keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Vuoden toiseksi viimeinen päivä

Kuulin aamulla kun mies tassutteli koiran kanssa työhuoneeseen, mutta kumpikaan ei herättänyt minua. Torkuin vielä jonkun aikaa, kunnes kuulin kun mies avasi työhuoneen oven ja hetkessä harmaa karvakasa oli pölähtänyt meidän sänkyyn ja nuoli naamaani. Koira oli ilmoittanut isännälle, että kello on kahdeksan ja olisi aika päästä pihalle. Mittari näytti -11, joten olikin oikein mukava sää lenkkeillä, tuulesta ja lumipyrystä huolimatta.

Otin aamupäivällä itselleni omaa aikaa... ja maksoin laskuja. Hah hah! Tähän on siis tultu.

Myöhään iltapäivällä kuopus lähti kaverinsa luo, esikoinen kävi hetken aikaa yksin laskemassa mäkeä (kun ei saanut ketään kaveriaan puhelimella kiinni ja mies teki lumitöitä ja kävi äitinsä luona. Minä sain pienen hetken aikaa yksinään. Hyvin pienen hetken. Illalla esikoisen kaveri soitti ja esikoinen lähti vielä parin kaverinsa kanssa myörimään pimeään metsään, otsalampun kanssa. Minä lähdin hakemaan kuopusta kaveriltaan ja ajelin lumituiskussa pimeillä teillä. Mielenkiintoista.

Varauduttiin sähkökatkoon ottamalla vettä. Kynttilöitä ja taskulamppuja löytyy ja puitakin on että saadaan lieteen tuli jos aamulla ei olekaan sähköjä. Puut ovat taipuneet lumen painosta ja lisää lunta siis tulee. On myös aika kova tuuli, ja sään on luvattu lauhtuvan joten lumi muuttunee painavaksi. Näin ollen joillakin sähkölinjoilla on se vaara, että lumenpainosta taittuvat puut tai isot katkeavat oksat katkaisevat linjan. Osa Savosta on jo ilman sähköä ja meilläkin välkytteli äsken valoja. Harvoin meillä kylällä ollaan ilman sähköä, mutta kerta se on ensimmäinenkin joten varauduttiin.

Mittari näyttää -3.

maanantai 29. joulukuuta 2014

Vähiin käy ennen kuin loppuu....

tämäkin vuosi.

Aamulla mittari näytti -22. Koira ei ollut moksiskaan. Mitäpä tuosta, pikku pakkanen. Hoh! No, emme kuitenkaan tehneet täysipituista lenkkiä koska minun naama ei kestänyt.

Jotenkin vaikea on tänään ollut ymmärtää, että on arkipäivä. Ihan normaali arkipäivä. Mies ja lapset ovat lomalla, joten ajan taju heittää kummasti. Menimme miehen kanssa ruokaostoksille kävellen. Lähikauppaan voisi kyllä mennä useamminkin kävellen, mutta liian usein minua laiskottaa. Jotenkin kuvittelen, että autolla sinne on helpompi mennä, vaikka se ei varmasti todellisuudessa edes pidä paikkaansa! Tänään se laiskuus kuitenkin johti kävelyyn, koska en jaksanut laittaa autoa lämpiämään enkä raaputella jäätä. Olisi se ollut auton rääkkäystäkin kun eihän se olisi kunnolla ehtinyt edes lämmetä tuolla pienellä matkalla. Otimme mukaan kylmälaukun johon laitoimme pakkasarat tuotteet ja muut laitettiin "mummokärryihin" eli perässä vedettävään, pyörälliseen kassiin.

Tehtiin ruokaa puulämmitteisellä liedellä. Se toi ravinnon lisäksi lisälämpöä.

Iltapäivällä pelasimme Catan-lautapeliä. Pelasimme sitä nyt toista kertaa ja käytimme jälleen aloittelijoiden ns. valmisasetuksia. Vaihdoimme vain tällä kertaa värejä keskenämme. Tuli ehkä todistetuksi, että esikoisemme osaa taktiikkapelit. Tosin ihan himpun verran tuo on onnestakin kiinni. Kuopus pelasi myös tosi hyvin ja oli hyvin lähellä voittoa. Ehkä me seuraavalla kerralla yritämme luoda itse kentän...


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Vuoden viimeinen sunnuntai

Vuoden 2014 viimeisen sunnuntain kunniaksi lähdettiin tänä aamuna koko perheellä uimaan Fontanellaan. Tai siis yleensähän me aikuiset on vaan lilluttu lasten seurana. Kun minäkään en esimerkiksi laske vesiliukumäestä. Mutta tällä kertaa päätin, että voisin ainakin hetken uida matkaa. Joo... viisi (5) kertaa uin altaan päästä päähän. Olisin voinut uida enemmänkin, mutta siinä vaiheessa vasen hartia alkoi oireilla sen verran, että päätin etten rasita sitä enää enempää. Lopun aikaa sitten taas lilluin.

Kun odottelin miesväkeäni eteisaulassa, siinä oli kaksi perhettä, jotka olivat selvästi ulkopaikkakuntalaisia. Kuulin kun toinen äideistä sanoi yhdelle pojalle "Saat opetella jo siihen että naisia saa aina odottaa". Minulla nousi niskakarvat pystyyn. Sitten oletettavasti pojan isä sanoi: "Niin, ja sanoitpa mitä tahansa niin sanot aina väärin joten parempi olla hiljaa". Ajattelin, että isän ois kannattanut olla hiljaa... Noh, minä odotin ja odotin omia miehiäni ja nämä kaksi perhettä pohtivat siinä minne menisivät syömään. He ryhtyivät pukemaan toppavaatteita, kun mun miehet tulivat ja mä sanoin kovalla äänellä "Aina teitä miehiä saa odottaa". Toinen äideistä ihan hätkähti ja hän kääntyi katsomaan minua. En ollut huomaavinanikaan. Sitten totesin, että eiköhän lähdetä syömään ja laitetaan uimakassit ensin autoon. Niin, minua siis hiukan tökki selvästi asenteellinen kasvatus. Toki varmasti itselläkin näitä lipsahduksia sattuu, joten ehkä se sitten sen takia tökki.

Mentiin Fontanellan vieressä olevaan Buffaan syömään ja sanoin vielä siinä, että mennään reippaasti niin saadaan pöytä ennen kuin paikka on ihan täynnä. Nuo aiemmin mainitut perheet tulivat kohta meidän jälkeen. Sanoin omassa pöydässä, että ne ihan varmasti seurasi meitä. Jonkun ajan päästä esikoinen oli kuullut juoman hakumatkalla miten perheet olivat puhuneet: "Oli hyvä kun seurattiin noita toisia. Täällä on hyvä ruoka". Hah hah hah! Minä niiiiin arvasin, että ne seurasi meitä. Kuulivat kun sanoin että laitetaan kassit autoon, joten arvasivat että meidän aikoma ruokapaikka ei voi olla kaukana.

