Lilluntapäivä

Eilisiltana päätin, että jos tänään ollaan terveen kirjoissa kaikki, lähdemme lillumaan Fontanellaan. En tosin kertonut sitä lapsille ja aamulla meinasi katto lähteä talosta lentoon kun riemu repesi asiasta. Ainoaksi ongelmaksi meinasi muodostua se, että esikoinen ei tiennyt minne oli laittanut uimahousunsa. Kuopuskaan ei tiennyt omistaan, mutta se on paljon parempi muistelemaan ja pitämään tavaransa järjestyksessä ja löysi omansa noin viidessä minuutissa. Esikoisen uimahousuja pojat etsivät kahdestaan varmaan varttitunnin, mutta nekin lopulta löytyivät joten pääsimme lähtemään. Minä tietysti käytin tilaisuutta hyväksi ja valistin esikoista, että tämä on yksi hyvä syy laittaa tavarat paikoilleen eikä vain viskata oveen raosta niitä huoneeseensa... Esikoinen totesi: "Niin, voi jäädä jostain hauskasta paitsi" Niinpä niin.



Matka oli vähän jännittävä, koska auton tankki oli melkein tyhjä, mutta emme halunneet tankata kylältä kallista bensaa Hyvin pääsimme Siilinjärvelle asti ja tankkasimme siellä. Sitten kurvailimme Fontanellan pihaan. Emme ole ennen käyneet siellä, joten olimme vähän turisteja. Venäläisiä ei vielä näkynyt; turisteista puheenollen. Oli meillä ihmettelemistä ja katselemista. Pojat löysivät heti liukumäet ja niistä kyllä sitten laskivatkin moooonta kertaa vaikka isoon mäkeen oli kuulemma pitkä jono. Pääsimme jopa aallokkoon kun satuimme sopivasti olemaan aaltoaltaassa kun käynnistivät aaltokoneen. Sepä olikin hupaisaa; ainakin kaikista lapsista ja vähän aikuisistakin. Molemmat pojat ovat oppineet uimaan viime kesänä joten uimassa käyminenkin on paljon hauskempaa. Esikoinen vielä suoritti syksyllä koulun liikuntatunneilla harrastemerkin uinnissa.



Olisimme varmaan viihtyneet pikkuisen kauemminkin kuin mitä 2 tunnin sääntö antoi myöten, mutta lähdimme kiltisti ajallaan pois ja menimme syömään. Vatsat pinkeinä ajelimme maatalouskaupan kautta kotiin. Tarvitsimme kuiviketurvetta lämpökompostoriin.



Minä lähdin vielä Helmi-koiran kanssa pidemmälle kävelylenkille, koska se oli selvästi loukkaantunut siitä että jätimme sen yksin. Aamulla se haukkui aika tavalla kun suljimme sen kodinhoitohuoneeseen. Harmittihan se varmaan kun muut lähtivät ja niin monta päivää oli saanut olla meidän kanssa yhdessä. Noh, eihän tuo koira osaa mököttää. Iloinen se oli kun tultiin kotiin ja pääsi vielä ulkoilemaan minun kanssa.



Koko loppupäivän on ollut raukea olo. Kummallisesti se pelkkä vedessä lilluminen ramaisee