perjantai 28. joulukuuta 2012

Lilluntapäivä




Eilisiltana päätin, että jos tänään ollaan terveen kirjoissa kaikki, lähdemme lillumaan Fontanellaan. En tosin kertonut sitä lapsille ja aamulla meinasi katto lähteä talosta lentoon kun riemu repesi asiasta. laugh Ainoaksi ongelmaksi meinasi muodostua se, että esikoinen ei tiennyt minne oli laittanut uimahousunsa. Kuopuskaan ei tiennyt omistaan, mutta se on paljon parempi muistelemaan ja pitämään tavaransa järjestyksessä ja löysi omansa noin viidessä minuutissa. Esikoisen uimahousuja pojat etsivät kahdestaan varmaan varttitunnin, mutta nekin lopulta löytyivät joten pääsimme lähtemään. Minä tietysti käytin tilaisuutta hyväksi ja valistin esikoista, että tämä on yksi hyvä syy laittaa tavarat paikoilleen eikä vain viskata oveen raosta niitä huoneeseensa... Esikoinen totesi: "Niin, voi jäädä jostain hauskasta paitsi" Niinpä niin.



Matka oli vähän jännittävä, koska auton tankki oli melkein tyhjä, mutta emme halunneet tankata kylältä kallista bensaa angel Hyvin pääsimme Siilinjärvelle asti ja tankkasimme siellä. Sitten kurvailimme Fontanellan pihaan. Emme ole ennen käyneet siellä, joten olimme vähän turisteja. Venäläisiä ei vielä näkynyt; turisteista puheenollen. Oli meillä ihmettelemistä ja katselemista. Pojat löysivät heti liukumäet ja niistä kyllä sitten laskivatkin moooonta kertaa vaikka isoon mäkeen oli kuulemma pitkä jono. Pääsimme jopa aallokkoon kun satuimme sopivasti olemaan aaltoaltaassa kun käynnistivät aaltokoneen. Sepä olikin hupaisaa; ainakin kaikista lapsista ja vähän aikuisistakin. Molemmat pojat ovat oppineet uimaan viime kesänä joten uimassa käyminenkin on paljon hauskempaa. Esikoinen vielä suoritti syksyllä koulun liikuntatunneilla harrastemerkin uinnissa.



Olisimme varmaan viihtyneet pikkuisen kauemminkin kuin mitä 2 tunnin sääntö antoi myöten, mutta lähdimme kiltisti ajallaan pois ja menimme syömään. Vatsat pinkeinä ajelimme maatalouskaupan kautta kotiin. Tarvitsimme kuiviketurvetta lämpökompostoriin.



Minä lähdin vielä Helmi-koiran kanssa pidemmälle kävelylenkille, koska se oli selvästi loukkaantunut siitä että jätimme sen yksin. Aamulla se haukkui aika tavalla kun suljimme sen kodinhoitohuoneeseen. Harmittihan se varmaan kun muut lähtivät ja niin monta päivää oli saanut olla meidän kanssa yhdessä. Noh, eihän tuo koira osaa mököttää. Iloinen se oli kun tultiin kotiin ja pääsi vielä ulkoilemaan minun kanssa.



Koko loppupäivän on ollut raukea olo. Kummallisesti se pelkkä vedessä lilluminen ramaisee cool




torstai 27. joulukuuta 2012

Arki on koittanut?




Tänään on joulun jälkeen ensimmäinen arkipäivä. Mutta meillähän ei arki koittanut vielä koska olemme edelleen lomalla.



Minulla piti olla tänään ystävätapaaminen mutta se peruuntui koska toinen ystävistä on sairaana. Itsellänihän on edelleen epämääräisiä vatsakipuja ja aika kova päänsärky.



Minä en oikein tiedä mihin tämä päivä meni. Mitähän olen edes tehnyt tänään. Kävin minä kaupassa. Ja neuloin sukkaa. Muuten on kyllä vähän hämärän peitossa tämä päivä. Mutta onneksi sellaisiakin päiviä voi olla! Ja huomenna on uusi päivä.


keskiviikko 26. joulukuuta 2012

Tapaninpäivä




Heräsin yhdeksän aikoihin ja oli täysin hiljaista. Kaikki muut nukkuivat vielä. Koiramokomakin nousin sängynpäädystä lattialta ja haukotteli makeasti. Olihan se toki valmis lähtemään ulos. Lapset olivat varmaan unen ja valveen rajamailla koska heräsivät heti kun kuulivat minun liikuskelevan. Illalla/yöllä oksentanut esikoinen näytti kovin kalpealta, mutta muuten ihan pirteältä.



Minulle itselleni iski mahakipu ja on ollut koko päivän melko huono olla. Illalla tuli kuumeinen olo. Minulla on usein vatsakipuja ja tällaisten syöminkien jälkeen en yhtään ihmettele vaikka vatsa oireilisi ihan muuten vaan. Mies kävi koiran kanssa pidemmällä iltalenkillä kun minä en uskaltanut tässä olotilassa lähteä.



Olen tänään lukenut kirjaa, katsellut nettiteeveetä, neulonut sukkaa... Pelasimme kaikki yhdessä The Land of Elementsiä yhden erän ja Salaisuuksien Saarta myös. Ennen joululomaa lupasin lapsille, että joululomalla pelataan lautapelejä ja lupaus on pidetty.




tiistai 25. joulukuuta 2012

Joulupäivä




Havahduin tänä aamuna puoli yhdeksän aikaan siihen, että lapset heräsivät. Totesin, että minunkin kannattaa varmaan nousta ja lähteä koiran kanssa pihalle ennen kuin se toteaa toiveen ulospääsemisestä turhaksi ja tekee tarpeensa lattialle. Ja kiire sillä tuntuikin olevan koska vinkui kovin kun en sen mielestä ollut tarpeeksi nopea.



Kun tulin takaisin laitoin veden porisemaan saadakseni kahvia. Käytän reilun kaupan pikakahvia koska olen taloudessa ainoa joka kahvia juo ja saan tällä tavoin nopsaan sen yhden kupillisen jonka juon. Lisäksi vatsani on tottunut tähän kahviin niin, että muun kahvin juominen aiheuttaa vatsanväänteitä. Satunnaisesti voin kyllä juoda ihan tavallistakin kahvia.



Sitten muistin, että kuulin yöllä kännykän piippaavan tekstaria ja katsoin kuka oli minulle jouluviestin laittanut yöllä. Mutta oi! Ei se ollutkaan jouluviesti! Se olikin ollut sisareni, joka ilmoitti että häneltä oli mennyt lapsivesi ja olivat matkalla sairaalaan. Hurjan jännittävästi alkoi tämä päivä!



Avasin tietokoneen joskus puoli 11 jälkeen ja silloin huomasin että facebookin oli tullut sisaren mieheltä minulle viesti että poika on syntynyt ja kaikki voivat hyvin. Myöhemmin sain sisareltani tekstarin josta kävi ilmi että minusta oli tullut täti tänä aamuna 6.37.  heart



Tänään olemme koko perhe pelanneet lautapelejä. Aamulla pelasimme Salaisuuksien saarta, jossa saari upposi ennen kuin saimme aarteet talteen. Iltapäivällä kuopus oli muutaman tunnin kaverin luona ja minä pelasin esikoisen kanssa Da Vinci koodia. Illalla pelasimme Angry Birds Space -kimbleä.



Alunperin meidän piti tapanina mennä äitini ja sisareni luo käymään, mutta koska poikien serkku päätti tulla maailmaan tänään, sovimme äidin kanssa että menemme vasta loppiaisena. Olisimme toki voineet mennä äitini luo huomenna, mutta hänkin kuulosti väsyneeltä. Äitini oli miehensä kanssa sisareni luona aaton ja he jäivät koiravahdeiksi viime yönä, mutta eivät enää osanneet kunnolla nukkua. Paras siis jättää vierailu väliin.



