tiistai 29. toukokuuta 2007

Kodinkoneet


 


hajoavat yksi toisensa jälkeen. Onkohan niillä joku yhteinen sopimus? =P


Ei ole pitkä aika kun pyykinpesukone sanoi sopimuksen irti. Sen korjauttaminen olisi tullut yhtä kalliiksi kuin uuden ostaminen. Ostimme siis uuden. Pyykinpesukoneesta saimme sentään jotain takaisin vakuutuksesta. Kone oli vähän reilu 4 vuotta vanha! Odotin että se olisi kestänyt pikkuisen kauemmin...


Toissapäivänä sopimuksen sanoi irti televisio. Se kävi eilen korjaamolla, mutta ei kestänyt sitä korjausta, vaan hajosi uudelleen. Ja niinpä jouduimme ostamaan uuden televisionkin. Siitä ei saada mitään vakuutuksesta.


Elämä on...


 

lauantai 26. toukokuuta 2007

Leivonnaisia


 


Meillä kävi vieraita joiden kunniaksi kokeilin vuohenjuusto-pinaattipiirakoita sekä poro-paprikapiirakoita.


 



Osa mun piirakoista hajosi koska en malttanut odottaa tarpeeksi kauan niiden jäähtymistä. Ahneella on tiedättehän millainen loppu ;D



Makeaksi herkuksi tein pätkispiirakkaa.



 

Kliivia


 


Olen saanut noin 7 vuotta sitten eräästä työpaikastani kliivian. Parisen vuotta olemme toivoneet, että se kukkisi. Ja nyt näyttää vahvasti siltä, että se vihdoin ja viimein kukkii! Ihan salaa, sillä huomasimme vastikää, että kliiviamme näyttää tältä:


keskiviikko 23. toukokuuta 2007

Autoilun ihanuutta


 


Tulin eilisiltana kotiin ja pistin auton parkkiin. Pihalla oli mies, jonka tiedän olevan naapurien poika (ihan aika mies, vissiin vanhempi kuin minä). Tämä mies tuli sanomaan mulle: "Kannattaa opetella ajamaan autoa!" Tosi ilkeellä äänensävyllä. Minä olin ihan pelkkää kysymysmerkkiä. Kyse oli siitä ettei meidän auto ollut ihan just tismalleen keskellä ruutua! Toisella puolella oli ehkä 5 senttiä enemmän tilaa... Mutta auto oli selkeästi ruudussa eikä edes viivalla.


Ai mitäkö se kuului naapurin pojalle. No kun hänen äitinsä autopaikka on sillä toisella puolella jossa oli vähemmän tilaa. Sillä ei ollut merkitystä, että äidin autopaikan toisella puolella ei ole parkkiruutua ollenkaan. Nyt siihen on niin hankala parkeerata.

Totesin vaan rauhallisesti, että auton on ruudussa. Ja siksi toisekseen jos pistän kovin lähelle toisella puolella olevaa autoa niin emme saa lasta kyytiin. Pitäisi kuulemma vaihtaa autopaikkaa jonkun kanssa. Ehdotin kylmän rauhallisesti, että vaihdetaan me. Siihen ei ottanut kantaa ollenkaan. Urputi vaan että pitää opetella ajamaan. Minä totesin siihen että kyllä voi ihmisellä olla pieni elämä.

Mutta oikeasti pahoitin mieleni! Tiedän etten ole mikään huippuajaja. Iloitsen joka kerta kun saan auton ruutuun ilman venkslausta ja koko ajanhan tässä opettelen. Mulla ei siis vissiin olisi lupa parkkeerata mihinkään eikä vissiin ajaakaan ennen kuin olen harjoitellut useamman kymmenen vuotta niin kuin herrammattiautoilija itse. Miten voi joku ollakin niin ilkeä. =(((


 

sunnuntai 20. toukokuuta 2007

Henkiparannuskurssilla


 


Eilen olin Irene Nadenin henkiparannuskurssilla. Todettakoon heti alkuun, että lyhyt päivän mittainen kurssi on raapaisu asiaan, mutta kun kerää useita raapaisuja, se muodostaa suuremman kokonaisuuden.


Pääsin antamaan hoitonäytöksenkin. Irene kysyi kuka on hoitanut muitakin kuin itseään tai läheisiään. Tunnustin ja niin päädyin jotenkin yleisön eteen hoitamaan yhtä kurssilaista näytösluontoisesti. Kyse on siis energia/henkiparantamisesta. Selostin samalla mitä tein. Irene ohjasi minua jonkun ajan päästä ja sanoi minulle, että jos en itse kuullut, oppaani pyytää minua siirtymään vähän kauemmaksi. =D No enpä ollut kuullut mutta tottelin ja tein tilaa henkimaailmalle. Potilas oli hyvin tyytyväinen hoitoon.


