maanantai 24. syyskuuta 2012

Räjähdyksiä ja maanalaista toimintaa (?)


Olin yhdessä monen muun kanssa jossain urheilutapahtumassa. Jostain syystä pääsin silmäätekevien aitioon. En muista mitä tässä pätkässä tapahtui. Sitten oli joku väliaika tms. koska ihmiset liikuskelivat muualla kuin katsomossa. Joku siviilipukuinen vartija tai agentti pakkasi ihmisiä kesken kaiken autoon ja pyysi minuakin sinne. Minä olin vähän ihmeissäni ja vastustelin, että ei kai tässä kesken kaiken mihinkään. Menin kuitenkin auton luo ja se oli sullottu jo ihan täyteen ihmisiä; jotain tuttuja naisia siellä oli olevinaan (vaikka siis en yhtään tiedä ketä ne oli) ja ne nauraa kihersi että mihinkähän tässä nyt ollaan menossa, hihihihiii. Mä sanoin sille miehelle että mä en lähde mihinkään noin täydessä autossa ja lähdin kävelemään pois. Se mies yritti silti painostaa, että kyllä nyt vaan pitäisi lähteä. Kävelin edelleen pois kunnes hoksasin ja käännyin kysymään siltä mieheltä: "Pitääkö mennä maan alle?" Se mies muuttui ensin ilmeettömäksi ja sitten nyökkäsi ja lähti autolle ja ajoi pois. Mä juoksin rakennuksen ovesta sisään ja menin kellariin jossa oli väestösuoja.



Sitten kiipeilin rakennuksessa ympäriinsä etsimässä ystäviäni sinne väestösuojaan. Katselimme jostain luukuista miten ihmiset kadulla juoksivat hädissään. Minä totesin että on tosi väärin että me ollaan siellä suojassa kun se oli valtava ja sokkeloinen. Avasimme ovia kadulle ja pyysimme lapsiperheitä sisään. Minäkin juoksin vielä kadulla kun se alkoi. Näin miten jossain kauempana räjähti ja taivaanranta leimusi oranssina ja musta savu nousi. Suuri kuljetushelikopteri lensi tosi matalalla ja minä pelkäsin mitä siitäkin seuraa mutta ei siitä seurannut mitään. Pelkäsin myös etten enää ehdi takaisin suojaan, tai jos ehdinkin ovelle niin en pääse enää sisälle. Pääsin kuitenkin, mutta sen jälkeen uni katkesi enkä tiedä mitä sitten tapahtui.



Se ei oikein selvinnyt mistä tiesin, että jokin erikoistilanne on tulossa ja mikä se sitten oikeasti oli. Minulla ei ollut mielikuvaa sodasta, mutta silti oli räjähdyksiä.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Kuopus tyttiksellä kylässä


Ei sais nauraa, mutta kyllä mua silti huvitti kuopuksen edesottamukset tänään. Hän lähti tyttöystävälle kylään ja jonkun ajan päästä tuli kotiin itkien ettei enää koskaan saa mennä sinne tai ainakaan viikkoon.



Noh, kun asiaa selviteltiin niin selvisi, että tyttiksen luona oli ollut kuopuksen isoveljen luokkakaveri leikkimässä. Sitten sinne olivat ängänneet pikkuveljet (siis meidän kuopus ja tuon isoveljen kaverin pikkuveli; eskaritoverit). Varsin miehiseen tapaan tästä seurasi käsirysy koska paikalla oli yksi lady ja 3 ritaria, joista isoin oli sitä mieltä että pikkuveljillä ei ole sinne mitään asiaa kun taas nuoremmat olivat sitä mielt,ä että heilläkin on oikeus tulla leikkimään oman eskarikaverinsa kanssa! Kaikki kolme herrasmiestä saivat porttikiellon viikoksi.



Hohhoijaa! Käsirysystä miinuspisteitä rutkasti. Ei missään tapauksessa hyväksyttävää!



