Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2011.

Kolilla ja Juuassa

Kuva
  Näkymä Akka-Kolilta   Akka-Kolilla   Akka- Koli   Matkalla Ukko-Kolille   Näkymä Ukko-Kolilta   Mehun juontia Ukko-Kolin huipulla   Näkymä Paha-Kolilta   Rennosti Paha-Kolilla   Junior Sviitti   Näkymä sviitin ikkunasta   Juuka, Kivikeskuksen pihalla   Vuolukivilouhos   Emosammakkolla   Emosammakolla osa 2   Sohvalla isä ja poika   Mies sanoi että tässä on Minna Canth??   Kivikeskuksen kuvat ovat vain pihalta mutta voin suositella ainakin tämän vuotista näyttelyä joka oli vallan upea! Jos on vähänkin kiinnostunut tavalla tai toisella kivistä niin kannattaa käydä. =)  

Poejat

Kuva
Poejat kävi parturissa.    

Nostalgiaa

  Olen aina rakastanut 60- ja 70-luvun iskelmää. Mistä johtunee, että rakastan sitä edelleen ja pidän sitä parempana kuin mitään uutta musiikkia vaikka sielläkin on paljon hyviä esiintyjiä ja kappaleita. Johtuuko se siitä että olen elänyt lapsuuttani niiden ympäröimänä, en tiedä. Mietin tänään miltä elämä mahtaa tuntua sen jälkeen kun esim. Katri Helenaa, Dannyä, Paula Koivuniemeä, Marionia, Frediä jne. ei enää ole. Sitten kun viimeinenkin näistä lapsuuteni tähdistä on poistunut fyysiseltä tasolta. Koska olen syntynyt 1971, nämä tähdet ovat minun näkökulmasta "aina olleet olemassa". Hyvänen aika! Kun viimeinen heistä lähtee, yksi valtava ajanjakso päättyy! Onneksi on loistavia tallenteita joita voi kuunnella ja katsella, ja joita esittää myös lapsilleen. Pojat olivat kuulleet televisiosta Tapani Kansan "Äidin pikkupoika" ja yhden kultaisen päivän ajan lauloivat sitä jatkuvalla syötöllä. Elämän jatkumoa. Lienen muutenkin tartuttanut iskelmärakkauteni tahtomat

Rompetori / kirpparivierailu

Kuva
  Käytiin rompetorilla ja sen järjestäneellä kirpparilla. Kirpparilta tarttui mukaan kello ja shakkipeli. Kello on aivan ihana ja toimii. <3    

Leivinuuni ja liesi

Kuva
      Nämä ovat siis Vuolerin tuotanto.

Mysteerisiä ihmissuhteita

Olen jakanut kotini miehen kanssa reilun 9 vuotta. Meillä on 2 ihanaa poikaa. Korvaamatonta, rakasta aikaa. Joka toivottavasti jatkuu vieläkin, ja miksei jatkuisi. Yhteinen uusi koti valmistuu pikkuhiljaa ja yhdessä on hyvä olla. Silti tuolla jossain on toinen mies. Mies joka tuntuu kodille vaikka ei sitä olekaan. Mies joka sanoo nimeni oikein, mies joka luki minulle puhelimessa runoutta, mies joka puhui minulle järkeä, mies joka itki kun vain minä olin paikalla, mies joka toisinaan luki ajatuksiani ja käytti samoja sanoja asiasta, josta emme vielä olleet puhuneet, mies jolle sain olla henkisenä tukena vaikeassa elämäntilanteessa. Mikä on se mysteeri? Se on se, että kun elämässä törmää tuollaiseen ihmiseen, niin miksi sen ihmisen kanssa ei voi kuitenkaan elää. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka minulla ei olisikaan tätä rakasta perhettä, rakkaita lapsiani ja rakasta aviomiestäni, niin en sittenkään voisi elää tuon toisen kanssa. Maailmankaikkeudella on omituinen huumorintaju? Jo

Pohjakuva

Kuva

Katto on korkealla...

Kuva
      Kattotiiliä             Korkea hökötys pressun alla liittyy jotenkin ilmastointiin... kuulemma =D  

Kattoristikoita

Kuva
  Ilmassa meidän "tekninen tila"   Tästä pömpelistä lähtee sitten lämmönjako ja veden lämmitys ja tähän tulee myös keskuspölynimuri.   Kattoristikko lennossa =D   Toihan alkaa pikkuhiljaa näyttää talolta, vai kuinka =)