Irene kyseli kaikenlaista minulta; mistä tiedän mihin kädet laitetaan (no minä vain tiedän), mistä tiedän milloin lopettaa (energia muuttuu erilaiseksi, jälleen kerran minä vain tiedän). Johon Irene totesi, että se on sitä opppaan kuuntelemista. Aivan, enpä ollut tullut ajatelleeksi =) Sitten Irene sanoi, että näytös oli oikein malliesimerkki siitä kuinka henkiparannus tehdään, yhtä pientä yksityiskohtaa lukuunottamatta. Ja sain kuulla olevani luontainen parantaja. Hupsista heijaa! Kuulin (melkein voisin väittää etten uskonut korviani, mutta kun kuitenkin uskoin ;D) Irenen sanovan, että minulla on hyvä ja voimakas kanava parantavalle energialle, ja minulla on myös voimakas parantajaopas, valkoisiin pukeutunut. Kääk! Minulla on kuulemma kykyjä myös kaukoparantamiseen ja ryhmäparantamiseen. Nyt tietenkin jää pohdittavaksi mitä teen tälle kyvylle...


 

perjantai 18. toukokuuta 2007

Oli meillä "ryppy" juhlissa.


 


Multa meni hermot miehen siskon perheeseen. Heidän takiaan järjestämme nämä perhejuhlat aina klo 11 alkaen vaikka meille muille iltapäivä olis parempi. Heidän kun pitää ehtiä ymmärrettävästi navetalle. Nyt on useamman kerran käynyt niin että he eivät tule ollenkaan, mitä ihmeellisempien syiden varjolla. Sen vielä jotenkin sulatin että eivät tulleet Miikan synttäreille. Mutta Aaron on sentään heidän kummipoika! Mulla paloi kerta kaikkisesti pinna! Eivät yhtään ajattele lasta, joka selvästi pahoitti mielensä kun kummit eivät sitten tulleetkaan. Me olimme tietenkin puhuneet että kummit tulevat koska näin oli alunperin puhe.


Eivät siis olleet kipenä, auto ei ollut rikki tms. He vain päättivät etteivät tulekaan. Anopin piti tulla heidän kyydissään. Mies lähti sitten nuorimmaisen kanssa äitiään hakemaan.

Minä olin niin vihainen, ja kurkkuani myöden täynnä heidän käytöstään että laitoin heille tosi ilkeän tekstarin enkä kadu pätkääkään asiaa.

Jos olisi ollut kyse heidän uskovaiskavereistaan niin asia olisi ollut eri. He olisivat ilmestyneet paikalle. Ei millään pahalla uskovaisia kohtaan. Mutta näin tämä menee ainakin miehen siskon perheessä.

Olen vieläkin tosi vihainen!


 

torstai 17. toukokuuta 2007

4-vuotissynttärijuhlat


 


Virallinen päivä on 15. pvä, mutta juhlat olivat tänään.



Kalakakku ennen koristelua.



Kalakakku. (välissä itsetehtyä savulohitahnaa ja kanamunatahnaa)



Leikkelekakku.



Autokakku. (välissä vadelma-vaniljahilloa ja valkosuklaamoussea, päällä kermavaahtoa)



Pullaa.



Mummilta saadut Auto-kaverukset.



Mummolta saatu Tomi Traktori kauko-ohjaimella (se jota äiti ei olisi antanut ostaa)



Henna-tädiltä saatu astiasto.



Äidiltä ja isältä saatu hinausauto ja poliisiauto.



Tyttöystävältä saatu mönkijä (Aaron sanoo että monsteri) (liina pöydällä on Aaronin antama äitienpäivä lahja)



Kavereilta saatu paita.


 

keskiviikko 16. toukokuuta 2007

Terapia päättyy...


 


Tänään oli viimeinen terapiakäynti. Tai onhan meillä perhekäynti (tai oikeammin parikäynti) parin viikon päästä. Tällä hetkellä tilanne on se, etten saa / tarvitse terapiaa. Omasta mielestä kaksi viimeisintä käyntiä ovat olleet vähän turhat. Ainakaan tämän tyyppinen terapia ei enää hyödytä minua.


Ehkä minun pitäisi harkita jotain muuta muotoa, vaikkapa rosenterapia tai hypnoosia =) Tajuan kyllä itsekin, että selvitettäviä asioita on. En vain osaa sanoa miten ne selvitetään ja mitä kaikkea löytyy.


 

sunnuntai 13. toukokuuta 2007

Miksi kukaan ei ole kertonut


 


minulle, että subilta tulee nykyisin Katuhaukka?!! Törkeä informaatiokatkos.


Paitsi, että se ei varmaankaan ole yhtä hyvä enää niin kuin silloin joskus...


 

Äitienpäivän kakku


 


Savon Sanomissa oli männä viikolla tällainen ohje ja halusin sitä kokeilla, ja sattui sopivasti äitienpäivä.


