KosmisenAuringonHöpinät

No en oo varma onko elo oikeasti vauhdikasta vaiko muuten vaan täynnä asioita; töitä ja harrastuksia ja töitä. Marttojen kanssa tehtiin pääsiäisruokaa. Kuopus oli mukana. Hänen kanssaan teimme karitsanjauhelihapihvejä itämaisilla mausteilla. Hyviä olivat. Niin kuin muutkin ruuat. Oli hernesosekeittoa, porkkana-kvinoareiskoja, uunijuureksia, jogurttiminttukastiketta, linssisalaattia, kahdenlaista pavlovaa ja marjamämmiä kookoskerma-kinuskin kera. Noh, aamulla olikin sitt sellainen olo että olin syönyt jotain keholleni sopimatonta; silmät tuntuivat turvonneilta. Todennäköisesti syyllinen oli sokeri. Mutta kivaa oli porukassa kokata. Töissä oli luomutarkastus ja kyllähän se meni läpi hienosti. Pikkuisen jännitti eka kerta, mutta tiesin että mitään kovin pahaa mokaa en ole voinut tehdä kun vanhalla kaavalla mentiin ja sillä homma on ennenkin toiminut. Tosin luomutaseeseen kehittelin nyt tälle vuodelle vähän paremman systeemin kun entisessä oli suuria virheen mahdollisuuksia. Nyt on par...

Nuorisolla on talviloma. Minulla tänään ja huomenna vapaa päivä. Lähdettiin kuopuksen, 12 Wee, kanssa museoon. Teini, 15 Wee, ei todellakaan halunnut mukaan. En pakottanut, kun sitten ei ois ollu kenelläkään kivaa. Teini sai olla rauhassa kotona ja meillä oli mukava museokäynti kuopuksen kanssa. Kuopus leikkimässä kaivauksilla. Kuopus ja joku luuranko. Tämä ei ollut dinosaurus. Kilppari Triceratops Tyranosarus rexin pääkallo ja kuopus Mammutti 💖 Käytiin myös syömässä Raxissa kuopuksen toiveesta. Vierailu kauppahallin luomukauppaan, Topin halliin, toi kotiin YoYoja , raakasuklaata ja vuonankaalia. Noiden YoYojen takia sinne mentiin kun kuopus niihin joulun alla ihastui. Ja teinikin myönsi, että on vaikea uskoa että niissä ei ole ollenkaan lisättyä sokeria ja ettei ne oikeasti ole karkkeja!

Puhdistuskuuri on mennyt kivasti. Olin viikonloppuna kurssilla, ja vaikka siellä oli pullaa ja keksiä yms. herkkua tarjolla niin ei mun edes tehnyt mieli niitä. Viikonlopun kurssi oli Reiki2. Olen käynyt ykkösen 15½ vuotta sitten. Odotin silloin esikoistani. Muutama tovi tässä onkin sitten hurahtanut. Nyt suorastaan tarjottiin mahdollisuutta osallistua joten suunapäänä tietenkin osallistuin. Mukava viikonloppu oli. Eilen oli vähän outoa olla töissä kun esikoinen ei ollutkaan mukana. Joutui ihan itse laittamaan kirjeet kuoriin ja frankeeraamaan. Olipa tylsä juttu 😄 Tänään minä ja pari muuta marttayhdistyksen jäsentä olimme paikallisessa Salessa kahvittamassa ihmisiä. Salemme sai uuden päällikön joten sen kunniaksi oli kakkukahvit. Laskimme marttatilastointia varten kakkupalamenekistä, että ihmisiä kävi 220 sen 8 tunnin aikana kun kahvitus kesti. Tämmöistäkin keikkaa martat siis tekevät. Mittari näyttää -10 astetta, mutta olin ihan tönkköjäässä kun tulin koiran kanssa iltalenkil...

