lauantai 29. joulukuuta 2007

Auran väri



Pitihän minunkin kun muutkin =P Varsinkin kun tää on mun "alaa". Auran värihän muuttuu elämän tilanteiden ja tunnetilojen mukaan. Ehkä tämä kuitenkin antaa suuntaa...

Aurasi pääväri:


Okra







Kellertävä okra on auran utelias harvinaisuus. Hän on väreistä
kaikkein lapsenmielisin, avoin ja ulospäin suuntautunut. Hänen
optimisminsa on rajatonta, mutta vaikka hänen energiansa näyttää myös
sellaiselta, hön hajottaa itsensä helposti liian moneen suuntaan. Okra
on kyllä älykäs ja pystyy näkemään asioiden kaikki puolet, mutta
kykenee itse harvboin etenemään tavalla, joka olisi järkevin.



Okra ei oikein osaa edetä askel kerrallaan. Hän näkee
kokonaisuuden -ja haluaa ottaa sen kerralla vastaan. Työympäristössä
okra voi olla hyvinkin haasteellinen, koska hänen
etenemisjärjestyksensä asioissa saattaa vaikuttaa aivan järjettömältä.
Kyseessä on kuitenkin vain okramainen tapa suhtautua kaikkiin
vaiheisiin samanarvoisina kokonaisuuden osina, ei toistensa loogisena
jatkumona.



Okra kadottaa aina tavaransa jonnekin ja viettää suuren osan
ajastaan etsimällä niitä. Ulkopuoliselle hänen elämänsä saattaa näyttää
jatkuvalta kaaokselta, ja suuremman järjestyksen ystävät saattavat
menettää hermonsa yrittäessään - turhaan - saada levottoman okran
pysähtymään.

keskiviikko 26. joulukuuta 2007

Jouluraportti



Jospa nyt antais jouluraportin.

Aatonaaton iltana nuorimmainen tuli kipeäksi ja nukkui erittäin katkonaisesti. Esikoisella oli koko yön kakkahätä (hän kun EI voi käydä kakalla ennen kuin on ihan pakkopakkopakko; herra haluaa olla poikkeustapaus jonka ei tarvitse kakkia... olisi voinut valita jonkun muun aiheen olla poikkeava =P) ja hän hyppi kirjaimellisesti seinille pitkin yötä. Äidillä oli kinkku uunissa ja kauhean kuuma joten hän nukkui näiden kaikkien yhteisvaikutuksesta ehkä noin 3-4 tuntia. Isä kuorsasi...

Aattoaamu alkoi sitten kakkatappeluiden merkeissä. Tosi hauskaa... Kuusi saatiin koristeltua sitten joskus 10 aikaan... Riisipuuro maistui vain äidille ja isälle. Kuopukselle tuskin olisi maistunu mikään muukaan siinä nuhassa. Lapset eivät kunnioittaneet joulurauhajulistuksen kuuntelemista mutta kuopus sentään sammui päiväunille.

Joulupukki tuli ennen kahta. Tämä kohta meni loistavasti. Poikien silmät loistivat ja suorastaan kiljuivat riemusta "Joulupukki! Joulupukki!" Meillä on ihana joulupukki joka kävi nyt toisen kerran. Hänellä ei ole muuta paikkaa kuin me, kun on mun ystävä ollut vuosia. Tällä pukilla on aikaa istua, jutella, jakaa lahjat ja katsella kun lapset avaavat paketteja ja jopa auttaa pakettien avaamisessa ja ihastella lahjoja. Hänellä on myös taito houkutella lapset samaan kuvaan itsensä kanssa niin että muksut ei edes tajua sitä. =)

Kun pukki lähti, aikuiset totesi että tässähän ehtii vielä käydä saunassakin hyvin. Niinpä äiti ja kuopus kipaisi kellariin saunaan. Isä kävi sitten yksin kun esikoinen ei halunnutkaan. Eipä ollut pakko. Torstaina on kuitenkin sitt oman perheen saunavuoro.

Ilta meni jouluruokia syödessä ja lahjojen kanssa. Kummasti sitä vaan jokaista sitt nukutti kun edellinen yö meni miten meni. Kuopukselle nousi illasta korkeahko kuume ja sitä jopa lääkittiin särkylääkkeellä että saisi nukutuksi.

Eilen paranneltiin edelleen kuopusta sen ohella että lapset tietenkin riiteli jatkuvasti... samaa rataa mentiin tänäänkin. Ja äidillä paloi jo hermot ihan totaalisesti. Onneksi tänään iltapäivästä alkoi näyttämään sille että toi kuopus tosta jo paranee!

Kyllä kateus iski. Lähinnä niitä kohtaan joiden joulu on oikeasti ollut rauhallinen ja harmooninen. Meillä se ei ollut sitä.