Ja onneksi sovimme näin, sillä esikoinen oksensi äsken ja olisimme joka tapauksessa huomisen reissun näin ollen jättäneet väliin. Pari päivää se tauti sitten muhi ennen kuin seuraava meistä sai pöpön kuopuksen jälkeen.


maanantai 24. joulukuuta 2012

Jouluaattona




Onnistuin heräämään tänään ennen kuin Joulupukin kuumalinja alkoi. Siinä oli muuten joku valepukki eikä se oikea ollenkaan. Harmi! Mies oli jo ulkoiluttanut koiran joten pääsinkin heti aamukahville. Mies ryhtyi virittelemään valoja kuuseen ja laittoi latvatähdenkin. Minä laitoin kultanauhat ja päästin sen jälkeen pojat irti. Tuli oikein hieno kuusi.



Juuri kun olimme saaneet kuusen valmiiksi, joku kopisteli ovesta sisään ja pojat kiljaisivat: "Kuka se sieltä tulee... mummo!" No anoppihan se. Ei huolinut kahvia, mehua vain. Antoi pojille kummallakin suklaarasiat ja 100 € per ukkeli. Vanhemmatkin saivat oman saturaisensa. Mummon jouluraha. Illalla kyselin kuopukselta mihin se raha joutui ja se oli kuulemma kaapissa rahakukkaron päällä. Minä vähän ehdottelin että jospa antaisi äidille talteen niin keväällä sillä rahalla saisi uudet lenkkarit ja melkein ulkoilupuvunkin. "Joo!" On se hyvä kun lapsi ilahtuu tällaisesta ajatuksesta.



Minä ryhdyin keittelemään riisipuuroa kun televisiosta alkoi Lumiukko. Sen jälkeen kuunneltiin ja katseltiin joulurauhanjulistus. Pakotin pojatkin katsomaan ja eritoten tarkkaan kuuntelemaan mitä siinä julistuksessa sanotaan. Sitten oli aika nauttia riisipuuro.

Sitt vaan leipäiltiin ja myöhemmin iltapäivällä pojat lähtivät koiran kanssa ulos. Puhuivat mennessään että josko pukki vaikka sillä aikaa toisi lahjat eteiseen... Ei ollut tuonut.



Minun toiveesta joulusauna oli neljän maissa ja himputti sillä aikaa se pukki, vai liekkö tontut, oli käynyt ja nakannut lahjat eteiseen!



Esikoinen oli vähän pettynyt lahjoihinsa. Varmasti eka kertaa elämässään! Ei saanut kahta eniten toivomaansa lahjaa: Mine graftin täysversiota ja jotain Monopolin versiota. Mutta äiti taisi joulupukille vähän kuiskutella että meillä on jo yksi Monopoli ja Mine graft aiheuttaa meillä on kiukunpuuskia pelkkänä light-versionankin niin että välillä on täytynyt laittaa pelikielto ko. pelin osalta. Loppujen lopuksi Herra 9,5 Wee on ihan tyytyväinen lahjoihinsa vaikka se itku tulikin.



Taisi käydä esikoisen osalta niin kuin yhdessä mainoksessa; hyvä ruoka, parempi mieli. Iltaruualla meillä oli kinkkua, kylmäsavulohta, perunasalaattia, italiasalaattia, sienisalaattia, valkosipuliperunoita... Ja voi kyllä me syötiin niin että napa paukkui! Kukaan ei jaksanut heti syödä jälkiruuaksi varattua karpalo-vadelmakiisseliä. Kaikki söivät sitä sitten myöhemmin.



Minä lähdin vähän ennen yhdeksää koiran kanssa ulos. Pakkanen on laskenut ja nyt sitä oli enää -14 ja ulkona satoikin lunta isoina hiutaleina. Oikea tunnelmallinen joulu ilma! Ja kuulkaa, kyllä totisesti tämä on valon juhla!! Joka puolella oli niitä lyhtyjä ja jouluvaloja ja monessa pihassa oli jäälyhtyjä ja ulkotulia; valoja oli joka puolella. Kuukin yritti pilvien raoista hohdella.



On jouluyö ja minä valvon yksin. Kaikki muut sammuivat jo ... Ottaiskohan kinkkua, kun on kerran joulu ja saa yölläkin syödä... milloinkahan katsois sen "Tie pohjoiseen" jonka joulupukki toi ... ainiin, kuopus sanoi päivällä hassusti "kuiskasi herran korvaan, jonka nimi on Risto" ja meitä nauratti, kuopusta eniten sitten kun ymmärsi että kun noin sanoo niin korvan nimi on Risto eikä herran vaikka sitä tarkoitti... oho, kynttiläkin palaa vielä keittiössä, pitää sammuttaa se... voi kun jalkoja särkee, tiesinhän minä sen että niin käy tuon syömingin jälkeen mutta söin silti ... lakkaiskohan se jos kävisi lumihangessa seisomassa... tai auttaisko se magnesium ... mutta sittenkin ottais sitä kinkkua....




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Aaton aatto




Koira yritti herätellä puoli seitsemältä. En jaksanut nousta. Heräsin seuraavan kerran kahden tunnin päästä, ja ihmettelin kun lapsetkaan eivät olleet vielä heränneet. Koira äkkiä pihalle ja mies oli sillä aikaa ihmetellyt kun ei koiruus ollut tehnytkään tarpeitaan lattialle! Reipas koira. Pihalle teki. Ja heräsihän ne lapsetkin siinä hötäkässä.



Aamulla meillä oli koiran turkin harjausta ja kynsien leikkausta. Voi että se on ärsyttävä toimenpide Helmin mielestä. Kävin myös kaupassa viime hetken ostoksilla. Leivoin konjakkipikkuleipiä ja valkosuklaapullaa. Luuttusin sen jälkeen kun mies oli imuroinut. Olin kuusen pystytysapulainen. Tein italiansalaatin ja perunasalaatin. Paketoin lahjoja. Luulenpa että nyt saa joulu tulla!



En muuten ole ennen tehnyt italiansalaattia tai perunasalaattia itse. Esikoinen on varmaan puoli vuotta hokenut, että pitäis olla itse tehtyä perunasalaattia. No nyt on! Saas nähdä tuliko siitä hyvää.



Mies kävi koiran kanssa illan viimeisellä ulkoilulla ja sanoi että joka puolella on pihoissa jouluvaloja, lyhtyjä, tulia jne. Niin on! Minä huomasin saman jo aiemmin illalla kun kävin koiran kanssa ulkona. Parin päivän sisällä erilaisia valonlähteitä on ilmestynyt lisää ympäri kylää. Kovin näyttää jouluiselta kun on huurteiset puut ja valoja.


Kaksi yötä jouluun on...




Heräsin viime yönä siihen, että esikoinen seisoi sängyn vieressä ja kertoi että pikkuveli oli oksentanut sänkyyn. Vieläpä esikoisen sänkyyn kun nukkui isoveljen vieressä. Mies nousi siivoaaman. Esikoinen kertoi aamulla, että pikkuveli oli sen jälkeen oksentanut useamman kerran vatiin ja sammunut aina vadin viereen. Aamulla kuopus jo söi banaania kun heräisin. Jonkun ajan päästä valitti, että vatsaan koskee mutta ruoka kuitenkin pysyi sisällä. Taisi mennä tällä tämä tauti. Toivottavasti me muut pysymme terveenä! Itseni kohdalla luotan maitohappobakteereihin. Minä kun sitt sairastan nämä vatsataudit pidemmän kaavan mukaan...



