sunnuntai 28. joulukuuta 2008

Minä rakastan sinua



Olen minä taas varsinaiseen kouluun päässyt. Minä kun en oikein koskaan ole osannut sanoa "minä rakastan sinua" ja "minä tykkään sinusta" on myös ollut vähän kiven alla mun suusta kuultuna.

Meidän kuopus joka helmikuussa täyttää 3 vuotta, on pistänyt sitten äidin koulutukseen. Se on jo jonkin aikaa sanonut "Äiti, minä tykkään sinusta". Ja se hokee sitä niin kauan että sille vastaan "Miika, minäkin tykkään sinusta". Nyt se on varmaan 1½ viikkoa sanonut tuon jälkeen "Äiti, minä jakastan sinua". Ja siihen pitää tietenkin myös vastata "minä rakastan sinua". Tenava on sitkeä. Se kaivaa vaikka rallattamalla sen vastauksen ja mun on pakko sanoa se, että saan korvilleni rauhan ;D Ei oo kuulkaa helppoo!! Mikä penikka mulla!! =D Mistä se on edes oppinu tuon?? =P

Ehkä minäkin joskus opin...


Joulutunnelmia





Koristelematon kuusi



Kuusi koristeltuna



Joulukorttiseinä



Lahjat ilmestyi kuusen juurelle



Miika heräsi päiväunilta ja löysi lahjat



Teräsmies?

torstai 25. joulukuuta 2008

Kinkuton joulu





Ei sitten syöty meidän perheessä eilen kinkkua... Mies väki lähti sitä kellarista hakemaan, pojat innoissaan uusien taskulamppujensa kanssa. Ja siellä odotti ikävä yllätys: joku oli murtautunut kellarikoppeihin ja varastanut mm. meidän kinkun! Eilisilta meni sitt vähän itkuksi. Onneksi oli sen verran muuta ruokaa, että saatiin syödyksi, mutta ei se kovin jouluista tai juhlavaa ollut. Poliisitkin kutsuttiin paikalle. Saa nähdä miten käy, kun meidän talossa on kameravalvonta...

Onneksi meillä on hirveä pakastimessa! Saadaan tänään sitten hirvipaistia.

Muuten jouluaatto oli oikein hyvä. Aamulla katsottiin Joulupukin kuumaa linjaa, koristeltiin kuusi, syötiin puuro. Joulupukki oli käynyt, sillä aikaa kun lapset oli päiväunilla ja minä ripustin pyykkiä. Kummallisen hiljaa se taas liikkui kun minäkään en kuullut mitään ;D Tai ehkä asialla olikin tontut!

Aaron sai suksipaketin, Olipa kerran keksijä -dvdboksin, junaradan paloja, Eläinmuistipelin ja suklaata, Salama-kylpytakin ja taskulampun.

Miika sai Salama-kylpytakin, Salama-ponchon, taskulampun, Kapteeni Koukun laivan, parkkitalon, Laurin kilpa-autopakin.

Minä sain kirjan, kylpytakin , peffanalusia saunaan (joista yhdessä on mun nimi!), sukat (aiemmin olin jo saanut kampaajalta jotain hiussuihketta, työkaverilta suklaata, kynttilöitä ja purkin, Miikan kummilta joulukahvia ja todella hyvän maustekakun, nokisuulta vartalovoiteen ja Nemikalenterin, ja sen auton ;D)

Mies sai lahjakortin, suklaata, kylpytakin, sukat, peffanalusia (joista yhdessä miehen nimi).

Että oltiin me oltu vissiin aika kilttejä =) Joulupukilla oli selkeästi saunateema. Ja hyvin oli kuunnellut poikien toiveita ja kiinnostuksen kohteita.




tiistai 23. joulukuuta 2008

Lämpöistä ja rakkaudellista valon juhlaa kaikille!





On illansini luonto vaiti hetkisen

Ja tähtitaivas harmaa pilvinen


Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin


Mä hiljentyä jouluun tahtoisin




Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen

On sumentaneet lapsen herkkyyden

Mä katson kauan ylös talvi taivaan hämärään

Ja toivon että jouluntähden nään




kertosäe:

Tähden tähdistä kirkkaimman

Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa

Tähden tähdistä kirkkaimman

Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa




Sen lapsenmieli löysi, tuntein vaistosin

Ja tunnelman niin herkän tavoitin

Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän

Voi löytää vielä tunteen lämpimän




Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin

Niin jouluntähti loistais vieläkin

Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa

Ja valaisee vain lapsen maailmaa

*Vexi Salmi*

Hyvää joulua!




maanantai 22. joulukuuta 2008

Auto



Nyt on nimi kauppakirjassa ja huomenna se tulee: AUTO! Joo, ja velkataakka vaan kasvaa mutta tähän ratkaisuun nyt päädyttiin. Pistettiin auto vaihtoo =)


sunnuntai 21. joulukuuta 2008

Kirsikkakakku ja banaanipähkinäkakku



Sydänkakku (tämä on se kirsikkakakku ;D)

100 g margariinia (minä kyllä käytän voita!)
1 1/4 dl sokeria
2 luomukananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ dl hasselpähkinärouhetta
1 dl cocktailkirsikoita pilkottuna
1 rkl kirsikoiden säilöntälientä tai konjakkia

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe, hasselpähkinärouhe, kirsikat ja neste. Lisää jauhoseos vaahtoo varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan. Paista alaritilätasolla 175 asteessa 50-60 minuuttia. Jäähdytä ja kumoa. Koristele sokerikuorrutuksella. (tätä en tehnyt) Parhaimmillaan parin päivän päästä.

(tämä on aika pieni annos mun mielestä, kannattaa tehdä x 2)

Pähkinäbanaanikakku

100 g margariinia (taas käytin voita ;))
3 dl sokeria
2 luomukananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
½ tl neilikkaa
½ tl kardemummaa
½ tl inkivääriä
1 tl kanelia
1 dl hasselpähkinärouhetta
2 banaania
½ dl appelsiinimehua

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Sekoita vehnäjauhoihin sooda, mausteet ja pähkinärouhe. Lisää seos vaahtoon. Soseuta banaanit haarukalla. Lisää ne ja appelsiinimehu taikinaan. Kaada vuokaa. Paista keskitasolla 150 asteessa n. 60 minuuttia. Jäähdytä ja kumoa. Koristele halutessasi helminonparelleilla jotka liimataan sokerikuorrutteella.

Molempien kakkujen ohje on tämän vuoden "Kotivinkki jouluherkut" -lehdessä. Lyhensi hiukan ohjeita, mutta mitään oleellista en jättänyt pois. ;)

Valkosuklaataatelikeksien ohjeen olen kirjoittanut jo viime vuonna "Keittiössä"-osioon.

Kuvia tarjoumuksista



Näistähän ehdittiin jo syödä ennen kun muistin kuvaamisen ;D



Poikien koristelemat piparit. Minä pursotin sokerikuorrutteen.



Valkosuklaataatelikeksit ja kirsikkakakku



Vasemmalla banaanipähkinäkakku




Hyvä Tuomas joulun tuopi



Leivoin tänään kirsikkakakun ja valkosuklaataatelikeksejä. Pojat koristeli pipareita. Virittelin joululiinan keittiön pöydälle. Meillä kävi vieraita ja kahviteltiin ja maisteltiin leipomuksia. Jouluinen olo tunnelma.