Hunajainen annoskakku


4 munaa


2 dl sokeria


2 dl vehnäjauhoja


1 tl leivinjauhetta


2 rkl kaakaojauhetta


Tee kääretorttupohja.


Hunajakreemi:


1 dl hunajaa


6 dl kuohukermaa


250 g  valkosuklaata


appelsiinimehua kostutukseen


Kiehauta 1 dl kermaa ja sulata suklaa siihen. Seos, hunaja ja loppukerma vatkataa vaahdoksi. Varo vatkaamasta liian kovaa ettei juoksetu. Jäähdytä täyte. Leikkaa pohja 3 osaan. Täytä, voit sipaista kreemiä myös päälle. Anna hyytyä yön yli.



Kuten tarkkasilmäinen kuvasta näkee, minun vaahto juoksettui. Lähinnä mielestäni oli kyse siitä että vatkasin himpun verran liian kauan ja niin siinä sitten kävi. Eli oikeasti saa olla todella varovainen sen juoksettumisen kanssa. Mutta kakku on hyvän makuista. Jos ei pidä hunajasta, ei kannata tehdä ;D


 

lauantai 12. toukokuuta 2007

Anoppi


 


Eka kerran mulla paloi hihat anopin kanssa, ja samalla myös miehen kanssa (sitä toki on tapahtunut aiemminkin ;)). Käytiin lelukaupassa synttärilahjaostoksilla. Aaron oli mummolle sanonut, että haluais kauko-ohjattavan auton. Ja tästä asiasta on keskusteltu niiiiiin monta kertaa miehen kanssa, ja olen anopillekin sanonut suoraan, että meille ei tule semmoista peliä, vielä. Mielestäni Aaronkin on edelleen vähän liian pieni siihen ja sitt on Miika, joka ei vielä ymmärrä siitä mitään ja rikkoo.


Nyt Aaron kuitenkin saa synttärilahjaksi kauko-ohjattavan Tomi Traktorin. Myyjä vakuutti ettei pikkuvelikään sitä saa rikki (on 3+ vehje) ja sitä saa kuulemma heitelläkin. Niin varmaa joo. Minä sanoin jo kaupassa, että minä olen sanonut mielipiteen,i mutta jos sillä ei ole mitään merkitystä niin minkäs minä sille voin. Ei näköjään ollut merkitystä...

Raivostuttavaa!! Koska mun mielestä asia oli jo sovittu, että ei. Sanoin omallekin äidille, että ei kauko-ohjattavaa Salamaa. Sehän olisi ollut mieluinen myös. Ja tiedän ettei äitini sitä ostanut. Tosi kurjaa nyt, kun toinen mummo onkin saanut ostaa kauko-ohjattavan =(


 

perjantai 11. toukokuuta 2007

Hormonit vie...


 


ja se on ärsyttävää!


Eilen vahingossa mottasin 1-vuotiasta. Ojensin kättäni eteen, kun 1-vuotias meinasi lyödä pöntöllä istuvaa isoveljeä. Ja juuri silloin 1-vuotias liikahti ja käänsi päätään ja muks. Noh, onneksi vauhti ei ollut kova kummallakaan ja loukkasin lähinnä 1-vuotiaan itsetuntoa. Tosin poika raukka parkui isälleen: "Äiti löi, äiti löi!" Tai ainakin se siltä kuulosti, äiti sana oli ihan selvä ja mielenpahoituminen tuli selväksi. Minulla oli todella, todella kurja olo, vaikka tapahtunut oli puhdas vahinko. Hyvä kun en minäkin itkua tuhertanut.


Tänään on jo itkettänyt työkaverin 50-vuotisjuhlat ?? Ei oo tottakaan. Ja lehdessä oli joku äitienpäiväjuttu palkittävasta äidistä ja taas itketti. HUOH!!


Pitäisi keksiä taas viikoksi eteenpäin ruokaa perheelle. Miksi se on joka kerta niiiiiiiin vaikeeta? Lisäksi pitäisi ajatella mitä tarjottavaa on 17.5 Aaronin 4-vuotissynttäreillä. Virallinen päivähän on 15.5 mutta juhlitaan helatorstaina.


