tiistai 27. huhtikuuta 2010

Läskipohdintaa... tai jotain sellaista...





Että voi olla vanhat ajatusmallit sitkeässä!


Mä olen taas yllättänyt itseni ajattelemasta jossain syvällä "Miten toi juttelee mun kanssa ihan kun niin kun mä en olis läski ja se on niin kun ei näkisi mun läskejä..." Hohhoijaa! Tiedän, tyhmää, mutta tuo on edelleen jossain hiivatin soluissa, syvällä!



Siis joo, ehkäpä suurinosa mun kanssaeläjistä ei tosiaankaan tavallaan edes näe mun läskejä, tai ei vaan välitä niistä. Enhän minäkään tarkkaile toisten läskejä, hampaita, korvia, nenää tai mitä tahansa. Enemmän mä kuuntelen mitä ihmiset puhuvat, katson kokonaisuutta =)


Työtä on tuon kanssa vielä..

sunnuntai 25. huhtikuuta 2010

Koti on myyty.... ainakin melkein





Saatiin tänään kirjallinen tarjous joka tullaan hyväksymään.


Lähtöaikaa 30.6 saakka. Ei mitään aavistuskaan mihin muutetaan. =D Nyt pitää vaan luottaa että löytyy. Ja kaikki muutkin käytännön asiat järjestyy.


 

perjantai 23. huhtikuuta 2010

Kuvauksellinen?? =D



 

Vaaleanpunaista





Mulle iski joku vaaleanpunainen kausi tähän blogiin. Kun mä näin tämän pohjan niin mun oli ihan pakko saada tää =D Tervettä? En tiedä. Tämä on vaan ihana! <3


Noh, kun mä kipuilen noiden aiemmin kirjoittamieni asioiden kanssa niin huomaan että vastaan tulee juuri niitä tilanteita joissa mä  voin käsitellä niitä. On se maailmankaikkeus aika vekkuli.


Mä mm. puolipäivää kärvistelin kun en voinut tehdä yhden ihmisen pyytämää palvelusta koska en voinut ohittaa tiettyjä määräyksiä. Mä suurin piirtein rakensin asiasta paniikin, että tuo ihminen pistää täydellisesti välit poikki koska mä en voi tehdä mitä se pyysi. Tajusin kyllä koko ajan mistä oli kyse: minua ei hyväksytä jos en käyttäydy tietyllä tavalla. Ja sitt rupesin pelkäämään että mitäs jos tuo ihminen vahvistaa mun ajatusmallin! Mitä minä sitten teen, että pystyn käsittelemään asian niin etten pidä välien poikki menoa mun ajatusmallin vahvistamisena. Kyllä minä sitten rauhoituin, ja totesin sisälläni että minä kelpaan sellaisena kuin olen, ja JOS en kelpaa niin minussa ei silti ole mitään vikaa, ja menetys ei ole minun vaan sen toisen.


Noh, hän ei pistänyt välejä poikki, vaan vahvisti juuri sitä ajatusmallia että kelpaan juuri sellaisena kuin olen. Joo, vahvistuksen tulisi tulla omasta sisimmästä, mutta ehkä mä saan nyt vähän ottaa tukea ulkopuolisesta vahvistamisesta, jooko... Kunhan siihen ei vaan jää kiinni =)


 

sunnuntai 18. huhtikuuta 2010

Kanavointitilaisuus


Mä olen itkeny ja itkeny. Ja varmaan tulen vielä itkemään.



Että jos joku sanoo että näkijät sanovat niitä asioita joita haluaa kuulla niin ei ole käynyt oikealla näkijällä winking smiley Tämä näkijä ei todellakaan silotellut ja hymistellyt, vaan tonki juuri ne kipeimmät asiat esille, rakkaudella. Sanoi napakasti kun siihen oli tarvetta. Eihän niitä olisi halunnut kuulla ja käydä läpi, mutta tervehdyttävää ja parantavaa se on.



Kysyi haluanko minä kysyä jotain. Totesin että kun elämä tuntuu olevan joka osa-alueella jumissa. Sanoi että ai jumissa on mutta silti on aina kiire. Noniiii-in! Jos mun pitää miettiä mihin kohtaan kalenteria mä laitan tapaamiset ystävien kanssa niin on kiire... Hupaisaa tässä on se että matkalla kanavointitilaisuuteen mä itse mietin mitä kaikkea mä voisin jättää pois että minulla olisi vähemmän kiire. Mietin onko mulla liikaa luottamustehtäviä, missä kohti voisin hellittää, mistä saan itse jotain antaessani. Yhden luottamustehtävänhän jo jätin pois. Kyllä minä tiedän että mun energia hajoaa. Tiedän että olen väsynyt enkä jaksa. Silti on pakko suorittaa. Ettei tarvitsisi pysähtyä ja kasvaa.