Uinnin jälkeen koko perheellä on ollut aika lötkö olo.

Kävin koiran kanssa iltalenkillä kuitenkin kun pakko oli. Mittari näytti -21 ja taivaalla oli kirkas puolikuu.

lauantai 27. joulukuuta 2014

Arkinen lauantai

Tasan kello kahdeksan aamulla koira nousi salamana ylös ja hyppäsi sänkyyn herättämään minua. Yritin pistää käsivarsia eteen mutta koira tunki kuononsa ja kielensä mun naamaan joten oli pakko luovuttaa ja lähteä sen kanssa lenkille.

Lapset nukkuivat edelleen kun tulimme takaisin. Mies oli juuri virittelemässä tulta leivariin. Tänään pakkanen jälleen kiristyi. Koskapa tänään oli arkilauantai, kävin vähän ruokakaupassa. Laitettiin pastaa ja bolognesekastiketta ja haudutettiin illaksi karjalanpaistia. Muuten kyllä lötköiltiin rennosti ja saunottiin.

Iltalenkillä pakkasta oli taas -15. Pimeällä taivalla tuikkivat tähdet ja kuun sirpi köllötteli melko kirkkaana. Mukavasti leivinuunin lämpö lämmitti kun tultiin sisälle.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Tapaninpäivä

Tänä aamuna olikin enää vain -7 astetta. Kylläpäs se tuntui leudolta verrattuna parin aiemmin päivän lukemiin.

Tänään juhlittiin sisareni pojan 2-vuotissynttäreitä. Oikesti syntymäpäivä on joulupäivänä mutta tapaninpäpivä on oikein hyvä päivä juhlia. Poika on vaan vielä niin pieni, ettei ihan täysin tainnut ymmärtää mitä oikein juhlittiin ja miksi oli niin paljon väkeä kylässä. Hän jopa vähän hätkähti isänsä sylissä kun me porukalla kajautimme "paljon onnea vaan". Meidän kuopuksen toiveesta sama lontoon murteella. Hän olisi halunnut vielä italiaksikin laulaa mutta kun me muut emme osanneet niin se jäi sitten.

Iltalenkillä koiran kanssa tapasimme yhden tutun vanhemman rouvan, joka itseasiassa asuu kaupungissa mutta hänen veljensä asuu lähellä meitä. Jälkeenpäin ajattelin, että hänestä tulee jotenkin mieleen Agatha Christien Neiti Marple. En tiedä miksi, en ole ennen ajatellut näin, vaikka olen hänet tuntenut useamman vuoden. Jotenkin oma ajatukseni huvitti minua.


torstai 25. joulukuuta 2014

Joulupäivä

Mies oli sitten viritellyt uuden herätysvalonsa herättämään seitsemältä. Siis hei, seitsemältä! Loma-aamuna?! Hohhoijaa! No koirahan oli sitä mieltä, että pakko päästä ulos joten ei auttanut muu kuin pukea päälle ja lähteä sen kanssa pakkaseen. Ryömin kyllä takaisin peiton alle kun pääsin sisälle.

Käytiin me miehen kanssa koiraa kävelyttämässä pidempi lenkki sitten myöhemmin. Muuten on ollut tosi laiskan letkeä päivä. On hyödynnetty joululahjoja ja syöty. Pelattiin koko perheellä esikoisen Catan-peliä joka on ihan kiva peli, vaikka olenkin siinä ihan surkea.

Iltalenkillä totesin, että paljon on jouluvaloja, kynttilöitä ja ulkotulia ihmisillä. Nähtävästi ulkona myös satoi lunta, mutta se oli niin hienojakoista ja pehmeää, että se näytti kimaltavalta keijukaispölyltä. Pakkasta on edelleen -13, ja puut näyttivät eri valaistuksissa todella kauniilta.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Jouluaatto, valon juhla

Koira herätti aamulla puoli kahdeksan maissa ja samaan aikaan kuopuskin kömpi vuoteestaan. Mittari näytti -18 astetta ja samaa se on näyttänyt koko päivän. Käytiin koiran kanssa lyhyellä pissalenkillä aamulla ja ehdittiin juuri Joulupukin kuumalle linjalle.

Aamu menikin sitten kuumalla linjalla ja aamupalan parissa. Kiehautin jossain välissä karpalo-vadelmakiisselin. Se on ainoa jouluruoka jota mieheni pyytää. Joulurauhanjulistuksen jälkeen söimme riisipuuroa ja mehukeittoa. Mies lähti käyttämään äitiään haudoilla. Minä lähdin koiran kanssa vähän pidemmälle lenkille ja lapset jäivät katsomaan telkkaria.

Minä en ole vuosiin käynyt jouluna hautausmaalla. Kaikella kunniotuksella heitä kohtaan jotka siellä haluavat käydä, mutta ei siellä ketään lepäile enää. Maata vaan, sitten lopulta. Muistan edesmenneitä rakkaita kun sytytän kynttilän kotona tai lyhtyyn pihalle. Eikä mielestäni ole järkevää pakottaa lapsia pakkaseen palelemaan.

Kun tultiin koiran kanssa lenkiltä, pojat olivat vaihtaneet laitetta ja pelasivat koneella. Passitin ne jonkun ajan päästä hetkeksi ulos. Mieskin palasi kotiin ja ryhtyi lämmittämään saunaan. Pojat kysyivät vähän väliä milloin sauna on. Mahdollinen lahjojen tulo saunassa olon aikana jännitti. Mutta joulupukki onnistui huijaamaan poikia. Lahjat eivät olleetkaan ilmestyneet eteiseen saunomisen aikana, eivät myöskään veskiin tai poikien huoneessa, ei kuusen eikä edes sängyn alle. Onneksi juuri silloin alkoi joulukalenteri telkkarista ja katsoimme sen kaikki.

Pakkohan poikien oli ruveta etsimään lahjoja joulukalenterin jälkeen. Minä sanoin pojille monta kertaa, että nyt on niin kova pakkanen että porot etenee varmaan tavallista hitaammin. Päättivät tarkistaa uudelleen kaikki jo katsomansa paikat. Ja yllätyyyyys: lahjat olivatkin ilmestyneet kodinhoitohuoneeseen. Joulupukki olikin käyttänyt toista ovea tänä vuonna.

Ihmeiden ihme; lapset malttoivat jakaa lahjat kaikessa rauhassa ennen kuin aloittivat niiden avaamisen. Onnistuivat jopa sopimaan tappelematta, että avaavat ensin henkilökohtaiset lahjat, ennen kuin avaavat yhteiset.