Miika (2 v 10 kk) sanoi minulle: "Äiti! Onpas hienoja pipareita!" Pikkuisen taisi oma kehu haiskahtaa, kun herra on ne itse leiponut ja koristellut. ;D

Meidän auto tilanne on arvoitus. Pomo varmaan järjestää aamulla kyydin töihin eli luultavasti hakee minut. Hiisi! En siis saakaan ylimääräistä vapaa päivää ;D


lauantai 20. joulukuuta 2008

Kynttilöitä





Ilman salamaa



Salaman kanssa



Ilman salamaa



Salaman kanssa




Tänään on uusi päivä



Ystävä oli ihana ystävä ja käytti mua tänään autolla kaupassa. Suuri helpotus! Mummilan reissu jää tekemättä tällä kertaa. Mummi tulee tänne. Mua suuresti harmittaa, että multa jää tapaaminen ystävän kanssa väliin tämän takia. Mutta kaikella on tarkoituksensa... En vaan vielä tiedä mikä se tällä kertaa on ;D

Mies kävi katselemassa vaihtoautoja. Saas nähdä tuleeko meille "uusi" auto vai mitä. Joka tapauksessa tarvitsen maanantaiaamuna kyydin töihin. Pojat luultavasti menee isänsä kanssa sitt bussilla hoitoon kun ensi viikolla ovat varahoidossa ja sinne on vähän turhan pitkä matka kävellä.

Mulla on banaanipähkinäkakku uunissa ja jatkamme aamulla aloittamaamme siivousta. Eli matot pihalle ja imuri käteen =)



perjantai 19. joulukuuta 2008

Auto jäi huoltoon



Ei saatu autoa. Virtalukko rikki, osan tulo maahan kestää 5 arkipäivää. Koska on joulun alunen, auto saataisiin ulos vasta ensi vuoden puolella... Ei naurata, itkettää. Harkitsemme auton vaihtamista.

Minä romahdin. Minun pää ei kestä aikataulumuutoksia, varsinkaan isoissa asioissa. Ja autottomana moni asia pitää aikatauluttaa uudestaan. Lähdin raivoissani ovet paukkuen ulos räntäsateeseen. Olin poissa vissiin noin 2 tuntia. Pikkuisen olin jäässä mutten tajunnut sitä ennen kuin kotona.

Seisoin pitkään järven rannalla ja mietin miten kylmää se vesi olisi...

Noh, jokin voima minua piti rannalla ja tässä nyt vielä kirjoittelen.


Falck vei auton...



koska avain jäi virtalukkoon. Avain ei kääntynyt mihinkään suuntaan eikä tullut pois. Tästähän seurasi se, että autoa ei voinut sammuttaa vaan se jurrasi tyhjäkäynnillä! Noh, kun minä sitä autoa siinä venkslasin niin onnistuin paniikissa jättämään vaihteen päälle ja nostin jalan kytkimeltä... sammuihan se moottori mutt virrat jäi silti päälle. Falck haki.

Huollosta vähän lupailivat, että saadaan auto tänään poiskin. Toivottavasti! Mun pitäis käydä ruokakaupassa sillä kaapit on tyhjät; meidän piti lähteä sunnuntaina mummilaan; ja ensi viikolla miehen pitäis käydä omalta äidiltään meidän kinkku. Tarvitaan autoa!!

Ja koska olen tosi huonolla tuulella, mun tekisi mieli purkaa pahaolo Herrahenkilöön joka on kaikkeen tähän syytön! Tosin se on hölmöilyt muuten mutta ne hölmöilyt ei mulle kuulu. Omapahan on elämänsä, niih. =) Minä en kuitenkaan aio purkaa pahaoloani häneen. Kyden sitten vaikka yksinäni täällä.

torstai 18. joulukuuta 2008

Pää ei tajua



Mun pää ei tajua, että viikon päästä on joulupäivä! Tuntuu, että olisi vielä niin paljon tekemistä ennen joulua =D En kuitenkaan aio heittää kiireen puolelle vaan se mikä jää tekemättä, jää tekemättä.

Mun kannattaisi varmaan miettiä mitä me syömme jouluna; kinkun lisäksi. Tilasimme luomukinkun ja anoppi on sen luvannut paistaa meille leivinuunissa. Mies käy sen sitt ens viikolla hakemassa äidiltään. Mutta ehkä me jotain syödään sen kanssa ;) Emme tykkää perinteisistä laatikoista joten ehkä salaatteja, valkosipuliperunaa.... Ja tietysti herkkuja paljon!! =D

Lahjat on ostettu vaikka osa on paketoimatta. Koristeita on pikkuhiljaa ilmestynyt ympäri kotia. Joulukortit ovat lähteneet matkaan, ja meidänkin luukusta niitä on jo tipahdellut.

JOULU! Se on jo melkein täällä! =D

tiistai 16. joulukuuta 2008

Jospa jälleen uus tukka...



ja kauhee kuva!! =D




Kahvilla



Vihdoinkin saimme ystävän kanssa järjestettyä niin että käytiin kahvilla ihan kahdestaan ilman lapsia! Se on joskus silkkaa yleellisyyttä. Mutta kylläpä me naurettiin niin paljon ja niin kovaa, että varmasti häiritsimme muita kahvilan asiakkaita. =D Noh, kerrankos sitä. Kun nauratti niin nauratti!

Ja minulle oli tullut eduskunnasta joulukortti. Pitänee säilyttää kirjekuorikin, koska varmaan aika ainutlaatuinen tapaus mun elämässä saada eduskunnan leimoilla varustettu kirjekuori ;D

maanantai 15. joulukuuta 2008

Puhelinnumero




Tajusin, että pomo ei voi määrätä mun henkilökohtaisesta elämästä. Niinpä viikonlopun pohdinnan tuloksena toimin tänä aamuna, ja ilmoitin Herrahenkilölle oman henkilökohtaisen puhelinnumeroni. =P Se oli oikeasti pitkällisen ja tarkan harkinnan tulos. Ja tiedättekö, tunnen asiasta suunnatonta riemua! =D Osittain siksi, että olen toiminut nimenomaisesti tieten tahtoen pomon käskyjä vastaan...

Ai mistäkö sain Herrahenkilön numeron? Se on mun ammattiin liittyvä salaisuus ;D

*edit* Pomo kävi juuri pyytämässä anteeksi perjantaista, ja totesi että eihänhän voi kieltää minun henkilökohtaisia suhteita. Mutta työasioista en saa puhua Herrahenkilö kanssa. No halooo! En ole aikonutkaan! Mulla on vaitiolovelvollisuus ja osaan kyllä työni. Niin että kaipa olen sitten saanut "siunauksen" ;D




lauantai 13. joulukuuta 2008

Riitaa ja meditaatiota




Eilen minulle selvisi, että aiemmin kirjoittamani eristäminen onkin ollut paljon tarkoituksellisempaa kuin mitä olin halunnut uskoa! Siitä kehkeytyi riita pomon kanssa. (ja kyllä, olemme sen verran väleissä että saatamme riidellä) Pomoni kuvittelee tekevänsä suuren palveluksen ja suojelevansa minua. Jos hän ajattelisi oikein rehellisesti ja tarkkaan, hän tajuaisi ettei hän mitenkään pysty suojelemaan minua (eipä siihen kyllä olisi tarvettakaan) eikä estämään yhtään mitään minkä on tarkoitus tapahtua. Tähän asti olen kunnioittanut hänen mielipidettään, mutta koska hän ei millään tapaa kunnioita minun mielipidettä ko. asiassa (vaikka muuten kyllä minua arvostaakin), niin ehkäpä lakkaan kunnioittamasta... Itseasiassa eilen toimin hänen nimenomaista kieltoa vastaan ;D Sattumoisin riidan aihe tuli paikalle, ja minä menin ulos häntä tapaamaan ja kerroin hänelle kaiken. Herrahenkilö pyöritteli päätään ja totesi ettei hän ole koskaan ennen kuullut moista, ja eipä pomo meidän hyviä ja asiallisia välejä pysty pilaamaan. YES!

Tämä tilanne toi minulle tietyn helpotuksen tunteen. Koska minua on kaihertanut se, että eristäminen tapahtui niin yhtäkkiä ettei minulla ole ollut mahdollisuutta kertoa Herrahenkilölle ettei se johdu minusta.