Tämä näkijä tavallaan pisti minut yhteen toisen naisen kanssa, ystäviksi. Koska meillä on yhteisiä haavoja; haavoja siitä ettei ole ollut lapsuudenystävää, ei ketään kenen kanssa kuiskutella salaisuuksia Ja rehellisesti sanottuna se sattuu ihan helvetillisesti ettei ole ollut! Sekin sattuu kun luulee vihdoin löytäneensä ystävän, ja yhäkkiä tämä ns. ystävä ei haluakaan olla enää missään tekemisissä.



Se sattuu niin paljon että sulkee itsensä eikä päästäkään enää ketään lähelle. Rakentaa suojamuurit... fyysiset ja energeettiset. Se ettei kelpaa sellaisena kuin on. Kun jää ulkopuolelle. Haavoja siitä tulee.



Se että toinen näkee minut suurena valoisana enkelinä, kauniina, rakkaana, se on sattuu mutta se myös parantaa. Tiedän olevani kaikkea tuota, mutta se on tieto, ei tunne. Kun se on Tunne, on hyvä.



Ja pikkuisen suututtaa se että ystävät ympärillä ovat nähneet mun väsymyksen, sen etten jaksa, sen että on liikaa tehtäviä, liikaa hommia, aina kiire. Mutta kukaan ei ole sanonut mitään. Kukaan ei ole sanonut että hellitä vähän, pysähdy. Noh, ehkä en olisi kuunnellut, mutta olisi silti voinut sanoa...



Todella paljon avautui kaikenlaista ja osa edellä kirjoittamastani on mun omaa tekstiä; ehkä omaa oivallusta tai omaa kanavointia. Sain vastauksia myös sellaisiin kysymyksiin joita en esittänyt. Joihin ei suoraan sanallisesti vastattu. Vastaukset tulivat omasta sydämestä, omalta sielulta. Näkijä sanoi että nyt hän ensimmäistä kertaa näkee aidon Ninni-Riikan, kun minä olin vaan. Nyt enää tarvitse kysyä ikinä mitä pomon kaveri minussa näkee... koska sen seurassa olen vain ollut. Omituista.



Näkijä sanoi "Kelpaat kelle vaan, kelpaat kelle vaan"


 


 

lauantai 17. huhtikuuta 2010

Kanavointikurssi





Se olikin aika rankkaa... ja yhtäaikaa ihanaa! Sen lisäksi että harjoiteltiin kanavointi, saimme runsaasti parannusta.


Mielenkiintoista oli kuulla omat sanansa toisen sanomana. Kurssin vetäjä kanavoi minulle että olen loistava timantti, ja enkö vain rakastaisikin tuota timanttia ja pitäisi sitä kauniina jos se olisi sylissäni.,



Mä olen vuosia sitten sanonut yhdelle ihmiselle ihan samalla tavalla! Kun minä näen hänet edelleen upeana, maailmankaikkeuden timanttina, joka loistaa, ja jota rakastan ja näen hänet kauniina....



Että kyllä osui arkaan kohtaan, hyvällä tavalla. Olin sitä paitsi juuri hetkeä aikaisemmin ajatellut miten yksi ihminen voi sanoa minulle että rakastaa minua ja että olen kaunis...  Kun sitä on vaikea hyväksyä kun ei rakasta itseään eikä pidä itseään kauniina.


En todellakaan aio ruveta jauhamaan läskeistäni tai lapsuudestani tms. tätä pohtiessani. Ne ovat tekosyitä joita esitän itselleni. Kun pohdin mitä edellä mainittu ihminen oikein näkee minussa, olenkin pohtinut asiaa sitä kautta mitä minä näen hänessä, miksi rakastan häntä. Minä katson kaiken taakse, sieluun. Voisiko olla edes pienen pieni mahdollisuus että se toinenkin katsoo... ;D


Noh, joka tapauksessa minulla on vielä tekemistä itseni rakastamisen kanssa. Vaikka olen minä jo edistynyt asiassa. =)


Kanavointiharjoituksista sen verran että nostimme kortin josta kanavoitiin parille. Sitten vaihdettiin pareja ja kirjoitettiin kanavointi parille. Lisäksi oli yhteisiä kanavointi hetkiä parikin.