Esikoinen sai: Minecraft-paidan, Salmiakki-sukat ja -pipon, AIR HOGS Atmosphere Axis -pallon, Catan-lautapelin, kirjan, rahaa Steamiin

Kuopus sai: tecnic legoja kaksi eri pakkausta, Pihlajanmarjakarkki-sukat ja -pipon,
AIR HOGS Atmosphere Axis -pallon, kirjan

Yhdessä saivat: pleikkari kolmosen, pari peliä ja lisäohjaimen

Minä sain: omasta kylästä kertovan kirjan, 2 yöpaitaa, patakintaan, kirjan Kuun vaikutus puutarhassa, terveydessä, maanviljelyssä ja metsänhoidossa, Eden-sarjan vadin, suoristinraudan

Mies sai: lahjakortin Dressmaniin, herätysvalon, patakintaan

Ainiin, ja jokainen sai anopiltani joulurahaa.

Maltettiin syödä kinkkua ja salaatteja ja tulla ähkyyn. Vähän ennen kymmentä kehoitin lapsia lopettamaan pelaamisen. Vielä ne kuitenkin luki uusia kirjojaan sängyissään, mutta rupesivat nukkumaan ihan ilman eri kehoitusta. Huomenna on uusi päivä!

tiistai 23. joulukuuta 2014

Aatonaatto

Lapsilla oli vielä tänään koulupäivä. Äkkiseltään -12 astetta ulkoillessa tuntui aika viileältä, mutta kyllä me koiran ja miehen kanssa tehtiin reippaasti tunnin kävelylenkki. Saatiin omenaposket. Pojat tulivat kahden tunnin koulupäivän jälkeen kotiin ja meillä oli siinä vaiheessa jo tuli leivarissa.

Siivoiltiin vähän, laitettiin kuusi paikalleen, lapset pelasivat. Esikoisen kaverit tulivat hakemaan häntä pulkkamäkeen. Minä ja kuopus koristeltiin pipareita. Yritin tehdä anopille yllätystä, mutta se epäonnistui ja purin tekelettäni pari tuntia kiukkuisena suljetun oven takana.

Lopulta päätin ruveta koristelemaan lasten kanssa joulukuusta ja unohtaa mokoman tekeleen!

Nyt on hieno kuusi. Kinkku on uunissa, peruna- ja italiansalaatti kellarissa valmiina, lahjat paketoituna ja kätkettyinä (tähän tehtiin salajuoni jo eilisiltana, lapset ovat jo oppineet että saunan jälkeen lahjat on eteisessä, mutta nytpä ne ei olekaan, hah hah haaa!) Koira kuorsaa jo joten ehkä minäkin ryömin peiton alle nukkumaan ja odottamaan aattoaamua. Mittari näyttää -16 pihalla.

Ainiin, munhan piti kertoa mitä lainasin kirjastosta! Lainasin Kuopion historiasta kertovan "tiiliskiven" ja Håkan Nesserin kirjoittaman dekkarin, joka vaikuttaa aika tylsältä, mutta ehkä annan sille vielä mahdollisuuden...

maanantai 22. joulukuuta 2014

Talvipäivänseisaus

Tänään kaikki on pysähtynyttä? No ei suinkaan!

Aamulla paineltiin koiran kanssa seitsemän jälkeen metsään, mutta sielläpä on jo huono kävellä kun ladunpohjat oli vedetty. Nyt siis täytyy ruveta talvilenkkeilemään kylänraittia ja odottaa kevättä, että päästään taas metsään. Ellei lumi nyt sitten yllättäen sula kesken talven...

Oltiin koiran kanssa sen takia noin aikaisin liikkeellä, että lähdimme miehen kanssa vielä jouluhankinnoille kun lapset olivat menneet kouluun. Niin, meillä täällä Savon sydämessä lapsilla on edelleen koulua. On vielä huomennakin, pari tuntia tosin vain.

Ehdimme lasten kanssa suurinpiirtein yhtäaikaa kotiin. Minä odottelin hetken kirjaston aukeamista ja kävin hakemassa pois neulepiirin näyttelyssä olleet käsityöni. Eipä siellä enää muiden töitä ollutkaan. Kirjaston on huomisen jälkeen suljettu koko loppuvuoden. Lainasin samalla pari kirjaa.

Sillä aikaa mies oli raivannut pesuhuoneetta; nostanut pyykinkuivaustelineen ja puulaatikot pois ja siistinyt irtoroskat. Minä pääsin siis pesuhuoneen ja saunan pesuun. Nyt on puhtoinen sauna joulusaunaksi.

Keiteltiin iltapäiväkahvit ja lapset halus lämmintä glögiä. Juomien kanssa nautittiin leipomon myymälästä ostettua pullaa. Herkullista oli se. Enpä leivo tänä jouluna itse pullaa. Leivoin kuitenkin taas pikkuleipiä! Voi minua!

Päätin, että niin kauan kun en ota näistä leipomisista stressiä vaan teen sitä huvin vuoksi niin antaa mennä. Nyt en taida enää leipoa ihan heti.

Nyt taidan kömpiä peiton alle kirjan kanssa.

sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Neljäs adventti, Tuomaan päivä

Hyvä Tuomas joulun tuopi.

Lunta on tullut reilusti. Ihana, valkea joulu.

Normaalina sunnuntaina käperryn peiton alle nukkumaan kun mies lähtee koiran kanssa ulos. Tänään kuitenkin nousin silloin lämmittämään leivinuunia. Halusin saada karjalanpaistin uuniin, ennen kuin lähdimme kinkunhakureissulle. Ja sehän onnistui.

Sillä aikaa kun minä lämmittelin uunia ja laitoin lihat pataan, mies kolasi pihan ja kaivoi auton esille lumesta. Kun saatiin pata uuniin, lähdettiin koko perheen voimalla Topin maatilamyymälään Muuruvedelle. Nautittiin siellä kahvit ja tehtiin ostoksia. Otettiin kyytiin omien ostosten lisäksi myös miehen sisaren perheen tilaus. Niinpä ajoimme seuraavaksi heille viemään tavarat ja joululahjukset. Joimme sielläkin kahvit.

Kun pääsimme kotiin, kuopus käytti koiran pissalla ja lähti sen jälkeen kelkkamäkeen. Esikoinen ja mies lähtivät kolaamaan anoppilan pihan.

Sitten lähinnä olemme lötköilleet.