Mies heräsi aamulla aikaisin pesemään yöllisiä jälkiä. Ja laittoi samalla tulet leivinuuniin. Saatiin kinkku sinne paistumaan. Nyt se odottaa kypsänä aattoa... siis kinkku, ei mies wink



Aamupäivällä mies kävi katsomassa kuusenmyyjää mutta ei sellaista näkynyt. Vuosi sitten oli kaksikin. Liekkö pakkanen pelottanut? Tänään on kuitenkin oltu kolmessakymmenessä pakkasasteessa. Onneksi miehen siskon mies lupasi jo eilen että tarvittaessa saadaan käydä kuusi heidän metsästään. Mies soitti sinne ja sopivat kuusenhausta. Nyt kuusi on sulamassa.



Tänään on pikkuisen siivoiltu ja illalla tein konjakkikranssaitaikinan tekeytymään jääkaappiin. Ovat pikkuleipiä. Huomenna meinasin leipoa ne, ja pullaa. Esikoinen toivo itse tehtyä perunasalaattia joten varmaan sekin tehdään huomenna. Ja tiedossa olisi myös piparkakkujen koristelua.



Joulu on jo nurkan takana!




lauantai 22. joulukuuta 2012

Hyvä Tuomas joulun tuopi




Olin pyytänyt miestä laittamaan herätyksen seitsemältä, että aamulla ei olisi kiire mutta ehtisi kuitenkin viedä esikoisen ysiksi kirkolle viimeiseen koulupäivään tänä syksynä. Kello soi, koira hyökkäsi herättämään omalta osaltaan ja mä lähdin sen kanssa ulos. Tulin takaisin ja huomasin että kello olikin vasta vähän yli kuusi! Joo, mies oli kyllä laittanut herätyksen seiskalle mutta unohtanut poistaa normaalin arkiaamun herätyksen... Oli sitten ihan runsaasti aikaa.



Kympin maissa haettiin esikoinen kirkolta ja lähdetiin ajelemaan Muuruvedelle Topin maatilamyymälälle. Kinkun hakureissu. Tokihan me juotiin kahvit ja shoppailtiin muutakin. Miehen siskon perhe oli pyytänyt tuomaan omenia, tomaattia ja kananmunia isot satsit. Auto oli siis lastattu herkkuja täyteen.



Käytiin välillä kotona ja minä ulkoilin Helmin kanssa, kovasta pakkasesta huolimatta. Mittari näytti -25. Anoppi tuli vastaan ja kerroin hänelle, että olemme menossa poikien serkkulaan ja sovittiin sitten että haemme hänet mukaan.



Lähdimme ajelemaan serkkulaan joskus yhden maissa ja vietimme siellä muutaman tunnin. Sen jälkeen minä vielä kävin ruokakaupassa. Pieninä hetkinä tämän kaiken reissuamisen väleissä laittelin pieniä juttuja kuntoon.



Päivämäärä 21.12.2012 oli "maailmanlopun" päivä. Mitään suurta mullistusta ei tainnut tulla? Kuinkahan moni sitä odotti? En minä ainakaan. En odottanut sitäkään että tietyt maailmankaikkeukdelliset asemat Linnunradalla olisivat kauhean suuria saaneet aikaan. Uskon kuitenkin että päivämäärällä on suuri merkitys, mutta se merkitys huomataan vasta pidemmän ajan päästä.









Äitini teki minulle (ja sisarellenikin) tällaisen valokranssin.







Lähempi kuva kranssista.







Eteisen senkki jouluasussa.


torstai 20. joulukuuta 2012

Vuoden viimeinen työpäivä




Tänään minulla oli vuoden 2012 viimeinen työpäivä. Ja siitäkin luistin puolisen tuntia. Kävin vähän ostoksilla kaupungissa niin ei tarvitse lähteä enää huomenna. Ajelimme miehen kanssa läpi lumisateen kotiin ja oli jotenkin niin jouluinen tunnelma, ja työstressi tippui tuonne jonnekin maantien varteen. Mietin niitä työasioita sitten ensi vuonna!



Kylällä kävin vähän ruokaostoksilla ja ostin samalla hyasinttiasetelman. Amaryllis meillä on jo ja se kukkii. En jaksa nyt lähteä sitä kuvaamaan mutta jospa muistaisin ottaa jossain vaiheessa kuvan siitä(kin).



Miehen sisar piipahti tyttärensä kanssa tuomaan meille ostoslistan huomista varten kun me olemme menossa Muuruvedelle Topin maatilamyymällään hakemaan joulukinkkua. Ihmettelenpä vaan mihin he tarvitsevat 5 kg tomaattia!




keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Muutama yö jouluun




Uskomatonta että tänään on jo 19. päivä! Mihin nää päivät on oikein hurahtanu? Huomenna on tämän viikon viimeinen työpäivä. Jeee!



Esikoisella oli tänään koulupäivän sijasta työpäivä. Meni isänsä kanssa työpaikalle. Esikoiselta napsahti noin kuukausi sitten etuhammas halki, ja tokihan se on rautahammas. Kävi jo silloin hammaslääkärillä mutta tänään oli uusintakäynti. Kävivät ensin kunnon röntgenkuvissa ja sitten marssivat hampilekurille. Hammaslääkäri vähän fiksaili hammasta jälleen ja laittoi kuoren joten hammas näyttää taas ihan ehjältä. Minusta tuntuu että esikoinen olisi kuitenkin halunnut pitää sen haljennen hampaan. Olihan se persoonallisen näköinen. Muuten sanoivat että tervetuloa seuraavan kerran vuositarkastukseen, joka mielestäni on vasta parin vuoden päästä kun vasta tänä vuonna käytiin.



Häslinkiä pukkasi töiden(kin) jälkeen elämään koska esikoisen joulujuhla alkoi klo 18 ja olimme kotona pikkaista vaille viisi. Esikoisen piti olla koululla viideltä. Onneksi koulu on melkein etupihalla. Ehdin jopa käyttää koiran pienellä lenkillä. Tosin minua hiukan säälitti Helmi-parka joka oli ollut koko päivän yksin ja jäi vielä reiluksi tunniksi yksinään juhlan ajaksi. Vein sen uudelle lenkille juhlan jälkeen.



Hienot olivat jälleen esitykset. Niistä näki, että lapset olivat saaneet vaikuttaa ohjelmien sisältöön. Lapset juonsivat ohjelman, lapset soittivat itse, lapset huolehtivat ääni- ja valotekniikasta. Kerta kaikkisen hienoa että saavat osallistua itse kaikenlaiseen toimintaan. Esikoiseni osallistuu huomenna tekniikan purkamiseen muiden kolmasluokkalaisten kanssa. Poika kyllä kertoi, että oli osallistunut teknisissä töissä myös rakentamiseen.




tiistai 18. joulukuuta 2012

18.12.12




Töissä pidettiin neuvonpitoa tiimiläiseni pitkittyneen poissaolon tiimoilta. Miten työt jaettaisiin kun tilinpäätöskausikin alkaa... Huomenna voi olla muutamia happamia naamoja aamupalaveripöydässä, mutta juttu on kyllä niin että töitä pitää jakaa useammalle koska minä ja toinen tiimiläiseni emme millään ehdi tekemään kaikkea.



En ole vieläkään päättänyt  tuota luottamusmiesasiaa. Kiinnostaa joo, mutta riittääkö aika oikeasti.



Jäin ylitöihin reiluksi tunniksi koska minulla oli tänään kampaaja puoli kuudelta. Olihan tuo taas aikakin. Nyt kun on tottunut käymään noin kuuden viikon välein, tuntuu että siinä vaiheessa on jo tarve päästä. Väriä ainakin lisää. Nyt on violetti hiuskuontalo. Hillittynä sävynä.



Tänään tuli läjä joulukortteja. Ihanaa kun tuli mutta tämä nykyinen systeemi on ihan tyhmä kun kaikki tulee kerralla. Ennen vanhaan niitä tuli pitkin joulukuuta, pikkuhiljaa.


maanantai 17. joulukuuta 2012

Viikon päästä on jouluaatto!




Jostain syystä olen nyt viikon ajan melkein joka aamu myöhästynyt töistä noin vartin. Lähteminen on vaan ollut hidasta.



