Loman viimeinen päivä kuvakertomuksena Riuttalasta

-
 Pojat ruokkimassa lampaita. Joku työntekijä tyrkkäsi isot kimput maitohorsmia syötettäväksi.



Ja lampaillehan horsma maistuu!


Navetan upea pärekatto!


Matkalla nuottakodalle.


Aaron katselee rannalle päin


Rantakoivikkoa.


Kellertävä rakennus kaukana on pytinki, muut piharakennuksia.


Pojat aitojen nurkalla.


Päärakennus sisäpihalta.


Ennen muinoin sitä koristeltiinkin taloja eikä oltu vain käytännöllisiä, vaikka voisi luulla.


Miesten tupa


Miesten tuvan uuni. Tähän uuniin on mahtunut kerralla 24 kaksikiloista ruisleipää!


 Miesten tuvassa sänkyjä



Ns. naisten tupa. Riuttalassa päärakennus on kaksi tupainen.


Naisten tuvan uuni.


Päärakennuksen sisäänkäynti


Aidan sidoksia.


"Vanha pelargonia on mummon akkunalla..."


 Kaivo, savusauna, ruumisaitta ja tuulimylly


Päärakennus päädystä ja aitat

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4. tammikuuta; 1945 suomalainen laulaja ja näyttelijä Vesa-Matti Loiri syntyi

-
Aamulla mittari näytti -18. Koira oli innoissaan lenkillä. Minä tunsin itseni lähinnä kankeaksi michelinukoksi. Ja silti viima kävi naamaan. Tehtiin normaalia lyhyemp lenkki. Herättelin lapsetkin kahdeksan aikaan ylös. Torstaina alkaisi taas koulu ja ensimmäistä kertaa meidän perheen historiassa oikeastaan koko perheellä on mennyt rytmi ihan sekaisin. Pojatkin valvoo helposti puoleen yöhön ja nukkuuvat aamulla vähintään kymmeneen. Pientä rytmin palautusta, ettei ole sitten torstaina niin vaikea herätä kouluun. Eilisiltana sanoin ääneen, lähinnä itselleni "Aamulla sitten herätys kahdeksalta." Toivoin tietysti, että koirakin kuulisi ja ottaisi vihjeestä vaarin. Mutta eipä tarvinnut koiran herätellä. Heräsin ihan itse vähän vaille kahdeksan kun kuulin musiikkia. Ihan selvästi kuulin soittoa ja laulua. Mutta kaikki muut nukkuivat vielä! Tänään on ollut hidas, ehkä kylmän kangistama päivä. Tehtiin lounaaksi peruna-bataatti-porkkana-muusia ja nakkikastiketta. Illalla oli pors
Lue lisää

Metsämansikka-mustikka -piirakka

-
Kuva
Tässä miesväen saalis jossa siis kaikki punainen on metsämansikkaa! Tämä saalis joutui miesväen pyynnöstä alla olevaan marjapiirakkaan. Tuli muuten hyvää. Esikoinen oli menossa synttäreille herkuttelemaan mutta hänen piti saada kaksi palaa marjapiirakkaa :-D Ohje on piirakkaan on ollut joskus aiemminkin blogissa mutta koska se on jossain kaukana menneisyydessä, kerrataan: MARJAPIIRAKKA 2 dl maitoa (vähän hapankin käy) 100 g voita Kiehautetaan ja jäähdytellään. 3 munaa 3 dl sokeria Vatkataan vaahdoksi. 4½ dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta Ja tokikin muna-sokeri -vaahtoon lisätään muut aineet. Kaadetaan taikina syvälle uunipellille leivinpaperin päälle. Ripotellaan pinnalle vadelmia, mustikoita... tai kuten minä nyt tein, metsämansikoita ja mustikoita. Puutarhamansikat ovat vähän isoja, mutta tietysti jos pistäisi paloiksi. Voi tähän varmasti laittaa vaikka raparperiakin tai omenaa. Marjat siis osittain uppoavat taikinan sisään. Paistetaa
Lue lisää

Sataa vettä, pyryttää, sataa vettä, pyryttää....

-
Vallan merkillisiä ilmoja pitelee. Saman päivän sisällä saattaa sataa vettä kaatamalla ja sitten muutaman tunnin päästä pyryttää lunta. Eilen saunassa pohdiskelin yhtä käsitystä itsestäni: "Minä en juokse enkä hypi". No siihen on yksi hyvin yksinkertainen selitys: nämä toiminnot koskevat fyysisesti. Mutta... Kyllä siihen liittyy muutakin. Lukioiässä päätin eräänä keväänä, että kesän aikana juoksen aamuisin lenkin. Olin niin täynnä sitä että olin lihava (en ollut, mutta luulin olevani). Pari aamua taisi mennä hyvin. Sitten eräänä aamuna juoksureitillä oli jotain työmiehiä, jotka vislasivat perään. Häpesin niiiiin paljon! Se oli todella, todella noloa! Lakkasin juoksemasta, kokonaan. Häpeä oli niin suuri. Koin että minua oli loukattu. Häpeän edelleen jollain tasolla kehoani. Olen saanut kuulla kehostani ikäviä kommentteja; ihan suorina sanoina, katseina, vihjailuina, ja osa on ollut vain minun tulkintaa. En halua niitä enää toistaa tässä. En ole koskaan viihtynyt kehoss
Lue lisää