Ensi yö on vuoden pisin yö, ja samalla pimein. Talvipäivän seisaus ja uuden kuun hetki osuvat hyvin lähelle toisiaan, samalle yölle. Täysin pimeetä touha siis.

lauantai 20. joulukuuta 2014

Kahdeskymmennes joulukuuta

Lunta, lunta ja lunta! Sitä on satanut koko ajan ja taitaapa sataa vieläkin. Valkea joulu. Se on täällä.

Kävin aamulla koiran kanssa metsässä. Eipä siellä muita hulluja näkynyt. Yhdet suksen jäljet oli, ja yhdet koiran ulkoiluttajan. Mutta siellä oli niiiiin kaunista.

Kun tultiin kotiin niin mies oli tulossa kolaamaan pihaa ja pyysin häntä tuomaan linnuille ruokaa. Itse kyllä kahlasin lintulaudalle viemään ruuat. Sisällä odotti lämmin tee jonka mies oli pistänyt hautumaan ennen kuin lähti pihalle.

Aamupalan jälkeen miesväki lähti kuusen kaaton. Sillä aikaa mä mietin ostoslistaa ja tietenkin neuloin ja katsoin videoita. Kun miesväki tuli, pojat huomasivat että tontut olivat käyneet meillä ja ripotelleet joulukoristeita ympäri taloa. Ja mä en huomannu mitään kun neuloin niin innoissani! Joulun taikaa, epäilivät pojat. Tontut olivat varmaan laittaneet jonkun taian, niin sen takia en kuullut enkä nähnyt mitään.

Tänään herkuteltiin lounaalla poronkäristyksellä ja perunamuusilla. Saunan jälkeen illalla oli tortilloja joita jokainen täytti itse. Täytevaihtoehtoina oli kurkkua, tomaattia, paprikaa, ananasta, sipulia, katkarapuja, jauhelihaa, juustoa, salsaa, valkosipulikastiketta...


perjantai 19. joulukuuta 2014

Yhdeksästoista joulukuuta

Outo tunne. Sain tänään valmiiksi viimeisen joululahjaneulomuksen ja hetken aikaa oli harhaileva olo kun ei ollutkaan mitään keskeneräistä tai jo suunniteltua työtä. Onneksi oli sentään lankoja, että oli mahdollisuus aloittaa joku työ. Jospa tällä kertaa ihan itselle jotain...

Tänään on ollut hiljainen ja rauhallinen päivä. Lunta on välillä satanut, mikä vaikuttaa hyvälle valkoisen joulun näkökulmasta.

Hassuja nämä viimeiset koulupäivät ennen joululomaa. Esikoinen oli katsonut koulussa Frozenia ja kuopuksella oli luokan pikkujoulut eli herkuttelivat ja saivat leikkiä leluillaan ja jos oli ottanut lautapelin mukaan niin pelata. Pojilla on vielä ensi viikollakin 2 päivää koulua. Esikoisen luokka kuulemma katsoo maanantaina Joulutarinan ja ruokailun jälkeen on koko koululla kirkko. Tiistaina esikoisen luokka viettää sitten luokan pikkujoulua ja käyvät syömässä joulupuuron. Kuopus ei tiennyt varmaksi mitä tekevät mutta varmaan jotain vastaavaa. Pojat ovat siis vielä aatonaattonakin koulussa! Tosin vain 2 tuntia.


torstai 18. joulukuuta 2014

Kahdeksastoista joulukuuta

Tänään ollaankin sitt oltu pikkuisen pakkasen puolella joten lumihan ei sula! Jee!

Virittelin tulen leivinuuniin niin saatiin elävää lämpöä.

Leivon, taas. Tällä kertaa tein parmesaanikeksejä illaksi neulepiiriin.

Neulepiirissä meillä oli pikkujoulunyyttärit. Oli niin hauskaa, että osa meistä ei ois malttanu lähtee kotiin ollenkaan. Meillä oli elävää musiikkiakin kun yksi neulepiiriläinen soitti meille poikkihuilua. Naurettiin tietysti paljon. Ja neulottiinkin.

Esikoinen oli laskenut, että koulua on enää 10 tuntia ennen joulua. Se on varmasti hyvin tärkeä tieto.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Seitsemästoista joulukuuta

Viikon päästä on jouluaatto!

Nyt alkaa näyttää siltä, että saamme suht valkean joulun. Ihanaa!

Leivoin tänään piimäkakun johon tuli jouluisia mausteita ja rusinoita. Nam! Olenkin tänä vuonna leiponut näitä joululeipomuksia enemmän kuin pitkään aikaan. En tiedä miten nyt näin olen innostunut. Tykkään kyllä leipomisesta mutta viime vuosina on vähän kehtuuttanut.

Tänään oli lasten koululla joulujuhla. Jokainen luokka oli valmistellut esityksen. Tänä vuonna pääasiallisesti lauluesityksiä. Hienostihan ne meni, vaikka kuudesluokkalaisilla oli melko erikoinen sovitus Jouluyö, juhlayö -laulusta.

Kun mies tuli neljän aikoihin kotiin, meille oli tullut vain mainoksia, ei siis postipostia vielä ollenkaan. Normaalistikin meille tulee päiväposti joskus kolmen maissa joten ei näin joulun alla mitään kummallista tuossa. Kun tultiin joulujuhlasta, minä kävin katsomassa postilaatikon ja siellähän oli monta joulukorttia, muun postin lisäksi.

tiistai 16. joulukuuta 2014

Kuudestoista joulukuuta

Eilen hiukan surin sitä kun lumet lähti sulamaan. Niinpä tänä aamuna yllätys olikin melkoinen kun uutta lunta oli tullut yön aikana ja kello kuuden aikaan satoi edelleen lunta. Tai liekö se jo sataessaan ollut räntää mutta maa oli valkoinen. Metsässä näytti niin kauniilta kun kävimme koiran kanssa yhdeksän jälkeen metsälenkillä.

Lenkin jälkeen kävin suihkussa ja lähdin kaupungille. Hurautin suoraan Matkukseen, shoppailin siellä sun täällä, kävin kahvilla ja sitten lähdin hiljalleen valumaan kotia kohti. Pysähtelin eri kauppoihin matkan varrella. Viimeiseksi lähinnä kotia sijaitsevaan citymarkettiin ruokaostoksille. Piipahdin myös Alkossa, josta ostin Disaronoa että saan tehdä amarettokaakaota. Lisäksi käväisin Punnitse&Säästä -kaupassa ostamassa pähkinöitä ja rusinoita.

Olin aika väsynyt kun pääsin kotiin, mutta samalla vauhdilla hain kellarista punajuuria ja ryhdyin valmistamaan lindströminpihvejä. Lapset onneksi olivat avuliaalla tuulella ja tyhjensivät ostoskassit. Mieskin tuli sitten sopivasti kotiin ja hoiti ruuanvalmistuksen loppusilaukset, kuten salaatin teon. Lapset kattoivat pöydän.

