KosmisenAuringonHöpinät

  Kliivia täydessä kukassa.

  hajoavat yksi toisensa jälkeen. Onkohan niillä joku yhteinen sopimus? =P Ei ole pitkä aika kun pyykinpesukone sanoi sopimuksen irti. Sen korjauttaminen olisi tullut yhtä kalliiksi kuin uuden ostaminen. Ostimme siis uuden. Pyykinpesukoneesta saimme sentään jotain takaisin vakuutuksesta. Kone oli vähän reilu 4 vuotta vanha! Odotin että se olisi kestänyt pikkuisen kauemmin... Toissapäivänä sopimuksen sanoi irti televisio. Se kävi eilen korjaamolla, mutta ei kestänyt sitä korjausta, vaan hajosi uudelleen. Ja niinpä jouduimme ostamaan uuden televisionkin. Siitä ei saada mitään vakuutuksesta. Elämä on...  

  Meillä kävi vieraita joiden kunniaksi kokeilin vuohenjuusto-pinaattipiirakoita sekä poro-paprikapiirakoita.   Osa mun piirakoista hajosi koska en malttanut odottaa tarpeeksi kauan niiden jäähtymistä. Ahneella on tiedättehän millainen loppu ;D Makeaksi herkuksi tein pätkispiirakkaa .  

  Olen saanut noin 7 vuotta sitten eräästä työpaikastani kliivian. Parisen vuotta olemme toivoneet, että se kukkisi. Ja nyt näyttää vahvasti siltä, että se vihdoin ja viimein kukkii! Ihan salaa, sillä huomasimme vastikää, että kliiviamme näyttää tältä:

  Tulin eilisiltana kotiin ja pistin auton parkkiin. Pihalla oli mies, jonka tiedän olevan naapurien poika (ihan aika mies, vissiin vanhempi kuin minä). Tämä mies tuli sanomaan mulle: "Kannattaa opetella ajamaan autoa!" Tosi ilkeellä äänensävyllä. Minä olin ihan pelkkää kysymysmerkkiä. Kyse oli siitä ettei meidän auto ollut ihan just tismalleen keskellä ruutua! Toisella puolella oli ehkä 5 senttiä enemmän tilaa... Mutta auto oli selkeästi ruudussa eikä edes viivalla. Ai mitäkö se kuului naapurin pojalle. No kun hänen äitinsä autopaikka on sillä toisella puolella jossa oli vähemmän tilaa. Sillä ei ollut merkitystä, että äidin autopaikan toisella puolella ei ole parkkiruutua ollenkaan. Nyt siihen on niin hankala parkeerata. Totesin vaan rauhallisesti, että auton on ruudussa. Ja siksi toisekseen jos pistän kovin lähelle toisella puolella olevaa autoa niin emme saa lasta kyytiin. Pitäisi kuulemma vaihtaa autopaikkaa jonkun kanssa. Ehdotin kylmän rauhallisesti, että vaihde

  Eilen olin Irene Nadenin henkiparannuskurssilla. Todettakoon heti alkuun, että lyhyt päivän mittainen kurssi on raapaisu asiaan, mutta kun kerää useita raapaisuja, se muodostaa suuremman kokonaisuuden. Pääsin antamaan hoitonäytöksenkin. Irene kysyi kuka on hoitanut muitakin kuin itseään tai läheisiään. Tunnustin ja niin päädyin jotenkin yleisön eteen hoitamaan yhtä kurssilaista näytösluontoisesti. Kyse on siis energia/henkiparantamisesta. Selostin samalla mitä tein. Irene ohjasi minua jonkun ajan päästä ja sanoi minulle, että jos en itse kuullut, oppaani pyytää minua siirtymään vähän kauemmaksi. =D No enpä ollut kuullut mutta tottelin ja tein tilaa henkimaailmalle. Potilas oli hyvin tyytyväinen hoitoon. Irene kyseli kaikenlaista minulta; mistä tiedän mihin kädet laitetaan (no minä vain tiedän), mistä tiedän milloin lopettaa (energia muuttuu erilaiseksi, jälleen kerran minä vain tiedän). Johon Irene totesi, että se on sitä opppaan kuuntelemista. Aivan, enpä ollut tullut ajatel

