Siirry pääsisältöön

Paluu arkeen oli edessä...

Arkeen paluu kopsahti eniten nuorison edustajiin. Kummallakin kouluaamu. Miehellä on vielä tämä viikko lomaa ja minähän nyt muutenkin edelleen notkun kotona.

Joskus tuntuu että mies ihan tietentahtoen vähän niin kuin kerjää verta nenästää. Olen jo monta vuotta sanonut, ettei tahallaan härkkisi esikoista. Se on sellaista sanoilla saivartelua, piikittelyä ja arvostelua, painostamista tekemään kotitöitä, lähinnä jatkuvaa nalkuttamista. Minä en voi itse sietää tuota jatkuvaa painostamista jonkun asian tekemiseen ja tiedän että esikoinenkin sitt uhallakin tekee niin ettei tee mitään kun jatkuvasti painostetaan. Mies ei ole oikein ymmärtänyt mitä ihmettä oikein puhun ja olenpa vaan todennut, että tulee jossain vaiheessa löytämään asian edestään.

No, nyt on se hetki kun edestään löytää. Jätkä on teini ja käyttäytyy tietenkin just periteinimäisesti. Isän ja pojan elo on jatkuvaa jähinää. Teini tietenkin käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, että saa isänsä hermostumaan ja reagoimaan mahdollisimman lapsellisesti. Ja isähän reagoi ja jatkaa edelleen piikittelyä ja saivartelua jne. ihmetellen samaan aika miksi nuorison edustaja on sellainen kun on. Yrittäähän se minunkin kanssa, teini siis, mutta minulla näköjään on tässä asiassa pidempi pinna ja jouston varaa enemmän kun isännällä. Jollain tapaa näen teinimaailman sisään ja annan sille tilaa. Aikuiseksi kasvaminen vaatii tilaa. Se ei tarkoita sitä, että kotityöt saa jättää hoitamatta mutta aina niitä ei juuri sillä sekunnilla tarvitse hoitaa ja asiaa voi ennakoidakin niin, että pyytää tekemään asian vaikkapa päivää aikaisemmin kuin se homma on oikeasti hoidettava. Sillon se aika usein tulee hoidettua oikeaan aikaan.

Koville ottaa tuo kasvaminen siis joskus myös meissä aikuisissa.

Odotellaan kovia pakkasia. Sisälle on nostettu jo lämpiämään iso kasa polttopuita. Huomenna lämmitetään leivinuunia että saadaan lisälämpöä taloon. Maalämpö ei ehdi ihan näin nopeasti reagoimaan lämpötilan muutokseen. Joulun seutu menikin enemmän suojasäässä kuin pakkasen puolella. Onneksi sitä lunta tosiaan tuli aiemmin ihan kiitettävästi niin meillä on edelleen lunta maassa. Ja tästä tulikin mieleen että pitäisköhän vähän katsastaa olisiko pensasmustikoita tarpeen suojata...

Kommentit

  1. Mä luulen (kahta teiniä isänsä kanssa seuranneena), et isät ja pojat on samanlaisia kuin äidit ja tyttäret. Pitää ottaa vissiin etäisyyttä siihen omanlaiseen vanhempaan. Kohta alkaa kolmas.. tai on osin jo alkanutkin leiskahdella.

    VastaaPoista
  2. Hahah tuo ennakoinnin puute miehillä kuulosta niiiin tutulle:D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Terveisiä Siperiasta

Niitä on tuulen mukana tullut tällä viikolla. Minun mielestä ihan normaali suomalainen talvisää. Ehkä vähän myöhemmin pakkaset kun jonain toisena vuonna mutta silti.

Tänään olin töistä vapaalla ja tein neulepiiriin raakakakun. Ei se kovin hyvin onnistunut mutta tulipahan tehtyä. Maistui hyvälle mutta rakenne ei ollu ihan niin kuin olis pitäny. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta, eikä varsinkaan ekalla kerralla.

Kännykkä on ruvennut temppuilemaan, se kuumenee hetkessä nollasta sataan (ei, en lähettele kiihkeitä ja kuumia viestejä...) ja käynnistelee itseään uudestaan omatoimisesti. Noh, aattelin etten kauaa semmoista katsele, ettei käy niin että olen jossain Kuopio-Jyväskylä välillä ja se leviää lopullisesti. Tilasin uudemman ja siihen suojakuoret. Sunnuntaina tilasin ja tänään ne tuli. Eri paikoista mutta hienosti synkroniassa toistensa kanssa. Ensimmäinen haaste ilmeni äsken: microkortti ei käy, kun pitäis olla nanokortti. Huomenna on tiedossa reissu kaupunkiin.

Olen saanut tän…

Pohdintoja ja avautumisia

Yhtäkkiä huomasin, että mun kadoksissa ollut lauluääni on palannut! Voi mikä onnen tunne! Ruokavalio ja erilaiset energiapuhdistukset ja henkinen avautuminen ovat tässäkin asiassa tehneet ihmeitä. Enpä olisi ennen vuoden vaihdetta osannut aavistaakaan tällaista.

Yhä useammin minä vain tiedän asioita. Siitä on ollut välillä apua työssäkin! Välillä sattuu hiukan erikoisia juttuja, kuten perjantaina kun olin soittamassa eräälle asiakkaalle ja juuri kun olin naputtamassa kahta viimeistä numeroa, siitä samasta numerosta soitettiin. Hetken aikaa tuijoitin puhelinta "Miten voi olla mahdollista?!" Mutta kyllä se vaan oli. Eikä ollut mitenkään odotettua että ko. asiakas edes soittaisi.

Jokin aika sitten ryhdyin seuraamaan Tomi Kokkoa sekä facessa että instassa. Sitten sain yhtäkkiä kauhean ahdistuksen siitä, että olen ilmoittautunut hänen luennolleen. Ahdistuksen siitä miten tällainen ylipainoinen persjalkainen voi mennä sille luennolle kun tyyppi on itse niiiiin fit. Mutta tuleen ei…

Metsämansikka-mustikka -piirakka

Tässä miesväen saalis jossa siis kaikki punainen on metsämansikkaa! Tämä saalis joutui miesväen pyynnöstä alla olevaan marjapiirakkaan. Tuli muuten hyvää. Esikoinen oli menossa synttäreille herkuttelemaan mutta hänen piti saada kaksi palaa marjapiirakkaa :-D

Ohje on piirakkaan on ollut joskus aiemminkin blogissa mutta koska se on jossain kaukana menneisyydessä, kerrataan:
MARJAPIIRAKKA
2 dl maitoa (vähän hapankin käy) 100 g voita
Kiehautetaan ja jäähdytellään.
3 munaa 3 dl sokeria
Vatkataan vaahdoksi.
4½ dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta
Ja tokikin muna-sokeri -vaahtoon lisätään muut aineet. Kaadetaan taikina syvälle uunipellille leivinpaperin päälle. Ripotellaan pinnalle vadelmia, mustikoita... tai kuten minä nyt tein, metsämansikoita ja mustikoita. Puutarhamansikat ovat vähän isoja, mutta tietysti jos pistäisi paloiksi. Voi tähän varmasti laittaa vaikka raparperiakin tai omenaa. Marjat siis osittain uppoavat taikinan sisään.
Paistetaan 200 asteessa noin 20 minuuttia.