Tänään on ollut vauhdikas päivä joten uni varmasti maistuu!

maanantai 15. joulukuuta 2014

Viidestoista yö... eiku joulukuuta

Huoh! Ei sitten saatu kauan nauttia lumesta. Kosteutta ja rapaa. Plääh!

En itseasiassa ole ihan varma mitä olen tänään tehnyt. Johonkin päivä hurahti. Jotain varmaan neuloin ja laitoin ruokaakin.

Ainakin kirjoittelin ostoslistaa hankinnoista joita pitää tehdä. Ei varsinaisesti mitään jouluhankintoja vaan sellaisia harvemmin ostettavia tuotteita; kuten pesuaineet yms.

Joo, tänään näköjään ajatus seisoo joten taidanpa vetäytyä yöpuulle.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kolmas adventti

Tänään herättiin poikkeuksellisesti herätyskellon ääneen, vaikka on sunnuntai. Meillä oli aikataulua ehtiä naapurikaupunkiin kello kymmeneksi ja sinne ajelee 1½ tuntia. Mies lähti koiran kanssa lenkille ja minä ryhdyin valmistamaan aamiaista. Paistoin kananmunia ja pekonia, keitin teetä ja surauttelin smoothien. Lapset kömpi peräjälkeen vuoteistaan ja ilmoittivat kumpikin heränneensä siihen, että oli nälkä. Paistosten tuoksu varmasti herätti.

Esikoinen jäi kotiin. Hänelle oli luvattu, että saa lähteä kaverinsa perheen kanssa elokuviin, ja se elokuviin lähtö oli juuri tänään. Pikkuisen minua harmitti kun ei päästy koko perheellä lähtemään, mutta minkäpä näille aina voi.

Niinpä minä, mies ja kuopus ajelimme naapurikaupungin joulumyyjäisiin, jonne tulivat myös sisareni perheensä kanssa ja äitini. Paljon oli hienoja käsitöitä: sukkia, lapasia yms. Ja leivonnaisia. Mutta en minä osannut ostaa oikeastaan mitään. Yhden käsinmaalatun kynttilän ostin kun ne oli tosi kaunita. En vaan tiedä raaskinko mä polttaa sitä!

Myyjäiskeikan jälkeen mentiin Rossoon syömään koko porukka. Joukkoon liittyi myös äidin mies. Mukavaa oli. Ruokailun jälkeen aikuiset avasivat autojen takakontit ja vaihtoivat erinäisiä kasseja.

Ehdimme kotiin ennen esikoista. Kun esikoinen saapui kotiin, hän kertoi että olivat käyneet vielä kebabilla elokuvan jälkeen. Niinpä oltiin sitten kaikki syöty tänään ulkona.


lauantai 13. joulukuuta 2014

Lucian päivä

L-U-N-T-A!! Siitä on tämä päivä tehty. Meillä on lunta <3

Lähdettiin koiran kanssa aamulenkille kahdeksan maissa ja kuljimme sinisessä aamuvalossa metsässä. Aamulla ei vielä ollut niin paljon lunta etteikö siellä olisi pystynyt kulkemaan. Ei siellä vieläkään mitään kinoksia ole mutta sen verran kuitenkin että metsälenkki saattaa olla raskaampi heittää.

Kuopus tuli ovella vastaan kun tultiin kotiin. Oli lähdössä mummolleen siivoamaan serkkunsa perheen kanssa. Anoppi täyttää huomenna 85-vuotta eikä enää jaksa isompaa siivousta tehdä itse. Niinpä tyttärensä on perheensä kanssa käynyt siivoamassa.

Mies rupesi valmistamaan meille teetä ja muuta aamupalaa sillä aikaa kun minä kävin suihkussa lenkin jälkeen.

Vähän ennen yhtätoista piipahdimme (minä, mies ja esikoinen) kylän kukkakaupassa hankkimassa mummolle kukkatuliaisen. Sen jälkeen käveltiin halki lumisateen siivottuun mummolaan kakkukahveille. No, siivoaminen oli vähän vaiheessa vielä mutta melkein valmis.

Juotiin kahvit ja syötiin herkut (lapset joi mehua ja maitoa) ja juteltiin niitä näitä. Nopeasti hurahti muutama tunti.

Käväistään kotona hakemassa ostoskassit ja minä, mies ja kuopus käveltiin vielä lähikauppaan ruokaostoksille. Vähän myöhemmin alkuillasta saunottiin ja sitten syötiin. Katsottiin joulukalenteri netistä, kun ei muistettu katsoa telkkarilähetystä.

Nyt kaikki muut jo kuorsaavat joten minäkin suljen koneen ja ryömin peiton alle.

perjantai 12. joulukuuta 2014

Kahdestoista joulukuuta

Meillä käy pihassa häirikköpupu. Eihän se häiriintynyt ole mutta kun se tulee öisin, ja meidän hälytysjärjestelmä saa siitä hepulit. Tänään aamuyöstä hälytysjärjestelmämme yritti kaivaa tiensä ikkunan läpi takapihalle ja huusi kuin hullu. Varmaan se yritti huutaa meille "Tulkaa nyt äkkiä tänne katsomaan, taas se pupu on täällä!" Komensin hälytysjärjestelmän viereeni ja siinä se sitten tuhahteli tyhmille ihmisille jotka eivät älyä keskellä yötä lähteä kisailemaan pupun kanssa takapihalle...

Tänään tuli loimotteli leivinuunissa ja viimeistelin muutamia joululahjoja. Täytyy ottaa niistä huomenna kuvia (joita julkaistaan vasta aaton jälkeen) ja paketoida ne, koska osa niistä lähtee maailmalle sunnuntaina.

Ei vieläkään yhtään joulukorttia. Olen varmaan sanonut tämän aiemminkin, mutta tämä systeemi on ihan syvältä kun kaikki kortit tulee sitten yhtäaikaa! Muistan vielä sen ajan kun eka kortti saattoi tulla marraskuun viimeisinä päivinä ja sitten niitä tippui jouluun asti pikkuhiljaa. Tykkäsin siitä niiiiin paljon. Asiat muuttuvat ja ihminen sopeutuu, mutta tähän muutokseen en ole vieläkään, monen vuoden jälkeen sopeutunut.

torstai 11. joulukuuta 2014

Yhdestoista joulukuuta

Pienoinen puhuri puhalsi yli tienoon viime yönä. Jotain valkoistakin oli tullut taivaalta; märkää. Lintulaudasta oli katto lähtenyt tuulen mukaan. Käytiin koiran kanssa etsimässä sitä jo kuuden jälkeen aamulla kun tultiin pissalenkiltä, mutta ei löydetty. Tehtiin uusi yritys kymmenen jälkeen kun oli hiukan  valoisampaa ja kyllä me varmaan 10 minuuttia sitä pitkin pihaa etsittiin ennen kuin löydettiin. Oli se sen verran ovelasti räntäsateen alle jäänyt, että sen erotti katoksi vain yhdestä kulmasta katsottuna! Hyvä kun ei oltu astuttu päälle.