Olen tänään pohdiskellut olisiko minusta luottamusmieheksi työpaikallani. Siihen tehtävään ei liene kauheasti tunkua kun ei ole mihinkään muuhunkaan vapaaehtoiseen toimintaan. Minua toisaalta kiinnostaa, mutta toisaalta mietin riittääkö resurssit ja aika. Jos toinen tiimiläiseni olisi jälleen töissä, en ehkä edes miettisi tätä. Mutta nyt kun hän poissa, mietin tietenkin. Toiveissa tietenkin on, että hän palaa töihin jossain vaiheessa.



Sain tänään myös hassuhkon tekstiviestin. Kuopukseni eskarikaverin äiti viestitteli minulle, että hänen tyttärensä oli näyttänyt keskisormea kotiin tultua ja oli kertonut että meidän kuopus oli opettanut että se tarkoittaa hyviä asioita. Nyt minun tulisi opettaa lapselleni asian oikea laita. Ja hän toivoi ettei jouluna tule vaikkapa isovanhemmille paha mieli kun lapsi näyttää keskisormea.



Ensin tulkitsin tuon niin, että heidän tyttärensä näyttää keskaria omille isovanhemmilleen, mutta teksti oli muotoiltu niin että hän saattoi tarkoittaa myös meidän lasten isovanhempia. Jos näin oli, mikä oikeutti hänet olettamaan että tapaamme isovanhempia joulun aikana, tai edes sitä että lapsella on isovanhemmat.



Toisekseen, mikä oikeutti hänet ojentamaan minun kasvatustapoja.



Vastasin hänelle ehkä hiukan piikkikkäästi: "Hei! Olemme kyllä kertoneet lapsille ettei ole hyvä näyttää keskisormea. Mutta minun on vaikea estää sitä kun en ole paikalla ja lasten kesken liikkuu juttu että toisen käden sormi tarkoittaa minä rakastan sinua, ja toinen jotain muuta, muistaakseni haista paska. Kun itselleni keskisormi on vain sormi enkä tiedä mitä se tarkoittaa, tämän parempaan en valitettavasti pysty ellen irrota lapselta sormia. Toivottavasti te saatte paremman tuloksen lapsenne kanssa ja joulunne menee rauhallisissa ja iloisissa merkeissä. Hyvin jouluntoivotuksin, Ninni-Riikka, Miikan äiti."



Ja voin kertoa rehellisesti, että meitä kyllä nauratti tämä välikohtaus kotona, ihan lasten kanssa. Mieheni vielä näytti keskisormea alas päin ja sanoi "plop plop". Kuopus kysyi isältään "Mitäs tuo nyt sitten tarkoittaa?" johon mieheni vastasi "Se tarkoittaa: anna rahaa". Ja me ratkettiin kuopuksen kanssa nauramaan ja minä hihitin vedet silmissä "Minä varmaan saan huomenna tekstarin, että Miika on taas opettanut uusia sormimerkkejä."



Sormi on sormi, ja lapselleni on vielä harvinaisen kauniit sormet. Sen merkitys on aikuisen päässä. Menkööt täti itseensä.



Kolme päivää. Sitten alkaa vapaat!


sunnuntai 16. joulukuuta 2012

Kolmas adventti




Heräsin aamulla ensimmäisen kerran siihen, että aura-autot olivat lähteneet liikenteeseen ja koirakin huomasi sen. Sitä tosin pelotti ja piti hetki haukahdella ja sen jälkeen se ryömi minun ja mieheni väliin sänkyyn ja makasi ihan kiinni minussa. On se tietysti hyvä kun jostain sitä turvaa löytyy. Kahdeksan maissa viimeinen sitten nousin ja lähdin koiran kanssa pihalle.



Aamupäivällä pojat ja mies menivät luistelemaan ja minä menin samalla reissulla Helmin kanssa koirapuistoon, että se saa juosta vapaana. Voi sitä onnen päivää! Niin pojilla kuin koiralla. Koirapuistossa on tietysti pikkuisen tylsää ilman seuraa mutta onneksi sinne tuli hetkeksi vanhus koira joka pikkuisen jaksoi innostua pennun kanssa. Helmi tosin ei tarvinnut kauheasti siihen, että jaksoi juosta ympäri puistoa hepulissa. Näytti siltä että toisen koiran läsnäolo kannusti riehumaan vaikka sitten yksin.



Ulkoilun seurauksena meillä kaikilla oli punaiset omenaposket. Ihan varmasti Helmilläkin oli, vaikka karvat peittivät sen punaisuuden. Pojat menivät vielä hetkeksi laskemaan mäkeä kun päästiin kotiin. Minä ja mies valmistimme lounaaksi lohisoppaa ja koira nukkui sikeästi.



Minä katselin nettiteevetä ja neuloin sukkaa. Minulla on vain tällä hetkellä sen sukan kanssa pulma kantapäässä ja yritän ymmärtää ohjetta. Täytynee katsoa huomenna uudestaan virkeämmillä silmillä.


lauantai 15. joulukuuta 2012

Joulumarkkinapäivä




Tänään koitti se aamu kun lähdettiin perheen kanssa Joulumarkkinoille. Se on jännä juttu, että vaikka sieltä ei paljon tule ostettua niin silti sinne pitää joka joulu päästä. Viime vuonna en päässyt ja olin ihan surkea sen takia! Seuraksi tuli myös sisareni miehensä kanssa sekä äitini.



Kylläpä siellä olikin sitten taas väkeä. Olin jo etukäteen päättänyt, että jos löydän viime vuonna ostamiani pussinsulkijoita, niin ostan niitä lisää. Ja löytyihän niitä. Mies osti samaisesta paikasta sisarelleen pannunalusia. Kuopus osti itselleen Kalpa-kaulaliinan; tai minä maksoin siitä puolet. Oli aiemmin puhunut valkoisesta kaulaliinasta ja olin yrittänyt sitä etsiä mutten ollut löytänyt sopivaa. Nytpä kaulaliina ongelmakin on ratkaistu! Löysin itselleni hatun. Ihan outoa kun olen vuosia pitänyt vain huiveja... Saas nähdä miten totun sitä pitämään. Pari pientä joululahjaakin vielä ostin. Ja joulusinappia ja kuivattuja hedelmiä. Mies osti suklaata ja pojat pitkiä lakuja.



Pojat kertoivat mummille ja tädille että meillä on ihme talo. Ajoittain meille vaan ilmestyy joulujuttuja, kuten esim. viime yönä vessaan oli ilmestynyt tonttu! laugh



Autoilla onnistuttiin aika hienosti tekemään lahjojen vaihto niin että pojat eivät hoksanneet mitään. Tai jos hoksasivat, niin ainakin ne osasivat loistavasti teeskennellä että eivät huomanneet mitään.


14.12.12




Perjantaina töissä oli lyhyt päivä. Lähdin kohta kahden jälkeen kaupoille. Minähän toki olin ostanut kaikki joululahjat, mutta mies ei ollut hommannut sisaren tyttärelleen mitään lahjaa. Minä sitten kävin ostamassa sen kun tiedossa oli toive. Sen jälkeen kävin hakemassa miehen töistä ja menimme ostamaan uuden liekan peltilehmälle ja takatuulilasin pyyhkijän. Käytiin kotimatkalla vielä pikaisesti kaupassakin.



Minä ja kuopus lähdimme vielä Kivisaloon (kts. www.kivis.fi; en saa linkitystä toimimaan) joulukahveille. Siellä tuntui olevan kuopuksen tuttujakin. Ihana oli ajella lumisateessa pimeyden halki, ja vähän jännääkin, ainakin kuopukselle.