En vain eilen jaksanut kirjoittaa. Eilinen ilta yllätti. Olin kyllä tietoinen, että tämä kuuri, puhdistusta kun on, voi nostaa tunteita pintaan, mutta en odottanut hillitöntä itkunpuuskaa. Lähdin ihan tavallisesti koiran kanssa iltapissakävelylle ja yhtäkkiä vaan rupesin itkemään ja itkin suurimman osan matkasta. Ja mietin mitä ihmettä oikein tapahtuu ja mitäs nyt sitten tekis! Noh, onneksi nykyteknologia suo mahdollisuuden siihen, että vertaistukiryhmä on nopeasti käytössä. Eli viestiä facebook-ryhmään. Ja kyllähän sieltä tuli tukea, ohjeita ja kannustusta. Tänään on uusi aamu ja kuuri jatkuu. Eihän se nyt yhteen itkuun ja ahdistuksen tunteeseen lopahda. Pikkuisen suomalaista sisua ja taas porskutetaan. Eväät on valmiina odottamassa lähtöä työpäivän pyörteisiin. Esikoiseni (kohta 15 Wee) lähtee tänään kanssani töihin; itseasiassa lähtee koko viikon. Hänellä on TET-viikko ja halusi tulla minun työpaikalle. Ja koskapa se on mahdollista niin tehtiin järjestelyt minun työaikaan ni...

Yöllä oli satanut räntää niin paljon, että miehen lumitöistä ei näkynyt jälkeäkään. Autokin piti melkein kirjaimellisesti kaivaa esille, että pääsin töihin. Mutta päivän mittaan sade vei lunta mukanaan. Ja kun aura-autot kulkivat niin nytpä on sitten kaikkialla liukasta. Minulla oli nastakengät kun kävin Helmin kanssa iltapissalenkillä, mutta silti välillä luisti ja vähän pelotti että kaadun. Eikä koirankaan tassut pitäneet joka kurvissa. Töissä oli kaikenlaisia pikkujuttuja selvitettävänä, mutta aika puhdas pöytä jäi odottamaan huomista päivää. Minulla ei ole tapana kantaa töitä edes ajatustasolla kotiin. Mitäpä minä niille asioille kotoa käsin ilta-aikaan edes voisin jos jotain keskeneräiseksi jää. Ensi viikolla teini (toukokuussa 15 Wee) tulee TET-viikolle työpaikalleni. Onhan se mukavaa kun voin teettää suurimman osan hommistani pojalla ja itse saan siitä kuitenkin palkkaa. No vitsi, vitsi! Onhan ne hommat edelleen minun vastuulla vaikka poika saa oikeasti tehdä töitäkin. Tän...

Tänään onkin tuulta ja tuiskua vaikka naapureille jakaa! Tuulee oikein kunnolla ja lunta sataa. Olihan tässä välissä pari rapsakkaa pakkaspäivää mutta nyt ei ole kun -5 ja heti kun lauhtui niin rupesi satamaan lunta. Käväisin tänään parin tunnin keikan keskikaupungilla tapaamassa ystävää kahvilassa. Kylläpä taas pari tuntia hurahti nopeasti! Olen siis tänään vapaapäivällä. Lähikaupassa oli haukifileetä lihatiskissä joten ostin sitä ja tehdään siitä illalla soppa. Lounaaksi söin ruokaisan salaatin. Kuopus on ollut vähän kipeänä, tuli eilen kesken päivän kotiin. Hän oli minun kaupunkireissun aikana tehnyt itselleen spagettia ja syönyt kastikkeen jämän kaapista. Taitaa siis olla jo paremmassa kunnossa. Ei oikein taas ota selvää mikä kuopuksella on ollut. Valitti että on vaan yleisesti tosi huono olla ja päätä särki. Nukkui kun eilen tulin kotiin. Mitään muuta ei oikeastaan ole. Oli kuitenkin ihan kalmankalpea kun kömpi eilen vuoteestaan. Lienee jälleen jotain sisäilmaoireita. Mitä l...

