torstai 31. elokuuta 2006

Tänään torstaina


Arvatkaa oliko hämmästykseni suuri, kun toissapäivänä huomasin että seinänaapuri onkin kantanut tavaransa uuteen kotiin!?! Missä välissä, miksi me ei olla huomattu mitään? Toisaalta, kun ovat asuneet varmaan yli 20 vuotta samassa asunnossa niin ehkä olikin jo aika muuttaa ;) Ja samana iltana uudet asukkaat kantoivat jo tavaraa sisään. Minusta kehittyy vielä hyvä kerrostalokyttääjä!


Minä sain eilen uudet hiukset. Tai vanhat nämä on, mutta niitä uudistettiin. Nyt on pörröpää, niin kuin Aaron sanoo. Piristi kummasti.


Sain ajan psykologille ensi tiistaiksi. Onneksi oli semmoinen aika, että Aaron on tarhassa silloin. Ja Miika menee kummitädilleen hoitoon. Tämä on arviointikeskustelu, eli psykologi arvioi onko minulla masennusta, miten pahaa se on, ja tarvitsenko esim. terapiaa.


Päätin ruveta noudattamaan Zone-ruokavalioita, tai elämäntapaa, miten sitä nyt halutaan nimittää. Olin aika vakuuttunut ruokavalion vaikutuksesta, koska tunnistin itseni päinvastaisen ruokavalion negatiivista oireista! Voihan tätä kokeilla ja jos tulokset on hyviä niin jatketaan. Noh, nyt on menossa vasta toinen päivä enkä ole ollut mitenkään tiukan tarkka koko ajan. Eilen esim. kampaajalla söin suklaakeksin teen kanssa, eikä se siis ollut mitenkään Zone ;D Mutta liian ankara ei saa olla.


 

sunnuntai 27. elokuuta 2006

Työtä ja kokousta


Perjantaina mies olikin kipee. Mun piti illaksi lähteä Varkauteen Tupperware-esittelyyn (siis pitämään se esittely). Hetken harkitsin ottavani pojat mukaan, koska paikka oli poikien mummola. Mutta totesin, että kyllä minäkin joudun pärjäämään kipeenä poikien kanssa yksin, joten miehenkin on vaan pärjättävä. Ja hyvin ne oli pärjänneetkin. Minä siis hurautin Picassolla Varkauteen, pidin esittelyn pitkän tauon jälkeen ja sain myyntiä aikaan; ja uusia esittelyjä. Kyllä se taas tästä lähtee... Tulin kotiin 21 jälkeen, söin jotain, luin hetken aikaa... Mutta uni ei tullut kunnolla koko yönä! Mikä lie valvotti.


Lauantaiaamuna pikapikaa ruokakauppaan. Kotona nuudeli-kasvis-katkarapuwokkia ruuaksi. Sitten kaikenlaista touhua ja illaksi Tupperwaretiimin-kokoukseen. Lähdin puolta tuntia aikaisemmin että varmasti kerkeen ja lähdin autolla. Joo, en osannut yhtään arvioida miten pitkä matka sinne kokouspaikkaan on ja kuinka kauan sinne ajan. Olin perillä vajaassa 10 minuutissa =D Eli ihan en ole vielä tottunut tähän autolliseen maailmaan. Onneksi tuosta ei nyt mitään suurta haittaa ollut. Kaikkea uutta mielenkiintoista kuulin ja näin.


Vaikeasti tuli uni eilisiltanakin mutta sentään sain nukuttua.


 

torstai 24. elokuuta 2006

Mielenterveyttä


No jopas. Nyt sitten soitti lääkäri mielenterveyspuolelta. Sain sinne lähetteen tk:sta heinäkuun puolenvälin paikkeilla, kun ahdistaa ja masentaa ja väsyttää. Lähete oli muka vasta nyt mennyt perille?! Missähän se oli seilannut noin kuukauden... Sain nyt puhelinnumeron jonne pitäis jaksaa soittaa. Lääkäri suositteli näin ensi alkuun projektia joka on suunnattu pienten lasten väsyneille ja masentuneille vanhemmille. Lisäksi tulen kyllä pääsemään ihan kartoituskäynnille, josko on tarvetta jonkinlaiseen masennuksen hoitoon; lähinnä terapiaan. Ehkä se tästä... jos jaksais soittaa.

tiistai 22. elokuuta 2006

Autoilua ja kivikautta


Huhhelihuijaa! Elämä huristelee kovaa kyytiä ja minä yritän pysyä kyydissä.


