KosmisenAuringonHöpinät

 Pojat ruokkimassa lampaita. Joku työntekijä tyrkkäsi isot kimput maitohorsmia syötettäväksi. Ja lampaillehan horsma maistuu! Navetan upea pärekatto! Matkalla nuottakodalle. Aaron katselee rannalle päin Rantakoivikkoa. Kellertävä rakennus kaukana on pytinki, muut piharakennuksia. Pojat aitojen nurkalla. Päärakennus sisäpihalta. Ennen muinoin sitä koristeltiinkin taloja eikä oltu vain käytännöllisiä, vaikka voisi luulla. Miesten tupa Miesten tuvan uuni. Tähän uuniin on mahtunut kerralla 24 kaksikiloista ruisleipää!  Miesten tuvassa sänkyjä Ns. naisten tupa. Riuttalassa päärakennus on kaksi tupainen. Naisten tuvan uuni. Päärakennuksen sisäänkäynti Aidan sidoksia. "Vanha pelargonia on mummon akkunalla..."  Kaivo, savusauna, ruumisaitta ja tuulimylly Päärakennus päädystä ja aitat

Hupsista heijaa! Päivät ja viikot ovat vierähtäneet. Minä olen ollut viikon kesälomalla. Ja nauttinut tästä pakottomuuden virrasta. Ennen lomalle jääntiä saimme työpaikalla tietää, että toimistomme lakkautetaan ja kaikki 9 työntekijää irtisanotaan. Noh, jotain tällaista osaisimmekin odottaa. Tämä on se yksi asia joka on minua kevään ajan hiukan stressannut. Tai tarkemmin sanottuna epävarmuus siitä kuinka käy. Kun lopullinen tieto tuli, tunsin helpotusta. Monella tapaa. Se epävarmuus loppui. Mutta oli siellä toisenkinlainen helpotus. Olen pitänyt työstäni, se on ollut mielenkiintoista ja kaikenlaista on tapahtunut ohjelmistojen kanssa ja muutenkin. Arvaatte varmaan, että nyt tulee sitten mutta: työilmapiiri on ollut suoraan sanottuna negatiivinen. Vaikka kuinka olen yrittänyt ympäröidä itseni positiivisuudella, tehnyt suojauksia kesken päivänkin, niin silti se jatkuva valittaminen on tuonut jatkuvan raskaan negatiivisuuden taakan. Se valittaminen on alkanut aamulla säästä, siitä ett