Illalla tein vähän tonttuhommia ja paketoin lahjoja. Sitä ennen toki kävin jälleen koiran kanssa pienellä happihyppelyllä. Helmi on löytänyt itselleen uuden herkun. Kun purukumit ovat hautautuneet lumeen ja lumi taitaa pidemmän päälle yksinään olla vähän tylsän makuista, Helmi on hoksannut pakkasen puremat marjat pensaissa, kuten orapihlajassa. Niitähän se sitt söis jos ihmiset antais. Taitaisi vaan koiraparan maha mennä sekaisin käyneistä marjoista...




torstai 13. joulukuuta 2012

Tänään torstaina 13.12




Porttipäivän jälkimainingeissa. Juuri mikään ei ole hätkäyttänyt. Mieskin meni tänään töihin.



Töissä kuultiin, että tiimiläiseni sairasloma jatkuu edelleen. Hän ollut jo lokakuun puolesta välistä poissa. Alkaa käydä raskaaksi kahdella ihmisellä pyörittää kolmen ihmisen töitä. Onneksi juuri nyt on apuna harjoittelija, mutta hänenkin harjoitteluu päättyy pian. Jotakin pitää keksiä, että selvitään tilinpäätöksistä jos tiimiläiseni ei tulekaan ihan heti takaisin töihin vuoden vaihteen jälkeen. Ainakin joudumme aloittamaan hänenkin tilinpäätöksiä. Voihan stressi!



Tänään oli ihanaa se, ettei ollut mitään ohjelmaa kotona. Toki koiran ulkoilutusta yms. eli normaali koti-ilta.



Torstai-illan herkkuna oli Mentalist <3


12-12-12




Eilen oli porttipäivä 12-12-12.



Mies jäi aamulla kotiin yskimään ja minä ajelin töihin. Moottoritiellä oli rampilta kaupunkiin noin 20 auton jono ennen kuin sinne rampille edes pääsi... Lunta ja jäätä, ja liikenne sekaisin.



Paahdoin töitä koko päivän ja odotin iltaa.



Illalla oli tiedossa Paraseuran pikkujoulut. Kesken päivän sai tekstiviestin jossa kyseltiin olisiko tiedossa meditaatiota. Kyllähän sitä oli tiedossa.



Minä olin luvannut käydä ostamassa tarjottavia ja kun minä siellä kaupassa pohdin mitä jouluista voisin ostaa; ostaisinko torttuja ja jos niin miten monta, tajusin että 12-12-12 päivän takia minulla ei ole mitään aavistustakaan siitä miten monta ihmistä pikkujouluihin olisi tulossa! Ehkä meitä olisi paikalla vaan 3 tai sitt 30... Jätin sitten tortut suosiolla kauppaan ja ostin maustekakkua, pähkinöitä, glögitiivistettä, suklaakonvehteja... Pipareita meillä olikin jo jemmassa.



Kokoontumistilassa oli jo odottamassa yksi hallituksen jäsen jonka kanssa oli sovittu, että hän hakee meille avaimen. Minä rupesin muistelemaan, että meillä on varmaan jossain pari jouluista paperista pöytäliinaa. Ja löytyihän ne; laatikon pohjalta siistissä kunnossa kun ovat paksumpaa paperia. Levitettiin ne pöydille ja laitettiin kynttilöitä ja heti oli jouluinen tunnelma! Olin aamulla napannut autosta pari jouluista cd-levyä ja pistin meille musiikia. Keittelimme kahvia ja teevettä, asettelimme tarjoiluja esille. Meillä oli oikein rattoisaa ja kohta saimme käydä odottamaan muuta väkeä.



Muutama yllättävä, iloinen saapuminenkin oli, ja loppujen lopuksi meitä oli paikalla 13. Pidimme tosiaan pienen meditaatiohetken ja yhdistimme virtaavan energiamme muihin samoihin aikoihin meditoiviin ryhmiin. Olihan se; menoa.



Meillä oli myös muutamia korttia pakkoja ja vähän katseltiin mitä olisi luvassa. Henkilökohtaisesti hiljaisuutta ja eristäytymistä. Työhön jotain intuitiivista ja miehistä. Totesinpa mielessäni, että on se hyvä kun minulla on kunnon joululoma! laugh Järjestin itselleni vapaata 21.12 (joka sekin on paljon puhuttu päivä) ja palaan töihin vasta 2.1.2013.



Illan päätteeksi vein pari ystävää koteihinsa autolla. Kotona koira sai hepulit ja kävin sen kanssa pienellä happihyppelyllä. En vain enää sitten jaksanut kirjoittaa mitään; en edes avannut tietokonetta vaan luin hetken aikaa kirjaa.


tiistai 11. joulukuuta 2012

Joulua kodalla




Aamulla mieskin lähti matkaan töihin. Kallansiltoja lähestyttäessä rupesin ihmettelemään miten hommassa on jotain outoa... hei, saadaan eka kertaa ajaa etelän suuntaan uutta siltaa pitkin! Wuhuu!



Matkalla mies totesi, että taitaa mennä sittenkin työterveyteen. Ja niin vaan tuli sairaslomaa torstaihin saakka ja antibioottikuuri.



Töissä oli kehityskeskustelu, josta ei mielestäni kyllä edelleenkään ollut mitään iloa. Ei ole paljon mahdollisuuksia kehittyä kun monet asiat on avoimia eikä edes esimies tiedä milloin asiat selkenee jos koskaan. "Jatka samaan malliin". Eli ole ärsyttävä akka wink



Kotimatka piti aloittaa reippaasti koska oli tiedossa kuopuksen joulujuhla klo 18. Sitä ennen ehdin kuitenkin viedä Helmin happihyppelylle. Tällä hetkellä koiran ulkoiluttaminen on tosiaan hyppelyä Helmin osalta, sillä se pönkii mahdollisimman syvälle hankeen ja loikkii siellä ... ja minä yritän pysyä hihnan toisessa päässä. Nojoo, pysyn ihan hyvin kun eipä Helmi juurikaan yritän kauemmas kuin hihna kantaa.



Eskarilaisen joulujuhla oli siis partiolaisten kodalla. Tarjolla oli makkaraa, mehua ja lasten tekemiä pipareita. Lapset esiintyivät pihalla. Ensimmäisen laulun aikana rupesi kuulumaan poron kellojen kalinaa ja voi ihme: metsäpolkua lähestyi itse joulupukki lyhdyn ja korin kanssa! Lapsien silmät suurenivat. He kuitenkin malttoivat vielä esittää runon ja toisenkin laulun. Sitten lauloimme vähän joulupukille kaikki yhdessä ja lapset saivat jututtaa joulupukkia. Meidän eskari kysyi hyvin kuuluvalla äänellä "Onko sinulla tietokone?" Hmmm.... olisiko pieni epäilys herännyt kun kirje joulupukille tehtiin tietokoneella... että olisiko äiti huijannut ... mutta eihän äidit huijaa koskaa, eihän! Kuopus oli hyvin tyytyväinen siihen, että joulupukilla on tietokone ja kirje on luettu.



Kotimatkalla käytiin kaupasta sipulia, että saatiin sipulinyytti nuhaiselle esikoiselle viereen yöksi niin on helpompi hengittää.



Pojat olivat jo vuoteissa kun yhtäkkiä kuopus ilmestyi mun nenän eteen: "Äiti, minua yskittää koko ajan" Minä kyselin mitähän sille voisi tehdä, ja totesin että eihän hän yski yhtään. Heti löytyi virkayskä. Vielä kysyin mikä voisi auttaa ja lapsi vain kohauttelin olkiaan. Ja silloin minä tajusin: kuopuskin haluaa sipulinyytin ettei vaan jää osattomaksi! Niin sitten tehtiin hänellekin sipulinyytti ja sen kanssa poika sitten paineli vuoteeseen hymyilevänä. Kaipa se sipulinyytti sitten toi unen.


maanantai 10. joulukuuta 2012

Kaksi viikkoa jouluun




Mies oli tänä aamuna edelleen sen verran räkätautinen, että jäi kotiin. Minä putsasin auton ja lähdin ajelemaan töihin. Ajelin jo aimo matkan yhtäkkiä kuului kauhea pamaus autosta. Mutta mitään ei löytynyt: renkaat ehjät, pakoputki paikallaan, en ollut ajanut minkään elukan päälle ... Tarkistin auton vielä hallissakin kirkaissa valoissa eikä mitään. Perin juurin merkillistä. Mies kyseli paloiko mikään hälytysvalo yms. No ei. Ei palanut ja auto toimi ihan normaalisti.