Herrahenkilö kyllä katsoi minua viisailla silmillä ja sanoi: "Aika tyhmä riidan aihe". Ja voin sanoa, että oikeassahan hän oli! Minä olin vain kasannut sitä vihaisuuttani niiiiin kauan. Minulla oli taas möykky kurkussa (tämä möykky ilmestyy aika ajoin ja tuntuu ihan fyysisenä kipuna) ja olin jo pari päivää miettinyt mistä se nyt on tullut. Kuulkaa, se möykky katosi!! =O En tiedä katosiko se sen takia, että riidan aikana sanoin suoraan mitä ajattelin, ja kerroin pomolleni olevani asiasta vihainen, vai katosiko sen sen takia että sain kerrottua mieltä painaneet asiat Herrahenkilölle, vai peräti näiden kahden yhteisvaikutuksesta. Opinko jotain? Ehkä =)

Tänään olin Kultaiset Sydänmeditaatiot -kurssilla, toinen tapaamiskerta. Jotenkin sain tästä toisesta kerrasta paljon enemmän. Olo on rauhallinen ja onnellinen, ja jouluinen. =)


torstai 11. joulukuuta 2008

Ja sinä yönä oli paimenia kedolla



Eilen oli esikoisen joulujuhla tarhassa. Aaron oli paimen. Tosin viime hetken paniikki iski maanantaina kun poika sai tietää että itämaan viisaat miehet saavat kruunut päähänsä mutta paimenet ei ;D Oli kuitenkin pystypäisenä hieno paimen sauvansa kanssa, jonka oli itse löytänyt pihalta. Minä pidin vaivihkaisen kannustuspuheen ennen esitystä siitä miten hienoa olla paimen lampaille, kun enkelitkin tulivat kertomaan ihan ensimmäisenä paimenille Jeesuksesta. Aaron oli myös tonttujumppaesityksessä. Kaikki lapset esiintyivät niin upeasti ja osasivat monta laulua!

Onkohan mun sydän jotenkin avautumassa kun nämä tilanteet saavat minut nykyään herkistymään ja olen kyllä ihan täysillä mukana...

Virittäytyminen jouluun on menossa ihan täydellä. Mulla on niin joulumieli! Eilen oli minun vuoro avata työpaikan joulukalenteri ja siinä oli namusen lisäksi teksti "Lämpö on vallannut pienen ihmismielen, löytänyt paikan, jouluisen mielen". Ja se oli jotenkin niin osuva! Pikkuhiljaa olen koristellut kotia. Pojat ihmettelee kun vähän väliä ilmestyy jotain uutta jouluista. =)

Viitaten aiempaan väsyneeseen avaukseen; olen työntänyt ikäväni jonnekin taka-alalle koska se selkeästi saa minut väsyneeksi ja vihaiseksi. Pyrin elämään tässä hetkessä. Tiedän, että joskus vielä... =)

sunnuntai 7. joulukuuta 2008

Kauneimmat joululaulut



Olimme tänä iltana koko perhe laulamassa kauneimpia joululauluja. En ole käynyt esikoisen syntymän jälkeen ja hän on nyt 5½ -vuotias! Olipa ihanaa! Pappi ei onneksi lätissyt turhia ;D Kuoro vetäisi muutaman kivan kipaleen ja saatiin laulaa. Ja mikä hämmästyttävintä, Miika, 2 v 10 kk, jaksoi olla todella hyvin. Kuunteli laulua ja musiikkia, ja jopa lauloi vähän "Joulupuu on rakennettu" (joka ei muuten sivumennen sanoen ole minun mielestä kovin kaunis laulu). Osasi se esikoinenkin olla, vaikka alussa meinasi mennä hulinaksi kun tarhakaverikin sattui olemaan paikalla.

perjantai 5. joulukuuta 2008

Väsynyt



Olen tänään niiiiin väsynyt. En olisi jaksanut herätä ja lähteä töihin. Olisin halunnut nukkua. Ja kuitenkin illalla menin normaalia aikaisemmin nukkumaan... Mielikin on maassa.

Ikävöinkin ... moniakin ihmisiä. Erityisesti paria ihmistä. Ja olen jotenkin vihainen koska minusta tuntuu että minut on eristetty eräästä ihmisestä. Minä en jaksa ymmärtää sitä, enkä halua ymmärtää. Tiedän jossain syvällä sisimmässäni, että sillä on tarkoituksensa joka johtaa hyvään vaikken tiedäkään miksi se näin on. Mutta tänään en jaksa ymmärtää sitä. Tänään olen väsynyt tähän tilanteeseen.

tiistai 2. joulukuuta 2008

Joulukuu



alkoi eilen sateisissa merkeissä. Olipa kostea keli. Mutta eipä anneta sen masentaa mieltä! =) Joulu tulee kuitenkin!

Meillä on töissä yksi työkaveri tehnyt joulukalenterin. Jokainen saa vuorollaan avata. Mun vuoro on tänään! JEEE! =D Jep jep, olen jouluihminen. Viriteltiin sunnuntaina tähti ja kynttelikkö ja jouluverhot. Eilen vähän lisää joulukoristeita... Töihinkin laitoin työhuoneeni ikkunalle kynttelikön. Ja on mulla oikeaa elävää tultakin kynttilöissä. JOULU!


torstai 27. marraskuuta 2008

Synnytys



Minä sitten viime yönä synnytin. En ehtinyt sairaalaan.

Äitini oli paikalla, kai isompien lapsenvahdiksi ja olin lähdössä sairaalaan kun tuntui selkeästi että synnytys on käynnissä. Jotain siinä eteisaulassa kävelin ja yhtäkkiä lapsen pää tuntuikin jo ihan selvästi ja tajusin että se syntyy nyt eikä sairaalaan ehdi millään. Hyvä kun sain kopattua vauvan kiinni, kun se vaan solahti ulos =D Mutta se paineen tunne, se vauvan pää oli hyvin vahva, todellinen tunne. Vauva oli poika. Mietin siinä, että toivottavasti nuo muut nyt älyää edes soittaa ambulanssin paikalle =D

Uni hyppäsi, ja olimme koko perheellä Prismassa ja niitä vauvoja olikin kaksi!! Poika ja tyttö. Ja minä siellä Prismassa kävelessä pohdin, miksi olin suostunut siihen että tytön nimi on Emmi vaikka minulla ihan varmasti oli olemassa joku omakin ehdotus siihen. En vain millään muistanut mikä se oli! Emmi oli Aaronin toive. =D

Että sellainen uni... Kukahan tulkitsisi ;D

tiistai 25. marraskuuta 2008

Joulu tulla jolkottaa...



Jouluun on enää kuukausi aikaa! =O Toivottavasti tänä jouluna saadaan valkoinen joulu!

Sydämeeni joulun teen -laulun sanat ovat aina kolahtaneet minuun. Tänä aamuna jostain syystä ne kolahtivat erityisesti! Joo, kuuntelin joululauluja ajaessani töihin. Kyyneleet nousivat silmiin. En tiedä miksi tämä juuri nyt sitten kosketti niin paljon.

Rauhallista joulun odotusta meille kaikille! <3


lauantai 22. marraskuuta 2008

Muistuttakaa minua etten enää koskaan mene minkään uuden yhdistyksen kokoukseen!



Niin siinä sitten kävi, että olen Sohvin hallituksen jäsen 1.1.2009 alkaen. =P

Tässä alkaa tulla jo oikeasti mun rajat vastaan. Kiitos, nyt nämä luottamustehtävät riittävät. =)

sunnuntai 16. marraskuuta 2008

Henkisen kasvun kurssi, 4. ja viimeinen tapaaminen




Kotiuduin juuri viimeisestä tapaamisesta. Henkinen kasvuhan ei tietenkään tähän pysähdy. Kyllähän me kaikki sen tiedämmme. Tämä oli sellainen potkaisu eteenpäin.



