lauantai 30. marraskuuta 2013

Joulukauden avaus

Tänään kylällämme oli jälleen joulukauden avajaiset; myyjäiset, partiolaisten kodalla tapahtui ja museopirtillä esiteltiin vanhan ajan joulua. Meillä oli mukana myös äitini ja sisareni perheensä kanssa. Pojat tahtoivat ostaa arpoja ja voittivatkin jotain. Minä ostin kakun jonka aineosissa oli lueteltu “pommi”. Tosin tarkempi tutkimus kertoi, että tämä mysteerinen aineosanen olikin rommi mutta nähtävästi joku viäräleuka yläkoululainen oli muuttanut R:n P:ksi. Kakku oli tosi hyvää ja sitä on onneksi jäljellä.

Ruuaksi tarjoilin porukallemme kunnon lihasoppaa jonka keittelin eilen. En ennen tehnyt lihasoppaa kun ajattelin aina, että siihen tarvitsee painekeittimen. Sitten jokunen aika sitten tajusin, että lihaa voi keitellä vähän kauemmin eikä sitä painekeitintä siis tarvitse! Nyt lihakeitto on yksi perheemme herkkuruuista.

Ja nähtävästi joulukauden avajaisten kunniaksi luntaki satelee.

Saas nähdä tuleeko joulukuun jokapäiväisistä blogipäivityksistä perinne. Ehkäpä.

perjantai 22. marraskuuta 2013

Pysähtyneisyyden tila(ko)

Kun ajattelin kirjoittavani tähän blogiin pysähtyneisyyden tilasta, joka tuntuu vallitsevan elämässäni koko ajan, jäin miettimään mikä elämässäni sitten on pysähtynyttä. Tällä hetkellä en ole töissä mutta minulla on HenKaSe:n toiminta (Henkisen Kasvun Seura), perhe, neulominen, työn haku, ulkoilu, jooga, kotityöt yms. Touhua siis riittää, enemmänkin kuin olisi aikaa. Välillä suorastaan välttelen erilaisia touhuja ja ihan suoraan sanottuna piiloudun nettimaailmaan. Kotityöt ei jaksa kiinnostaa… ainakaan ihan joka kerta. Välillä olen sanonut, että en taas tiedä missä välissä niitä töitä tekisi kun on niin paljon kaikkea muuta!

Mikä siis on pysähtynyt? Miksi minusta tuntuu, että elämässäni ei tapahdu mitään? Miksi tunnen että kaikki vaan junnaa paikallaan?

Minä en kehity! Tietoisena pysyminen on vaikeaa, ja itsensä kasvattaminen vielä vaikeampaa. Minä vain odotan, että tapahtuisi joku ihme ja tajuaisin miten pääsen eteenpäin. Käyn kursseja kurssien perään mutta mitään ei avaudu. Ymmärrän kyllä mitä kurssilla sanotaan ja sillä hetkellä se on hyvinkin selkeä. Mutta kun palaan normaaliin arkeen niin pysähtyneisyyden tila jatkuu. Ja huomaan törmääväni yhä uudelleen ja uudelleen samoin vanhoihin tilanteisiin ja tajuan etten ole oppinut mitään enkä vieläkään käsitellyt sitä asiaa tai sen tuomaa pahaa oloa.

Joskus vuosia sitten käsittelin mielestäni hyvinkin syvältä kelpaamisen tunnetta tai pikemminkin sitä etten kelpaa, en ole riittävä. Tosin silloin jo totesin, että tähän joutuu varmaan palaamaan. Ja joudun palaamaan siihen koko ajan ja jatkuvasti! Ihan pienenä esimerkkinä: tapasin joku aika sitten uuden ihmisen ja minulla meni kuukausi ennen kuin uskalsin pyytää häntä kaveriksi feissarissa. Hei haloo! Siis feissarissa! FB-kaverit ei tarkoita sitä että joka päivä syvällisesti avaudutaan toistemme elämistä toisillemme. (no parhaimmillaan se tietysti voi tarkoittaa sitäkin) Mutt siis hei: en voi hakea jonkun kaveriksi feissarissa jos en vaikka kelpaakaan??? Tähän kohtaan kuuluisi vissiin se kuuluisia facepalm. Lisäksi minulla oli kauhean korkea kynnys mennä kylän neulekerhoon; mitäs jos en kelpaa joukkoon ja toiset vaan hampaat irvessä sietää minua kun poiskaan ei voi keskeä… se tunne ei ole vieläkään ihan kokonaan poistunut mutta kapuan sen kynnyksen yli joka kerta.