Työpäivä ei ollut niitä ruusuisimpia mutta näin jälkeenpäin ajatellen: mitäpä minä siitä välittämään jossain jollain on huono päivä ja hän käyttää aikaansa puhumalla ilkeästi toiselle ihmiselle (siis minulle). Minä kuitenkin tiedän miten asiat ovat; asiakas ei aina ole oikeassa wink Ei edes työkaveri.



Koska mies oli kotona, päätin mennä käymään töiden jälkeen eläinkaupassa ja pitkäripaisessa sekä ruokakaupassa. Eläinkaupassa tajusin, että enhän minä olekaan kaikkia joululahjoja hankkinut: olin tyystin unohtanut että olen neljän koiran täti! Sen lisäksi, että ostin omalle koiralle purtavaa, hankin sisaren perheen koirille pienet joululahjat. Alkosta mukaan lähti pienen pieni pullo konjakkia leipomuksia varten. Ruokakaupassa kävin kotikylällä.



Ajoin pihaan ja avasin takaoven ottaakseni sieltä autonlämmitysjohdon. Pitäähän lehmä laittaa yöksi liekaan. Ennen kuin joku energiansäästöfriikki ehtii kiekumaan niin meillä on ajastin wink Mutta kuinka ollakaan, liekaa ei näy missään! Eipä siinä kovin montaa sekuntia tarvinnut miettiä, kun tajusin että olipa sitten akka ratissa -juttu. Enhän minä ollut aamulla irroittanut sitä johtoa! Se aamullinen pamaus oli se kun meidän auton lämmitysjohto irtosi ja makaa nyt jossain maantienvarressa! Voe rähmä!! Puolustan itseäni sillä, että ajatukset taisivat olla jo valitettavasti työpaikalla ja kun meillä on aamurutiineiksi muodustunut se että mies irrottaa johdon, niin muistinko minä pölvästi että tänä aamuna se mies ei ollut matkassa irrottamassa sitä. No en muistanut! angry



Illan olenkin sitten ryystänyt pakurikääpäteetä, kun pikkuisen tuntuu että mullekin sitä räkätautia pukkaa ja nyt ei jouda sairastamaan.


sunnuntai 9. joulukuuta 2012

Toinen adventti




Yöllä mies melkein ryki keuhkonsa pihalle. Sillä kummallisesti aina painuu keuhkoputkeen nuha. Ja vaikka normaalisti viikonloppuisin mies hoitaa aamu-ulkoilun Helmi kanssa niin minä nousin tänä aamuna kiltisti viemään koiraa ulos, että mies saa nukkua.



Sillä aikaa lapset olivatkin heränneet ja ruvenneet katsomaan telkkaria. Minä keittelin aamukahvia ja patistin lapsiakin syömään aamupalaa. Kömpiähän se mieskin juomaan teetä. Totesi itse että ei oo mummolaan lähtöä semmoisessa kunnossa ja soitti äidilleen että miniä ja lapset tulee mutta hän ei.



Niinpä minä sitten lähdin lapsien kanssa anoppilaan perinteisille Annin-päiväkahveille. Paikalla oli myös mieheni sisar miehensä ja tyttärensä kanssa. Kyllä oli riemu taas katossa serkuksilla, etenkin kahdella nuorimmaisella joilla on ikäero pari kuukautta. Malttoivat syödä kakkua, torttua, piparia ja pullaa, mutta sitten piti päästä leikkeihin.



Tulihan sinne muutakin väkeä, mm. mieheni eno puolisonsa kera ja jotain naapureita. Jossain vaiheessa lapset pistettiin ulos lumihommiin. Kun minä lähdin niin pojat eivät vielä malttaneet lähteä kotiin vaan jäivät serkkutytön kanssa lumileikkeihin. Kyllähän ne omia aikojaan käy muutenkin mummolassa niin osaavat kyllä tulla itsenäisesti kotiin.



Kotona tein lumityöt, kävin koiran kanssa lenkillä ja laitoin ruuan tulemaan. Sopivasti ehdittiin syödä ja huokaista ennen kuin lähdimme poikien kanssa kirkkoon laulamaan Kauneimpia joululauluja. Poikia vähän harmitti sinne lähteminen ja välillä tuntui olevan tylsää, mutta joskus saa vähän tuntuakin muka tylsälle. Tosin aika vähän oli muita lapsia mikä ihmetytti minua suuresti.



Luin pojille seuraavaa lukua Harry Potter ja Feeniksi kilta -kirjasta samalla kun söivät iltapalaa niin pääsivät ihan ajallaan nukkumaankin.


lauantai 8. joulukuuta 2012

Toisen adventin aatto




Minut herätti aamulla kylmä, märkä ja savunhajuinen koira joka hyppäsi vauhdilla päälle. Oli sitten ollut miehen kanssa ulkona enkä minä kuullut mitään!  niiden lähdöstä! Olin kyllä havahtunut siihen, että mies ei ollut enää vierässä, mutta Helmi oli vielä silloin. Joku tai jotkut naapureista varmaan lämmittivät mökkiään kun savunhaju oli tarttunut Helmin turkkiin. Olivat käyneet tekemässä mummolle lumityötkin.



Aamupäivästä lähdimme kauppareissulle isompaan kauppaan ja kävimme syömässäkin. Ostosreissulta tarttui matkaan esikoiselle uudet hiihtovälineet, pari Harry Potter dvd:tä (odottamaan että niistä on kirjat ensin luettu), vähän joulukoristeita, ruokaa ja muuta kotona tarvittavaa tuotetta.



Mutta voi että on raskasta asioida näissä superhypermarketeissa! Se ihmisten ja äänien määrä. Ahdistavaa. Ennen siihen oli niin tottunut ettei sitä tajunut. Nyt kun siellä käy harvoin niin se suorastaan hyökyy päälle. Ja mä unohtelen ostaa siellä kaupassa ihan tavallisia asioita. Puhumattakaan siitä kävelemisen määrästä! Oma lähikauppa on paras. Siellä ei kukaan eksy toisesta, siellä jaksaa kävellä takaisin juustohyllylle jos unohtaa jotain ja siellä kauppias oikeasti saattaa palvella joskus lihatiskillä tai jopa kassalla. Eläköön kyläkauppa!



Kotona lämmitettiin sauna ja rentouduttiin. Koiran ulkoilutuksen yhteydessä virittelin kynttilät lyhtyihin pihalle. Kun tulin äsken koiran kanssa iltapissalenkiltä, näytti tosi kivalle ne lyhdyt. Toki muidenkin naapureiden mitä erilaisimmat jouluvalot.



Ulkona oli iltapissalenkillä hetkittäin niin hiljaista ettei kuulunut mitään muuta kuin minun ja koiran askeleet. Ja me sentään olemme aika keskellä kylää! Piti ihan pysähtyä ja kuunnella onko se oikeasti totta; ja oli se. Me molemmat seisoimme ihan hiljaa eikä mitään kuulunut hetkeen. Toki kohta sitten kuului kaukaisempi auton ääni, ja sitten lähempääkin. Mutta pian oli taas hiljaista.



Mies viritteli äsken meidän makuuhuoneen verhotankoon jouluvalot ja minä eteisen peiliin kuusikyönnöksen joulupalloilla (ei oikea kuusta).