 

keskiviikko 9. toukokuuta 2007

Tyylitajusta ja naiseudesta lisää


 


Aiemmassa oli kommentoitu, että pitää vaan päättää olla nainen. Niinkö? Se kun ei ole niin yksinkertaista. Näenhän minä peilistäkin, että olen nainen mutta se ei auta, kun ei vaan tunne itseään naiseksi / naiselliseksi. Tämähän juuri on se ongelma. =)


Mitä on sitten tyylitaju? Ohje: osta toisiinsa sopivia värejä ja vaatteita. Sitähän se tyylitaju juuri on! Ja minulla ei ole sitä minkään vertaa. Minä en näe mitkä värit sopivat yhteen, tai minkä tyyppiset vaatteet sopivat yhteen. Tiedän vain sen, että joskus saan paljon puhuvia katseita osakseni, ja tiedän epäonnistuneeni täydellisesti vaatevalinnoissani. Tai joskus olen sattumalta onnistunut just nappiin. Mutten ymmärrä mitä olen tehnyt oikein/väärin. =)


Mielestäni naiseus ei kuitenkaan ole vaatteet ja/tai meikit, vaan sisäinen tunne. Toiset selvästi hehkuvat  naisellisuutta. vaikka pukeutuisivat raksahaalareihin, toiset taas eivät vaikka olisivat iltapuvussa, laitettuna viimeisen päälle. Ja tätä sisäistä naiseuttani olen etsimässä.


Tyylitajun hakeminen on taas sitten eri juttu. Se on ihmisen turhamaisuutta. Mutta kuten olen jo todennut; meikäläisen läskeillä on turha etsiä vaatteita vaikka oliskin tyylitajua ja rahaa. Tai jos oikein paljon ois rahaa niin vaattethan vois teettää. Mun läskeillä ei muuten löydä kirpparilta sopivia vaatteita...


 

4-vuotisneuvolassa


 


Olimme tänään Aaronin 4-vuotisneuvolassa. Viikon päästähän tuo on vasta sen 4-vuotta mutta eihän se tässä niin nökönuukaa ole.


Aaronia selvästi vähän ujostutti, vaikka neuvolantäti on ihan tuttu pikkuveljen käynneistä ja silloin on höpötellyt paljon tädin kanssa. Saksilla Aaron ei suostunut leikkaamaan, vaikka osaakin, tai ainakin sitä on sekä kotona että tarhassa harjoiteltu. Piirtämään suostui ja piirsi ympyrän (se oli kuulemman maapallo), rastin, viivan, neliön ja T-kirjaimen. Kirjoitti omasta nimestään  A:t, sitten sanoi että ärrää ei osaa mutta kirjoitti kun täti teki mallin. O-kirjain olikin sitten helppo ympyrä ja N-kirjain nyrjähti nurinpäin, tädin mallista sekin. Ennen kuin rupesi piirtämään niin täti katsoi, että pitäisikö kynä teroittaa ja Aaron ilmoitti: "Minä osaan terottaa." Äitikin ihan hämmästyi, ja osasihan tuo vaikka tädillä olikin vähän tylsä terotin.


Aaron pääsi potkaisemaan palloa, vaikka aluksi pikkuveli 1 vee vetäisikin välistä kun isoveli mietti liian kauan. ;D Miika sai sitten oman pallon ja Aaron pääsi näyttämään potkaisemista ja heittämistä (Miika esitteli myös innoissaan että hänkin osaa, ja totuuden nimissä osaa paremmin kuin isoveli vastaavan ikäisenä). Täti sai Aaronin myös hyppäämään tasajalkaa (tämänkin myös Miika osaa), kävelemään varpaillaan ja seisomaan yhdellä jalalla. Aaron oli siis yllättävän yhteistyöhaluinen. Suostui myös näkötestiin eli peittämään toisen silmän ja katsomaan taulusta kuvia. Vuosi sitten tämä ei onnistunut. Nyt oltiinkin todettu kotona, että kyllä 4-vuotias jo osaa tämän ;)


Aaron sai myös pujottaa helmiä muovinauhaan ja ilmoitti montako helmeä on nauhassa (2) ja montako jäi kuppiin (3). Täti sanoi, että osaa hienosti laskea ja kun äiti kertoi että Aaron osaa laskea oikein 6:een asti, niin täti kertoi että vielä ei tarvitsisi osata mutta hienoa kun osaa.


Aaron kertoi ihan itse, että pelaa tietokoneella ja tarhassa on Emilia, jonka kanssa leikkii. Minä sitten täydensi että Aaronilla on tietty aika kun saa pelata ja sitä varten laitetaan munakello tikittämään. Kerroin myös, että leikit sujuvat jonkun muun kanssa jos Emilia ei ole tarhassa, mutta tyttöystävä on tietenkin ykkönen =D Puhuttiin myös että polkupyörällä ajetaan jo. Aaron ei enää muistanut, että oli talvella luistellut mutta kyllä se sitten muistui mieleen kun äiti vähän muistutti.


Kaiken kaikkiaan siis hyvä käynti. Ainoa mistä sanoi, oli kynäote, mitä voisi harjoitella. Noh, Aaron kun ei kotona paljon suostu piirtämään eikä äiti saa neuvoa niissä tilanteissa kun piirtää. Pistämme siis toivomme tarhaan =)


 

maanantai 7. toukokuuta 2007

Täytetty porsaan sisäfilee


 


Alkuperäinen ohje, jossa on käytetty naudan sisäfileetä, mutta meidän kaupassa ei sitä jostain syystä tällä kertaa ollut. Siispä porsasta. Sovelsin muutenkin ohjetta.