Minä jo tässä toivon, että voi kun oikeasti alkaisi työarki. Mutta kun ei ala!! =( Varmaan tämä mun pään päällä mustana pilvenä leijuva työttömyyden uhka on osaltaan vaikuttanut siihen, että minäkään en oikein saavuttanut joulufiilistä kunnolla. Mene ja tiedä.

Joululahjoista:

Aaron sai junarataan lisäosia, rattikelkan, ranne- ja herätyskellon, kirjan, 2 Cars-pyyhettä (Korvatunturilla oli joku linja menny ristiin ;))

Miika sai setin jossa oli paloauto, ambulanssi ja poliisauto, nallen, 2 Cars -pyyhettä.

Yhteisenä pojat sai 2 dvd:tä; Puuha-Pete: Lännen villit sekä Viidakkokirjan.

Isä sai pyjaman, teetä ja hunajaa sekä dödön ja after shaven.

Äiti sai villasukat, yöpaidan ja 2 kirjaa (aiemmin eräästä kirjekuoresta joulukortin lisäksi paljastui lahjakortti intialaiseen päähierontaan!!)

Yhteiseksi koko perhe sai vessapaperitelineen =D

Lisäksi meille mystisesti jouluaattona kolahti postiluukusta joulumusiikkicd jonka lahjoittajasta ei ole selvyyttä!

Että sellainen joulu...

Joulukuusi








sunnuntai 23. joulukuuta 2007

Jouluna


Tämän jo monille tutuksi ja rakkaaksi tulleen joululaulun sanoilla tahdon toivottaa kaikille meille oikein rauhallista valon juhlaa! Nämä sanat kertovat edelleen niin hyvin minun sydämeni joulusta =)

Sydämeeni joulun teen



Melodie: Kassu Halonen

Text: Vexi Salmi





On jouluyö, sen hiljaisuutta yksin kuuntelen

ja sanaton on sydämeni kieli.

Vain tähdet öistä avaruutta pukee loistaen

ja ikuisuutta kaipaa avoin mieli.

Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen

taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.



On jouluyö ja lumihuntuun pukeutunut maa

kun itse yhtä puhdas olla voisin.

Se ajatukset joulun tuntuun virittymään saa

kuin harras sävel sisälläni soisi.

Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen

taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.



On jouluyö, sen syvä rauha leijuu sisimpään

kuin oisin osa suurta kaikkeutta

Vain kynttilät ja kultanauhat loistaa hämärään

ja mieleni on täynnä kirkkautta.

Näin sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen

taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen.



perjantai 21. joulukuuta 2007

"Surun lääke on liike" ?



Tänään oli viimeinen työpäivä. Kävimme joululounaalla koko firma yhdessä. En itkenyt ja onnistui jopa ihan aidon iloisesti nauramaan ja hymyilemään. Lopussa jouduin kyllä nielemään kyyneliä kun ruvettiin halaamaan ja toivottelemaan hyvää joulua ja hyviä jatkoja... Itkin vasta kotona.

Kävin siinä välissä ruokakaupassakin ja mun pää oli niin sekaisin, että nippa nappa kykenin ostamaan ruuat sunnuntai-iltaan asti... Enkä tiedä olenko ostanut jotain ihan älytöntä. Ajatus ei vain kestänyt koossa! Olisi ehkä kannattanut ottaa tämä huomioon ja tehdä ostoslista etukäteen. Onneksi kaupat on vielä auki maanantainakin ;)

Nyt taidan ryhtyä toteuttaamaan otsikon lääkettä. Joulusiivous odottaa edelleen tekijäänsä. Ensin juon kyllä kupin kahvia. Ja lähetän maailmankaikkeutteen ajatuksen siitä, että ensi vuosi (numerologisesti vuosi 1) tuo tullessaan runsautta ja onnea.



tiistai 18. joulukuuta 2007

Ajatustyöskentelyä



Huoh! Olipas semmoinen tapaaminen parin ystävän kanssa, että päässä on ajatusten myllerrys! Tehtiin
tarot-tulkintaa ja sieltä tuli jälleen kerran selvästi esille että
jottain pitäis tehdä uudella tavalla, käyttää luovuutta ja opiskella
(?). Mie sain viikonloppunakin viestin että ole luova, nimenomaan
työelämän suhteen. ARGH!! Kun sitt keskusteltiin mun mahdollisista
työkuvioista niin tuli selkästi esille se minkä itsekin tiedän: minulla
ei ole mitään selvää päämäärää. Osaan vain sanoa että haluan tehdä
töitä. Mutta kun määritelmän tietenkin pitäisi olla tarkempi. =O No
päästiin tiukan ja kiihkeän keskustelun tuloksena niin pitkälle, että
haluan että työ on kodin ulkopuolella, että saan olla ihmisten kanssa
tekemisissä ja saan käyttää hyväkseni myös koulutustani. Okei, aika
hyvä alku verrattuna entiseen ;) Mun vaikeus on siinä etten tiedä mitä
osaan, mitkä on mun vahvuudet ja mitkä heikkoudet... ne on ollu mulle
aina vaikeita kysymyksiä. Mielestäni en osaa mitään hyvin, mulla ei ole
mitään vahvuuksia ja heikkouksia sitäkin enemmän =D Oikeasti! En ole
mielestäni hyvä missään!