  Multa meni hermot miehen siskon perheeseen. Heidän takiaan järjestämme nämä perhejuhlat aina klo 11 alkaen vaikka meille muille iltapäivä olis parempi. Heidän kun pitää ehtiä ymmärrettävästi navetalle. Nyt on useamman kerran käynyt niin että he eivät tule ollenkaan, mitä ihmeellisempien syiden varjolla. Sen vielä jotenkin sulatin että eivät tulleet Miikan synttäreille. Mutta Aaron on sentään heidän kummipoika! Mulla paloi kerta kaikkisesti pinna! Eivät yhtään ajattele lasta, joka selvästi pahoitti mielensä kun kummit eivät sitten tulleetkaan. Me olimme tietenkin puhuneet että kummit tulevat koska näin oli alunperin puhe. Eivät siis olleet kipenä, auto ei ollut rikki tms. He vain päättivät etteivät tulekaan. Anopin piti tulla heidän kyydissään. Mies lähti sitten nuorimmaisen kanssa äitiään hakemaan. Minä olin niin vihainen, ja kurkkuani myöden täynnä heidän käytöstään että laitoin heille tosi ilkeän tekstarin enkä kadu pätkääkään asiaa. Jos olisi ollut kyse heidän uskovaiskave

  Virallinen päivä on 15. pvä, mutta juhlat olivat tänään. Kalakakku ennen koristelua. Kalakakku. (välissä itsetehtyä savulohitahnaa ja kanamunatahnaa) Leikkelekakku . Autokakku. (välissä vadelma-vaniljahilloa ja valkosuklaamoussea, päällä kermavaahtoa) Pullaa. Mummilta saadut Auto-kaverukset. Mummolta saatu Tomi Traktori kauko-ohjaimella (se jota äiti ei olisi antanut ostaa) Henna-tädiltä saatu astiasto. Äidiltä ja isältä saatu hinausauto ja poliisiauto. Tyttöystävältä saatu mönkijä (Aaron sanoo että monsteri) (liina pöydällä on Aaronin antama äitienpäivä lahja) Kavereilta saatu paita.  

  Tänään oli viimeinen terapiakäynti. Tai onhan meillä perhekäynti (tai oikeammin parikäynti) parin viikon päästä. Tällä hetkellä tilanne on se, etten saa / tarvitse terapiaa. Omasta mielestä kaksi viimeisintä käyntiä ovat olleet vähän turhat. Ainakaan tämän tyyppinen terapia ei enää hyödytä minua. Ehkä minun pitäisi harkita jotain muuta muotoa, vaikkapa rosenterapia tai hypnoosia =) Tajuan kyllä itsekin, että selvitettäviä asioita on. En vain osaa sanoa miten ne selvitetään ja mitä kaikkea löytyy.  

  minulle, että subilta tulee nykyisin Katuhaukka?!! Törkeä informaatiokatkos. Paitsi, että se ei varmaankaan ole yhtä hyvä enää niin kuin silloin joskus...  

  Savon Sanomissa oli männä viikolla tällainen ohje ja halusin sitä kokeilla, ja sattui sopivasti äitienpäivä. Hunajainen annoskakku 4 munaa 2 dl sokeria 2 dl vehnäjauhoja 1 tl leivinjauhetta 2 rkl kaakaojauhetta Tee kääretorttupohja. Hunajakreemi: 1 dl hunajaa 6 dl kuohukermaa 250 g  valkosuklaata appelsiinimehua kostutukseen Kiehauta 1 dl kermaa ja sulata suklaa siihen. Seos, hunaja ja loppukerma vatkataa vaahdoksi. Varo vatkaamasta liian kovaa ettei juoksetu. Jäähdytä täyte. Leikkaa pohja 3 osaan. Täytä, voit sipaista kreemiä myös päälle. Anna hyytyä yön yli. Kuten tarkkasilmäinen kuvasta näkee, minun vaahto juoksettui. Lähinnä mielestäni oli kyse siitä että vatkasin himpun verran liian kauan ja niin siinä sitten kävi. Eli oikeasti saa olla todella varovainen sen juoksettumisen kanssa. Mutta kakku on hyvän makuista. Jos ei pidä hunajasta, ei kannata tehdä ;D  

  Eka kerran mulla paloi hihat anopin kanssa, ja samalla myös miehen kanssa (sitä toki on tapahtunut aiemminkin ;)). Käytiin lelukaupassa synttärilahjaostoksilla. Aaron oli mummolle sanonut, että haluais kauko-ohjattavan auton. Ja tästä asiasta on keskusteltu niiiiiin monta kertaa miehen kanssa, ja olen anopillekin sanonut suoraan, että meille ei tule semmoista peliä, vielä. Mielestäni Aaronkin on edelleen vähän liian pieni siihen ja sitt on Miika, joka ei vielä ymmärrä siitä mitään ja rikkoo. Nyt Aaron kuitenkin saa synttärilahjaksi kauko-ohjattavan Tomi Traktorin. Myyjä vakuutti ettei pikkuvelikään sitä saa rikki (on 3+ vehje) ja sitä saa kuulemma heitelläkin. Niin varmaa joo. Minä sanoin jo kaupassa, että minä olen sanonut mielipiteen,i mutta jos sillä ei ole mitään merkitystä niin minkäs minä sille voin. Ei näköjään ollut merkitystä... Raivostuttavaa!! Koska mun mielestä asia oli jo sovittu, että ei. Sanoin omallekin äidille, että ei kauko-ohjattavaa Salamaa. Sehän olisi ol