Sunnuntaina lähdettiin päiväajelulle anoppilaan. Minä kun en ollut vielä kertaakaan ajanut meidän uutta autoa, punaista Picassoa. Mies valitti että se aina sammuu kun lähtee liikkeelle. Mutta ei se mulla vaan sammunu. Sanoinkin, että se päästää kytkimen liian nopeesti. Hitaasti hyvä tulee =) Mies totesi vaan, että tää onkin sun auto. No niinhän se tavallaan on, koska minä sitä tulen enimmäkseen ajamaan. Nyt piti vähän ottaa tuntumaan millainen se Picasso on ajettavana, kun perjantaina lähden yksin Varkauteen Tupperware-keikalle. Hyvin kulkee ja perille pääsee =)


Anoppi laittoi mukaan ison kasan kesäkurpitsoita. Kukahan ne syö? Pitänee tarjota naapurillekin, koska ne ei kauaa säily kellarissakaan. Eikä kauheasti viitsi pakastimeenkaan tunkea. Mutta pilallehan ne olis siellä anopin kasvimaallakin menneet. Ei semmoista ruuan haaskausta voisi ymmärtää =)


Ruuasta puheenollen; luen tällä hetkellä kirjaa jonka nimi on "Kivikautta kiloille". Ei pyhä jysäys. Minun pitää perehtyä aiheeseen laajemmin kuin yhden kirjan verran. Ja minä kun olen tähän asti vastustanut henkeen ja vereen vähähiilihydraattista ruokavalioita. Mutta tässäkin asia on varmasti riippuvainen toteutuksesta. Joudun EHKÄ pyörtämään puheeni asiasta ainakin johonkin pisteeseen saakka. Mutta tutkitaan asiaa ensin. Se vaan kuulostaa ihan liian järkeenkäyvälle ;D Jotenkin tuli aamulla vaan sellainen olo, että onkohan mun pakko syödä tota leipää kun se alkoi tökkimään. Söin kuitenkin, ja hyväähän se on =)


 

lauantai 19. elokuuta 2006

Semmoinen lauantai...


Aamulla lähdettiin ruokakauppaan kävelleen. Eli uusi hieno automme seisoo parkipaikalla käyttämättömänä ;D No ei sentään, mutta oli niin hyvä ilma että päätettiin ulkoilla kauppareissu. Ja sinne upposi taas rahaa...


Iltapäivällä lähdimme huonekalukauppaan, taas kävellen kun sinne on niin lyhyt matka. Kävimme ostamassa nyytille TrippTrappin. Nyt meillä on pieni ongelma kun emme löydä siihen kuuluvaa kaarta esikoisen jäljiltä. Se onkin sitten tosi hyvässä tallessa! Kaipa se aikanaan tulee vastaan. Mies ei vaan muista mihin se on sen laittanut. Että silleen.


On ollut aika vähäsateinen kesä. Pari yötä sitten satoi ihan kunnolla. Esikoinen, 3 v, heräsi siihen ja huusi lähes paniikissa: "Äiti! Mikä ääni tuo on?!?" =D No rakas lapseni, se on vesisade...


Autopelin lumoissa ovat sekä mies että poika. Puhelivat kauppareissulla että pitäisi saada lisää pisteitä että voisi ostaa uuden poliisiauton. Mies sanoi että se voisi olla bemari. Johon poika tosi epäuskoisena: "Poliisiautobemari... hah hah hah" *erittäin sarkastista naurua* Hohhoijaa... että semmoinen automies meillä. =D


 

torstai 17. elokuuta 2006

Kuuma pikeä


Salaojaremppa on vihdoin valmis ... asfalttia vaille. Kuuman pien haju leijailee koko asunnossa. Asfalttiukkelit saapuivat pihaan 6.30. Kukaan ei vissiin ollu muistanu kertoo niille että tässä pihassa työt olis saanu aloittaa 7.00. Noh, meillä sitten herättiin normaalia aikaisemmin. *virittelee tulitikkuja silmiin*


Tänään olisi taas lenkkeilypäivä. On se hyvä kun toi naapuri ulkoiluttaa minua. Olemme toistemme koiria. ;D Yksin ei tuu lähdettyä.


 


 

keskiviikko 16. elokuuta 2006

Joogaa


Soitin lähes tunnin kansalaisopistolle ennen kuin pääsin jonoon. Jonotus kesti ehkä 5 minsaa. Sovin vielä joogaryhmään. Mutt miks ihmeessä tonne on vaan yks numero johon voi soittaa?!? Vaikka kuinka on portaistettu niin silti meinaa mennä jokaiselta hermot kun kestää ja kestää, ja saa jännittää sopiiko haluamaansa ryhmään vaiko ei.