Arkeen paluu kopsahti eniten nuorison edustajiin. Kummallakin kouluaamu. Miehellä on vielä tämä viikko lomaa ja minähän nyt muutenkin edelleen notkun kotona. Joskus tuntuu että mies ihan tietentahtoen vähän niin kuin kerjää verta nenästää. Olen jo monta vuotta sanonut, ettei tahallaan härkkisi esikoista. Se on sellaista sanoilla saivartelua, piikittelyä ja arvostelua, painostamista tekemään kotitöitä, lähinnä jatkuvaa nalkuttamista. Minä en voi itse sietää tuota jatkuvaa painostamista jonkun asian tekemiseen ja tiedän että esikoinenkin sitt uhallakin tekee niin ettei tee mitään kun jatkuvasti painostetaan. Mies ei ole oikein ymmärtänyt mitä ihmettä oikein puhun ja olenpa vaan todennut, että tulee jossain vaiheessa löytämään asian edestään. No, nyt on se hetki kun edestään löytää. Jätkä on teini ja käyttäytyy tietenkin just periteinimäisesti. Isän ja pojan elo on jatkuvaa jähinää. Teini tietenkin käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, että saa isänsä hermostumaan ja reagoimaan mahdoll...

Kuopus ja mies nukkuvat. Teini kuulostaa valvovan vielä. Koirakin kuorsaa. Aamulla kello soi seitsemältä ja kävin koiran kanssa lenkillä. Tultiin sopivasti kotiin kun Joulupukin kuuma linja alkoi. Nautiskeltiin aamupala; karjalanpiirakoita, munavoita, graavilohta, joululimppua (jota minä en syö), kinkkua, teetä, mandariinia... Mä keitin karpalo-vadelma -kiisseliä jonka oli tarkoitus olla illalla jälkiruoka. Noh, kävi perinteiset eli kukaan ei jaksanut syödä sitä. Lounaaksi keitin riisipuuroa. Mutta ennen lounasta katseltiin ja kuunneltiin joulurauhanjulistus. Lounaan jälkeen rikoimme jälleen perinnettä ja kävimme kaupassa! Aamulenkillä tajusin että kermaa oli ihan liian vähän ja että olin unohtanut ostaa hautakynttilän. Niinpä pyörähdimme kaupan kautta ennen kuin menimme hakemaan anopin ja suuntasimme hautausmaalle. Siellä meni tovi. Kuopuksen kanssa veimme oman kynttilämme muistolehtoon. Kotimatkalla koukkasimme miehen sisaren perheen kautta, annoimme joulupaketit ja joimme kahv...

Hei hulinaa! Tässä on ollut teeilta marttojen kanssa. Maisteltiin erilaisia teesekoituksia ja puhuttiin ylipäänsä teestä ja terveysvaikutuksista. Koululaisten kanssa osoitettiin mieltä homehtunutta koulua vastaan. Tänään shoppailtiin, lähinnä ruokaa. Esikoinen jäi kotiin ja kun se vihdoin katsoi jääkaappiin se oli pyörtyä. "Mitä! Kun viimeksi katsoin tänne, tää oli melkein tyhjä! Nyt tämä on liian täysi!" Noh, saattaa ollakin. Olin eilen niin väsynyt että olisin voinut mennä nukkumaan jo seitsemän aikaan. Sinnittelin silti, ja menin nukkumaan heti kymmenen jälkeen. Tänä aamuna koira herätti puoli kahdeksalta. Olin aika virkeä lähtemään sen kanssa sumuiseen aamuun. Parisen astetta oli pakkasta kuitenkin. Esikoinen on siis lakannut uskomasta joulupukkiin ja on uskomattoman rasittava kun yrittää saada selville millä tavalla lahjat sitten tulevat esim. mummilta kun mummi asuu toisessa kaupungissa. Tokihan se tajuaa että joku ne tuo mutta kuka ja milloin. Niin kuin siitä...

Tänään oli hidas aamu. Päästiin koiran kanssa vasta vähän vaille 10 lähtemään lenkille. En oikeastaan tiedä mitä vötköilin. Olin kuitenkin iloinen siitä, että jalat eivät kramppaileet omia aikojaan. Eilen oli vähän ongelmallista kun vähän väliä etenkin vasemman jalan jalkapohja meni kramppiin. Ei onneksi autolla ajaessa! Tulin siihen tulokseen, että olen unohtanut juoda riittävästi vettä. Toki varmasti edes takaisin sahaava lämpötilakin sai jalkani reagoimaan. Eilisiltana nautin pieniä annoksia vettä tiheää tahtia. Tänään ei olekaan sitten kramppeja ollut. Vähän ennen kahtatoista ihmettelin, miksi ulko-ovi kävi ja kuopus tuli kotiin. Olin ihan torstaipäivässä! Tokihan perjantaisin kuopus tulee puolen päivän aikaan kotiin. Valmistauduin päivän mittaan myös illan marttayhdistyksen hallituksen kokoukseen. Päätettiin kevään ohjelmasta. Nyt se pitäisi vielä kasata, tai oikeastaan sitä ennen varmistaa muutama asia. Koiran kanssa iltalenkillä meinasin jäätyä pystyyn. Pakkasta ei ole kui...

