perjantai 28. kesäkuuta 2013

Loman viimeinen päivä kuvakertomuksena Riuttalasta

 Pojat ruokkimassa lampaita. Joku työntekijä tyrkkäsi isot kimput maitohorsmia syötettäväksi.



Ja lampaillehan horsma maistuu!


Navetan upea pärekatto!


Matkalla nuottakodalle.


Aaron katselee rannalle päin


Rantakoivikkoa.


Kellertävä rakennus kaukana on pytinki, muut piharakennuksia.


Pojat aitojen nurkalla.


Päärakennus sisäpihalta.


Ennen muinoin sitä koristeltiinkin taloja eikä oltu vain käytännöllisiä, vaikka voisi luulla.


Miesten tupa


Miesten tuvan uuni. Tähän uuniin on mahtunut kerralla 24 kaksikiloista ruisleipää!


 Miesten tuvassa sänkyjä



Ns. naisten tupa. Riuttalassa päärakennus on kaksi tupainen.


Naisten tuvan uuni.


Päärakennuksen sisäänkäynti


Aidan sidoksia.


"Vanha pelargonia on mummon akkunalla..."


 Kaivo, savusauna, ruumisaitta ja tuulimylly


Päärakennus päädystä ja aitat

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Lomalla

Hupsista heijaa! Päivät ja viikot ovat vierähtäneet. Minä olen ollut viikon kesälomalla. Ja nauttinut tästä pakottomuuden virrasta.

Ennen lomalle jääntiä saimme työpaikalla tietää, että toimistomme lakkautetaan ja kaikki 9 työntekijää irtisanotaan. Noh, jotain tällaista osaisimmekin odottaa. Tämä on se yksi asia joka on minua kevään ajan hiukan stressannut. Tai tarkemmin sanottuna epävarmuus siitä kuinka käy. Kun lopullinen tieto tuli, tunsin helpotusta. Monella tapaa. Se epävarmuus loppui. Mutta oli siellä toisenkinlainen helpotus. Olen pitänyt työstäni, se on ollut mielenkiintoista ja kaikenlaista on tapahtunut ohjelmistojen kanssa ja muutenkin. Arvaatte varmaan, että nyt tulee sitten mutta: työilmapiiri on ollut suoraan sanottuna negatiivinen. Vaikka kuinka olen yrittänyt ympäröidä itseni positiivisuudella, tehnyt suojauksia kesken päivänkin, niin silti se jatkuva valittaminen on tuonut jatkuvan raskaan negatiivisuuden taakan.

Se valittaminen on alkanut aamulla säästä, siitä että tee on vääränlaista (vihreää kun pitäisi olla mustaa, liian laihaa tai liian vahvaa jne), jatkuen käsittelemään julkkiksia, uutisia, työasioita... Valitus on ollut ihan jatkuvaa. Ja kyllä, minä olen joskus siitä sanonut. Vastaus oli "Sinä et määrää mistä saamme puhua. Meillä on parempi olo kun saamme valittaa." Niin, kysäisin noin ohi mennen että entäs minä, kun minulle tulee ihan fyysisesti huono olo siitä jatkuvasta valittamisesta. Nähtävästi minun hyvinvoinnilla ei ollut merkitystä.

Niin että vaikka hiukan surenkin mielenkiintoisen työn päättymistä, tunnen toisaalta helpotusta. Ja tiedän, että minulle on luvassa parempaa ja minulle sopivampaa.

Olen ollut niin lomalla, että jo viime viikonloppuna minulla oli päivät sekaisin ja lauantai-iltana kuvittelin että seuraava päivä on maanantai. Hyvin olen jättänyt työasiat toimistoon kun viikko sitten perjantaina suljin oven.

Lapset olivat ensimmäisen lomaviikkonsa mummin luona mökillä. Se viikko oli erittäin lämmin ja pojat olivat uineet paljon ja olleet ulkona. Hepä ovatkin nyt kovin ruskettuneita. Kuopus totesi tänään: "Minun varpaat on ihan pavut!" :-D

Kasvihuoneessa tomaatit, kurkku, paprika ja yrtit kasvavat, ja toivottavasti ensin mainitut tuottavat myös "hedelmää". Piha maa on edelleen sitä mitä se on rakentamisen jäljiltä. Sen laitto odottaa sitä että mies saa sadevesikourut kiinnitettyä (pientä työstöä vajaa enää) ja varoalueen eristetyttä muusta pihasta. Sen jälkeen tulee konemies levittämään meidän vuoret ja varmaan tuo vähän lisää multaakin pihaan. Toivottavasti se tapahtuu tänä kesänä. Aikomukseni on sitten syksyllä kylvää osa etupihaa kedoksi.