torstai 29. maaliskuuta 2012

Lentävä matto


Olimme tänään töissä aamukahvilla ja joku huomasi että viereisen rakennuksen katolla juoksee joku. Siinä piti tietysti sitten selvittää mitä jännää siellä oikein tapahtuu. No ei sen kummempaa kuin että joku nuori mies oli pudottanut mattonsa vahingossa parvekkeelta. Hän kääri sen tyynesti rullalle mutta sitten tulikin ongelma: miten kiivetä pystysuorat tikkaat alas mattokäärökainalossa?


Yksi työkavereistani avasi ikkunan ja kysyi miten nuorimies aikoo selvitä tilanteesta. Ei oikein kuulemma tiennyt. Me pyysimme hänet sisään ikkunasta Nauru Olihan se nyt toki helpompi reitti kuin yrittää tikkaita alas maton kanssa ja alaovesta sisään jne. Oli jonkin verran koominen näky kun nuorimies istui mattokäärön kanssa ikkunalaudalla. Hän oli hiukan hämmentynyt kun pääsi sisälle: "Näin paljon naisia... Mistä täältä pääse ulos?" No kieltämättä meillä on paljon naisia kun kaikki 14 työntekijää edustavat ko. sukupuolta.


Ja koska työpaikalla ei ole kuin naisia, yksi nuorimies aiheutti varsinkin poistuttuaan yleistä hälinää.


Meillähän kulkee yleisenä vitsinä, että huolto- ja remonttimiehet eivät uskalla tulla meille ja nekin jotka uskaltaa, irtisanoutuvat työstään seuraavana päivänä Silmänisku


Mutta harvoin sitä tulee nuorimies lentävällä matolla työpaikan ikkunasta sisään.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Astrologiaa


Olen hiukan opiskellut astrologiaa tänä talvena. Alussa se oli täyttä hepreaa ja ajattelin ettei siitä mitä tule. Mutta yllättäen mä tajusinkin siitä jotain! Nauru Suurin piirtein ymmärrän mitä huoneet tarkoittaa ja asteet, ja osaan katsoa merkistä mikä planeetta on kyseessä... paitsi välillä osa unohtuu mutta mitäpä siitä, aina voi tarkistaa papereista.


Mutta astrologia on tosi mielenkiintoinen sekä laaja ja syvä aihe. Voi kun jostain saisi lisätunteja päiviin!


Tänään tutkailin parin ystävän kanssa heidän syntymäkarttaa ja omaanikin jälleen kerran. Oli tosi mielenkiintoinen ja hauska ilta!


 

tiistai 27. maaliskuuta 2012

Visa Electron


Sellainen tupsahti viime viikolla postin mukana.


Ihan kiva juttu, mutta en ole tilannut sellaista. Enkä ole edes sen pankin asiakas josta kortti tuli!


Hetken asiaa mietittyäni tulin siihen tulokseen, että kortti erään yhdistyksen kortti, vaikka en olekaan enää ko. yhdistyksen rahastonhoitaja. Selvittelin asiaa ja nähtävästi on niin, että siinä vaiheessa kun minulta on lakkautettu tilinkäyttöoikeudet, on tuo kortti kuitenkin jäänyt jostain syystä edelleen minun nimelle. Ja sehän lähtee sitten automaattisesti.


Nyt minun sitten pitäisi käydä konttorissa viemässä kortti takaisin. Jahka ehdin...


 

maanantai 26. maaliskuuta 2012

Tänään kotona taijotainsellaista


Huomasin, että olen päivittänyt blogia noin kerran kuussa viime aikoina. No hui! Ennen päivitin blogia melkein joka päivä! Mitä kummaa on tapahtunut?


No väsymys. Ei blogiin vaan ylipäätään. Mennyt 2 vuotta on ollut ehkä pikkuisen rankkaa: entisen kodin myynti, muutto anoppilaan, rakentamisen suunnittelu ja aloitus, muutto rivariin, rakentamisen jatkuminen, muutto anoppilaan, epätoivo siitä kestääkö rakentaminen ikuisuuden, muutto omaan kotiin... sekaan sopii synttäreitä, hautajaiset, häät, opiskelu, työpaikan vaihto... Nojaa, eihän mun elämässä mitään tapahdu Silmänisku


Nyt ajattelin kuitenkin parannella tapojani ja jaaritella joutavia blogin täytteitä.


Viikonloppuna siis juhlittiin tupareita. Tupa oli täysi. Ja uskokaa pois, meillä kaikilla oli niin mukavaa, oi jospa oisitte voineet olla mukana! Saunakin lämpesi, ja muutamat meistä nauttivat sen löylyistä. Rääppiäisiä syödään vieläkin Nauru


Yksi tuparilahja oli lupaus kasvihuoneesta. Eli jossain vaiheessa varmaan tulette lukemaan sen tuomista riemun ja suuren epätoivon hetkistä. Puutarhahommia odottelemme muutenkin koko perhe.


Eilen olikin sitten aika muuttunut kesäisemmäksi kun aamulla heräsimme. Nämä kellojen siirtelyt eivät ennen ole minuun juuri vaikuttaneet. Mutta syksyllä huomasin, että elämä meni hetkeksi sekaisin. Kroppa ei tykänny. Eikä se tykkää nytkään. Joko minusta on tullut liian vanha siirtelemään kelloja tai sitten herkempi tämmöisille tekoajansiirroille.