Lisäksi etsin koko ajan paikkaani elämässä, elämän tehtävääni ja ehkä jopa työtäni. Mitä kauemmin olen kotona, sitä ahdistavammalta tuntuu ajatus siitä että pitäisi lähteä tekemään jonkun alaisena kirjanpitoa ja/tai muista toimistotöitä. Eikä se edes välttämättä koskaan ole ollut unelma-ammattini. Suhteeni rahaan on hyvin kaksijakoinen. Ymmärrän sen energian vaihdonvälineenä mutta koen silti että rahaa ei oikeasti ole olemassakaan muuta kuin numeroina siellä kirjanpidossa ja niiden numeroiden pyörittäminen on välillä todella turhauttavaa!

Työssä on se ongelma, että minulla ei ole oikein koskaan ollut mitään suurta intohimoa tai edes selkeää unelma-ammattia. Olen vain ajautunut eteenpäin ja välillä ehkä vähän taaksekin päin. Minulle on sanottu, että pitäisi muistella lapsuuden haaveammatteja. No valitettavasti muistan lapsuudestani aika vähän… Jos oikein muistan ammattihaavet menivät yleensä sen kirjan mukaan mitä olin lukemassa, joten olen haaveillut monenmoisista ammateista kuten: sairaanhoitaja, eläinlääkäri, opettaja, hotellin omistaja, etsivä, kirjailija, kauppias (monenlaisilla etuliitteillä) yms.

Jossain vaiheessa haaveilin suuresta kartanosta jossa olisi tilaa järjestää erilaisia henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin liittyviä kursseja. Siellä olisi ehkä myös jotain eläimiä kuten hevosia, kanoja, vuohia, lampaita… ja suuri puutarha kasvimainen, rantasauna tietenkin. Järjen hetkinä kurkistin kukkarooni jossa näkyi pohja eikä juuri muuta. Ja menin vielä naimisiinkin miehen kanssa jolla on peukalo keskellä kämmentä melkein kaikessa muussa paitsi atk-asioissa ja jolla kukkaron pohja näkyy lähes yhtä usein kuin minulla itselleäni. Ehkä pikkuisen pienensin haavettani ja haaveilin henkisestä kirjakaupasta jossa voisi ehkä myös järjestää jotain kursseja. No sekin kuihtui kokoon koska minulle sanottiin ettei sellainen ole kannattava enkä saanut sen perustamiseen tukea. Taisin sen jälkeen lakata haaveilemasta ja mennä sinne minne pääsee.

Esikoiseni taisi pukea sanoiksi sen miltä sisälläni tuntuu: “Täytyy tyytyä siihen mitä on”. Miksi se kuitenkin tuntuu pahalta ja hukkaan heitetyltä elämältä?

tiistai 19. marraskuuta 2013

Minun maailmakatsomukseni kiteytys

Olen jollain tapaa kiteyttänyt maailmankatsomukseni ja kirjaan se tähän itselleni muistiin. Jos joku saa inspiraation tästä niin sitten saa.

# 1 Olemme kaikki yhtä samaa energiaa joka ei koskaan katoa
    -> kaikki vaikuttaa kaikkeen

# 2 Olen vastuussa vain omasta kasvustani ja valinnoistani.
    Kts. # 1 josta seuraa että oma kasvuni vaikuttaa muihin

# 3 Ei ole olemassa oikeita tai vääriä valintoja, on vain hitaampia tai nopeampi reittejä. Muiden valintojen pohdiskelu ja ruotiminen ei välttämättä ole rakentavaa ja mielekästä toimintaa (kts # 2) mutta sekin on ok, koska ei ole olemassa oikeita tai vääriä valintoja. Kaikki tiet vievät Roomaan eli alkulähteeseen.
   
# 4 Kaikki muu on hifistelyä. Toki tuiki tarpeellista ja mielenkiintoista hifistelyä jonka lopputulos on toivottavasti kohtien 3, 2 ja 1 tajuaminen. Hifistelyssä on siis hyvä muistaa 3 aiempaa kohtaa pohjavireenä. (toisinaan oikeassa valaistuksessa myös kohdat 3 ja 2 ovat hifistelyä)

# 5 Ole tietoinen. Fyysisyyden maailmassa tämä on tärkein kohta. Ilman tätä kohtaa kohdat 4, 3, 2 ja 1 ovat sanahelinää. Jumiudut liian helposti kohdan 4 hifistelyyn, jos et ole tietoinen. Näin ensimmäinen on viimeinen ja viimeinen on ensimmäinen.

Toistan edelleen että tämä on note to myself. Tätä ei kenenkään pidä ottaman absoluuttisena totuutena.