torstai 19. helmikuuta 2009

Kannattelua ja tukea




Olen viime päivinä pohtinut omaa suhtautumistani toisten ihmisten polkuihin.


Minun tekisi niin mieli kannatella ja kiskoa ja parantaa ja pelastaa... Minä tiedän sydämessäni että mikään näistä ei ole mun tehtävä. Tai korkeintaan jonkinlainen parantaminen tiettyinä hetkinä. Toisen on vaan kuljettava se oma polkunsa. Silti haluaisin kauheasti sörkkiä asiassa; tuhlata omaa energiaani.


Tiedän, että voin tukea lähettämällä valoa ja enkeleitä ja rakkautta, jokaisen korkeimman itsen parhaaksi. Tiedän senkin, että se on enemmän kuin fyysinen minäni voi tehdä. Miksi sitten en pitäydy vain siinä? Ego haluaa pullistella ja uskoa, että kun kukaan muu ei ole siihen pystynyt niin minä kyllä pystyn koska olen niin ainutlaatuinen?


Minä uskon, että aina on toivoa. Minä uskon, että on annettava mahdollisuus.


Olen joskus sanonut, että minä en aio kadota, olen täällä vielä senkin jälkeen kun joku tilanne rauhoittuu ja muuttuu. "Sen mitä sanoon, sen tarkootan ja se pitää paikkansa". Kyllä minä olen, ja minun luokse voi tulla aina uudestaan. Eräs ystäväni kysyi minulta vajaa vuosi sitten, miten voi olla mahdollista että vaikka hän soittaisi 10 vuoden välein, minä aina vastaan yhtä iloisena ja rakastavana. No mitä siihen voi vastata??? Se on sitä mitä sanotaan ystävyydeksi ... ja rakkaudeksi. =)


 

keskiviikko 18. helmikuuta 2009

Talvi




Ihanaa kun on oikea talvi! Lunta ja pakkasta!


Olen varmaan omituinen mutta minä nautin kun pakkanen nipistelee poskia ja välillä on jopa kylmä. Vuodenaikojen vaihtelu on minulle tosi tärkeää. Talvella kuuluu olla lunta ja pakkasta. Kesällä vihreää ja lämmintä. =) Välillä mietin meneekö mun pää sekaisin jos tuota selkeää vuodenaikojen  vaihtelua ei olekaan. Biologinen ohjelmointi hämmentyy? =P


 

maanantai 16. helmikuuta 2009

Natsiupseeri




Vaihteeksi yksi edellinen elämä. Itseasiassa tätä elämää edeltävä.


Olen siis ollut natsiupseeri. Valitettavasti tästä elämästä en ole kauhean hyvin perillä. Siellä on jotain jota mulle ei kerrota. Sen verran tiedän että olen toiminut vastoin omaa näkemystäni koska olen luullut saavuttavani sillä jotain. Vaimoni oli juutalainen... Ehkä halusin pelastaa hänet, en tiedä. En kuitenkaan onnistunut hänen tai lapsieni pelastamisessa ja luulen että itsellenikin kävi kovin huonosti.


Olen joskus pohtinut mitkä kaikki asiat ovat heijastumaan tuosta elämästä...


 

lauantai 14. helmikuuta 2009

Ystävänpäivänä 2009


YSTÄVYYDEN SIUNAUS

Siunatkoon elämä Sinua hyvillä ystävillä.
Ja että oppisit olemaan hyvä ystävä itsellesi.
Että kykenisit matkaamaan sielussasi paikkaan,
jossa on syvää rakkautta, lämpöä, tunnetta
ja anteeksiantoa.
Muuttakoon tämä sinut.
Muuttakoon tämä toiseksi kaiken, mikä sinussa
on kielteistä, etäistä tai kylmää.
Niin että ymmärtäisit todellisen intohimon,
toveruuden ja yhteenkuuluvuuden merkityksen.
Että osaisit arvostaa ystäviäsi.
Että olisit heitä kohtaan hyvä ja auttavainen;
ja että he soisivat sinulle kaiken sen
siunauksen, haasteen, totuuden ja valon,
jota matkallasi tarvitset.
Ettet milloinkaan vetäytyisi syrjään,
vaan pysyisit aina suloisessa yhteydessä
anam caraasi (sielun ystävääsi).

(JOHN O´DONOHUE)
ANAM CARA - KELTTILÄISTÄ VIISAUTTA

keskiviikko 11. helmikuuta 2009

Bussissa




Olin viime yönä matkalla bussissa. Mukanani oli 3 entistä työkaveria. En muista mitä kaikkea me puhuttiin. Mietin kuitenkin unessa, että istumme vähän hassusti kun jokainen istui omassa penkissään ja käytävän yli huudeltiin. Jo aiemminkin unissani seikkaillut Esko kysäisi jotain mun työstä. Sitten hän katsoi minua vakavana hyvin syvälle silmiin ja sanoi: "Tuntuu yllättävän pahalle laittaa nimensä paperiin, jonka sisällön totuudellisuudesta ei ole varma".


Mä jäin oikeasti valveilla miettimään tuota lausetta. Itseasiassa mietin sitä jo unessa. Pitäisköhän mun tarkkailla eteeni tulevia papereita vai mitä =) Ja viestihän oli mennä ohi kun mä keskityin ensin vaan niihin lumoaviin silmiin ;D


 

perjantai 6. helmikuuta 2009

3 vuotta sitten




kärvistelin KYSin synnytyssalissa nro 3. Muutaman tunnin päästä maailmassa oli perheen 2. poika. Jota tyttönä odotettiin ;D Mutta ei sukupuolella niin väliä!


Miika täyttää tänään siis 3-vuotta! Mihinkähän se 3 vuotta oikein hurahti... Miika itse totesi aamulla, että ei ole enää pieni vauva. No eipä ole joo. =)