Paikallisessa lehdessä oli juttu neulepiiristämme. Siis se juttu johon toimittaja meitä viime viikolla haastatteli ja kuvasi. Juttu oli mielestäni hyvä, mutta mun nimi oli ihan päin seiniä. Se ei onneksi ollut jutun aihe.

Tänään kokoonnuimme jälleen neulomaan ja nauramaan. On se vaan niin hauskaa. "Kaikki paitsi neulominen on turhaa".

keskiviikko 10. joulukuuta 2014

Kymmenes joulukuuta

Tuulinen päivä. Harjulla kävellessä näytti siltä kuin koiran turkki olisi lähdössä tuulen mukaan. Jossain päin Savoakin on ollut sähköt poikki. Meilläkin äsken pikkuisen välkytti valoa, mutta ei pahasti.

Tänään oli ystävätapaaminen joten päivällä valmistelin joululahjat heille, tai siis viimeistelin. Lisäksi tein savulohisalaatin. Meillä on ystävätapaamisessa aina syöty jotain. Alussa oikeastaan aina herkuteltiin jotain kahvin kanssa. Jossain vaiheessa todettiin, että olisi ehkä viisaampaa jos jokainen tekisi jonkun salaatin ja syötäis. Niin on tehty jo useampi vuosi. Juodaan me silti kahvit ja joskus on jotain herkkua sen kanssa.

Ystävätapaamisessa tehtiin tänään aarrekartta. Tänä vuonna oli vähän vaikeuksia keksiä mitä sitten oikeastaan haluaisi siihen. Toisinaan on ollut helpoa. Mutta kyllä minä jonkinlaisen aarrekartan sain aikaiseksi ja paperiin jäi tilaa, jos vaikka tulisi pakonomainen tarve lisätä jotain.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Yhdeksäs joulukuuta

Heräsin vaille kuusi ja käytin koiran pihalla. Paiskauduin takaisin vuoteeseen "hetkeksi". Mies kävi sanomassa heipat vähän vaille seitsemän. Seuraavan kerran havahduin 7.15 ja tajusin, että kuopus nukkuu edelleen (hänellä on usein soimassa kello itsellään) ja hänellä on kahdeksalle meno. Onneksi asutaan koulun lähellä niin eipä suurta vahinkoa asiassa tullut. Ja kerrankos sitä ois pommin nukkunu. Minä yleensä havahdun näissä tilanteissa kellon tarkasti herättämään lapsia jos heillä ei olekaan kello soimassa.

Iltapäivällä leivoin sitruunapikkuleipiä. Huomaatte varmaan, että minulla on joku pikkuleipien leivontakausi menossa. Piilottelen niitä erinäisiin rasioihin, että niitä olisi edes jokunen jäljellä joulunakin!

Minun piti lähteä illaksi pakanoiden pikkujouluihin, mutta olin edelleen niin väsynyt etten uskaltanut lähteä auton rattiin pitkää matkaa. Torkahdin kudin kädessä ja minut herätti uunin kello kun se ilmoitti että pikkuleivät ovat olleet sovitun ajan uunissa. Torkahdus oli lyhyt, mutta ehdin nähdä unta että nukahdin auton rattiin...

Nyt minun tietysti pitäisi fiksuna käydä nukkumaan. Taidanpa tehdä niin. Huomenna on kuitenkin taas uusi päivä.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Kahdeksas joulukuuta

Aamulla satoi vettä, ja arvatenkin oli myös liukasta. Vesisade ei estänyt minua ja koiraa käymästä lenkillä.

Kotona katsoin netistä Maria Langin. Vanhanajan dekkarisarja. Olen lukenut osan myös kirjoina. Sormetkaan ei olleet joutavani ja yllätys yllätys: neuloin!

Kuopus tuli puoli kahden pintaan kotiin. Oli pahoittanut mielensä kun kaverit vissiin olivat vähän yrittäneet leveillä ja oli tullut mielipide-eroa lego-asioista ja siitä kuka niistä tietää ja mitä tietää ja kuka tietää enkä eniten ja kellä niitä on eniten. Kuopus oli poistunut tilanteesta ennen kuin oli hermot menny. Hyvin tehty.

Kuopus meni sitten pelaamaan ja yhtäkkiä koira rupesi haukkumaan hurjasti. Meidän karvainen ovikello. Kuopus ilmoitti menevänsä katsomaan ja tuli kohta takaisin "Siellä on nuohooja ovella". No kas, niinpä olikin. Ja nyt on nuohous suoritettu niin voi turvallisemmin mielin lämmitellä. Huvitti kun nuohooja kyseli anopista kun ei kuulemma ollut kotona. Vilkaisin kelloa ja totesin nuohoojalle, että anoppi on siihen aikaan päivästä lenkillä, kannattaa käydä myöhemmin uudelleen. Pienen kylän iloja.

Leivoin valkosuklaa-taatelikeksejä tänään. Ne on tosi hyviä, mutta minä en kauheasti niitä uskalla laktoosi-intolerantikkona syödä.

sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Toinen adventti

Sain nukkua aamulla pitkään kun mies vei koiran aamulenkille. Tosin heräsin siihen, että lapset tappeli käsirysyä sohvalla. Hohhoijaa! Viikonloput on joskus pitkiä ja vaikeita, saati pidemmät lomat. Tulis lunta kunnolla niin voisi passittaa poejat kelkkamäkeen purkamaan energiaa.

Aamupäivällä pyöräytin todella hyviä pikkuleipiä, joita täytyy tehdä vielä ennen joulua lisää koska ne ovat ihan järjettömän hyviä! Tämä erähän ei riitä millään sinne asti. Valmistin taas joulusalaisuuksia, mutta siinä ei liene mitään uutta.

Kauheasti kehtuutti lähtee kirkolle kauneimpiin joululauluihin, mutta sain itseni kuitenkin lähtemään. En ole aina ihan samaa mieltä laulettujen laulujen kauneudesta, mutta tänä vuonna ei sentään laulettu "Joulupuu on rakennettu". Nautin yhteislaulusta ja lauloin sydämeni kyllyydestä.

