maanantai 23. marraskuuta 2009

Chakrojen eri tasoja





Olin lauantaina kurssilla jossa käsiteltiin chakrojen eri tasoja uudessa ajassa ja tehtiin harjoitus jossa yhdistimme kakkoschakran 3., 4, ja 5. taso. En lähde nyt selittämään tähän ehkä monimutkaiseltakin tuntuvaa asiaa koska mulla menisi siihen koko päivä =D


Kerron vain että ensimmäistä kertaa meinasin jättää harjoituksen kesken. Minulle niiiiiin pahaolo että sitä oli vaikea uskoa. Yäks ja puistatus. Onneksi Jaana sano juuri silloin että jos tulee huono olo tai kipuja niin voi jättää hetkeksi sen mitä on tekemässä ja hengitellä valoa. Mä jatkoin hetken ja sitten välillä hengittelin valoa ja sitt taas jatkoin, kun olo parani. Eipä olis tullut mieleenkään että joku henkinen harjoitus tekisi tuollaisen olon! Tulipahan sekin koettua. =)


 


 

keskiviikko 18. marraskuuta 2009

Pohdintaa omasta olemuksesta





Olen nyt lueskellut aiemmin linkittämääni juttua enkeli- ja tähti-ihmisistä. Pidän itseäni melko vahvasti enkeli-ihmisenä, vaikka se ei välttämättä aina näy päällepäin. Aikakaudet ovat tuoneet mukaan katkeruutta, turhautumista, kyynisyyttä, skeptisyyttä...


Miten ihmeessä saan kaikki lukot auki? Miten ihmeessä voisin välittää rakkautta kun kaikki tuo itseinho ja muut negatiivisuudet tuppaavat tielle? Miten voin edes hyväksyä sen että minulla on tuo tehtävä? Miten voi käsitellä sitä että en luultavasti tässä elämässä koskaan tule saamaan fyysiseltä tasolta hyväksyntää sille mitä olen? Kun minulla on niin suuri tarve kuulua ryhmään, joukkoon, saada hyväksyntää, mutta toki siis omana itsenäni. Miten luon sen tunteen, että olen oikeassa paikassa ja suoritan jumalan suurta tehtävää rakkaudessa? Miten poistan sen vuosisataisen yksinäisyyden tunteen, sen eristyksissä olemisen tunteen?


Vaikka minulla on perhe, ystäviä, ja vaikka kuulun yhteen jos toiseen yhteisöön, niin koskaan en tunne olevani "kotona" enkä täysin kaltaisteni joukossa. Olen koko elämäni etsinyt yhteisö jossa toimitaan harmoniassa ja yhteisymmärryksessä, joskus jopa ilman sanoja. Ei ole löytyny...


Muistan miten lapsena ja nuorena mietin, mitä ihmettä minussa on vikana kun olen yksin. Mitä olen tehnyt väärin,  minussa on varmaan jotain pahaa ja virheellistä niin paljon... En pitänyt muiden kilpailuasetelmista (en pidä edelleenkään) enkä kilpailuhenkisyydestä. Olen varmaan aina halunnut "olla kaikkien kaveri" ja jotenkin mennyt vähän ymmälleni kun kaikki eivät toimikaan niin. Olen aina myös uskonut lauseeseen "Amor vincit omnia" eli rakkaus voittaa kaiken. Ja välillä turhautunut ja tuskastunut kun näin ei näytäkään käyvän. Odotan aina liian suuria ja nopeita tuloksia, edelleen. Lähetän valoa ja rakkauta, miksi toinen ei voi ottaa sitä vastaan, miksi se on edelleen synkkä, negatiivinen, ahdasmielinen, sairas... Parane! =P


Polku on kuljettavana...


 


 

maanantai 9. marraskuuta 2009

Mysteerikoulu





Viikonloppu siis vierähti Kultaisen Mysteerikoulun parissa Jyväskylässä. Meillä on todella ihana ryhmä ja ihanat ohjaajat. Oli mukava viettää viikonloppu rakkaudellisissa energioissa vaikka joiltakin osin viikonloppu olikin rankka. Ensinnäkin päivät olivat pitkät, mistä en kyllä sinänsä valita. Toiseksi pintaan nousi joitakin asioita joita piti sitten käsitellä itkun kanssa, ainakin minulla.


Ensinnäkin "valaistuin" siitä että mitä suurimmalla todennäköisyydellä olen enkeli-ihminen. Täällä aiheesta jotain. Itsensä lokeroon laittaminen ei koskaan ole hyväksi ihmiselle. Mutta joskus tällaiset keinotekoiset lokerot voivat auttaa ihmistä ymmärtämään itseään paremmin.  Ja tämän viikonlopun aikana opin itsestäni jotakin. =)


Parantamismeditaation aikana tapahtui varsinaisesti se itkulla käsittely. Meditaation ohjaaja puhui jotain vanhojen haavojen yms. parantamisesta ja irtilaskemisesta. Ja yhtäkkiä minä todella sisäistin sen että minun ei tarvitse kantaa kaikkia vanhoja haavoja ja arpia mukanani koko ajan. Se oli jotenkin kauhean liikuttavaa ja vapauttavaa ja kyyneleethän siinä tuli. Kummasti siinä nousi pintaan kaikelaista lapsuudestakin, kuten se että olen ajatellut olevani jotenkin "paha" ja epätäydellisen epäkelpo ja siitä johtuu olen ollut niin yksinäinen eli kukaan ei ole halunnut olla sellaisen kaveri.


Parantamismeditaation aikana kuulin jonkun (joka ei siis ollut ohjaaja) puhuvan 'Atlantis-chakran' hoitamisesta. Minä en ole ikinä ennen kuullut moisesta chakrasta joten jos jollain on parempaa tietoa niin olisin kiitollinen valistuksesta =)


 


 

perjantai 6. marraskuuta 2009

Kaikenlaista ja monenmoista





Kuopus nosti yöllä kuumeen ja sai yskän. Kumpikaan ei ole paha mutta kotona ollaan.


Isäni soitteli jokin aika sitten. Kuulosti valoisalle ja puheesta sai selvää ihan hyvin, vaikka eihän se ääni vieläkään (onko koskaan...) ole sitä mitä ennen. Käy kuulemma useimpina päivinä syömässä terveyskeskuksella ruuan, ja joka päivä joku käy katsomassa kotona, ja on saanut edunvalvojan. Huom; nimenomaan hän itse kokee että on SAANUT edunvalvojan.


Töissä on menossa monenmoista muutosta. Saas nähdä mitä kaikkea oikeasti sitten tapahtuu.


Soitin viime viikolla eka kerran heinäkuun jälkeen onnettomuudessa olleelle työkaverille. En vain ollut saanut soitettua aiemmin. En tiedä enää miksi se oli muka niin vaikeaa. Kun ei siinä puhelussa sitten ollut mitään vaikeeta. =D Oikein mukava ja valoisa puhelu.


Mysteerikoulu alkaa tänä viikonloppuna. Ihanaa ja jännää! Huomisaamuna on lähtö Jyväskylään puoli kahdeksan aikaan ja kotiudun sunnuntai-iltana iltaysin jälkeen. Miesväki jää pitämään kotia pystyssä.