Yksi ystävä sanoi kerran, että luulisi että tuolla työpaikkojen hakemisella olisin
jo saanut jonkun työpaikan jos niin olisi tarkoitettu. Ehdotti, että
ehkä se mun työ olisi jossain muualla kuin mitä olen yrittäny...
Jaajaa... niin kun missä?


Rehellisesti; jos mun ei tarvitsisi
ajatella realistisesti ja taloudellisesti niin mulla on kaksi suurta
haavetta työn suhteen. Toinen on henkinen kirjakauppa (joku palstalla
kirjoitti että oli nähnyt unta, että oli Kuopiossa ja oli mennyt
Puijonkadulla jossain kulmalla olevaan henkiseen kirjakauppaan jos minä
olin asiantuntevasti opastanut!) ja toinen on asuminen ja työskentely
yhteisökylässä. Kumpikin tuntuu tällä hetkelle hyvin kaukaiselta ja
mahdottomalta! Muita varsinaisia intohimoisia haaveita työn suhteen
minulla ei ole... Realistisemmalta tuntuu työskentely jossain
toimistossa. Mutta jotenkin näyttää siltä että maailmankaikkeus yrittää
viestiä jotain muuta ?? =O


Mie sanoinkin tuolla tapaamisessa,
että minä tarvitsen hyvin selkeät tienviitat. Minä odotan että jossain
lukee ihan selvästi "Ninni-Riikka menee tästä ja tekee tätä." =D


Mulla
on kauhea ajatusprosessi päällä! Mun päässä pyörii tasan tarkkaan
muutama lause "Minulle räätälöity työ", "Käytä luovuutta", "Mikään ei
ole mahdotonta", "Jotain uutta". APUAAAAAAA!!!! =D




maanantai 17. joulukuuta 2007

Mielenkiintoinen uni




Kylläpäs näinkin sitten mielenkiintoista unta. Se oli tosi pitkä!Näin pätkiä kuin jostain toisesta elämästä; minusta ja eräästä tutusta miehestä (olkoon vaikka Esko ;D). Selitän tähän silleen kokonaisuutena; olis muuten ehkä liian sekavaa. Kun se meni jotenkin niin että näin jotain ja jotain asioita vain tiesin... ihan niin kuin olisin muistellut tms.

Unessa olin yllätys yllätys, ihastunut Eskoon. Luulin kauan että tunne ei ole molemminpuolinen ja lisäksi ehkä sosiaalinen asema tms. mielestäni teki asiasta mahdottoman. Sitten meille selvisi että tunne onkin molemminpuolinen, ja Esko oli juuri silloin lähdössä jonnekin matkalle (bisnesmatkalle). Kävimme kirjeenvaihtoa (minä todellakin unessa luin niitä kirjeitä, mutten muista niiden sisältöä tarkkaan, jotain joka päiväisestä elämästä ja ikävästä...). Joskus Esko soitti minulle. Kaikki oli hyvin salaista! Sitten tuli puhelu josta ensin luulin, että Esko on kuollut... kun siellä oli ensin joku muu. Mutta ei ollutkaan kuollut vaan jotkut kaupat oli menny mönkään ja Esko luuli olevansa ihan täysin vararikossa. Minä en ihan täysin edes ymmärtänyt mikä oli niin katastrofaalista. Mutta unessahan kävi selväksi että Esko oli hyvin rikas ja minä en... Lisäksi Eskolla oli jo pieni tytär. En oikein tiedä nyt tässä valvetilassa mitä lapsen äidille oli tapahtunut... Lopuksi kuitenkin päädyimme yhteen, eikä sitä vararikkoakaan tullut. =) Sukulaiset olivat vastaan, tietenkin. Mutta Esko piti oman päänsä. Uni loppui, kun näin että meillä oli kaksi yhteistä pientä tyttöä. Mielenkiintoista minusta on se, että tytöt olivat aika tummia. Lähes mustat hiukset ja ihonkin oli tummempi kuin meikäläisillä. Hmmmm.... Itseäni en oikeastaan nähnyt kunnolla kertaakaan, mutta tytöistä voinen päätellä omaa ulkonäköäni! ;D Uni ei ollut ollenkaan ahdistava vaan hyvin onnellinen. Jotenkin lopussa oli sellainen olo, että sukukin oli tilanteen hyväksynyt pakon edessä.