Ihmettelin miehelleni äänen kotona sitä, että monet minua vanhemmatkin lukivat monen vanhan ja tutun joululaulun sanat vihkosta. Minä osaan useimmat niistä ulkoa, koska ne on koulussa opeteltu. Ja olen luullut, että kaikki muutkin ovat ne opetelleet. Me siis opettelimme ne ulkoa. Eikä vain esityksiin, vaan muutenkin. Toki meillä on kotonakin laulettu ja ehkä minulla on ollut jonkinlaista henkilökohtaista kiinnostusta oppia sanat. Minun lapsuusmuistot ovat hataria ja katkonaisia ja osittain vääriäkin, mutta tästä ulkoaopettelemisesta mulla on todella selkeä muisto. Mikä tietystikään ei tarkoita sitä, että se olisi oikea. Mieheni sanoi, ettei hän muista että olisivat opetelleet lauluja ulkoa. Ehkä saan tässä asiassa sitten kiittää ala-asteen luokanopettajaani.

Kun laulut päättyivät ja ihmiset tekivät lähtöä kotiin, vieressäni istunut nainen kääntyi minuun päin ja sanoi "Sinulle on kaunis ääni". Saan kuulla tämän kommentin lähes joka joulu. Minä en oikein osaa ottaa sitä vastaan. Hämmästyn asiasta joka kerta. En pidä itseäni surkeana laulajana, mutten ole oikein koskaan osannut ajatella että minulla olisi kaunis lauluääni. Itseään on toki vaikea arvioida tässä(kin) asiassa. Niinpä hymyilin taas kerran hämmentyneenä ja sanoin "kiitos".

lauantai 6. joulukuuta 2014

Itsepäi... eiku itsenäisyyspäivä

Tämä itsenäisyyspäivä meni sitten pipariksi.




Ja toki yksi pellillinen piparkakku-ukkoja ja -akkoja paloi.

Papin perheen piparkakut
3 kananmunaa
400 g voita
4,5 dl sokeria
1 dl siirappia
3 tl kardemummaa
(1 tl kanelia, 1 tl inkivääriä, 1 tl pomeranssia)
2 tl soodaa
9 dl vehnäjauhoja
3 dl perunajauhoja
 
Sekoita kaikki aineet hyvin kulhossa. Lapsetkin onnistuvat kun sekoittavat aineet hyvin pestyin käsin. Piparkakut voi leipoa heti. Kaavilointi on helppoa ja lapsien leipoessa voi käyttää runsaamminkin jauhoja piparkakkujen kärsimättä. Paistetaan 225 asteessa 5 minuuttia eli kauniin ruskeiksi.
 
Minä laitoin kaikki mausteet, kun mun mielestä nää ei ois pipareita jos ois vaan kardemummaa. Taikina on aika vaalea, mutta kyllä niistä kauniin ruskeita pipareita tulee. Ja toki voi pitää muistaa nostaa pehmenemään ajoissa. Tehtiin viime vuonna samalla ohjeella ja vasta tänä vuonna tajusin, että nämä tuoksuvat mun mielestä mummolan pipareilta! Ohje on toki vanha joten liekö mummokin samalla leiponut.
 
Aamulla käytiin koiran kanssa lenkillä sinisessä valossa räntäsateessa. Ei näkynyt ketään muita vaikka kello oli jo vaille yhdeksän. Kummallista...
 
Lounaaksi tehtiin kylmäsavulohi pastaa ja illalla saunan jälkeen oli possunpaistia ja ranskalaisia. Tosi juhlavaa.
 
Kävin äsken taas koiran kanssa ulkona; pienellä vain ja kylän pinnassa. Yhä useampi naapuri on viritellyt pihalleen valoja ja/tai lyhdyissä paloi kynttilöitä. Meidänkin pihassa neljässä lyhdyssä palaa kynttilä. Eilen ostettiin jopa valoverkko jonka voi viritellä uloskin, mutta se on edelleen paketissa. Mietitään mihin se sitten viriteltäisiin.
 

perjantai 5. joulukuuta 2014

Viides joulukuuta

Heräsimme hyvin sumuiseen aamuun eikä päivä oikeastaan koskaan seljennyt tai valjennut. Rakastan sumuisia päiviä ja niistä olenkin saanut tänä syksynä ja alkutalvena nauttia.

Aamupäivä meni erilaisten touhujen merkeissä; kävimme koiran kanssa kävelemässä metsässä ja sen jälkeen hoitelin asioita netin kautta. Esikoinen tuli kotiin yhden maissa ja minä lähden kaupunkiin.

Tapasin mieheni serkun kahvittelun merkeissä ja viihdyimme jutellen lähes kaksi tuntia. Olisimme varmaan jutelleet kauemminkin mutta hänen täytyi lähteä eteenpäin. Minäkin sitten kävin vähän joulusalaisuusostoksilla. Ja miehen kanssa yhdessä vähän shoppailtiin; mm. auton takaputki. Erikoisempia ostoksia.

Kotona lämmitettiin eilistä jauhelihasoppaa ja myöhemmin katsottiin Joulukalenteri telkkarista. Niin, ja jälkiruuaksi nautittiin pitkästä aikaa jäätelöä.

torstai 4. joulukuuta 2014

Neljäs joulukuuta

Tänään oli jälleen neulepiirin kokoontuminen. Lupasin viime viikolla, että haen avaimen kerhohuoneelle ja keitän kahvit. Aamupäivällä leivoin kakunkin. Olipas vähän hassua mennä kerhohuoneelle ennen muita. Ja hetken aikaa luulin ettei tule ketään muita, mutta oli meitä loppujen lopuksi 9 naista paikalla.

Ja yllättäen paikalle ilmestyi myös paikallisen lehden toimittaja joka napsi meistä kuvia ja jututti mitä me ollaan ja miksi. Aikoo käydä huomenna myös kirjastolla kuvaamaassa meidän näyttelyä. Tänäänhän meidän kirjasto oli kiinni.

Niin että kohta ollaan taas lehdessä.

Joululahjaneulomukset alkavat valmistua pikkuhiljaa. Esikoisen sukat ovat kärkikavennuksia ja päättelyitä vaille valmiit. Saas nähdä kelpuuttaako hän ne jalkaansa. Tarkka poika siitä millaiset kelpaa.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Kolmas joulukuuta

Huhheijaa! Vajaan puolen tunnin päästä on itseasiassa jo neljäs joulukuuta, mutta huukeös.

Aamulla lähetin pojat kouluun ja kävin koiran kanssa lenkillä. Sen jälkeen katselin netistä hetken ohjelmia ja neuloin. Lounaaksi vetäisin lohisopanjämät. Sitten olikin jo aika lähteä kaupunkiin. Koiraa harmitti kovasti kun joutui jäämään yksin, mutta tiedän että se oikeasti on nukkunut sen pari tuntia mitä joutui odottelemaan poikia koulusta.