Töissä on ollut vuoden kiireisin aika: tilinpäätökset. Osa on edelleen tekemättä mutta onneksi olen siinä jo voiton puolella. Huhtikuun puolella on luvassa tilinpäätösruokailu ja -teatteri <3


Olen kipuillut terveyteni kanssa. Menin vihdoin ja viimein marraskuussa työhöntulotarkastukseen. Enpä ollutkaan ollut töissä vasta kuin vuoden. Viaton Mutta siellä sitten selvisi, että verenpaine on pilvissä! Sepä sitten selittikin miksi päätä särkee, korvissa humisee, sydän muljahtelee ja portaita ei jaksa nousta vaikka menisi kuinka hiljaista vauhtia. Reilu viikko sitten aloitettiin lääkitys ja katsellaan nyt kuinka sen kanssa käy; sopiiko se minulle ja auttaako se.


Tänään kun tulimme kotiin, miesväki kipaisi lähikirjastoon. Sanottakoon tässä sivulauseena, että onni on kirjasto joka on nurkan naapurissa, kirjaimellisesti! Sinne uskaltaa päästää Herra 6 Weenkin yksinään, ja hän onkin perheemme ahkerin kirjaston käyttäjä ja käy kirjastossa 2 kertaa viikossa. Eihän vielä lukea osaa, mutta kirjastostahan voi lainata dvd-filmejä ja toisaalta kirjoista voi katsella myös kuvia. Noniin, olipas pitkä sivulause Silmänisku Miesväki siis kipitti kirjastoon ja minä päätin olla ahkera perheen äiti ja pistää pyykit pyörimään.


Siinäpä meinasin kuulkaa mennä sormi suuhun meikäläisellä. Kerran olen miehen kanssa katsonut yhdessä miten tuo uusi kone toimii. Mutta kertaakaan en ole sitä itse käyttänyt koska pyykinpesu on ollut mieheni kotityö! Olinpa kuitenkin melko näppärä koska sain pyykit pyörimään, vaikka suurin epäselvyys oli siinä etten tiennyt mihin suuntaan hana on auki. Kyllä siinä luki off ja on, mutta ei siitä selvää saanut kumpaanko suuntaan kääntäessä se off on päällä ja kumpaan on. Mutta kyllähän se selvisi sitten kun kone rupesi ottamaan vettä... että mies oli jättänyt hanan auki ja minä sitten olin sulkenut sen. Avasinpa uudestaan.


Koska miesväki oli edelleen kirjastossa, siirryin seuraavalle koneelle ja tyhjensin puhtaat astiat tiskikoneesta. Ja reippaana perheen äitinä myös täytin sen likaisilla astioilla. Siinä vaiheessa pojat tulivat kotiin ja nuorimmainen opasti minne se tiskiainetabletti laitetaan. Se olikin kuulkaas ovelassa paikassa se tiskiaineen paikka. Sitä luulisi että se on joka koneessa siinä koneen etuseinämässä, eikö vaan. Mutta eipä se tässä koneessa ollutkaan! Se olikin koneen sisällä korin etuosassa. Sain siis tabletin koneeseen. Jälleen oli se hetki edessä, että piti miettiä miten se kone saadaan käyntiin. Ei se niin vaikeaa ollutkaan ja tällä kertaa hanakin aukesi ensimmäisellä yrittämällä.


Siinä vaiheessa mieskin tuli kotiin ja oli hämmentyneen näköinen. Ei ehkä liian usein kannata yllättä tällä tavoin ettei se vaan totu siihen että vaimokin tekee kotitöitä...


Tästä tuli mieleen roolikasvatusilta meillä kotona. Mieheni laittoi ruokaa, ja mitä tein minä: kokosin porakoneen kanssa meidän uutta sänkyä. Ettei vaan pojille jää epäselväksi miten päin nämä naisen ja miehen roolit menee Nauru


Joko mä jaarittelin tänään riittävästi. Ehkä. Taidan sulkea koneen ja kaivaa jonkun kirjan esille.


Jaksoitko lukea kaiken?


 

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Kuvatuksia


Vihdoinkin kameran laturi löytyi! Tarpeetonta tietenkin kertoa, että se oli edelleen anoppilassa, miehen väittäessä muuta. Ei siis ihme, että emme löytäneet sitä aiemmin! Mies hoksasi sen vahingossa käydessään äitinsä luona =D


Napsin eilen jotain kuvia tupareiden loppupuolella ja tänä aamuna vähän lisää. Kotimme ei tule koskaan olemaan sisustuslehden sivuilta, joten kuvatkin ovat sen mukaisia ;)





Tuparitarjoilua





Keittiötä





Olohuonetta. Sohvan selkänojalla lojuva peitto on minun virkkaama isoäidin ruuduista.




Kaapin päällä olevan budhan ostin loppukesästä puutarhaa varten alesta. Jossain välissä nostin sen tuonne kaapin päälle pois tieltä. Ja minusta tuntuu, että saakin jäädä sinne =D




Miikan huonetta. Pojat nukkuvat toistaiseksi samassa huoneessa.