Sillä aikaa kun puhuin kansalaisopistolle, Miika oli edennyt huoneen toiselle puolelle. Eihän toi meidän nyytti osaa ryömiä?? Mutt kai se sitten osaa halutessaan ja salaa ;D


 


 

Sataa, sataa ropisee...


Tai siis aamulla satoi. Mutta sitä uhmaten lähdin kävelen ja rattaita työntäen ruokakauppaan. Vaikka perheessämme on "uusi" yleellisyys eli auto, niin en ollut kovin innokas lähtemään sille kahdestaan vauvan kanssa. Missä olisin kantanut ruokaostokset kun vauva olis ollu kainalossa? Olen vähän ummikko tässä asiassa =D Ja kävipä niin mainiosti että koko matkamme aikana ei satanut yhtään! Ilma oli kyllä kosteana ympärillä mutta mitäpä siitä.


Esikoisen tarhassa olivat tossut kateissa. Kyselin vähän tädeiltä joiden vastaus oli: "Mihinkäs Aaron on ne laittanut?" Mitäh?? Pitäiskö ton 3 veen muistaa minne hän mahdollisesti on laittanut tossunsa joskus viime vai toissa viikolla? Hyvä kun muistaa mitä on aamulla tehnyt ;) Sitäpaitsi ei noi muksut oikein erota mikä on omaa ja mikä toisen, joten aivan hyvin ne tossut ovat voineet päätyä jossain vaiheessa jonkun toisen jalkaan tai lokeroon. Onneksi niissä tossuissa on nimi. Toisaalta; poika tartteis kohta uudet.


 


 

tiistai 15. elokuuta 2006

Hiki hiki hiki


Loppuis jo nämä kuumat ja hiostavat ilmat! Missä on ihana viileä kuulas syksy? =)


Tuli taas Painonvartijat -lehti. Ei viitsi edes mennä puntarille kun tietää jo tuloksen. Mitään ei oo hävinny. Kun on väsynyt elämään niin ei jaksa välillä edes välittää. Ja välillä oma ylipaino ottaa kupoliin rankasti! Mutta heti seuraavana aamuna kipitän lähikauppaan ja ostan suklaalevyn =( Eihän mun ruokavaliossa muuten juuri oo vikaa mutt kun pitää syödä kaks kolme pullaa kerralla ja päälle jäätelöä ja suklaata ja keksiä... Huoh! Ennen raskautta oli jo saanut itseäni niskasta kiinni tuon suklaan kanssa mutta nyt olen taas repsahtanut. *potkaisee itseään*


 


 

Eteisen matto ja muita tarinoita


Olen vihdoinkin saanut eteiseen himoitsemani punaisen maton! Ja mitä tekeekään meidän kissaneiti... vääntää torttunsa mun uudelle matolle! Nirri pois! No ei sentään... Mutta teki mieli sanoo oikein oikein ruma sana. Eikun kissankarkotetta joka matolle. Ne oli jo saanu yhden käsittelyn mutta ei näköjään riittäny. Se pitää nähtävästi uusia tasaisin väliajoin. Tärkeintä kuitenkin on että meidän eteisessä on punainen matto: tervetuloa elämä, olet kunniavieras kodissamme =)


Viime yö oli toiveiden täyttymys: Miika nukkui koko yön vaatimatta yömaitoa! Poikkeus tietenkin vahvistaa säännön...


Täällä on törkeän hiostava ilma! Taivas on täynnä pilviä, aurinko on piilossa ja lämmintä on semmoiset 20 astetta. Mutta teepä jotain, liikauta vaikka vasenta pikkuvarvasta niin koko kroppa on hiestä märkänä! Ilman suhteellinen kosteus taitaa olla aika korkea. Tervetuloa sademetsä näille leveysasteille.


Päässä liikkuu välillä niin kummia ajatuksia ja "jossitteluja" että käyn itseni hermoille! Jossittelut on turhia. Tiedän että jos niin ja niin olisi käynyt, millaista elämäni nyt olisi; enkä semmoista elämää ole itselleni halunnut silloin enkä nyt! Silti joskus miettii mimmoistahan se sitten oikeasti olisikaan. Olen kuitenkin suht tyytyväinen elämääni nyt.