Kaupungissa nakkasin joulukortit postilootaan ja käpsöttelin kampaajalle. Sitten piipahdin lähes tyhjässä toimistossa jossa edelleen on mun toimistokalusteet, vilkaisin postin ja soitin pari puhelua. Ja sitt kaupungille luurailemaan. No oikeasti mulla oli muutamia hoidettavia asioitakin. Kävin ostamassa muutamia nappeja joulusalaisuuksiin, sitt kävin pankissa ja vielä tuli ostettua yksi joululahjakin. Olisin ostanut Punnitse&Säästä -kaupasta erilaisia pähkinöitä mutta sielläpä ammottikin laarit tyhjyyttään, se oli lopettamassa toimintaansa. Höh ja pöh! Noh, meninpä sitten kahville ja sen jälkeen kävin ostamassa ihan tavallisesta kaupasta niitä pähkinöitä ja glögiä; HenKaSe:n pikkujouluja varten.

Suunnistin sinne HenKaSe:n pikkujouluihin iloisella mielellä, ja hyvänen aika kun meitä olikin iso ja iloinen joukko ja voin sanoa että herkkua oli siinä monenlaista!

Mukava päivä, ja nyt vetäydyn unten maille ja toivon, että  Henkisen Kasvun Ohjaajan -koulutuksen tehtävä lähtee yön aikana avautumaan.

tiistai 2. joulukuuta 2014

Toinen joulukuuta

Voi ihmeiden ihme! Tänään on satanut lunta ja maa on valkoinen!

Kävin koiran kanssa aamulla lenkillä ja sen jälkeen virittelin tulet leivinuuniin, että saatiin elävää lämpöä huusholliin. On se vaan niin ihana!

Katsoin netistä muutaman ohjelman ja neuloin samalla joululahjasalaisuuksia. Muutama joululahja on jo valmiina odottamassa.

Pojat tulivat koulusta kotiin ja minä lähdin käymään kaupassa/postissa. Minua nauratti sisäisesti kun tassuttelin kylän halki kori kainalossa lähikauppaan. Koska kävimme eilen miehen kanssa isossa kaupassa, minulla ei ollut tänään kovin suuria ostoksia. Vain pari pientä juttua ja ne postimerkit joulukortteihin. Meinasin saada 20 postimerkkiä enemmän kuin maksoin. Onneksi olin tarkkana. Nyt on siis joulukortit lähtövalmiina punaisissa kuorissa. Nakkaan ne huomenna postin haltuun.

En ole koskaan pitänyt itseäni mitenkään huomiohakuisena ihmisenä. Silti olen aina pukeutunut jotenkin epätavallisesti enkä ainakaan mitenkään muodin tai massan mukaisesti. Yläasteella ostin itselleni housukankaan (äiti ompeli) jossa oli kuviointi kuin kiltti-kankaassa; pohja oli violetti ja kuviot keltaisella. En tiedä oliko äitini järkyttyneempi kuin koulukaverini, mutta minä rakastin niitä housuja. Tällä hetkellä minulla on koko ajan öljykangastakkini päällä huomioliivit. Voisiko siis olla huomiohakuisempaa? Ehkä minun pitäisi tarkistaa kantani kappaleen ensimmäisen lauseen väittämään?

Nyt on parasta käydä nukkumaan. Huomenna on toimintaa täynnä oleva päivä.

maanantai 1. joulukuuta 2014

Ensimmäinen joulukuuta

Heipä hei!

On ollut hyvin pitkä tauko blogin päivittämisessä. On ollut monta asiaa menossa päällekkäin. En aio kerrata tähän kaikkea, mutta yrittäjyys on tältä erää ohi.

Ajattelin ruveta kirjoittamaan perinteiseen tapaan jokaisena joulukuun päivänä.

Tänäkään vuonna ei taida olla hanget korkeat nietokset. Lumesta on vain häivähdys tänään. Vähänhän se harmittaa, mutta tulihan se joulufiilis viimekin vuonna vaikka mustaa joulua vietimme, joten eiköhän se sieltä tule tänäkin vuonna.

Tänään kylämme neulekerho pystytti näyttelyn kirjastoomme. Minä olin Henkisen Kasvun Ohjaajan -koulutuksessa, mutta naisporukka oli tehnyt todella ihanan näyttelyn tekemistämme käsitöistä. Esikoiseni, Herra 11½ Wee totesi, että siellähän on melkein koko puvusto, lapasia, sukkia, paitoja, pipoja... no näin kyllä on! Hame ja villahousut sieltä puuttuu. Kirjaston henkilökunta oli laittanut näyttelytilan viereen hyllyyn neulontakirjoja, hienoa. Eihän sitä tiedä jos joku vaikka inspiroituu meidän töistä, ja tulee vielä neulootikkojen iltaan. Näyttely on nähtävänä koko joulukuun.

Tänään taas kaupassa harmittelin, miksi kaikki joulukonvehdit ovat maidollisia, laktoosillisia. Olen ihan liian laiska tekemään itse. Pitää kehitellä jotain muuta herkkua. Kyllä mä yhden tai kaksi laktoosillista konvehtia syödä.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Retkipäivä Seinävuoren rotkolaaksossa


Lampi


Lampi


Joki


Juurakkoa oli vähän kaikkialla, joten sai varoa askeliaan.


Näkymää rotkoon


Tässä myös rotkoa. Syvyys suhteita on vaikea saada kameraan, ainakin mun taidoilla ja kännykkäkameralla. Perheen kameraa ei löydetty mistään.


Hienosti heijastuu veden pinnasta puut.


Tämän lohkareen ovat varmaan melkein kaikki paikassa käyneet kuvanneet, ja sen nähtyäni en enää ihmettele :-)



Miika seikkailee.



Aaron sulautuu luontoon.












Rotkossa.


Puro.




Aaron sorkkii kepillä puroa.





Tuttuja rotkon toisella puolella. Tässä näkee mittasuhteita.




Emäntä ja sen paras kaveri.






Tikan ravintola.








Tästä koivusta olen nähnyt kuvia :-)



Pieni kivikehä.






"Anna mullekin sitä makkaraa. pliiiiiiis...."


Laavu. Hyvin siisti ja polttopuita löytyi puuvarastosta lisää. Puuvaraston kanssa samassa rakennuksessa on myös huussi. Tähän pääsee myös esim. rattaiden kanssa. Rotkovuoren kierroksella tarvitaan jalkoja ja kiipeilytaitoa.




Eväitä. Oltiin tällä kertaa fiksuja ja meillä oli makkaraa mukana. Lisäksi eilen leivottuja sämpylöitä, eilen höyrystettyä omenamehua ja oli meillä teetäkin.