Hyvin mielenkiintoinen uni, monitasoinen ja varmasti monitulkinnallinen...


sunnuntai 16. joulukuuta 2007

Valkosuklaataatelikeksit



200 g voita
2½ dl sokeria
2 munaa
4½ dl vehnäjauhoja
2 ½ dl kaurahiutaleita
1 tl leivinjauhetta
½ tl suolaa
2 dl kuivattuja taateleita pieninä paloina
150 g valkoista suklaata rouhittuna (tällä kertaa laitoin valmiin rouhepussin 120 g)

Vaahdota pehmeä voi ja sokeri. Vatkaa munat yksitellen sekaan. Lisää keskenään sekoitetut kuivat aineet (myös taatelit ja suklaa). Nostele kokkareita teelusikoilla pelille. Muista leviämisvara!! Paista 225 asteessa n 10 min.

(ohjeen olen ottanut joskus jostain lehdestä, en enää muista mistä ja olenpa saattanut sitä vähän ehkä muokatakin...)

lauantai 15. joulukuuta 2007

Salainen ihailija? =O



Tilasin tuttavani kautta lohta. Tänään tuttava kertoi, että kala on tullut, ja kysyi sitten työskenteleekö siellä paikassa mistä tilattiin, joku mun tuttu. Mie olin ihmeissäni, että ei mun tietääkseni... Tuttava kertoi, että niissä kaloissa oli nimilaput päälle kenelle mikäkin paketti on. Mun nimilapussa oli ollut nimen alla sydän ja nuoli sen läpi. =O Siis mulla on joku salainen ihailija?? =D


 

perjantai 14. joulukuuta 2007

Uusi alku?



Olen monta viikkoa hautonut sitä miten ikävää on se, että mun työt loppuu jouluun nykyisessä työpaikassa. Toki sopimus on vuoden loppuun mutta olen lomalla ne 3 päivää jotka joulun jälkeen olisi töitä. Ahdistus on meinannut pukata päälle, ja välillä en ole edes halunnut ajatella koko asiaa!

Ja nyt yhtäkkiä tajusin, että miksi en ajattele sitä uutena mahdollisuutena. Mahdollisuutena parempaan työpaikkaan. Miksi ihmeessä tuijotan sitä ovea joka sulkeutuu? =) Kyllä minä tiedän miksi sitä tuijotan ja vain osittain sillä on tekemistä työn kanssa... Työn osalta käännän katseeni niihin avonaisiin oviin! Nyt heti! =)


 

torstai 6. joulukuuta 2007

Itsenäisyyspäivänä



Itsenäisyyspäivä on merkki siitä että joulu on hyvin lähellä. =) Tämän laulun sanat kertovat sen mistä joulun tuntee ;)


Mistä tuntee joulun?
Sen sanoa voi sanoin muutamin.
Lapset jätti koulun,
ja talossa on kaikki sekaisin.
Eilen hukkasin jo ostoslistan kolmannen,
on kinkku tilaamatta, vielä ehkä ehdin tehdä sen...
Joulutähtikin on ostettava kuusehen,
piilopaikat uudet keksittävä lasten lahjojen.

Siitä tuntee joulun,
kun sula lakka poltti kynnet taas.
Siitä tuntee joulun,
kun radiosta kuuluu: "Rauha maas'!"
Missä joulukorttilista viime vuotinen,
mä tänne laatikkooni aivan varmaan talteen panin sen
- mitä merkitsee tuo villi huuto lapsien...?
Ne on taikinan kai löytäneet nyt piparkakkujen!

Siitä tuntee joulun,
kun öisin unta rauhaisaa ei saa.
Siitä tuntee joulun,
kun aina täytyy mieliin muistuttaa:
mikä Elma-tädin lahja oli viimeinen?
Me hälle annoimmeko kirjan vaiko purkin avaimen?
Onko tyttö vaiko poika lapsi Virtasen;
kuinka lahjan sopivan mä keksin kun mä muista en?

Siitä tuntee joulun,
kun kadonneet on voimat ihmisen.
Siitä tuntee joulun,
kun kiire saapuu ylivoimainen.
Ohi joulu kun on viimein tiedän hyvin sen,
taas kestää kuukausia kaiken tämän unohtaminen...
Siitä joulun tuntee, mutta silti kiellä en:
joulu mielestäin on kaikkein paras, juhla juhlien!

~Kari Tuomisaari~