Käsittelimme kiitollisuutta. Aika helppo oli oikeasti sydämestään tuntea kiitollisuutta sellaisista asioista kuin lapset, terveys, työ jne. Mutta sitten kun olisi pitänyt mennä syvämmälle omaan itseensä, olla kiitollinen sydämestään omasta itsestään. Kuulkaa, se onkin vaikeaa! Siinä on opetteleminen! Kokeilkaapa, ja jos oikein sydämestänne pystytte siihen niin olkaa kiitollisia ;D



Ja yllätten oli vaikeaa ottaa vastaan rakkautta ja kiitollisuutta. Mutta olin yllättynyt myös siitä, että kykenin siihen niinkin paljon kuin kykenin! Ja olen sydämestäni kiitollinen siitä.



Tuolla tajusin yhtäkkiä itse kuinka paljon tässä vähän reilussa kahdessa kuukaudessa olenkaan muuttunut! Olen saanut siitä myös ulkopuolelta palautetta, vaikken ole ymmärtänyt sillä hetkellä mistä kommentit ovat johtuneet.



Esim. kampaajan jälkeen työkaverit joiden en ollut kuvitellut millään tavoin edes huomaavan että olen käynyt kampaajalla, kommentoivat asiaa. Väri ei ollut paljon muuttunut eikä tyylikään niin kauheasti, mutta minun sisäinen tilani oli. Nuorimmaisen poikani kummi sanoi minulle yhtäkkiä kesken keskustelun "Oletko sinä tehnyt kulmillesi jotain?" No en ole! Mutta sillä alueella on otsachakra ja silmät =) Hän totesi vaan "Sinä olet sitt joka kerta ihan eri näköinen nähdään". Ja me kuitenkin nähdään n. kerran viikossa!! =D



Nainen, naisellisuus... kyllähän se selkästi on tullut pintaan. Samoin kuin valo ja sisäinen rauha, silloin kun olen siinä tilassa. =)



Vihreät naiset olivat muistaneet minua postilla. Mukana oli heijastin jossa lukee "Vihreä Nainen näkyy". Mun mielestä se on loistava lause! Erityisesti tuo Nainen näkyy, nimenomaan isolla ännällä. =) Heijastin on käytössä. Nainen näkyy =)



*lisää* Kotiin kävellessäni tunsin yhtäkkiä suurta kiitollisuutta siitä että olen Nainen. <3



lauantai 15. marraskuuta 2008

Mantelileivän ohje




2 kananmunaa
2 rkl maitorahkaa tai turkkilaista jogurttia
2 tl fiber huskia
2 tl leivinjauhetta
1½ dl mantelijauhoa
3 rkl vehnäleseitä
1 rkl seesamin siemeniä
150 g juustoa

Kuumenna uuni 225 asteeseen

Vatkaa munat kulhossa, lisää jogu tai rahka. Lisää toisiinsa sekoitetut kuivat aineet. Lopuksi sekoita sekaan juustoraaste. Tee 4-5 pyöreää leipästä uunipelille leivinpaperin päälle.

(ohje kirjasta: Karpin keittokirja)

Paista kauniin ruskeaksi.


Mantelileipä





Tämän näköisiä...

Kultaiset Sydänmeditaatiot -kurssi




Osallistun tämän nimiselle 7 kk kestävälle kurssille. Tänään oli ensimmäinen tapaaminen. Näitä tapaamisia on kerran kuussa ja väliajat tehdään kotiläksyjä. Eli kotonakin meditoidaan.



Tänään olen sitten meditoinut, meditoinut ja meditoinut. ;D Ja välillä kuunnellut vanhaa tuttua asiaa, mutta eri ihmisen kertomana. Kertaus on opintojen äiti, vai kuinka? Miksihän minusta tuntuu välillä, että mitään ei kuitenkaan ole jäänyt päähän? =P



Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että olen ihan oikealla kurssilla. Teki oikein hyvää meditoida, hiljentyä. Mun mieli on viime aikoina lörpötellyt ihan liikaa ja olen sitä liikaa suostunut kuuntelemaankin. Joskus ennen miestä ja lapsia meditoin säännöllisesti lähes joka päivä... Nyt on ns. pakko. Minun on vain järjestettävä aikaa sille meditaatiolle. Lyhyimmillään tuo kotiläksy vie aikaa 10 minsaa! Joten ei voi edes sanoa että vaatisi paljon. =)



Myönnän että mieli yritti harhailla. Tietenkin kun se on tottunut viime vuosina siihen, että se saa apinalauman tavoin mellestaa niin kuin tykkää. Lempeästi palasin vaan takaisin asiaan. Katsotaanhan mitä kehitystä tästä tapahtuu =)



keskiviikko 12. marraskuuta 2008

Tehoisku kauppoihin







Huonot kuvat mutta sitäkin paremmat ostokset. Kuvasin vain yhden paidan vaikka ostin 4 paitaa! =O Tämä oli mielestäni paras ja kaunein (ja kallein ;D)



tiistai 11. marraskuuta 2008

Parantajanainen



Tätä elämää olen nähnyt useammassa erässä.

Tässä elämässä olen nainen, parantaja. Käytän apuna kasveja. Minulla on pieni, ehkä noin 3-vuotias lapsi ja odotan toista. Asun jossain kylän tai ehkä pienehkön kaupungin laidalla. Näen mäeltä talot ja minulla on kasvien keräilykori kainalossa.

Eräänä päivänä taloomme tulee mies, iso ja musta partainen. En tiedä miksi hän on vihainen, mutta kamalan vihainen hän on. Mies surmaa minut ja lapsen. Leijailen katon rajassa ja näen kun aviomieheni tulee kotiin ja löytää meidät kuolleena. Näen hänen tuskansa ja surunsa. Tavallaan tunnen myötätuntoa, mutta minun on hyvä ja rakkaudellinen olla. En osaa surra. Enhän minä ole kuollut! Vain se fyysinen keho on lakannut olemasta.

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin????




Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?

Miksi naiset aina rakastuvat renttuihin?


Rakastuvat pitkätukkahulttioihin,


Petollisiin kulkureihinkin.


Ja pilvilinnan rakentajiin,


Unelmoiviin työnvieroksujiin.

Ei mulla just nyt muuta. Paitsi jos tähän sais jonkun filosofisen vastauksen =D



Piirakkakauppias (Ajatusten Aamiaisesta)



Tämä oli tänä aamuna Positiivareiden Ajatusten Aamiaisessa. Ja mielestäni tässä on oikeasti meille jokaiselle ajattelemisen aihetta!

Hän asui vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella, jossa
hänellä oli nakkikioski. Hänellä oli huono kuulo, joten
hänellä ei ollut radiota. Hänellä oli heikko näkö, joten
hän ei lukenut lehtiä. Mutta kauppa kävi hyvin.

Hän pystytti mainoksen, joka kertoi miten erinomaisia
tuotteita häneltä sai. Asiakkaat olivat tyytyväisiä ja hän
osti yhä suurempia määriä nakkeja ja piirakoita.

Sitten tapahtui jotain . . .

Hänen poikansa tuli yliopistosta lomalle ja kysyi:
"Isä, etkö ole kuunnellut radiota? Mikäli laskusuhdanne
kiihtyy, me joudumme vaikeuksiin. Sinun on parasta
valmistautua huonompiin aikoihin."

Tuon kuultuaan isä ajatteli: "Onhan poikani opiskellut
yliopistossa, lukee lehtiä ja kuuntelee radiota, kyllä hän
varmaan tietää miten asiat ovat."

Niin isä vähensi tilauksiaan, otti pois mainoskyltit ja
nakkarin myynti romahti välittömästi.

"Olit oikeassa poikani", sanoi isä. "Me olemme
todellakin ajautumassa kohti lamaa."



sunnuntai 9. marraskuuta 2008

Kehon minäkuva



Olen taas pohdiskellut kehoni minäkuvaa. Minun mielestä on omituista, että mielikuvissani koen itseni sopusuhtaiseksi ja kauniiksi. Ja oikeasti toisinaan säikähdän kun katson peiliin! Kun näytän ihan toiselta kuin mitä mielikuvissani...