  ja se on ärsyttävää! Eilen vahingossa mottasin 1-vuotiasta. Ojensin kättäni eteen, kun 1-vuotias meinasi lyödä pöntöllä istuvaa isoveljeä. Ja juuri silloin 1-vuotias liikahti ja käänsi päätään ja muks. Noh, onneksi vauhti ei ollut kova kummallakaan ja loukkasin lähinnä 1-vuotiaan itsetuntoa. Tosin poika raukka parkui isälleen: "Äiti löi, äiti löi!" Tai ainakin se siltä kuulosti, äiti sana oli ihan selvä ja mielenpahoituminen tuli selväksi. Minulla oli todella, todella kurja olo, vaikka tapahtunut oli puhdas vahinko. Hyvä kun en minäkin itkua tuhertanut. Tänään on jo itkettänyt työkaverin 50-vuotisjuhlat ?? Ei oo tottakaan. Ja lehdessä oli joku äitienpäiväjuttu palkittävasta äidistä ja taas itketti. HUOH!! Pitäisi keksiä taas viikoksi eteenpäin ruokaa perheelle. Miksi se on joka kerta niiiiiiiin vaikeeta? Lisäksi pitäisi ajatella mitä tarjottavaa on 17.5 Aaronin 4-vuotissynttäreillä. Virallinen päivähän on 15.5 mutta juhlitaan helatorstaina.  

  Aiemmassa oli kommentoitu, että pitää vaan päättää olla nainen. Niinkö? Se kun ei ole niin yksinkertaista. Näenhän minä peilistäkin, että olen nainen mutta se ei auta, kun ei vaan tunne itseään naiseksi / naiselliseksi. Tämähän juuri on se ongelma. =) Mitä on sitten tyylitaju? Ohje: osta toisiinsa sopivia värejä ja vaatteita. Sitähän se tyylitaju juuri on! Ja minulla ei ole sitä minkään vertaa. Minä en näe mitkä värit sopivat yhteen, tai minkä tyyppiset vaatteet sopivat yhteen. Tiedän vain sen, että joskus saan paljon puhuvia katseita osakseni, ja tiedän epäonnistuneeni täydellisesti vaatevalinnoissani. Tai joskus olen sattumalta onnistunut just nappiin. Mutten ymmärrä mitä olen tehnyt oikein/väärin. =) Mielestäni naiseus ei kuitenkaan ole vaatteet ja/tai meikit, vaan sisäinen tunne. Toiset selvästi hehkuvat  naisellisuutta. vaikka pukeutuisivat raksahaalareihin, toiset taas eivät vaikka olisivat iltapuvussa, laitettuna viimeisen päälle. Ja tätä sisäistä naiseuttani olen etsi

  Olimme tänään Aaronin 4-vuotisneuvolassa. Viikon päästähän tuo on vasta sen 4-vuotta mutta eihän se tässä niin nökönuukaa ole. Aaronia selvästi vähän ujostutti, vaikka neuvolantäti on ihan tuttu pikkuveljen käynneistä ja silloin on höpötellyt paljon tädin kanssa. Saksilla Aaron ei suostunut leikkaamaan, vaikka osaakin, tai ainakin sitä on sekä kotona että tarhassa harjoiteltu. Piirtämään suostui ja piirsi ympyrän (se oli kuulemman maapallo), rastin, viivan, neliön ja T-kirjaimen. Kirjoitti omasta nimestään  A:t, sitten sanoi että ärrää ei osaa mutta kirjoitti kun täti teki mallin. O-kirjain olikin sitten helppo ympyrä ja N-kirjain nyrjähti nurinpäin, tädin mallista sekin. Ennen kuin rupesi piirtämään niin täti katsoi, että pitäisikö kynä teroittaa ja Aaron ilmoitti: "Minä osaan terottaa." Äitikin ihan hämmästyi, ja osasihan tuo vaikka tädillä olikin vähän tylsä terotin. Aaron pääsi potkaisemaan palloa, vaikka aluksi pikkuveli 1 vee vetäisikin välistä kun isoveli mie

