Vanhempainillassa

Olin viikolla esikoiseni kolmannen luokan vanhenpainillassa. Ajattelin, että tapaan opettajan ensimmäistä kertaa kun opettaja vaihtui. No tapasinkin ja erityisopettajan myös.



Mutta kuulin asioita jotka yllättivät minut täysin.



Sain kuulla, että lapseni luokalla on erittäin paha työrauhaongelma. Opettaja ei pysty opettamaan ja oppilat käyvät nyrkkitappeluita. Ja nämä on siis kolmosluokkalaisia alakoulussa!



Istuin siellä luokassa kuin puulla päähän lyötynä. Ainakin osa muista vanhemmista tuntui tietävän jo tilanteen. Minä en tiennyt. Lapseni ei ole valittanut kotona. Ensimmäinen johtopäätös: lapseni on yksi niistä jotka johtavat tätä häiriötilannetta. Ja voin oikeasti kuvitella, että näin on. Se on kuulkaa kamala tunne, kun tällaisen tajuaa! Ketään ei kukaan syyttänyt.



Minä en ole ollut tietoinen tilanteesta, ja tätä on jatkunut ensimmäisestä luokasta lähtien. Edellinen opettaja sanoi kyllä, että kaikilla on ajoittain viittaamisen kanssa ongelmia mutta se on ihan tavallista ensimmäisellä ja toisella luokalla.



Luokassa (ja koulussa) alkaa "Työrauha kaikille" -toimintamalli. Siinä jokaisen tunnin jälkeen opettaja arvioi jokaisen oppilaan kahdessa asiassa: 1) onko muistanut että opettaja jakaa puheenvuorot ja viitannut ja 2) onko kunnioittanut toisen fyysistä ja psyykkistä koskemattomuutta. Jos on onnistunut saa plussan, jos ei saa miinuksen. Tietyn ajan kuluessa jos on saanut alle 80% plussia, lapsi, huoltaja, opettaja ja erityisopettaja keskustelevat mistä johtuu se että tavoitteeseen ei päästy. Jos tilanne jatkuu huonona edelleen kutsutaan koulun oppilashuoltoryhmä koolle; jos oikein muistan niin siihen kuuluu rehtori, opettaja, erityisopettaja, koulukuraattori ja koulupsykologi.



Mielestäni vaatii todella paljon opettajilta tämä malli, mutta toisaalta jos se tuo työrauhan niin varmasti kannattaa!



Olen keskustellut vakavasti esikoiseni kanssa. Pohdimme miltä se mahtaa kuulostaa kun 22 lasta puhuu ja huutaa yhteen ääneen. Juttelimme myös siitä, onko siitä kenellekään mitään hyötyä. Kerroin myös pojalle, että tätä ei suinkaan tehdä sen takia että aikuiset eivät tykkää lapsista, vaan päinvastoin: me kaikki aikuiset tykkäämme lapsistamme niin paljon, että teemme tämän jotta kaikilla olisi työrauha eikä tarvitse mennä koulupäivän jälkeen kotiin erittäin väsyneenä ja päänsärkyisenä.



Toivotaan että projekti tuottaa positiivisia tuloksia!