 

perjantai 16. huhtikuuta 2010

Enkelimeditaatio





Olin tänään Paraseuran puitteissa enkelimeditaatiossa. Olen kerran aiemmin ollut saman ihmisen vetämässä vastaavassa meditaatiossa ja se meni jotenkin sillon mun mielestä mun osalta kehnosti. En koko aikana päässyt kunnolla meditaatioon mukaan. Niinpä en kovin suuria odottanut tälläkään kertaa... Vähänpä tiesin.


Alussa kyllä ajattelin että tuleekohan siitä mitään kun sydän jyskytti tuhatta ja sataa ja hengityskin tuntui tiheälle kuin olisi juossut portaita. Pikkuhiljaa huomasin että hengitys tasaantui, ja yhtäkkiä tajusin että sydän löi hyvin hitaasti, hyvä kun tunsin sen... tuntui kuin en olisi hengittänyt ollenkaan ja kehokin vähän niin kuin katosi.


Jossain korkealla kristallitason päällä kävin enkeleiden kanssa. Siellä oli pyramidi josta sai jonkinlaista latausta, viritystä. Ihanaa oli! Solar plexuksessa tuntui ihan fyysisellä tasolla nytkähdys ja sieltä oikein sinkoutui valoa ja voimaa.


Että hyvin voimallinen meditaatio oli tällä kertaa.


Saas nähdä mitä huomenna tapahtuu kanavointikurssilla ja sunnuntaina kanavointitilaisuudessa.





 

maanantai 12. huhtikuuta 2010

Valokrapula(ko)





Huh! Ihana viikonloppu Jyväskylässä takana. Meditaatioita, asiaa, valoa, rakkautta, ihania ihmisiä ympärillä.


Taisi vaan olla vähän huonot maadoitukset minulla tai jotain... Heräsi krapulaisen oloisena, en millään olisi jaksanut avata silmiä ja tämä töissä oleminenkin tahmoo. Ja mitään en siis ole ottanu, paitsi runsain määrin valoa ja rakkautta!


On mulla vähän joku moraalinenkin krapula. Kun tajusin tuolla Jyväskylässä että olen taas pikkuisen laiminlyönyt tuota henkistä puoltani. Uah! Ja eikun uudella innolla eteenpäin. Mitään vahinkoahan ei ole tapahtunut. =)


<3 <3 <3

keskiviikko 7. huhtikuuta 2010

Olen lähelläsi


 




Sä luulet että on tarkoitettu

ettet onnea kohtaa

tai taivaan tähtiin on kirjoitettu

kenen luokse tie johtaa

miten saisin sinut uskomaan

kaikki muuttuu vielä parempaan


”Olen lähelläsi

silloin kun et minua nää

olen lähelläsi

vaikka kaikki muu häviää

anna tunteen viedä vaan

opit kyllä luottamaan

olen lähelläsi

en anna maailman satuttaa”


Jokaista joskus on haavoitettu

sitä elämä toistaa

jokainen kolhu on parannettu

haavat huominen poistaa

joka päivä täytyy uskaltaa

jotta voisi murheet unohtaa



”Olen lähelläsi

silloin kun et minua nää

olen lähelläsi

vaikka kaikki muu häviää

anna tunteen viedä vaan

opit kyllä luottamaan

olen lähelläsi

en anna maailman satuttaa”


C: Kun tiedät kaiken päälle kaatuvan

sen hetken toivon sinun muistavan

minut todempana kuin ketään


”Olen lähelläsi...”


 


 


OLEN LÄHELLÄSI

(Juha Metsäperä)

säv: Petri Somer san: Lasse Wikman


 

maanantai 5. huhtikuuta 2010

Kotia etsimässä





Jälleen kerran olin ostattelemassa lapsuuden kotiani. Tämä kerta oli silleen outo että mieskin ihastui paikkaan ja toden teolla rupesimme suunnittelemaan, että jos oikeasti haluamme siihen muuttaa niin varmasti löytyy keinot.


Mun sydän oli vaan jotenkin niin täynnä rakkautta ja tulvillaan onnea. Tuntui että ihan pakahdun ja kyyneleitä oli silmissä. Se kaikki vihreys ja valo tuntui jotenkin niin täydelliseltä. Sanoin vielä jollekin unessa : "Me muutetaan kotiin".


Pannahinen! Haikea olo...


 

perjantai 2. huhtikuuta 2010

Valkosuklainen pääsiäispiirakka



 


Tämä näyttää ja tuoksuu niiiiin herkulliselta. Makua ei vielä tiedetä kun otin just uunista.


 


*muoks* On oikein hyvää piirakkaa. =)