Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on syyskuu, 2010.

Ryöpsähdys

  Sanoja sataa, seulotaan. Ajatuksia ajelehtii, ajetaan. Mielessä muhii, möyhennetään. Kypsyykö, kasvaako, kukoistaako. Valoa varjoille, rakkautta raunioille, valoa vapaasti, rakkautta rajattomasti! Itsessäni itsenäni, sisälläni sielunani, hengityksessä henkenäni. Auki, avoinna, anteliaana. Uutta uteliaana. ~Ninni-Riikka ~

Elämäntarkoitus ja sydämen parantaminen

Kuva
Olin otsikon mukaisella kurssilla tänä viikonloppuna, kumpanakin päivänä. Nyt on kuulkaa ensimmäistä kertaa tilanne että en osaa kuvailla mitä tehtiin ja mitä tapahtui! Ainakaan kovin tarkasti. Taisin olla suht meditatiivisessa tilassa koko kurssin ajan Okei, oli meditaatioita erilaisia ja yksi kosminen palvelus ja tehtiin yksi hoitoharjoitus. Mutta mitä minä koin... Kun mulla ei ole oikeastaan siihen sanoja. Koin suurta rauhaa, rakkautta, itsessäni olemista, sisäistä varmuutta, avautumista, oivalluksia. Ehkä minä kirjoitan nyt tähän sitten jotain ajatuksistani jotka ovat pidemmän prosessin seurauksena kiteytyneet tänä viikonloppuna. Työ. Rakastan työtäni, numeroiden pyörittelyä, kirjanpitoa, palkkojen räknäämistä. Mutta. Minulla on aina ollut epävirallinen työ. Se on ollut energioiden kanavoimista, energiaparannusta. Se on ollut niin epävirallinen työ etten ole koskaan ajatellut sitä varsinaisesti työksi... Tällä viikolla ensimmäistä kertaa oli tilanne, että kun ystävä tuli py

Kuva yleisön pyynnöstä =D

Kuva
   

Tilaa

Olen merkillisessä tilanteessa. Olen tämän vuoden puolella tavannut ihmisen josta tuli hetkessä ystäväni; siinä samassa hetkessä kun kävelin ovesta sisään ja näimme toisemme. Meillä on ollut koko ajan läheiset, avoimet välit ja olemme keskustelleet suurin piirtein kaikesta maan ja taivaan välillä. Tällä viikolla hän yhtäkkiä on vetäytynyt kuoreensa. Olen kysynyt olenko sanonut tai tehnyt jotain ja onko hän suuttunut. Ei, ei ja ei. Kuulemma vain näyttää siltä että olisi suuttunut. Jahas. Sepäs mielenkiintoista. Minä itsekkäästi toivoin että hän antaisi minulle jonkun selityksen. En saanut sitä. Kyllä, olen itsekkäästi todella surullinen. Sisälläni on todella suuri tyhjyyden tunne. Mutta. Mitä enemmän tässä istun, valossa, sitä enemmän ymmärrän että hän tarvitsee juuri nyt tilaa. Minä olen liian lähellä. Ihmisten tunteet ovat merkillinen viidakko välillä... Siitäkin huolimatta, että minä vajavaisena ihmisenä koen sitä tyhjyyttä, minä olen valmis antamaan hänelle sen tilan mitä hä

Tuoksuu joululle

Kuva
Tänään oli se aamu tänä syksynä kun herättyäni "tuoksui" joululle. Varsinaisesti se ei ole tuoksu, vaan enemmänkin kokonaisvaltaista aistimista. Joka syksy se tulee jostain. Herään aamulla ja siinä se on: aavistus joulusta ja sen taiasta. Toki se vielä on tosiaankin vain pieni aavistus. =) Mutta siellä se on.    

Meediotilaisuudessa

Kuva
Mähän siis olen yleensä meediotilaisuudessa töissä, mutta toki osallistun kuuntelijanakin. Oli oikein mielenkiintoista. Mun kohdalla mielenkiintoista on se että äidinäiti jota en ole koskaan tavannut, on nyt 2 kertaa tullut tuomaan viestiä. Edellisellä kerralla oli viittauksia siihen että hän oli jollain tapaa selväastinen ja tällä kertaa sanottiin että minä olisin luonteeltani vähän kuin hän. Kumpaakaan en voi vahvistaa koska en tosiaankaan ole häntä tuntenut. Mun pitää kysyä äidiltä. Mutta se kuva jonka olen äidinäidistä saanut ei kyllä ollenkaan vastaa tuota... Isänäiti on käynyt kerran ja hän oli kyllä ihan tuttu jo energiallisestikin. Tällä kertaa kävi myös setä. Se mitä tällä kerta viestittiin, että lisää iloa. Mä nauroin että ai vielä lisää Mutta siinä viitattiin tilanteeseen johon olen kyllästynyt ja että siihenkin sitä iloa voisi tuoda. Samalla kerrottiin, että kuuluu vielä jonkun aikaa ennen kuin tilanne ikään kuin muljahtaa uusille urille, mutta hienoa

Yksisarviset

Tilasin itselleni Diana Cooperin kirjan Ihmeelliset yksisarviset. Se on jonkin aikaa jo ollut pyödällä, mutta vasta eilen avasin sen varsinaisesti ruvetakseni lukemaan sitä. Samassa esikoinen, Herra 7 Wee, ilmestyi kainalooni ja sanoi "Äiti, lue ääneen." Ikinä koskaan milloinkaan pojat eivät ole pyytäneet minua lukemaan ääneen jotain minun omaa kirjaa. Lastenkirjoja on kyllä luettu ääneen vaikka kuinka paljon. Pian myös kuopus, Herra 4,5 Wee, hiipi kainaloon kuuntelemaan. Pojat kuuntelivat hiirenhiljaa kun luin kirjaa yksisarvisista. Ei yhtään ainoata kysymystä, ei yhtään ainoata kommentia. Vain keskittynyttä kuuntelemista, hiljaisuutta. Normaalisti saan vähän väliä keskeyttää lukemisen ja vastata lukemattomiin kysymyksiin.  

Otteita matkan varrelta

Olen jo kauan puhunut avoimesti mm. töissä maailmankatsomuksestani. Ei liene salaisuus, että elämääni kuuluu enkelit, energiaparannus jne. Asiat ovat johtaneet yhdestä toiseen... Monien mutkien kautta olen päätynyt tekemään muutamia energiaparannuksia työkavereille ja myös puhumaan ihmisille näistä maailmankatsomukseen liittyvistä asioista tavalla joka muistuttaa opettamista. Eräänä päivänä toissa viikolla kuljeskelin työpaikan yläkerrassa. Seisoin erään oven takana ja mieleni teki mennä sisään ja kysyä huoneessa olevalta työkaverilta onko kaikki kunnossa. Sitten pudistin päätäni ja totesin ettei siihen nyt kyllä mitään syytä ole. Palasin huoneeseeni alakertaan. Tunne oli edelleen voimakas joten kysäisin ko. henkilöltä sähköisellä viestimellä onko hän ok. Vastaus tuli heti: "En ole. Juuri sanoin että minun on tosi huono olla. Ihan kuin joku veisi kaiken energian". Jahas... Kirjoitin hänelle että tekee suojauksen, heti. Kuulostelin alakerrassa miten menee. Lopulta kiip