Enkä näyttänyt kuopukselle että mua nauratti tuo tilanne. Suosittu on tyttö!
laugh

lauantai 15. syyskuuta 2012

Helmi seikkailee






Joku on hiukan väsynyt







Ensin olin näin







Sitten näin



Ja jotta emme luulisi, että Helmi on rauhallinen sisäkoira joka vain nukkuu laitan muutaman ulko-otoksen. Suurimmissa osassa kuvia näkyy vain Helmin häntä tai kuono tai ne ovat muuten vain tärähtäneitä koska neiti on aika väkkkärä. Alla kuitenkin valikoima jossa osan kuvista on ottanut esikoinen ja osan minä.







Kuvaatko sä mua?







Heinikot on ihan parhaita paikkoja!







Mä just pussasin tota poikaa!







Tämä on vähän matala tämä vuori











Vähän eteerinen tunnelma.

Vanhempainillassa


Olin viikolla esikoiseni kolmannen luokan vanhenpainillassa. Ajattelin, että tapaan opettajan ensimmäistä kertaa kun opettaja vaihtui. No tapasinkin ja erityisopettajan myös.



Mutta kuulin asioita jotka yllättivät minut täysin.



Sain kuulla, että lapseni luokalla on erittäin paha työrauhaongelma. Opettaja ei pysty opettamaan ja oppilat käyvät nyrkkitappeluita. Ja nämä on siis kolmosluokkalaisia alakoulussa!



Istuin siellä luokassa kuin puulla päähän lyötynä. Ainakin osa muista vanhemmista tuntui tietävän jo tilanteen. Minä en tiennyt. Lapseni ei ole valittanut kotona. Ensimmäinen johtopäätös: lapseni on yksi niistä jotka johtavat tätä häiriötilannetta. Ja voin oikeasti kuvitella, että näin on. Se on kuulkaa kamala tunne, kun tällaisen tajuaa! Ketään ei kukaan syyttänyt.



Minä en ole ollut tietoinen tilanteesta, ja tätä on jatkunut ensimmäisestä luokasta lähtien. Edellinen opettaja sanoi kyllä, että kaikilla on ajoittain viittaamisen kanssa ongelmia mutta se on ihan tavallista ensimmäisellä ja toisella luokalla.



Luokassa (ja koulussa) alkaa "Työrauha kaikille" -toimintamalli. Siinä jokaisen tunnin jälkeen opettaja arvioi jokaisen oppilaan kahdessa asiassa: 1) onko muistanut että opettaja jakaa puheenvuorot ja viitannut ja 2) onko kunnioittanut toisen fyysistä ja psyykkistä koskemattomuutta. Jos on onnistunut saa plussan, jos ei saa miinuksen. Tietyn ajan kuluessa jos on saanut alle 80% plussia, lapsi, huoltaja, opettaja ja erityisopettaja keskustelevat mistä johtuu se että tavoitteeseen ei päästy. Jos tilanne jatkuu huonona edelleen kutsutaan koulun oppilashuoltoryhmä koolle; jos oikein muistan niin siihen kuuluu rehtori, opettaja, erityisopettaja, koulukuraattori ja koulupsykologi.



Mielestäni vaatii todella paljon opettajilta tämä malli, mutta toisaalta jos se tuo työrauhan niin varmasti kannattaa!



Olen keskustellut vakavasti esikoiseni kanssa. Pohdimme miltä se mahtaa kuulostaa kun 22 lasta puhuu ja huutaa yhteen ääneen. Juttelimme myös siitä, onko siitä kenellekään mitään hyötyä. Kerroin myös pojalle, että tätä ei suinkaan tehdä sen takia että aikuiset eivät tykkää lapsista, vaan päinvastoin: me kaikki aikuiset tykkäämme lapsistamme niin paljon, että teemme tämän jotta kaikilla olisi työrauha eikä tarvitse mennä koulupäivän jälkeen kotiin erittäin väsyneenä ja päänsärkyisenä.



Toivotaan että projekti tuottaa positiivisia tuloksia!