Perinteisesti olen pitkän tauon jälkeen aloittanut joulukuun päivitykset blogissa. Nyt en aloittanut ja sain siitä heti huomautuksen. Tunnustan että unohdin! Ja muutenkin on laiskottanut päivitysten suhteen. Jossain ajatusten perukoilla käväisi mielessä, että aloittaisin ensimmäisenä adventtina. En aloittanut. Itseasiassa jostain syystä tuntui, että tänä vuonna adventtiaika pääsi yllättämään ja tuli nurkan takaa ja muita klassisia sanontoja. Olin ehkä keskittynyt täysillä oman kylän joulunavaukseen joka oli 1. adventtisunnuntaita edeltävänä lauantaina. Lisäksi sunnuntaina olimme koko perhe suurmarkkinoilla. Sunnuntaiaamuna huomasin etten ollut ostanut adventtikynttilöitä. Enpä jäänyt sitä(kään) murehtimaan ja nappasin hyllystä ison joulunpunaisen kynttilän ja päätin että sitä sitten poltetaan joka adventtisunnuntai. Yleensä ensimmäisenä adventtina meillä on viritelty jouluverhot ja valot. Ei viritelty tänä vuonna. Kukaan ei jaksanut. Meni tiistaille. Mutta kukaan ei tästä kärsinyt!...

Tänä aamuna oli tämän syksyn viilein aamu. Kuuden maissa mittari näytti +3 astetta kun lähdimme koiran kanssa lenkille. Parin tunnin päästä kuitenkin "jo" +9. Olipas raikas lenkki! Olen neulonut sisaren tyttärelle lahjaa, joko synttärilahjaa tai joululahjaa kumpaan nyt sitten ehtii valmiiksi. Näillä näkymin vasta jouluksi kun kävi niin että lanka loppuu kesken! Eipä ole aikoihin tapahtunut näin. Yleensä varaan yhden kerän ylimääräistä, mutta nyt taisi tapahtu joku unohdus. Ei auta muu kuin yrittää saada lankaa lisää. Olin tänään palaverissa jossa keskusteltiin kulttuurihankkeesta meidän kylälle. Hienoa, ettei kaupunki ole meitä tänne ihan täydellisesti unohtanut, vaikka joskus tuntuukin siltä. Saas nähdä mitä kaikkea saamme tämän hankkeen puitteissa toteutumaan ja johtaako se mahdollisesti jatkohankkeisiin. Tällä viikolla torstaina alkaa neulepiirikin taas. On sitä odotettu! Olisipa mukavaa jos mukaan tulisi uusiakin ihmisiä. Kuopus, Herra 10 Wee, on innostunut hevosi...

Olin kesän töissä. Pari kuukautta siitä. Lyhyt sijaisuus mutta sentään jotain. Oli mukava huomata, että asiat palautuivat tietoisuuteen nopeasti ja tiesin mitä olin tekemässä, enkä vain tehnyt niin kuin oli perehdytetty ja opastettu. Pojilla alkoi koulu viikko sitten. Esikoinen siirtyi yläkoulun hoivaan ja kuopus aloitti nelosen. Jälkimmäinen pääsee nauttimaan uuden opsin tuomista muutoksista täysillä mutta esikoinen luistelee vielä vanhan opsin mukaan tuntijaossa, vaikka uuden henkeä noudatetaankin. Eilen vietin koiran kanssa kolmisen tuntia metsässä ja keräsimme mustikoita ja kanttarelleja. Kyllä, koirakin keräsi, niitä mustikoita suuhunsa. Ihme mustikkahotku. Ja hotkii niitä mustikoita vain silloin kun olemme keräämässä niitä. Ei koskaan lenkillä vaikka lenkkipolun varrella on niitä runsaasti. Yksin metsässä oleminen on nautinnollista. Koira on mielestäni osa metsää. Ei ketään vieressä pulpattamassa. Luonnon hiljaisuus ympärillä. Mustikoiden kerääminen. Kanttarellien putkahtel...