Kuten ohjeessa, avasin filee kuin kirjan ;) Tein voista, valkosipulista ja basilikasilpusta tahnan jota levitin fileen väliin. Leikkasin mozzarellajuustosta paksuhkoja paloja ja lätkin ne tahnan päälle. Siihen päälle lykkäsin vielä aurinkokuivattuja tomaatteja. Pistelin fileen kiinni hammastikuilla. Ja eikun uuniin.




Herkullinen tuoksu levisi keittiöön ja keittiöstä koko kotiin. Ainakin yhden mokan tein. Eli en muistanut pistää folioon. Mutta lopputulos oli kuitenkin syötävää. Jopa niin syötävää, että meidän nykyään melko nirso 4-vuotias söin lautasensa tyhjäksi, pyysi jopa lisää lihaa. Ja poistuessaan sanoi: "Söin kaiken, oli niin hyvää!" =D



lauantai 5. toukokuuta 2007

Miksi


 


... käy niin, että kun sanon että minä en nukuta nuorimmaista, niin minä kuitenkin joudun sen nukuttamaan (lapsi tuli syliin kyhnäämään tyyliin "isi ei vie mua nukkumaan", kun ei vielä puhua osaa)?


... kun aikuinen mies tietää, että ruoka on valmista, ei voi tulla pöytään vaan tietokoneilee?


... minä valvon vaikka olen väsynyt ja tiedän että pitäisi mennä nukkumaan?


... elämä on ihmisen parasta aikaa vaikka se ei olekaan?


 

Hermot menee


 


miehen kanssa. Tyypillistä pms:ää. Eipä muuta asiaa ;D


 

Pohdintaa menneisyydestä


 


Käsiini sattui päiväkirja johon olen kirjoittanut lukioikäisenä. Jokin aika sitten väitin, että olen ollut lukioikäisenä täysin lapsi. Mikä olikin nähtävissä kirjoituksista. Mutta olen myös yllätävällä tavalla tutkinut tilanteita ja pohtinut. No, mulla toki oli aikaa havainnoida ja pohtia, koska olin yksinäinen. Ei ollut muutakaan tekemistä. Tämä yksinäisyys näkyy selkeästi päiväkirjan sivuilta.


Ensin jouduin repäisemään itseni lapsuuden kodista ja juuriltani (ja olen sen jälkeen ollut jollain tapaa koditon...) ja sitten sijoitin itseni vielä paikkaan, jossa en tuntenut ketään eli lukioon. Minun ujoudellani, näin jälkeenpäin katsottuna, se oli rohkeaa ja olen selvinnyt siitä yllättävän hyvin. Mutta kovin on ollut taival karikkoista. Ja monet silloin kokemani tunteet ovat vieläkin kipeitä, vaikka tuosta ajasta on 17 vuotta.


Olen aina kokenut olevani erilainen kuin muut, jo ala-asteikäisenä. Minulla ei ole juuri ollut kavereita. Olen ollut ujo ja syrjäänvetäytyvä. Kylillä lietsuaminen ja diskoissa kulkeminen ei ole koskaan ollut minun juttu, ja osittain siksi olenkin jäänyt yksin. Olen tykännyt enemmän lukemisesta, luonnossa olemisesta, piirtämisestä... kaikesta sellaisesta rauhallisemmasta. Niihin on harvoin saanut seuraa. Ja olen kärsinyt siitä koko ajan. Toisaalta; taas jälkiviisana, kummallisen hyvää itsetuntoa, koska en ole suostunut muuttumaan muuksi kuin olen vain sen takia, että saisin kavereita.


Lukioaikaisessa päiväkirjassa olen pohdiskellut juuri tätä erilaisuuden ongelmaa. Minua on pyydetty mukaan diskoon, mutten ole lähtenyt. Ensinnäkin pyytäjät olivat poikia, joiden oletin vain pelleilevän. Uskon vieläkin, että asia oli näin. Toiseksi; se ei ollut minun maailmani, en oikeasti halunnut sinne. Muutaman pyynnön jälkeen huomaan, että päiväkirjan sävy muuttuu. Minut suljettiin tehokkaasti luokkayhteisön ulkopuolelle. Ehkä pyyntö saattoi sittenkin olla aito... Olen tehnyt ryhmätöitä yksin jne.


Kuitenkin koko ajan päiväkirjan sivuilta paistaa suuri rakkaus luokkakavereita kohtaan. Pidin heitä muutoin mukavina ja ihastuttavina, ja viihdyin heidän kanssaan. Heissä oli vain yksi "vika": he sulkivat minut ulkopuolelle. Myönnetään, vikaa oli minussakin koska minussa ei ollut tarpeeksi rohkeutta.