  Alkuperäinen ohje, jossa on käytetty naudan sisäfileetä, mutta meidän kaupassa ei sitä jostain syystä tällä kertaa ollut. Siispä porsasta. Sovelsin muutenkin ohjetta. Kuten ohjeessa, avasin filee kuin kirjan ;) Tein voista, valkosipulista ja basilikasilpusta tahnan jota levitin fileen väliin. Leikkasin mozzarellajuustosta paksuhkoja paloja ja lätkin ne tahnan päälle. Siihen päälle lykkäsin vielä aurinkokuivattuja tomaatteja. Pistelin fileen kiinni hammastikuilla. Ja eikun uuniin. Herkullinen tuoksu levisi keittiöön ja keittiöstä koko kotiin. Ainakin yhden mokan tein. Eli en muistanut pistää folioon. Mutta lopputulos oli kuitenkin syötävää. Jopa niin syötävää, että meidän nykyään melko nirso 4-vuotias söin lautasensa tyhjäksi, pyysi jopa lisää lihaa. Ja poistuessaan sanoi: "Söin kaiken, oli niin hyvää!" =D

  ... käy niin, että kun sanon että minä en nukuta nuorimmaista, niin minä kuitenkin joudun sen nukuttamaan (lapsi tuli syliin kyhnäämään tyyliin "isi ei vie mua nukkumaan", kun ei vielä puhua osaa)? ... kun aikuinen mies tietää, että ruoka on valmista, ei voi tulla pöytään vaan tietokoneilee? ... minä valvon vaikka olen väsynyt ja tiedän että pitäisi mennä nukkumaan? ... elämä on ihmisen parasta aikaa vaikka se ei olekaan?  

  miehen kanssa. Tyypillistä pms:ää. Eipä muuta asiaa ;D  

  Käsiini sattui päiväkirja johon olen kirjoittanut lukioikäisenä. Jokin aika sitten väitin, että olen ollut lukioikäisenä täysin lapsi. Mikä olikin nähtävissä kirjoituksista. Mutta olen myös yllätävällä tavalla tutkinut tilanteita ja pohtinut. No, mulla toki oli aikaa havainnoida ja pohtia, koska olin yksinäinen. Ei ollut muutakaan tekemistä. Tämä yksinäisyys näkyy selkeästi päiväkirjan sivuilta. Ensin jouduin repäisemään itseni lapsuuden kodista ja juuriltani (ja olen sen jälkeen ollut jollain tapaa koditon...) ja sitten sijoitin itseni vielä paikkaan, jossa en tuntenut ketään eli lukioon. Minun ujoudellani, näin jälkeenpäin katsottuna, se oli rohkeaa ja olen selvinnyt siitä yllättävän hyvin. Mutta kovin on ollut taival karikkoista. Ja monet silloin kokemani tunteet ovat vieläkin kipeitä, vaikka tuosta ajasta on 17 vuotta. Olen aina kokenut olevani erilainen kuin muut, jo ala-asteikäisenä. Minulla ei ole juuri ollut kavereita. Olen ollut ujo ja syrjäänvetäytyvä. Kylillä liets

  8 dl maitoa 1 tl ruususuolaa / suolaa (2 rkl intiaanisokeria / sokeria) 3 munaa 2 dl grahamspelttijauhoja 4 dl puolikarkeita spelttijauhoja (0,5 dl öljyä) Sekoita maitoon suola, sokeri ja munat. Vatkaa joukkoon jauhot ja halutessasi öljy. Voit vaihtaa öljyn myös 50 grammaan voisulaa. Anna taikinan turvota noin puoli tuntia (pitempikään aika ei ole haitaksi). Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 250 asteessa n. 20 minuuttia. (ohje SunSpeltin kirjasesta Helpot spelttiherkut arkeen ja juhlaan)    

Jos olisit rikos, mikä seuraavista olisit [ x] irtolaisuus [ ] tappo [ ] näpistely [ ] talousrikos [ ] liikennerikos [ ] itsensä paljastaminen Jos voisit matkata ajassa, mitä seuraavista tapahtumista haluaisit olla todistamassa [ ] suomen mm-lätkävoittoa vuonna 95 [ ] kun omena putosi newtonin päähän [ x] kun mooses halkoi punaisen meren [ ] elviksen ensimmäistä livekonserttia [ ] omaa syntymääsi [ ] seuraavaa jalkapallon mm-finaalia Jos sinun pitäisi valita tapa, jolla juhlit vuodenvaihdetta, mikä seuraavista se olisi [ ] nukkuminen klo 21 [x] tähtitaivaan ihailu yksin [ ] iloinen perhejuhla [ ] balettiesitys ja cocktailtilaisuus [ ] rankka juhliminen ja sammuminen klo 23.59 [ ] tietokoneen seuraaminen uusia viruksia odotellessa Jos voisit valita lapsellesi yhden seuraavista ominaisuuksista, mikä se olisi [ ] luonnollinen liikkumishalu [ ] huumorintaju [ x] rehellisyys [ ] ylivoimainen älykkyys [ ] bisnestaidot [ ] palava halu tukea vanhempiaan taloudellisesti Jos olisit ruumi

  joten silmissänne ei ole mitään vikaa ;D Katsellaan nyt tällaista pohjaa jonkin aika.  