Enkä oikein tiedä mitä ajattelisin tuosta.

Kummallinen uni




Olin entisellä työpaikalla. Jotain työasioita se oli olevinaan. Jostain syystä mun piti sitten esitellä paikkaa jollekin vieraalle =O  Se meni ihan ok. Siinä selvis että joku Sami oli kyselly mua, mutta se ei ollu mun ystävä vaan joku muu. Ne sanoi sen sukunimenkin mutten muista sitä nyt. Joku erikoinen se oli. Unessa minä muka tunsin sen. Sitt uni pomppas ja juttelin entisen työpaikan toimitusjohtajan kanssa jotain seuraavasta käynnistä ja olin vähän niin kuin lähdössä kun tajusin: "Herran jumala!" siis tosiaan siinä unessa ihan hihkaisin tuon. =D Mie lähdin juoksemaan Eskon (olen ristiny jossain aiemmassa unessa ko. henkilön Eskoksi joten olkoon edelleen) huoneeseen. Minä olin täysin unohtanut käydä edes moikkaamassa sitä!! =O Koputin nätisti ovelle vaikka olevinaan oli kiire ja menin sisään. Henkäisin: "Sori! Minä melkein unohdin käydä moikkaamassa!" (taas pyytelin anteeksi!! tämä on tullut tavaksi ihan valvetilassakin) Esko vaan hymähti ja hymyili. Sitt mie kysyin onko niistä meidän tilinpäätöskirjoista kuulunut mitään. Esko katsoi kalenteria ja sanoi, että joo, kirjapainosta sanottiin että ne on valmiit 21. päivä tätä kuuta. =) (tämähän siis todellinen tilanne että odottelen niitä tilinpäätöskirjoja)

Sitt selitin jollekin, että mulla on kaksi vaihtoehtoa töiden suhteen; voin joko jatkaa nykyisessä työpaikassa ja mun vastuu siellä laajenee tai sitt kun entiselle työpaikalle perustetaan joku kansainvälinen yksikkö ja mua on pyydetty siihen mukaan. En tehnyt päätöstä asiasta.

Uni hyppäsi jälleen entiselle työpaikalle ja olin mielestäni edelleen vieraana, mutta olin lähdössä koko sen porukan kanssa jonnekin syömään. Esko sanoi siinä ovella, että veronpalautuksia tulisi 15 senttiä jos se maksettaisiin =D Minä taisin todeta jotain tyyliin että sehän on aika tarkkaan menny sitt. Jäin räpeltämään jotenkin kenkääni ja Esko ehti mennä jo. Minä otin sitt pikkupyrähdyksen ja törmäsin jostain syystä Eskoon. En siis jotenkin saanut vauhtia pysähtymään. Esko sanoi mulle: "Nyt et kyllä voi väittää ettet muka nähnyt minua." =P Minä vastasin, että toki minä näin mutten saanut ajoissa vauhtia pysähtymään. Vähän siinä kumpaakin nauratti. Ja sitt Esko nappasikin mua vyötäröltä kiinni. Minä olin pikkuisen ihmeissäni, mutta Esko piti kyllä sen verran napakasti kiinni että tajusin ettei sillä ole mitään tarkoitustakaan päästää irti eikä välittää muiden ajatuksista. Minä vähän niinkuin luovutin ja pujotin oman käteni sen vyötärölle. Ja kävelymatka oli pitkä! =D Jotain me juteltiinkin mutta ei mitään mielikuvaa mitä, kun lähinnä keskityin siihen käteen ;D. Eskon ote oli niin todellinen että se tuntuu vieläkin!! =O Just tyyliin "älä luule että päästän pois" =P Jossain vaiheessa me tultiin vielä takas entiselle työpaikalle samalla tavalla =)

Että jopas oli uni!! =D


lauantai 8. marraskuuta 2008

Vaatteet, vaatteet, vaatteet...



Olen viime aikoina tajunnut, että väitteeni siitä että vaatteet eivät voisi minua vähempää kiinnostaa, ovat silkkaa hölynpölyä!

Totuushan on että rakastan vaatteita ja haluaisin pukeutua tyylikkäästi, kauniisti, näyttävästi. Ongelmana on se etten löydä tähän kroppaan niitä vaatteita. 100 kg ja 160 cm on melko mahdoton yhdistelmä.

Ja tämä asia ahdistaa tänään niin paljon että kirjaimellisesti itken asiaa...

keskiviikko 5. marraskuuta 2008

Mielenkiintoinen huasteluilta...



Huasteluilta on paraseuran vapaan sanan ilta.

Oli vähän horoskoopeista puhetta ja kun mie sanoin olevani vaaka, jolla
on vahva skorppari kartalla, nouseva merkki jousimies, laskeva leijona,
niin yksi ihminen sanoo että kylläpä täsmää.

Sitten se kysäisi olenko
koskaan harkinnut yrityksen perustamista. Sanoin että monestikin. Se
sanoi vaan että perusta se ennen kuin täytät 45 mutta ei ihan vielä =D
Noh, tässä on siis vajaa 8 vuotta aikaa ;) Sanoi, että jotain käsillä
tekemistä se on. Tämän asetin kyllä kyseenalaiseksi koska mulla ei
juuri näitä kädentaitoja ole =) Eikä mun yritysidea ole koskaan
liittynyt käsillä tekemiseen! Sitt se totesi että alaisiakin on 2-3.

Jep,
osittain tämä liittyy horoskooppin, mutta tiedän hänen olevan
selvänäköinen vaikkei hän sitä kovin usein tuo esille. Mitä lie nähny
=D Sanoi että palataan asiaan myöhemmin uudestaan...




Rautaneito haastoi


"Paljastan
viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi (5)
ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös
kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän
merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa
haasteesta ja tästä merkinnästä."


*mutisee* Mulla mitään omituisia tapojaa oo....

1. Kaivan nenääni.

2. Aivastan aina monta kertaa peräkkäin. (jos aivastan yhden kerran, kaikki kysyvät olenko kipee ;D)

3. En voi lähteä ajamaan autoa ennen kuin pyydän enkelit mukaan.

4. Katson monta kertaa päivässä sähköpostini.

5. Käytän polvin asti ulottuvia villasukia kesät talvet, lähinnä kotona

Poikkean säännöistä sen verran etten haasta ketään kun ei taida olla ketään blogituttua ketä haastaa. Ottakoon tästä kuka haluaa haasteen vastaan.



tiistai 4. marraskuuta 2008

Eskimona



Tämä on hyvin lyhyt pätkä. Kirjoitan sen kuitenkin tähän muistiin. Jospa tämä avautuisi jossain vaiheessa enemmän.

Olin joogassa loppurentoutuksessa enkä oikein ensin tajunnutkaan, että solahdin johonkin edelliseen elämään. Ehkä minä näin enemmänkin, mutta sillä kertaa oli niin hyvä jooga ja rentous että todellakin meni tovi ennen kuin tajusin että näkemäni ei sitten ollutkaan tämän hetkistä elämää ;D Ja ei, en nukkunut =D

Joka tapauksessa olin eskimonainen, tai ainakin minulle tuli sellainen tunne. Miehenäni oli sama mies kuin aiemmin kuvatussa elämässä Jees
uksen aikaan. Kyllä oli tässäkin elämässä rakkauta, tai sanotaanko että enemmänkin intohimoa =) Siinä vaiheessa kun valkoiset (jääkarhun??) taljat ilmestyivät kuvaan mukaan, tajusin että ei tässä ihan nykyisessä elämässä kellitä. Ja kuva katkesi =D


Vihreä



Tästä päivästä alkaen tunnustan virallisesti Vihreää väriä ja Sohvia.