Lukion kolmannella luokallemme tuli uusi poika, joka oli ollut vaihdossa. Päiväkirjassa kirjoitan miten ihmeellinen hän oli: hän kohteli minua kuin ihmistä! Se oli minusta niin outoa, että olin epäuskoinen. Voiko sellaista ihmistä olla olemassakaan. Hän saattoi kulkea osan koulumatkasta kanssani, kun nyt vain sattui menemään samaan suuntaan. Hän jutteli minulle kuin normaalille ihmiselle. Hänen seurassaan tunsin itseni ihan normaaliksi. Tiedän, että hän nykyisessä elämässä poliisi =)


Huomaan, että jo silloin kasvanut luottamuspula kanssaihmisiä kohtaan vaivaa minua edelleen. Tunnen itseni edelleen erilaiseksi. Tunnen edelleen tarvetta puolustella tapaani elää ja ajatella. Terapeutti onkin nähnyt tämän puolustelutarpeeni. Hän kysyi minulta, olenko ajatellut miten raskasta se on. Onhan se varmaan, mutta koska siitä on tullut minulle elämäntapa, en välttämättä edes huomaa sitä enää. Lukioikäisenä olen myös oppinut pitämään kaiken sisälläni. Silloin kuitenkin kirjoitin säännöllisesti päiväkirjaa johon purin ajatukseni, turhatumani, tuskani, ja ilon hetketkin. Nykyään minulla ei muka ole aikaa siihen... Ehkä siksi masennuin.


Olen ollut myös melko terävänäköinen joidenkin luokkakavereiden suhteen. Jossain vaiheessa kuvaan 18-vuotissynttäreitäni ja erästä poikaa. Olin hiukan hämmentynyt siitä, miten erilainen hän oli syntymäpäivilläni kuin koulussa. Kuitenkin lähes voitonriemuisena kirjoitin siitä, että juuri tähän poikaan olen ollut ihastunut, joka vieraili syntymäpäivilläni enkä suinkaan siihen joka oli luokassani. Olin nähnyt hänen kouluminänsä taakse. Kummallista on myös se, että lähes kaikki jotka kutsuin syntymäpäivilleni, tulivat. Mikään ei kuitenkaan muuttunut. Ehkä en itse ollut valmis muuttumaan...


 

Pannari


 


8 dl maitoa


1 tl ruususuolaa / suolaa


(2 rkl intiaanisokeria / sokeria)


3 munaa


2 dl grahamspelttijauhoja


4 dl puolikarkeita spelttijauhoja


(0,5 dl öljyä)


Sekoita maitoon suola, sokeri ja munat. Vatkaa joukkoon jauhot ja halutessasi öljy. Voit vaihtaa öljyn myös 50 grammaan voisulaa. Anna taikinan turvota noin puoli tuntia (pitempikään aika ei ole haitaksi). Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 250 asteessa n. 20 minuuttia.


(ohje SunSpeltin kirjasesta Helpot spelttiherkut arkeen ja juhlaan)


 



 

Meemi


Jos olisit rikos, mikä seuraavista olisit
[ x] irtolaisuus
[ ] tappo
[ ] näpistely
[ ] talousrikos
[ ] liikennerikos
[ ] itsensä paljastaminen


Jos voisit matkata ajassa, mitä seuraavista tapahtumista haluaisit olla todistamassa
[ ] suomen mm-lätkävoittoa vuonna 95
[ ] kun omena putosi newtonin päähän
[ x] kun mooses halkoi punaisen meren
[ ] elviksen ensimmäistä livekonserttia
[ ] omaa syntymääsi
[ ] seuraavaa jalkapallon mm-finaalia


Jos sinun pitäisi valita tapa, jolla juhlit vuodenvaihdetta, mikä seuraavista se olisi
[ ] nukkuminen klo 21
[x] tähtitaivaan ihailu yksin
[ ] iloinen perhejuhla
[ ] balettiesitys ja cocktailtilaisuus
[ ] rankka juhliminen ja sammuminen klo 23.59
[ ] tietokoneen seuraaminen uusia viruksia odotellessa


Jos voisit valita lapsellesi yhden seuraavista ominaisuuksista, mikä se olisi
[ ] luonnollinen liikkumishalu
[ ] huumorintaju
[ x] rehellisyys
[ ] ylivoimainen älykkyys
[ ] bisnestaidot
[ ] palava halu tukea vanhempiaan taloudellisesti


Jos olisit ruumiinosa, mikä olisit
[ x] kasvot
[ ] takamus
[ ] maha
[ ] käsi
[ ] aivot
[ ] huulet


Jos ajaisit naapurin kissan yli, mitä seuraavista tekisit
[ ] hautaisit kissan ja olisit hiljaa
[x] tunnustaisit
[ ] ostaisit samanlaisen
[ ] jättäisit sen tielle ja jatkaisit matkaa
[ ] syyttäisit naapuria kissan päästämisestä tielle
[ ] ajaisit toistamiseen sen päältä
[ ] syyttäisit jotakuta muuta