Bongattu täältä 1.OIKEA NIMESI: Ninni 2. GANGSTA NIMESI: (ekat 3 kirjainta etunimestä plus izzle.) Ninizzle 3. ETSIVÄNIMESI: (lempiväri ja lempieläin) Vihreä kissa 4. SAIPPUAOOPPERANIMESI: (toinen nimesi ja tämän hetkinen sijaintipaikka) Riikka Työhuone 5. STAR WARS NIMESI: (ekat 3 kirjainta sukunimestä, ekat 2 kirjainta etunimestä, ekat 3 kirjainta äidin tyttönimestä) Kaunimar 6. SUPERSANKARINIMESI: (toinen lempivärisi, lempijuomasi). Sininen Vesi 7. IRAQ-NIMESI: (1 kirjain etunimestä, 3.s kirjain sukunimestä, mikä tahansa kirjain toisesta nimestä, 2.n kirjain äidin tyttönimestä, 3.s kirjain isän toisesta nimestä, 1.n kirjain siskon/veljen nimestä, viimeinen kirjain äidin toisesta nimestä) Nukatha 8. INTIAANINIMESI: (lempiväri ja lemmikkisi nimi) Vihreä Ei ole =D  

  muistin taas miksi minulla oikeasti ei ole juuri lainkaan mitään päälle pistettävää ja miksi en tykkää shoppaila. Siksi että tämän malliselle (lyhyt ja lihava) ei tehdä vaatteitta!! Ja minä tarvitsisin vain mekon tai hame-pusero -yhdistelmän yksille synttäreille (tietysti jatkokäyttökin olis kiva...) eikä tarvitsisi olla edes mikään kauhean juhlava. Kivoja vaatteita kaupat täynnä, mutta koot ja mallit on tehty jollekin muulle kun minulle =(  

  Viime aikoina on pohdituttanut naiseus ja naisena oleminen. Koen itseni ihmisenä, en naisena. Edes äitiys ei tehnyt minusta naista, ehkä kuitenkin vähemmän ihmisen. Vaatteeni ovat tyyliin: lenkkarit ja tuulipuku... Collage-housut ja t-paita ... neulospaita ja neuloshousut... en taida omistaa yhtään juhlavaatetta, korkkareista puhumattakaan. En meikkaa, en laita tukkaa, en lakkaa kynsiä. Tämä kaikki on minulle luonnotonta ja mysteeristä. Vaatteet mukaan lukien. Olen täysin tyylitajuton. Ja horoskoopiltani vaaka ;D Tänään sain kuulla olevani juntti. Okei, ehkä olenkin. Ei minulla olekaan mitään käsitystä vaatteista tai tyylistä. Sellaista kai voi kutsua juntiksi. Ihan sama mitä päälleen pukee kunhan on puhdasta ja ehjää. Osittain tämä varmaan johtuu siitä, että minulla ei koskaan ole ollut varaa vaatteisiin. =( Okei okei, vaatteet tms. ei kenestäkään tee naista. Mutta en muutenkaan koe olevani kovin naisellinen. En hyväksy naisena olemista! Siinä se on: en hyväksy sitä että ole

Löysin  testin täältä  ihan sattumalta.   Sinä olet todellinen muutosagentti. Niitä ihmisiä, jotka tekevät eivätkä vain puhu tekevänsä. Aina kun näet epäkohdan, mietit mitä sinä voisit tehdä asian hyväksi. Etkä sitä, mitä muut voisivat tehdä. Siksi oletkin aikaansaapa ja sinulle lankeaa paljon vastuuta. Pidä kuitenkin varasi oman jaksamisesi kanssa. Aina ei kannata olla etulinjassa, vaan joskus voi oppia myös muita kuuntelemalla. Sinä ole usein oikeassa ja sinua ihaillaan sen takia, mutta muista että muillakin voi olla hyviä näkökulmia. No joo ... tunnistan itseni ainakin siinä että välillä on liikaa hommia ja oma jaksaminen on ääriraj oilla.