Helmin turkki


on ruvennut tummumaan. Musta karva on lisääntynyt ihan silmissä. Tai sitt meillä on silmät tarkentunu cool











Itsenäisyyspäivän jälkeinen perjantai




Minä olin meidän perheessa ainoa jonka täytyi nousta töihin. Lapsilla oli vapaata ja mies oli liukumilla lasten kanssa. Pääsin vähän myöhässä lähtemään, mutta muistin käydä viemässä joulukortit postiin ja palauttaa ne 6 ylimääräisä postimerkkiä. Täti oli vähän huuli pyörenä rehellisyydestä. Noh, minun mielestä se oli ihan normaalia toimintaa.



Olipa hiljaista ajella töihin. Huudatin jouluradiota autoradiosta ja lauloin mukana. Liikennettä oli vähän. Aika moni taisi olla liukumilla tai muilla vapailla. Toriparkissakaan ei juuri ollut autoja.



Töissäkin oli hiljaista. Ovi oli lukossa kun menin, vaikka normaalisti se on auki. Siellä oli vaan yksi työkaveri paikalla joten ilmankos oli lukkojen takana. Kyllä minäkin pidän oven lukittuna jos yksin olen. Kohta minun jälkeen tuli toinen työkaveri. Olihan meitä sitten ruhtinaallisesti kolme ihmistä eilen töissä. Meillä oli 2 työohjelmaa poissa käytöstä isojen päivitysten takia, joten moni oli ottanut sitten liukumia. Minä aion olla liukumilla 21.12 joten nyt ei ollut sitten varaa jäädä. Onneksi oli töitä siinä kolmannessa, toimivassa ohjelmassa, ja sen lisäksi vähän vihdoin ja viimein tyhjensin kansiot kolmesta jätesäkistä, jotka oli tuotu jo heinäkuussa.



Mutta voi kun meillä olisi aina töissä niin rauhallista kuin eilen oli! Hiljaista eikä kukaan valittanut mistään.



Perjantaisin meillä on lyhyt päivä joten lähdin töistä klo 14 jälkeen. Suunnistin jouluostoksille. Nyt minulla on lahjat ostettu, paitsi veljen ja siskon miehen, mutta tiedän jo mitä heille ostan. Niiden ostosten tekeminen on edessä lauantaina (eli siis tänään kun vasta tänä aamuna muistan tehdä tämän päivityksen). Tosin pohdin vielä ostaisinko pojille jonkun lautapelin yhteiseksi lahjaksi. Sehän olisi sitten koko perheelle. Jos vaikka vähän ryhdistyisi sillä rintamalla meikäläinenkin.



Pääsin kotiin kohta neljän jälkeen ja päätin lähteä koiran kanssa lenkille. Hyvä idea. Paitsi että minä lähdin hyvin viisaana kuntopolulle että saan pitää koiraa vapaana. Tietenkin lunta oli satanut jo monta tuntia ja kuntopolku oli todellinen kuntopolku, raskas kävellä. Siis minulle, ei suinkaan koiralle joka viiletti hurjaa vauhtia ja välillä pysähteli ihmettelemään miksi emäntä on niin hidas laugh Sen lisäksi lunta pyrytti koko ajan ja oli ihan lumiukko kun takaisin päästiin. Ja mikäs sen hauskempaa kuin se, että kun päästiin lähelle kotia niin lumipyry lakkasi...



Illalla kun pojat olivat jo nukkumassa ja koira pissilenkitetty lyhyemmän kaavan mukaan, kaivoin kaapista joulutyynynpäälliset. Neljä niistä sainkin tyynyjen päälle ja sijoittelin ne sohvalle. Kaksi olikin isompaa mallia ja olisivat roikkuneet mun koristetyynyjen päällä rumasti. Pitänee katsella sopivamman kokoisia sisustustyynyjä. Olen mielestäni ostaessa katsonut että ovat sopivat mun tyynyihin mutta toisin kävi. Lisäksi kaivoin laatikosta XMAS -puukirjaimet, kahdetkin, punaiset ja valkoiset. Kun ne ovat irtokirjaimia niin sekoitin ne niin että joka toinen kirjain on punainen ja joka toinen valkoinen, ja asettelin ne meidän makuuhuoneen ikkunalle.



Pojat huomasivat aamulla molemmat jouluviritykset, ja niitä ihmeteltiin yhdessä että mistähän ne on ilmestyneet. Kyllä ne varmasti tietävät että minä ne olen laittanut mutta esittävät yhdessä minun kanssa että ne on ilmestyny vaan ja ehkä se on jouluntaikaa. angel

torstai 6. joulukuuta 2012

Itsenäisyyspäivä




Heräsimme 5.45 koska mies oli unohtanut herätyksen päälle. Koira oli sitä mieltä että minun pitää nousta ylös ja pihalle sen kanssa. En noussut. Käskin miehen viedä koiran pihalle koska oli syypää siihen että herättiin niin aikaisin. Koira olisi jaksanut vielä pari tuntia odottaa. Sillä aikaa kun mies puki päälleen, koira makasi minun päällä, mätki minua tassulla ja vinkui. Kun en sitten ymmärtänyt että oli aika nousta laugh



Heräsin sitten lopulta joskus puoli yhdeksän maissa. Kuulin kyllä kun lapset heräsivät katsomaan lasten ohjelmia ja sulkivat oven. Join kaikessa rauhassa aamukahvit.



Leivomme piparit heti aamusta. Voi että se on hikistä puuhaa! Onneksi sitä tehdään vaan kerran vuodessa...



Liimasin postimerkit joulukortteihin. Ja toivon että aamulla töihin mennessä muistan jättää ne postin vietäväksi. Huomasin siinä samalla että eilen oli sattunut myyjälle virhe ja oli antanut minulle 6 postimerkkiä enemmän kuin mistä maksoin. Palautan merkit samalla reissulla.



Niin, koko päivän on ollut yli 20 astetta pakkasta, mutta siitä huolimatta pojat kävivät laskemassa liukurilla mäkeä ja minä kävin koiran kanssa vähän ulkoilemassa. Koira paineli ihan hulluna pitkin metsää ja sekosi täysin kun näki kuopuksen laskevan liukurilla. Helmi juoksi perässä ja ympärillä ihan sekopäisenä.



Toki katsottiin sitten linnajuhliakin. Esikoiseni sanoi presidentistä: "Mitä? Onko tuo muka Niinistö? Miten se on noin vanha ja ryppyinen ja harmaa tukkainen? Miten se on muutunu noin paljon sen jälkeen siitä tuli presidentti? Minun mielestä se oli ennen iloinen ja ihan kuin pikkupoika!" Mitäpä äiti siihen muuta vastaamaan kuin että sellainen on presidentin taakka laugh




Itsenäisyys päivän aatto oli eilen


Kirjoitin eilen otsikon mutta en tiedä mitä tapahtui kun itse teksti jäi tänne blogiin kirjoittamatta!



Eilen oli töissä aamupalaveri. Sen enempää avautumatta työkavereideni omituisista luonteenpiirteistä, kerron vain että ihan en aina ymmärrä mitä heidän päänsä sisällä liikkuu, tai liikkuuko siellä ylipäätään mitään. Onneksi olen itse hyvinkin täydellinen. wink



Olin sopinut kuopuksen eskariopettajan kanssa VaSu-keskustelun (eli Varhaiskasvatus Suunnitelma) kello viideksi. Koululla oli ollut joulupajapäivä ja eskarin tiloissa tuoksui jouluisilta piparikakuilta ja oli siellä jouluisen näköistäkin. Eskariopettaja kehui kuopustamme mun mielestä ehkä vähän liikaakin. Kuulosti siltä että kuopuksemme on suurin piirtein ihmepoika. laugh Hän on kuulemma niin taitava kaikessa: kädentaidot on erittäin hyvät, osaa lukea ja matematiikka testistä sai täydet pisteet, on huomaavainen ja kaikkien kaveri, mielikuvitusta ja luovuutta riittää jne jne. Ainoa asia missä on parantamisen sijaa, on kiivaan tempperamentin oikeanlainen kanavointi mutta eskarissa sekin sujuu paremmin kuin kotona. Matematiikka testissä oli esim. kysymys "Mistä tiedät että käsi on vasen käsi" ja lapseni oli vastannut "Sitä on vaikeampi hallita". Mistä se keksii näitä! Toisessa tehtävässä oli pitänyt luetella viisi seuraavaa lukua 3 jälkeen. Eli ei mitään kauhean helppoja olleet kaikki tehtävät.