Eli suomeksi sanottuna olen maksanut Vihreän liiton r.p. jäsenmaksun ja ilmoittanut itseni paikallisten Vihreiden naisten yhdistykseen. Vihdoinkin! Olenhan tässä kohta jo 2 vuotta asiaa yrittänyt hoitaa ;D

maanantai 3. marraskuuta 2008

Elämä Jeesuksen aikana



Ajattelin perustaa uuden kategorian jossa kerron edellisistä elämistäni. =)

Viime joulun aikaan Paraseuran pikkujouluissa meillä oli Anna resitoimassa raamattua hebreaksi. Ja yhtäkkiä minä sitten näin edellistä elämääni Jeesuksen ajassa.

Nykyinen minäni ihmetteli miksi kummassa seison synagogan ulkopuolella kuuntelemassa, miksi en mene sisälle. Olen nainen, raskaana. Mutta sikäli kun tiedän sen ei pitäisi estää sisään menoa. Sitten saa paremman tietoisuuden tästä elämästä. Lapsen isä on orja, ja minä itse ns. paremmasta perheestä, ehkä pappissuvusta. Minua ei enää päästetä synagogaan. Olen valinnut vahvan rakkauden ja pistänyt sen suvun edelle. Suku on minut hylännyt. Kohta mies tulee taluttamaan minut pois ja itken sitä etten saa enää mennä synagoogaan. Kuin jumalakin olisi minut hylännyt.

Sitten näky hyppää aikaan lapsen syntymän jälkeen. Lapsi on poika. Pitelen vauvaa sylissä ja lähestyn Jeesusta. Jeesus katsoo rakastaen ja siunaa lapseni jota kukaan muu ei ole siunannut. Rakkaus täyttää minut ja tiedän että jumala ei sentään kuitenkaan minua ole hylännyt vaikka suku onkin!

Enempää en ole tästä elämästä nähnyt. Tunsin hyvin voimakkaana molemmat rakkaudet: sekä minun että miehen välisen että sen rakkauden jota Jeesuksesta huokui. Ja tiedän kuka tuo mies on tässä elämässä.

Uusi kampaus =)





Huoh! Tää kampaus näyttää tässä huomattavasti lättänämmältä kuin luonnossa mutten saanu parempaa kuvaa. Värin lisäksi laitettiin siis tällä kertaa vähän kohotuspermistä.

sunnuntai 2. marraskuuta 2008

Avautuminen rakkaudelle



Mitäpä kertoisin...

Paljon tuli asiaa jonka olen kuullut niin monta kertaa. Jopa Jaanan kertomanakin. Silti oli monessa kohtaa sellainen olo että "Jes! Nyt minä vihdoikin oikeesti tajusin tämän!" =D Tajusinko? Ainakin siinä korkeimman rakkauden tilassa jossa olin, tajusin.

Mikä päällimmäisenä jäi mieleen, siis sellaisesta mitä en jo aiemmin ole kirjoittanut, oli se voiko nainen rakastaa naista tai mies miestä tai nainen ja mies toisiaan ilman parisuhdetta. Voiko? Mun vahva mielipide on ollut jo vuosia, että voi! Minulla on kokemusperäistä tietoakin ;D

Minullahan on useitakin miespuolisia ystäviä mutta kirjoitan nyt vaan yhdestä. Meidän välinen rakkaus on jotenkin välillä ihan käsin kosketeltavaa, se on niin hyväksyvää ja arvostavaa ja ... noh, pyyteetöntä rakkauta! Ja vuosia olen silloin tällöin toisinaan joutunut selittämään, että me todellakin olemme "vain" ystäviä. Minusta on vähän hassua että joudun sitä selittämään. Jos hän olisi nainen, mitään selittämistä ei olisi... ympäristölle siis. Ei meidän tarvitse selitellä toisillemme sitä asiaa. =)

Yksin




Olen sitten tänään melko kirjaimellisesti yksin =P Miesväki lähti mummolaan ja minä jäin kotiin. Lähden kohta luennolle jonka aiheena on avautuminen rakkaudelle. Palajan tälle astialle kunhan olen kotiutunut tuolta reissulta.

Se on jännä miten monesti kuulee naisen sanovan, että hän on yksinäinen. Nähtävästi se on niin että nainen tarvitsee sen kikattelukaverin vaikkei siihen varsinaiseen kikatteluun olisikaan taipumusta. Tämä on selkeästi joku naisellinen piirre! Ja sitä yksinäisyyden tunnetta tuskin poistaa mies ja lapset, vaikka he paikalla olisivatkin. Ehkä minä pikkuhiljaa alan ymmärtää naiseuden ydintä ;) Vain nainen voi tämän asian ymmärtää.

Niih!Lähden nyt avautumaan rakkaudelle =)

lauantai 1. marraskuuta 2008

Kummallinen olo




Olen tuntenut itseni tänään harvinaisen yksinäiseksi. =O

Äsken ruokapöydässä katsoin miestä ja lapsia. Tuntuivat ihan vierailta ihmisiltä. Erityisesti mies...

Ehkä tämä tästä taas. Tänään on tällaista ja huomenna on uusi päivä =)


torstai 30. lokakuuta 2008

Ylitys ravalle



Oi sinä rapamme,
joka ilmennyt joka päiväiseen elämäämme.
Sinä koristat lastemme
vaatteet ja kasvot.
Sinä korista pesuhuoneemme lattian
ja luot kotisi viemäristöömme.
Sinä ilahdutat meitä suuresti
jokaisena päivänä
ilmestymällä myös äidin
varpaiden väliin.
Me rakastamme sinua
oi rapamme!
Älä katoa koskaan.

copyright Ninni-Riikka



"Mantrausta" ja vastaisku




Minä sitt tänään joutessani "mantrasin" eli vakuuttelin itselleni että "olen kaunis sekä arvokas ja arvostettu itsessäni". Hah! Ja mitä tapahtuu? Tulee asiakaspuhelu jonka aikana asiakas huutaa, kiroilee ja haistattaa minulle kaiken mahdollisen mitä keksii! Ja sen jälkeen toteaa että firmamme on asiaton ja lyö vielä kaiken pisteeksi luurin mulle korvaan =O Katsoin puhelinta, sanoin kiitos, ja jatkoin "mantraamista" ;D



maanantai 27. lokakuuta 2008

Henkilökohtainen tapaaminen / hoito




Tänään on tapahtunut kaikenlaista ja ehdi jo ajatella, että henkilökohtainen tapaaminen henkisen kurssin vetäjän kanssa siirtyy jonnekin. Mutta ei se siirtynyt kuin 2 tunnin päähän aiemmin sovitusta ajasta sekä fyysisesti toiseen paikkaan. =)



Aluksi tuli viesti joka koski Paraseuraa.



Sitten Jaana sanoi, että takaisin paluuta vanhaan ei ole. Minä totesin, että sen olen vuosia tiennyt että peruuttaa ei voi =P Jaana sanoi, että tämä on jotain voimakkaampaa, valon virtausta. Keskustelimme siitä möykystä mun kurkussa ja kyllähän se siihen ilmaisuun liittyy. Rakkaudella ilmaisuun, rakkauden sanoihin. Minähän en osaa sanoa 'minä rakastan sinua'. Tai joo, yhdelle ainoa ihmiselle olen vissiin sanonut niin. Mutta tässä ei nyt tarkoitettu pelkästään noita sanoja =) Kunhan harhauduin pohtimaan vähän sivuraiteillekin, ja se rakas möhkäle ilmestyi muuten saman tien kun kirjoitin nuo sanat...



Sain parannusta solutasolla. Saa nähdä miten terveenä sitä huomisaamuna noustaankaan =) Jotain kummallisia säteitä ja yhdistymisiä siellä kulki.