Jos todistaisit pahoinpitelyä miten toimisit
[ ] löisit pahoinpitelijän maahan
[ ] jatkaisit matkaasi
[ ] leikkisit poliisia
[x] auttaisit uhria
[ ] kirkuisit hysteerisesti
[ ] ottaisit valokuvan ja myisit medialle
[ ] soittaisin äitille


Jos voisit ratkaista mysteerin, minkä ratkaisisit
[ ] kuka murhasi JFK:n
[ ] miten voisi pysyä ikuisesti nuorena
[ ] onko avaruudessa elämää
[ ] miten löydetään lääke AIDS:iin
[ ] miksi maksat enemmän veroa, kuin donald trump
[ x] mitä tapahtuu kuoleman jälkeen


Olen:
[ ] maistellut sikaria
[x] maistellut siideriä
[x] halannut tyttöä
[x] halannut poikaa
[x] tanssinut pojan kanssa valssia
[x] tanssinut pojan kanssa hitaita
[ ] tanssinut tytön kanssa hitaita
[ ] jäänyt melkein junan alle
[x ] jäänyt melkein mopon alle
[x] jäänyt melkein auton alle
[x] ollut ihastunut
[x]ollut rakastunut
[x] vihannut jotakuta
[x] ollut mustasukkainen
[x]ollut metsässä
[x] uinut järvessä
[x] uinut meressä
[ ] uinut lammessa
[x] ollut saunassa
[ x] ollut höyrysaunassa
[x] ollut porealtaassa
[x] uima-altaassa
[ ] ollut tekemässä kamalia uimahyppyjä
[ x] tyttö jolla on sisko
[x] tyttö jolla on veli
[ ] tyttö jonka vanhemmat EIVÄT ole eronneet
[x] tyttö jolla on kissa
[ ] tyttö joka tykkää shopata
[x] ostanut kaupasta litran maitoa
[ ] käynyt Ankkarockissa
[x] lakannut varpaankynnet
[ ] ajanut mopolla ojaan
  [x] ollut rakastunut luuseriin
[x] omistanut kauluspaitaa
[x] ollut vesirokossa
[ ] heittänyt jotakuta lumipallolla päähän
[ ] kaatunut lasketteluhissijonossa
[x] nauranut toisen epäonnistumiselle
[x] lyönyt jotakuta turpaan
[x] katsonut Kauniita ja Rohkeita
 [ ] pelannut jalkapalloa
[ ] tehnyt kokonaisen piruetin kovakärkisillä balettitossuilla
[ ] antanut poikien meikata itseni
[x] uinut alasti
[ ] kirjoittanut sanomalehden yleisöpalstalle
[ ] tiputtanut roskia ventovieraiden postilaatikkoon
[ ] lukenut salaa jonkun toisen tekstiviestit
[ ] leikannut itseltäni otsahiukset pois kokonaan
[x] polttanut selkäni auringossa
[ ] hypännyt talon katolta
[ ] lyönyt pesäpallomailalla jotakuta päähän
[ ] ajanut pyörällä, jossa ei ole jarruja
[ ] laskenut pulkalla hiekkatiellä
[ ] kaivertanut puuhun tekstin
[ ] tehnyt juhannustaikoja
[ x] leiponut omenapiirakan
[x ] syönyt simpukoita
[ ] esittäytynyt toiseksi ihmiseksi
[ ] halannut julkkista
[ ] ostanut yli satasen maksavat farkut
[x] ratsastanut hevosella
[ ] tanssinut sadetanssia keskellä tietä
[ ] polttanut sormiani tulitikkuun
[ ] räjäyttänyt ilotulitteita
[ ] pelannut pokeria rahapanoksella
[ ] pudonnut laiturilta järveen, toisen tönäisemänä
[x] halannut äitiä
[x] juonut kahvia
[ ] laittanut neonvaloa silmiini
[x] ollut laivalla
[x] laulanut karaokea
[x] käynyt Särkänniemessä
[ ] ollut yksin lentokoneessa
[x] potkaissut seinään
[ ] vittuillut kirjaston tädille
[ ] nielaissut viisi purkkaa peräkanaa
[x] laulanut suihkussa
[ ] katsonut k18 kauhuleffan
[ ] valehdellut ikäni saavuttaakseni jotain
[x] opiskellut saksaa
[x] antanut kirkossa kolehtiin rahaa
[x] kalastanut virvelillä
[ ] rahastanut mummoilta omaan pussiin
[ ] ampunut ritsalla
[x] potenut jostain syystä koti-ikävää
[ ] kontannut keskellä tietä
[ ] vuorannut huoneeni seinät julistella
[ x] neulonut villapaidan
[x] antanut jollekulle joululahjan
[x] tehnyt lumiukon keskelle pihaa
[x] pelannut Monopolia
[ ] jäänyt kiinni tupakan poltosta
[x] tiskannut


Tämän meemin nappasin täältä.

perjantai 4. toukokuuta 2007

Pohja vaihdettu


 


joten silmissänne ei ole mitään vikaa ;D


Katsellaan nyt tällaista pohjaa jonkin aika.