10. hääpäivä. No ei menny ihan putkeen tänään. Mutta kyllä se siitä eikä siitä sen enempää. Aamulla koira herätti varovasti vain miehen. Ei koskenutkaan minuun. Havahduin toki kun koira hyppäsi sänkyyn, mutta se taputteli tassulla vain miestä. En tiedä mistä se tietää milloin on sunnuntai. Sunnuntaiaamuisin mies käy koiran kanssa lenkillä. Mutta kyllä se vaan tietää. Ollaan huijattu koiraa mm. saunomalla "vääränä" päivänä mutta ei ole mennyt siitäkään sekaisin. Koiramme on pakko osata viikonpäivät! Se osaa myös kellon ajat. Tosin se on jo viime viikolla siirtynyt kesäaikaan koska vapaa päivisin herättää puoli seitsemältä, vaikka normaalisti herättää puoli kahdeksalta. Onneksi se myös uskoo kun sanotaan että tulee tunnin päästä uudestaan; se tulee tunnin päästä uudestaan. Nyt koira makaa syvässä unessa väsyneenä. Aamulenkin lisäksi se oli iltapäivällä minun, mieheni ja kuopuksemme kanssa luukuttamassa kutsuja kyläyhdistyksen vuosikokoukseen. Tallattiin pitkin kylänraittia ...

Pojat ovat tämän viikon olleet talvilomalla jota myös hiihtolomaksi kutsutaan. Eivät hiihtäneet. Pääasiallisesti pelasivat tietokoneella. Välillä käskettiin pihalle. Keskiviikkona pojilla oli parturi ja torstaina minä kävin kuopuksen kanssa äidin luona. Äiti on ommellut minulle marttapaidan ja kävin hakemassa sen, koska pian on yhdistyksemme 40-vuotisjuhla. Perjantaina myös miehellä oli vapaata ja päätimme lähteä keilaamaan koko perheellä. Esikoinen otti teiniasenteen eikä halunnut keilata, paitsi että sitten halusikin, paitsi ettei sittenkään halunnut kun ei osannut. Ja sitten piti kiukutella muuten vaan, murjottaa ja itkeä jne. Kaikista ikävintä tietysti on, että se on aina ollut vähän tuollainen ja alkava murrosikä korostaa  valitettavasti juuri näitä piirteitä. Lopulta päivä kääntyi ihan mukavaksi. Kävimme syömässä kiinalaisessa, vähän shoppailemassa lähinnä ruokaa. Iltapalaksi oli täytettyjä patonkeja. Lauantaina teineily alkoi uudestaan. Liikaa pelaamista jote...

Koira yritti aamulla herättää seitsemän maissa. En jaksanut nousta. Torkuin vielä tunnin ennen kuin annoin periksi ja lähdin sen kanssa ulos. Pojat heräsivät samaan hötäkkään. Mies tuli kymmenen maissa kotiin. Minä ja kuopus lähdimme tallille. Kuopus on jo pidemmän aikaa halunnut ratsastamaan, ihan oikeasti. Onhan se päässyt ponin selkään sillon tällöin kun on ollut jossain tapahtumissa talutusratsastusta tarjolla. Kylläpä olikin suorastaan yleellistä kun kuopus sai taluttaa ponin talliin, harjata ja valmistella muutenkin ratsastamista varten, toki ohjaajan avustuksella. Ja sitt  vaan kentälle ja selkään. Hyvinhän se meni, ensi kertalaiselta. Raviakin kokeili, silloin talutettiin. Muuten kuopus opetteli, miten hevosen kanssa työskennellään ihan itse. Entäs äiti... No minun olisi tehnyt mieli itsekin ratsastaa. Minulla ei vaan ole nykyään oikein mitään housuja kun kuljen aina hameessa! Onkohan minun ihan pakko hankkia jotkut housut että pääsen minäkin ratsa...