Näin taas viime yönä ihan ihmeellistä unta, jossa oli korkealla kalliolla ja siellä oli ollut joskus todella upea leikkipuisto. Vasta kun olin tulossa sieltä jo poispäin muistin, että olin ollut siellä ennenkin. Eli olen nähnyt samasta paikasta unta joskus aiemmin! Ja tiedän että en ole ko. paikassa käynyt valvetilassa koskaan. Mitäköhän tämäkin nyt sitten taas oli... *kaivelee unikirjojaan*

maanantai 14. elokuuta 2006

70's Show


Mitä ihmettä? Miksei kukaan ole kertonut mulle että sarja alkoi? Onneksi mies sattui huomaamaan. Eikun äkkiä vauvalle puuro kitusiin ja töllön ääreen =D Jakso ei ollut ihan parhaimmasta päästä ja voi jestas minkä näköinen Donna oli tekoälynsä kanssa ... puhumattakaan Kelson tyylittömästä kampauksesta. Minäkö kriittinen? No mullahan on varaa olla ;D


 


 

Suihkussa


Hilasimme siis Aaronin kanssa peffamme (ja muun kroppamme siinä sivussa) suihkuun. Leikkasin siellä pojan tukan, josta tuli ihan ok. Pääasia ettei roiku silmillä edestä ja takaa ei saa kuulemma olla lyhyt. Miksi muuten nykyaikana luullaan tytöksi jos on pitkä takatukka ja punainen hattu päässä (jossa muuten lukee Street Boys!!)?? Aika syvälle iskostuneita stereotypioita.


Sain sitten poijan pois suihkun alta ja pääsin itse puhdistavan virran alle. Ja kesken kaiken kuului *poks* ja vettä suihkusi muualta kuin piti! Letkuun tuli reikä!! Jeee! Noh, onneksi oli käsisuihku jolla sain peseydyttyä loppuun. Tuli siis asiaa suihkukauppaan..


 

PuistoaNeuvolaaNakkirisottoa


Aamulla klo 7 alkoi taas salaojaremppa. Huoh! Hyvä herätyskello. Noh, meidän nahkavekkarit herää kyllä usein muutenkin siihen aikaan joten mitäpä tuosta. Kohta tuo pihamaan mylläys alkaa olla ohi. Miten sitä osaakaan elää sen hiljaisuuden keskellä? =D


Yhdeksän aikaan kipaistiin talon taakse puistoon. Siellä olikin jo naapuri poikineen ja pian tuli muitakin lapsia joten leikit pääsivät vauhtiin. Miika nukkua possotti vaunuissa osan ajasta joten häneltä osa ihanuudesta meni sivu suun. Onneksi puistossa oli muitakin, niin äitikin pääsi haastelemaan aikuisten kanssa. Puistossa sattui onnettomuuskin; ei meidän pojille tosin. Tarkkaan en nähnyt mutta silmäkulmasta tuli verta niiiiin maan perusteellisesti. Joku kuului soittavan taksia, että pääseevät lääkäriin. Aaron-ressu kaatui itse kotimatkalla ja sai pienen rakaman polveensa. Kotona itki sitten hillittömästi ja tärisi. Säikähti sitä toisen onnettomuutta vasta jälkeenpäin.


Kello 13:ksi vietiin Miika neuvolaan. Pituutta ei ollut tullut, mutta edellisellä kerralla poika olikin venähtänyt 5 cm n. 4 viikossa. Painoa on nyt 9088 g ja pituutta 70 cm. Iso mies. Polio pistettiin mutta sitä tuskin huomattiin. Th kehui poikaa hyvin kehittyneeksi ja virkeäksi puolivuotiaaksi. Hiukan keskusteltiin minun masennuksesta. Ensimmäistä kertaa th, joka on nyt uusi, kiinnitti huomiota siihen kun sanoin että olen ollut hyvin väsynyt. Jo pelkästän sekin auttoi, että asiaan kiinnitettiin huomoita. Eipä se tietenkään pitkäaikaista apua tuo...


Mies tuli vähän ennen puolta kuutta kotiin ja mie olin siinä vaiheessa jo ihan kypsä kun olin yrittänyt saada Miikaa nukkumaan puoli tuntia. Kaiken huippu oli se, että kun mies astui remmiin, sanoi miniäijälle moi, niin vauva nukahti!! Ei voi olla tottakaan! Mie rupesin tekemään nakkirisottoa joka tuolla nyt porisee. Huomenna on samaa ruokaa.


Huomenna mulla onkin "vapaailta". Mulla on Parapsykologisen Seuran hallituksen kokous. Aikuisia ja ihan muuta asiaa kuin lapset! YES! Huomenna taisi olla myös kansalaisopiston joogaan ilmoittautuminen. Pitääkin kaivaa se lehti esiin, ja varmistaa, ja etsiä siitä se puhelinnumero mihin pitäis soittaa. Ja huomenna mennään naapurin kanssa lenkillekin. Onpas aktiivinen päivä.