Yhtäkkiä Jaana rupesi puhumaan pikkutytöstä, minusta ja mun lapsuudessa tapahtuneesta kuolemasta. Sitä kautta pääsimme mun veljeen. Ja kun Jaana sanoi "se on sun veli" niin minä rupesin itkemään! Se oli todella hämmentävä tunne! Niin on, se on mun veli, pikkuveli. Sitten Jaana sanoi jotain kummallista. Että minä olen lapsena suojellut veljeäni ja tuonut lämpöä ja rakkautta, ja ollut turva. Minä vähän pyörittelin päätäni että ei se mun mielestä ihan noin mennyt. Kun minun mielestä jo lapsena ajattelin, että vanhemmat suojelevat liikaa veljeä. Jaana totesi, että minä suojelinkin veljeä siltä suojelemiselta. Ja koska koin että veli sai kaiken ja minä jäin osattomaksi, minä reagoin siihen tappelemalla. Niinpä niin... Tässä yhteydessä puhuttiin mummosta, äidinäidistä jota en ole koskaan tavannut fyysisellä tasolla. Hän kuoli ennen minun syntymää. Mutta mummo on kuulemma koko ajan ollut kanssani, ja hänellä oli kyky nähdä asioita, mutta siitä ei saanut puhua ja se piti kieltää.



Jonkun ajan päästä Jaana sanoi, että nyt se pikkutyttö kirjoittaa. Joo, minähän kirjoitin jo lapsena. Jaana totesi, että minä uskoin pienenä taikaan ja toivoin ihmeitä. Totta! Niin totta! Noh asiaan kuului tietenkin se, että kun ne ihmeet eivät sitten toteutuneetkaan niin olihan sitä pettynyt. Höh!



Puhuttiin myös koulukiusattuna olemisesta. Siitä miten se valo on jo silloin loistanut, ja totta kai toiset ovat sitten sen tunnistaneet.



Apua! Mistäs muusta me puhuttiin... Ehdittiin puhua niin monista asioista. Myös naiseudesta. =) Joo, ja puhuttiinhan me siitäkin, että minulla on koko ajan kaipuu siihen yhteisölliseen rakkauteen, kylän, heimon rakkauteen. Totta! Joku osa on koko ajan kadoksissa.





Oli oikein antoisa ja avaava kokemus.









31 ääntä



Suuri oli hämmästykseni kun sain vaaleissa 31 ääntä! Ja yhtä suuri on kiitollisuuteni niistä =)

Vihreät saivat 3 paikkaa lisää edelliseen valtuustoon verrattuna ja paikkoja on nyt 9. Vihreillä oli myös äänikuningatar, joten kokonaisuudessa Kuopiossa (ja Pohjois-Savossa) Vihreiden vaalit menivät hyvin!

Jännää oli! Nyt on tietysti vielä muitakin luottamustehtäviä, kuten lautakuntapaikkoja, jaossa...

sunnuntai 26. lokakuuta 2008

Henkisen kasvun kurssi; 3. kokoontuminen




Tänään olimme yhden kurssilaisen kotona.



Aluksi kahvittelimme ja kerroimme kuulumisia. Sitten siirryimme toiseen huoneeseen ja teimme itsemme ympärille rakkauden kehän. Eli Äiti Maan rakkaus ja Kristusenergian rakkaus yhdistettiin auraamme. Se oli mielenkiintoinen kokemus. Tunsin päälaella ikäänkuin paineen ja mietin että nyt tapahtuu jotain energiatasolla. Jälkeenpäin selvisikin että kruunuchakran lisäksi 2 seuraavakin chakra loistivat tämän harjoituksen ansioista. Kun nyt olimme rakkauden kehässä, otimme jonkun mieltä painavan asian ja katsoimme sitä rakkauden silmin. Jollain tapaa eheyttävä kokemus. Minä kuvailin tilannetta niin että se asia vain oli. =) (nyt kun kirjoitan tätä, kruunuchakrassa alkoi kihelmöidä uudestaan!)



Keskustelimme, söimme ja sitten saimme hoidon, henkioppailta.



Sepä olikin mielenkiintoista, että minusta oli kauhean vaikea ottaa vastaan sitä hoitoa. Minun piti ihan tietoisesti ajatella, että otan hoidon vastaan ja se ON turvallista. Tunsin miten jalkojani hoidettiin, samoin vasenta kättä (vasen vastaanottaa!) , kurkkuun nousi taas pala. Tämä pala kurkussa on ollut kauan mun ongelma. Jotain ongelmaa ilmaisussa, tiedän. Minullahan oli kuun alussa kurkku kipenänä ja tässä välissä jo nuhakin. Kaikki tämä liittyy siihen ilmaisuun. Olen niellyt kiukkuani. (palaan tähän myöhemmin) Nousimme myös ylös liikkumaan.



Keskustelimme myös voimaeläimistä. Minähän koen kaikki kissaeläimet läheisiksi. Jaana nimesi myös valkoisen pöllön sekä rotan. Mielenkiintoisia yhdistelmiä.



Lisäksi sovimme jokaiselle yksityisajan Jaanan kanssa. Minun aikani on jo huomisiltana ja oletan että palaamme tuohon kiukun nielemisteemaan silloin ;)



keskiviikko 22. lokakuuta 2008

Pimeys



Nautin tästä pimeydestä! Olen omituinen otus =) Tätä aikaa vuodesta rakastan! En tiedä. Ehkä minun aistini herkistyvät tuolla pimeyden keskellä. Vaikka eihän pimeys sillä tavalla kaupungissa ole pimeyttä.

Toisaalta rakastan myös kevättä kun elämä herää.

Oikeastaan rakastan oikeita vuoden aikoja ja toivon todella, että tänä talvena tulee oikea talvi: lunta ja pakkasta!

Kivien maailma




Olin tänään ystävien henkisessä tapaamisessa. Teimme harjoituksia kivillä. Ensin valitsimme kivistä sen joka miellytti eniten. Puhallisimme siitä pois entiset energiat ja laitoimme kiven otsachakralle. Sen jälkeen kiveä joko pidettiin edelleen otsachakralla tai otettiin katseltavaksi. Kivellä oli tarina kerrottavana.



Minun violetinvivahtava kivi näytti minulle taloja, teitä, karttaa, luonnonyrttejä, kasvivärjäystä. Minä näin yhtä mennyttä elämääni jota olen ennenkin nähnyt, mutta silti energiat tuntuivat olevan tässä elämässä. Keskustelimme, että luultavimmin se tarkoittaa että tuon tuosta menneestä elämästä näitä asioita tähän elämään...



Seuraavaksi valitsimme "inhokkikiven". Eli kiven joka ei miellyttänyt. Ja sama operaatio sen kanssa. Minä valitsin tähtimäisen hiekan värisen kiven.



Ja viesti oli: Turhat särmät pitää hio, mutta muistaa että elämässä pitää silti olla särmää =) Elämän pitää myös kukkia, mutta ennenkuin kukkaan puhkeaminen tapahtuu, elämä näyttää särmikkäältä. Hmmm ... mielenkiintoista. =)



tiistai 21. lokakuuta 2008

HEIJASTIMET!



Rakkat ihmiset: muistakaa käyttää heijastimia! Monikossa! Yksi heiluva heijastin on aika mitätön tässä pimeydessä, vaikka se onkin parempi kuin ei mitään.

Valitettavan monta lasta ja aikuista tuli tänä aamuna työmatkalla vastaan täydellisessä pimeydessä, tummissa vaatteissa. Ja pyöräilijöille myös heijastimet ja ehdottomasti ainakin toimivat valot! Autoilija ei oikeasti näe vaikka on katuvalot jos niitä heijastimia ei ole.

maanantai 20. lokakuuta 2008

Lahjuksia





Pahoittelen kuvan laatua. Vaikka kuinka yritin kuvata ja vaihtaa paikka jne yms niin heijastui heijastui heijastui... Tämä on cd-levyn kansi. Chicago-teemaan sopiva =)



Iiiiiihana Nemi!! Minussa vissiin asuu pikkugootti ;D




Miikan kotilook









Hetken kuluttua tähään lookiin lisättiin myös hansikkaat ;D


sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Alva Karppisen luennolla olin




Aiheena oli henkisten lahjojen siunaus. Alva on lämmin, ihana ihminen ja jotenkin ihanan raikkaan tyttömäinen. En ole siis häntä ennen tavannut. Jostain syystä minusta jälleen tuntui että nukahdan keksen luennon! Aihe oli mielenkiintoinen, siinä ei ollut mitään vikaa... Mulle on pari kertaa aiemminkin käynyt näin jollain henkisillä kursseilla. =O En ehkä siis saanut luennosta kaikkein parhainta irti, tai sitten asiat jäivät muhimaan =)





lauantai 18. lokakuuta 2008

Chicago!