Keskustelun jälkeen pyyhälsin vielä kauppaan ruokaostoksille. Kaupassa oli jo hiljaisempaa. Tosin meidän lähikaupassa ei semmoista ruuhkaa edes ole kuin jossain isoissa marketeissa.



Kotona tein piparkakkutaikina. Kokeilin Birkkalan speltpiparkakkutaikinaa. Lisäksi tulostin lapsille värityskuvia netistä.


tiistai 4. joulukuuta 2012

4.12.12




Edelleen pakkasaamu. Auton ovet olivat jäässä emmekä päässeet autoon sisälle. Lämmintä vettä muovipussiin että saatiin lukot sulaksi ja sitten perään vielä lukkosulaa. Aukesihan ne mutta vähän myöhästyin töistä. Mies otti auton sillä hänellä on tänään työnpaikan joulumeno ja kotiin ei pääse illalla jos ja kun menee yli yhdeksään sillä viimeinen bussi lähtee ysin maissa.



Töissä pomo oli raahaamassa tekosypressiä taukotilaan. Se on meidän joulukuusi. Autoin häntä virittelemään siihen valot, muutaman pallon ja karkkikepin. Hän haki myös joulutähden pöydälle kukkakaupasta sitten myöhemmin kun se aukesi. Vähän joulun tunnelmaa.



Koska miehellä on tänään auto, minä tulin bussilla. Sepä olikin täyteen ahdettu ja kuuma! Kun suljin silmäni mieleen nousi elävästi omat koulumatkat bussilla pakkasessa. Samat hajutkin... pakokaasun käry tuli ovesta sisään kun se aukaistiin, lämmittimen haju, sama liike...



Kotona lapset tappelivat ja koira rähisi. Meidän perheessä ei näköjään siedetä yhtään rutiinista poikkeamista. Sehän on normaalia että minä olen poissa mutta jos mies on, niin meno on ihan mahdotonta! Onneksi kaikki penskat ovat nyt rauhoittuneet ja nukkuvat.


maanantai 3. joulukuuta 2012

Tänään 3.12.2012




Heräsimme kirpeään pakkasaamuun. Tosin minä en ymmärtänyt, että ulkona on parikymmentä astetta pakkasta ennen kuin olin ollut jo jonkun aikaa koiran kanssa pihalla. Ihmettelin vaan miten voi sormet olla ihan jäässä, vaikka oli sormikkaatkin; ohuet neuleiset. Noh, olihan mulla toki lyhythihaisen yöpaidan päällä villakangastakki ja alla urheiluhousut...



Töissä pääsin avaamaan Pikku Myy -suklaakalenterista 2 luukkua. Olin omavaltaisesti avannut ensimmäisen luukun jo perjantaina. Hyi minua! Radion virittelin Jouluradion taajuudelle ja vaikka siinä ajoittain on yhteyshäiriöitä niin mukava sitä oli kuunnella. Paremmin tietysti kuuluisi nettiradio, mutta niiden kuunteleminen on työpaikallani kiellettyä.



Illalla pakkasta on edelleen se parikymmentä astetta. Mutta Helmihän siitä viis veisaa! Se peuhasi lumessa onnellisena, viskeli lunta kuonollaan ja söi sitä. Mahtoi tuntua hassulle kun se suli suussa kun piti tehdä monta kertaa uudestaan.



Tänään varmaan pitäisi katsoa postitettavat joulukortit kuntoon. Suurin osa korteista on jo postimerkkiä vaille valmiit, mutta pari korttia vaatii vielä osoitteen tarkistuksen viime vuotiseen verrattuna. Viimeistään huomenna täytyypi tehdä tämä, että tiedän keskiviikkona montako merkkiä tarvitsee ostaa.

Joulukuu alkoi




Lupasin itselleni että teen joka päivä joulukuussa päivityksen. Ja heti kahtena ensimmäisenä päivänä unohdin! Paitsi teinhän ekana päivänä kuvapläjäyksen. Täytynee korjata tilanne nyt.



1.12.2012



Aamu valkeni kylmässä tuulessa ja koiralta meinasi turkki lähteä tuulen mukaan aamupissalenkillä. Minulla oli kymmeneksi meno mantulle päivystämään urheiluvälinekirpparille, jonka paikallinen urheiluseura ja alakoulun vanhempainyhdistys järjesti joulunavauspäivälle. Kauhea pohdinta oli siinä mitä ihmettä pukisi päälleen kun oli kylmä tuuli ja osan ajasta kuitenkin piti olla sisällä. Mutta onnistui mielestäni pukeutumaan sopivasti.



Parisen tuntia seisoskelin ja istuin mantun esiintymislavalla suksien, monojen ja luistimen seassa, rahastin tarvittaessa ja katselin alempana parveilevia kyläläisiä. Myyjäisissä oli enemmän porukkaa kuin tähän asti on ollut. Se oli mielestäni ilahduttavaa kun myytävät tavarat eivät kuitenkaan olleet mitä tahansa krääsää vaan käsitöitä, leivonnaisia yms.



Kyllä siinä katsellessa lämpö tulvahti sydämeen. Sellainen rakkaudellinen herkistyminen. Ihmiset olivat lähteneet liikkeelle oman kylän tapahtumaan tuulesta ja tuiskusta huolimatta. Se pitää kylää vireänä!



Harmi että joulupukki oli sairastunut (tosin kuulin että oli ollut Matkuksessa...) ja partiolaisten kodalla oli vain terveisten vastaanottaja paikalla. Ulkopuolella päivysti hevoinen jolla pojat kävivät vähän kopottelemassa. Kotimatkalla ostettiin vielä jätkänkynttilä hiihtoseuralta.



Kotona viriteltiin jouluverhoja, jouluvaloja, jouluiset pyyhkeet veskiin, joululakanat sänkyihin. Pikkuhiljaa rakennetaan sitä jouluntunnelmaa. Jo nämä pienet virittelyt toivat lämpimän tuulahduksen mukanaan.



2.12.12



Aamulla lapset eivät muistaneet että "ei itkeä saa, ei meluta saa". Jokainen, koiraa myöten, pitivät sellaista meteliä että kuului varmaan koko kylälle että meillä on herätty. Voi sitä huutoa ja mekastusta ja tappelua.



Ensimmäinen adventti ja jouluradio alkoi. Sitä tietenkin piti kuunnella. Lisää jouluvalojen virittelyä. Lihapullien paistamista. Mies ja kuopus kävivät mummolassa (=anoppilassa) hakemassa vielä sinne jääneitä joulukoristeita. Yhdet joulupallovalot on kadoksissa. Missähän kaapissa nekin on... Ja joulutähtikään ei ole vielä tullut vastaan. Eiköhän nekin jostain löydy.



Ajattelin että pikkuhiljaa voisi laitella erilaisia joulujuttuja esille. Ehkä vähän salaa lapsiltakin niin että kun heräävät niin voisi olla jotain uutta välillä. Saa nähdä miten tämä onnistuu.



Illalla rupesi satamaan lunta. Kun menin koiran kanssa iltapissalenkille, yllätys oli melkoinen kun maa olikin ihan valkoinen ja satoi isoja hiutaleita. Koira meni ihan hassuksi ja loikki ja viskeli kuonolla lunta. Lapsi se on.