 

Nimimeemi


Bongattu täältä


1.OIKEA NIMESI:


Ninni


2. GANGSTA NIMESI: (ekat 3 kirjainta etunimestä plus izzle.)


Ninizzle


3. ETSIVÄNIMESI: (lempiväri ja lempieläin)


Vihreä kissa


4. SAIPPUAOOPPERANIMESI: (toinen nimesi ja tämän hetkinen sijaintipaikka)


Riikka Työhuone


5. STAR WARS NIMESI: (ekat 3 kirjainta sukunimestä, ekat 2 kirjainta etunimestä, ekat 3 kirjainta äidin tyttönimestä)


Kaunimar


6. SUPERSANKARINIMESI: (toinen lempivärisi, lempijuomasi).


Sininen Vesi


7. IRAQ-NIMESI: (1 kirjain etunimestä, 3.s kirjain sukunimestä, mikä tahansa kirjain toisesta nimestä, 2.n kirjain äidin tyttönimestä, 3.s kirjain isän toisesta nimestä, 1.n kirjain siskon/veljen nimestä, viimeinen kirjain äidin toisesta nimestä)


Nukatha


8. INTIAANINIMESI: (lempiväri ja lemmikkisi nimi)


Vihreä Ei ole =D


 

keskiviikko 2. toukokuuta 2007

Vaateostoksilla


 


muistin taas miksi minulla oikeasti ei ole juuri lainkaan mitään päälle pistettävää ja miksi en tykkää shoppaila. Siksi että tämän malliselle (lyhyt ja lihava) ei tehdä vaatteitta!! Ja minä tarvitsisin vain mekon tai hame-pusero -yhdistelmän yksille synttäreille (tietysti jatkokäyttökin olis kiva...) eikä tarvitsisi olla edes mikään kauhean juhlava. Kivoja vaatteita kaupat täynnä, mutta koot ja mallit on tehty jollekin muulle kun minulle =(


 

tiistai 1. toukokuuta 2007

Naiseutta etsimässä


 


Viime aikoina on pohdituttanut naiseus ja naisena oleminen. Koen itseni ihmisenä, en naisena. Edes äitiys ei tehnyt minusta naista, ehkä kuitenkin vähemmän ihmisen.


Vaatteeni ovat tyyliin: lenkkarit ja tuulipuku... Collage-housut ja t-paita ... neulospaita ja neuloshousut... en taida omistaa yhtään juhlavaatetta, korkkareista puhumattakaan. En meikkaa, en laita tukkaa, en lakkaa kynsiä. Tämä kaikki on minulle luonnotonta ja mysteeristä. Vaatteet mukaan lukien. Olen täysin tyylitajuton. Ja horoskoopiltani vaaka ;D Tänään sain kuulla olevani juntti. Okei, ehkä olenkin. Ei minulla olekaan mitään käsitystä vaatteista tai tyylistä. Sellaista kai voi kutsua juntiksi. Ihan sama mitä päälleen pukee kunhan on puhdasta ja ehjää. Osittain tämä varmaan johtuu siitä, että minulla ei koskaan ole ollut varaa vaatteisiin. =(


Okei okei, vaatteet tms. ei kenestäkään tee naista. Mutta en muutenkaan koe olevani kovin naisellinen. En hyväksy naisena olemista! Siinä se on: en hyväksy sitä että olen nainen. Naisena oleminen suututtaa minua. Ihmisenä oleminen on ajoittaan ok.


Jotenkin kuitenkin sisälläni tiedän, että edetäkseni elämän virrassa ja henkisellä tielläni, minun tulisi löytää nainen itsestäni. Kun vain tietäisin miten...


 

Testi naisille



Löysin testin täältä ihan sattumalta.


 



Sinä olet todellinen muutosagentti. Niitä ihmisiä, jotka tekevät eivätkä vain puhu tekevänsä. Aina kun näet epäkohdan, mietit mitä sinä voisit tehdä asian hyväksi. Etkä sitä, mitä muut voisivat tehdä. Siksi oletkin aikaansaapa ja sinulle lankeaa paljon vastuuta. Pidä kuitenkin varasi oman jaksamisesi kanssa. Aina ei kannata olla etulinjassa, vaan joskus voi oppia myös muita kuuntelemalla. Sinä ole usein oikeassa ja sinua ihaillaan sen takia, mutta muista että muillakin voi olla hyviä näkökulmia.


No joo ... tunnistan itseni ainakin siinä että välillä on liikaa hommia ja oma jaksaminen on äärirajoilla.