Postimies kolautti tänään postiluukusta uuden keittokirjan: Painonvartijoiden kaikkien aikojen parhaat. 1000 reseptiä. Siellä oli paljon mielenkiintoisia reseptejä joita ehdottomasti otetaan käyttöön. Elämää voisi keventää...


 


 

sunnuntai 13. elokuuta 2006

Olen jo addiktoitunut


Nimittäin tänne blogiin kirjoittamiseen. =D


Iltapalaksi Talk Muruja ja vaniljajogurttia. Mielenkiintoinen makuelämys.


Iltasaduksi piti lukea TAAS Muumipeikko ja lumilinna. Vastahan me toissailtana se luettiin. Äiti osaa kohta tarinan ulkoa eikä millään enää jaksais samaa. Nyt pitänee vaan sanoo että ei jaksa, luetaan joku toinen juttu. =)


Muistin juuri, että meillä on huomenna Miikan neuvola. Emme varmaan taaskaan saa laitettua poliopiikkiä kun miniäijällä on nuha. Noh, maailma ei siihen kaadu. Pistetään sitten joskus. Missähän se neuvolakortti mahtaa olla... Ehkä etsin sen sitten aamulla. Eiks toi ole just niin kun se kiireen tuoja ;)


Mulla on huomenna tasan tarkkaan badhairday. Olen hikoillut tänään kun pieni sika enkä rupee pesemään hiuksia yötä vasten. Aamulla ei ehdi. Eli huomenna liikkeellä on joku hattu- tai huivipäinen KA. Huomisiltana raahaan sekä omani että Aaronin peffan suihkuun ajoissa. Samalla naksimme pikkuäijän tukan joka roikkuu silmillä. Takatukkaahan ei saa leikata, imago kärsii, you know ;D


Nyt pitänee vetäyty miniäijän ja äijän viereen köllöttämään.

Kokeilu


Kokeilen millaista on kirjoittaa tänne ja osaanko ollenkaan käyttää tätä.


Luin artikkelin jonka mukaan synnyttäneiden naisien älykkyys nousee. Ei kyllä tunnu siltä.


Mutta jospa kuitenkin tällä minun aivokapsiteetilla oppisi tätäkin käyttämään.


Noh, näyttäisi että jotain osaan tehdä. Palaamme astialle sitten kun on taas minun vuoro olla koneella. Jonotusnumerolla yksi on mieheni ja jonotusnumerolla kaksi poikani. Joten mun aika on ehkä joskus ylihuomenna =D


Lisää lätinää.


Kun en päässyt koneelle, sain inspiraation ruveta siivoilemaan keittiön kaappeja. Tämän inspiraation sain siitä, että meidän työtasolla ajelehtii monen moista purkkia ja purnukkaa jotka normaalissa huushollissa majailevat kaapeissa. Mutta meidän kaapit tuntuivat pursuavan jo muutenkin ovien ulkopuolelle... Kummasti vaan taas tuli tilaa kaappeihin ja vetolaatikoihin. Inspiraatiota lisäsi se, että meidän pitäisi saada sopimaan pöydälle uuden uutukainen leipälaatikko. Ko. laatikko on erään firman tuote enkä nyt tässä mainosta. Pitäisi saada kokeiluun että osaa sitten markkinoida eteenpäin. =D


Samalla siivosin sisäisiä kaappejani. Pikkuisen tuulettui pääkoppakin vaikka vähän flunssainen olo onkin. Feng shui on aivan oikeassa siinä että järjestys ja siisteys kotona heijastuu elämään. Kun vain saisi näitä inspiraatioita useammin...


Aaron on keksinyt autohurjastelupelin. Sillä se kaahais koko ajan. On pitänyt sanoo jyrkästi, että nyt ulos välillä tms. Nyt on isänsä kanssa saanut pelattua peliä niin pitkälle että pääsi hurjastelemaan poliisin roolissa. Isälleen sanoi: "Tule isi kokeilemaan miltä tuntuu olla poliisi" =D No, isin piti sitten kokeilla miltä tuntui olla poliisi. Ainakin silmän ja käden yhteistyö kehittyy. Itseasiassa nuori herra 3 vee on tässä pelissä taitavampi kuin äitinsä...


Iltapalaksi terveellisesti jäätelöä. Tosin Aaron pyytää kyllä nyt viinirypäleitäkin, joten ei tässä liian terveellisiä olla ;D