

Mielen kummallinen elämä

Katselin Loirinuotiolla. Armi Toivanen kertoi, miten hän näyttelijäksi opiskellessaan tuli johtopäätökseen, että on ruma, kun hänelle sanottiin että on komedianäyttelijä. Opiskelukavereita vietiin treffeille, häntä ei, kun oli vaan hassu ja ruma. Armi totesi vielä, ettei mitään auttanut vaikka muuta sanottiin.

Mä jollain tavalla samaistuin Armiin. Muistan selkeästi, että teini-iässä tulin samanlaiseen johtopäätökseen, kun minulla ei ollut kavereita - ystävistä puhumattakaan! Selkeästi olen ruma ja lihava. Piste. Ja minä en ollut edes hassu! Olin vaan outo, ja lihava ja ruma. Kukapa sellaisesta edes tykkäisi.

Olen edelleen outo, lihava ja ruma. Vaikka minulla on nykyään ystäviä. Mieli on edelleen jumiutunut tuohon: outo, lihava ja ruma.

Armi on ymmärtääkseni päässyt tuosta jumista yli. Minä en. En kykene rakastamaan itseäni niin paljon, että näkisin oman kauneuteni, ja hyväksyisin itseni sellaisena kuin olen. Ärsyynnyn kaikista kauneusihanne julkaisuista esim. feissarissa. Niistäkin joissa puhutaan että jokainen on kaunis omalla tavallaan, koska niiden kuvissa on kuitenkin photoshopattu malli, jonka vastakohta olen.

Tämä tuntuu niin massiiviselta mielenrakenteelta, etten osaa sitä millään tavalla purkaa.

perjantai 16. tammikuuta 2015

Tammikuu puolessa

Joulu oli ja meni. Tosin meillä on vielä kaikki joulukoristeet paikoillaan. Pitäis varmaan jo luovuttaa.

Tänä talvena on ollut oikeasti talvi! On lunta ja on ollut koviakin pakkasia. Talvi on jollain lailla yllättänyt myös sähköyhtiöt ja ympäri Pohjois-Savoa on ollut runsaasti sähkökatkoja, pitkiäkin. Meillä on ollut vain yksi 40 minuutin sähkökatko yhtenä iltana viime viikolla. Eipä paljon kärsitty kun lapset oli jo muutenkin käsketty nukkumaan. Täksi viikonlopuksi on taas annettu varoitus mahdollisista sähkökatkoista ja on varauduttu toki siihen. Meillä on puita uunin ja lieden lämmitykseen, tasku- ja otsalamppuja (paristojakin on), kynttilöitä, ruokaa... Huusholli viilenee äkkiä jos tulee useamman tunnin sähkökatkos koska maalämmön pumppu ei ilman sähkö toimi.

Äsken kun lähdin kauppaan, tuli lunta (tai ehkä räntää) niin runsaasti että hyvä kun eteensä näki. Onneksi lähdin kävellen.

Olen muutenkin viime viikkoina harrastanut kävellen kaupassa käyntiä. Aikomus on ollut hyvä jo useamman vuoden. Mutta nyt vasta olen saanut itseni tekemään sitä. Minulla on ollut kauan aikaa ns. mummokärri jolla vetää näppärästi ostokset kotiin pyörien päällä. Nyt kun ollut kovia pakkasia, on auton käynnistäminen noin lyhyttä matkaa varten tuntunut auton rääkkäämiseltä ja niinpä olen kävellyt. Nyt en jaksanut ruveta puhdistamaan autoa joten kävely oli helpompaa. Laiskuudella on joskus arvaamattomia seurauksia.

Tänään itkin yksin vessassa. Olin lukenut Kodin Kuvalehdestä tarinaa pojasta nimeltä Netta Jemina, paitsi että hän on nykyään Alex Vincent. Herkistyin niin paljon asiasta, että tuli itku. Oikeastaan en tiedä miksi itkin mutta päätin että antaapa tulla ulos kun kerran on tulossa. Mielestäni tarina oli todella kaunis.

torstai 1. tammikuuta 2015

Vuoden viimeinen muuttui vuoden ensimmäiseksi

Jäi sitten eilen tekemättä vuoden viimeinen päivitys.

Lämpötila vaihtui plussan puolelle. Valitettavasti vuosi vuodelta inhoan yhä enemmän ja enemmän rakettien paukuttelua ja tänä vuonna kiljahtelin ulkoillessa erinäisiä voimasanoja kun jotkut ajattelemattomat ihmiset (näin kauniisti sanottuna) ampuivat rakettejaan kohti minua ja koiraa ja ainakin yksi raketti räjähti ihan meidän yläpuolella. Koira-parka!

Aamulla näky on juhlinnan jälkeen surkea. Kukaan ei siivoa jälkiään. Jotkut olivat ampuneet rakettinsa koulun pihalla luistelukentän laidalla. Luistelukenttä on nyt sitten sen näköinen että räjäytelty on. Miten voikaan joku olla noin ajattelematon!

Laitanpa tähän nyt joululahjakäsitöistä kuvia. Eli niistä käsitöistä jotka lähtivät minun käsistä lahjoiksi.




Yllä siskon pienelle tytölle tehty mekko. Tässä tosin ilmeni että kaula-aukko on liian pieni joten olen sen jo purkanut ja tehnyt uudestaan. Napit ovat takana.



Yllä siskon pojalle tehty vihreä villatakki. Siinä on liian pitkät hihat. Huoh!



Tämä taasen on miehen siskon tytölle tehty villatakki, joka onnistui yli odotusten ja jota on jo pidetty ennen joulua koulussakin. Siinä perheessä ei lahjoja säästellä joulaattoon... Onnistuin kuitenkin kerrankin tietämättäni tekemään lahjan, joka oli hyvin mieluinen. Kuulosti siltä, että hyvällä kaverilla on aina jotain neuletakkeja ja poikien serkkutyttöä on vissiin vähän harmittanut kun ei ole itsellään ollut. Tätähän minä en tiennyt, mutta osasin silti vastata tarpeeseen.



Kuopuksen "Pihlajanmarjakarkki" -pipo ja -sukat. Sukkiakin on jo pidetty niin että sen saattaa kuvastakin huomata. Mieluinen lahja. Pipoakin on pidetty ahkerasti.



Ja vielä esikoisen "Ruutusalmiakki" -pipo ja -sukat. Pipoa on pidetty, sukkia ei vielä.