Perinteistä on pidettävä kiinni?
Perinteisesti olen pitkän tauon jälkeen aloittanut joulukuun päivitykset blogissa. Nyt en aloittanut ja sain siitä heti huomautuksen. Tunnustan että unohdin! Ja muutenkin on laiskottanut päivitysten suhteen. Jossain ajatusten perukoilla käväisi mielessä, että aloittaisin ensimmäisenä adventtina. En aloittanut.
Itseasiassa jostain syystä tuntui, että tänä vuonna adventtiaika pääsi yllättämään ja tuli nurkan takaa ja muita klassisia sanontoja. Olin ehkä keskittynyt täysillä oman kylän joulunavaukseen joka oli 1. adventtisunnuntaita edeltävänä lauantaina. Lisäksi sunnuntaina olimme koko perhe suurmarkkinoilla.
Sunnuntaiaamuna huomasin etten ollut ostanut adventtikynttilöitä. Enpä jäänyt sitä(kään) murehtimaan ja nappasin hyllystä ison joulunpunaisen kynttilän ja päätin että sitä sitten poltetaan joka adventtisunnuntai. Yleensä ensimmäisenä adventtina meillä on viritelty jouluverhot ja valot. Ei viritelty tänä vuonna. Kukaan ei jaksanut. Meni tiistaille. Mutta kukaan ei tästä kärsinyt!
Jo useampi viikko sitten esikoiseni, Herra 13 Wee, ilmoitti ettei usko joulupukkiin. Apua! Sinne meni se perinne. Herra kuitenkin osoitti huomaavaisuutta eikä julistanut tätä epäuskoaan suureen ääneen pikkuveljen kuullen. Luulen kyllä että Herra 10 Weekään ei enää ihan täysillä usko joulupukkiin mutta haluaa uskoa, jouluntaikaa. Siinä kuopukseni on ehkä tullut vähän äitiinsä. Minun uskoni jouluntaikaan ei ole koskaan kadonnut!
Tänä vuonna peljästyimme suuresti luomukinkun hintaa! Kun yhden kinkun hinta on noin viikon ruokabudjetin verran, peljästyminen voi olla inhimillistä. Niinpä tänä vuonna emme perinteisesti aja Muuruvedelle kinkun hakuun. Tilasimme kinkun lähikaupan lihatiskiltä.
Perinteistä poiketen aion ostaa porkkanalaatikkoa. Kyllä, einesruokaa. En yksinkertaisesti jaksa vaivautua marttailemaan pientä annosta. Olen luultavasti ainoa joka sitä syö. Se ei ole perinteisesti jouluruokaherkkuni, mutta ehkä alan vanheta näin 45-vuotiaana... En tiedä. Tämä on toinen joulu kun mieleni tekee porkkanalaatikkoa, joten aion vastata mielitekoon.
Perinteisesti olemme aloittaneet joulukalenterin avaamisen. Perinteisesti suurin osa joulukorteista on valmiina postitettavaksi. Perinteisesti olen neulonut joululahjoja (juhannuksesta lähtien). Perinteisesti kotiin ilmestyy pikkuhiljaa joulun merkkejä, koristeita ja tuoksuja. Perinteisesti kuuntelen jouluradiota. Joistakin perinteistä on hyvä pitää kiinni.
Itseasiassa jostain syystä tuntui, että tänä vuonna adventtiaika pääsi yllättämään ja tuli nurkan takaa ja muita klassisia sanontoja. Olin ehkä keskittynyt täysillä oman kylän joulunavaukseen joka oli 1. adventtisunnuntaita edeltävänä lauantaina. Lisäksi sunnuntaina olimme koko perhe suurmarkkinoilla.
Sunnuntaiaamuna huomasin etten ollut ostanut adventtikynttilöitä. Enpä jäänyt sitä(kään) murehtimaan ja nappasin hyllystä ison joulunpunaisen kynttilän ja päätin että sitä sitten poltetaan joka adventtisunnuntai. Yleensä ensimmäisenä adventtina meillä on viritelty jouluverhot ja valot. Ei viritelty tänä vuonna. Kukaan ei jaksanut. Meni tiistaille. Mutta kukaan ei tästä kärsinyt!
Jo useampi viikko sitten esikoiseni, Herra 13 Wee, ilmoitti ettei usko joulupukkiin. Apua! Sinne meni se perinne. Herra kuitenkin osoitti huomaavaisuutta eikä julistanut tätä epäuskoaan suureen ääneen pikkuveljen kuullen. Luulen kyllä että Herra 10 Weekään ei enää ihan täysillä usko joulupukkiin mutta haluaa uskoa, jouluntaikaa. Siinä kuopukseni on ehkä tullut vähän äitiinsä. Minun uskoni jouluntaikaan ei ole koskaan kadonnut!
Tänä vuonna peljästyimme suuresti luomukinkun hintaa! Kun yhden kinkun hinta on noin viikon ruokabudjetin verran, peljästyminen voi olla inhimillistä. Niinpä tänä vuonna emme perinteisesti aja Muuruvedelle kinkun hakuun. Tilasimme kinkun lähikaupan lihatiskiltä.
Perinteistä poiketen aion ostaa porkkanalaatikkoa. Kyllä, einesruokaa. En yksinkertaisesti jaksa vaivautua marttailemaan pientä annosta. Olen luultavasti ainoa joka sitä syö. Se ei ole perinteisesti jouluruokaherkkuni, mutta ehkä alan vanheta näin 45-vuotiaana... En tiedä. Tämä on toinen joulu kun mieleni tekee porkkanalaatikkoa, joten aion vastata mielitekoon.
Perinteisesti olemme aloittaneet joulukalenterin avaamisen. Perinteisesti suurin osa joulukorteista on valmiina postitettavaksi. Perinteisesti olen neulonut joululahjoja (juhannuksesta lähtien). Perinteisesti kotiin ilmestyy pikkuhiljaa joulun merkkejä, koristeita ja tuoksuja. Perinteisesti kuuntelen jouluradiota. Joistakin perinteistä on hyvä pitää kiinni.
Juuri tänään aamulla mietiskelin, mitä sinulle kuuluu kun olet ollut hiukan hiljainen :)
VastaaPoista