Lunta on  tullut ihan kiitettävästi. Se on mukavaa kun talvea on kuitenkin oikeasti vielä jäljellä! Elämmehän vasta helmikuun puolta väliä. Eilen olimme kylän ystävänpäivätapahtumassa. Kuopus pääsi ponin selkään ja kävimme paistamassa makkaraa partiolaisten kodalla. Valitettavasti kirpparilla ei kauheasti ollut tarjontaa. Tänään sekoilin lasten wilma-viestien kanssa. Luulin että viesti tuli esikoiselle koska viestin oli lähettänyt esikoisen ope. Ja sen perusteella luulin, että esikoisen luokka lähtee huomenna hiihtämään kuopuksen luokan kanssa. Esikoinen esitti rajun vastalauseen ja ilmoitti ettei ota suksia koska hänelle ei ole opettaja sanonut mitään. Rupesin nyt illalla näyttämään esikoiselle wilma-viestiä ja hups! Huomasimme, että viesti olikin tullut kuopukselle, jolla on esikoisen ope liikunnanopettajana. Vähän nauratti! Miestä ei ehkä niin paljon, koska hän riehui suksiin voiteluja...

Kuopukseni täytti eilen 10 vuotta. Tänään juhlittiin ensin suvun kanssa ja sitten kavereiden kanssa. Kuopuksella on eskarista asti ollut tapana kutsua koko luokka synttäreille. Niin nytkin. Minä väsäsin 15 kutsua. Eiväthän kaikki aina pääse. Minä en ole kovin hyvä kestämään yleistä hälinä ja älämölöä. Mutta olen päättänyt, että niin kauan kuin kuopus haluaa kutsua kaikki, hän saa kutsua, ja minä sinnittelen pari tuntia. Tuskin sitä montaa vuotta kestää. Ja koko ajanhan nuo kasvaa. Kuopuksen luokka on jotenkin hyvin yhteen hitsautunut. Ne keksii ihan itse ohjelmansa. Olivat ihan aluksi piilosta. Sitten oli lahjojen avaaminen pullonpyörityksellä. Eli sankari pyöritti pulloa ja avasi sen vieraan lahjan jota pullo osoitti. Sekin on ollut tosi kiva. Saavat jännittää ketä pullo osoittaa, ja jokainen saa nähdä mitä lahjoja sankari on saanut. Sitten oli luvassa herkuttelua. Sen jälkeen päättivät ruveta rakentamaan legoilla koko porukka. Taisivat välillä olla taas piilostakin. Nopeasti hura...

Tekaisinpa aamulla aamiaisen jälkeen sämpylätaikinan. Olin etukäteen suunnitelut tekeväni linssikeittoa lounaalle ja sen kaverina tuoreet sämpylät kuulosti hyvälle idealle. Sehän toimii, eikö vaan. Mistähän se mahtaa johtua, että itse leivotut sämpylät ovat aina paljon parempia kuin kaupasta ostetut. Jopa niiden suutuntuma on mukavampi. Ennen lounasta kuopus valitti mahakipua ja pahaaoloa. Piteli oikein vatsaansa ja ehdin jo miettiä, että pitääkö sitä lähteä viemään päivystykseen. Niin tuskaiselta vaikutti. Mutta kun oli syönyt keittoa ja pari sämpylää, niin kohta olikin vatsakipu poissa. Mainitsi päänsärystä, mutta sekin meni pian ohi. Ehkä aamupala oli hänellä sitten ollut liian köykäinen, kuka näitä tietää. Pääasia että meni ohi. Sain tänään taas yhden neuleen valmiiksi. Malli on kirjasta "Pipo on pääasia", nimeltään Apollo. Tosin minä neuloin resorista leveämmän kuin ohjeessa.

Tänään minä, mies, kuopus ja koira kävimme jäällä. Sinne oli ajettu eilen luistelurata ja kuopus tahtoi luistimille. Minä, mies ja koira olimme jalkaisin liikenteessä. Esikoinen ei halunnut mukaan. Oli mukava sää ulkoilla ja kuopus sanoi että oli hyvä luistella. Saimme punaiset posket ja hyvän mielen.