Käväisin sitten pikavisiitillä 20-luvun Chicagossa. Rakkautta, petosta, murhia, seksiä, paljasta pintaa (myös naisille ;D), musiikkia, valoja ... mitä nyt kuvitella saattaa. Onko syyllinen vai syytön? Kukapa sen ottaisi selville. =)

TEATTERI! SE ON! =D

perjantai 17. lokakuuta 2008

Mitä mun pitäis sanoo???



Olin kuun alussa kamalassa kurkkukivussa. Nielaiseminen sattui niin maan perusteellisesti. Ja tiedättekö mitä: nyt se tekee taas tuloaa!! Mikä se on mitä mun pitäis sanoa ja jota en saa kakaistua? Minä en tiedä! Vai liittyykö tämä kuuntelemiseen? Tai ehkä ylipäätään ilmaisuun? Mitä kummaa tässä nyt on menossa? Tarkempaa opastusta kiitos! =)


lauantai 11. lokakuuta 2008

Kivisalosta



Tänään Pohjois-Savon yhteisökylä osuuskunta sai 9 uutta jäsentä. Jäseniä osuuskunnalla on tällä hetkellä 18. Vau! Tuntuu aika historialliselta =) Ja minusta tuli tämän osuuskunnan historian toisen hallituksen jäsen.

Jotenkin kuitenkin aina tunnen itseni vajavaikseksi tuolla. Minä olen innolla menossa asiaan mukaan, mutta tuntuu välillä ettei minulla ole annettavaa yhteisölle. Minulla ei ole mielestäni sellaisia erityistaitoja, joita yhteisö voisi käyttää hyväkseen.  Tämä on varmaan minulle suurin este päässäni miksi en osaa 100 % varmuudella sijoittaa itseäni yhteisökylään. En tiedä mitä annettavaa minulla on yhteisölle enkä sitä millä ansaitsisin elantoni siellä. Minä luulen, että pelkkä luonnon keskellä luonnon rytmiin eläminen ei minulle riitä...

Omituista on, että mieheni joka on vastustanut täysin asiaa, onkin nyt vilautellut mahdollista vihreää valoa =O Jokin aika sitten hän totesi, että maailman tilanne näyttää siltä että perhe alkaa olla kohta liian pieni yksikkö toimiakseen taloudellisesti järkevästi. Tänään hän totesi, että voihan se olla että maailman taloudellinen tilanne "pakottaa" meidät yhteisökylään hyvinkin pian. Että taitaa olla maailman kirjat sekaisin!! =D


perjantai 10. lokakuuta 2008

Jotain kummallista on tapahtumassa



koska minä näen visoita suuresta katastrofista. Ne on epämäräisiä eikä niistä oikein saa otetta. Mutta visioissa se koskettaa kaikkia. Ja ei, ne eivät ole unia vaan ihan valvetilassa päähän tupsahtavia kuvia.

Viimeksi kun näin tällaisia, erosin...

Ei kyllä tässä ole mitään aikomustakaan erota, mutta ehkä noi merkkaa sitt jotain vastaavaa mullistusta elämässä. En tiedä. Ne ovat  välillä ahdistavia.

keskiviikko 8. lokakuuta 2008

Jotakin



Minulla on sellainen tunne, että mun pitäisi nyt kirjoittaa tähän jotain vaikken yhtään tiedä mitä mun pitäis kirjoittaa. Ei just nyt ole oikein asiaa...

Olen yhdessä asiassa päässyt ainakin hetkellisesti tasapainoon itseni kanssa. Osaan tapahtumista on ajallisesti välimatkaa n. vuosi ja kun katson niitä täältä käsin, asia onkin ihan päivänselvä enkä ymmärrä miksi olen jossain vaiheessa edes epäillyt omaa vaistoani! Sori, minä en kerro sen tarkemmin mistä on kyse. ;) Olen päässyt myös siltä osin tasapainoon asian kanssa, ettei mun tarvitse tehdä mitään, tällä hetkellä. Minä olen tässä(kin) asiassa oma itseni, Ninni-Riikka, se mikä olen ja elän ja käsittelen asiaa tämän hetkisen kykyni mukaan korkeimmasta rakkaudesta käsin. Kuulostaako yksinkertaiselta? =) Sitähän se parhaimmillaan onkin!


sunnuntai 5. lokakuuta 2008

Henkinen kurssi, 2. kokoontuminen




Jälleen innoikkaina kokoonnuimme. Kerroimme kuulumisia ja se johtikin lopuksi parannustilanteeseen, jossa yhtä meistä parannettiin todella voimallisesti. Toki ryhmän parantava energia vaikuttaa aina kaikkiin. Ja kuten näissä tapaamisissa taipumus on, yksi asia vie toiseen ja me kaikki saimme siunauksen.



Jaanalla oli siunattua vettä kulhossa ja hän siunasi (tavallaan kastoi) jokaisen vedellä ja kanavoidulla energialla. Tämä oli minulle ehkä pitkään aikaan voimallisin kokemus. Kun Jaana kosketti otsaani, koin hyvin voimakkaan kristusenergia, rakkauden. Se oli hyvin lähellä sitä mitä joskus lapsena koki ja sitä mitä aina etsii ja halajaa. Minä en ehkä ihan täysin uskaltanut mennä siihen mukaan, mutta kuitenkin sen verran että kyyneleethän siinä tuli! Koko huone tuntui kylpevän pyhyydessä. En osaa kuvailla sitä paremmin ja se sana tuli myös keskusteluissa esiin. Jos viimeksi tunsin ehkä jääneni jotenkin vajaaksi, tällä kertaa todella tunsin tuon ihanan pyhyyden. Ja se vaikuttaa minussa vieläkin.



Teimme meditaatioita, keskustelimme.



Jaanalla oli mukanaan Ylösnousseet mestarit -kortit ja hän nosti jokaiselle kortin. Minulle tuli Lady Nada, joka on kytkeytynyt hyvin vahvasti naisellisuuteen ja ylipäätään feminiinisyytteen. En ollut kovin yllättynyt ;D Ylipäätään naisellisuus tuntui olevan pinnalla tällä kertaa ja oli ihan hyvä huomata, että en olekaan tässä yksin! Että on muitakin joille naisena oleminen ei olekaan itsestäänselvyys. Tosin minulle valkeni monia asioita siitä mitä naiseus loppujen lopuksi on =)



Ah, tosiaan, paikallehan tupsahti se valaistunut munkki joka kertoi teinipoikana katselleensa tyttöjä sillä silmällä ja kokeneensa että se kauneus ei aina ollut ulkoisessa olemuksessa. Jokainen sai halutessaan tehdä (ja minähän tein!) niin että laittoi sen joskus murrosiässä asiaan liittyvän negatiivisen kokemuksen kämmenelleen ja näki kuinka valo ympäröi sen ja sitten kohotti pallon korkeuksiin. Voin myöntää että pidättelin jälleen kyyneliä...



Lopussa Jaana pyysi jokaista hetken miettimään mikä on se asia millä itse tuo henkisyyttä arkeen ja sen jälkeen pukemaan se sanoiksi päätöksenä. Minun päässä lähti heti kelamaan: "No mutta kun minä en tiedä! Sehän se tässä ongelmana onkin! En tiedä enkä osaa." Ja sitten se toinen ääni: "Kyllä sinä tiedät ja osaat. Sinä tiedät että sinä tiedät ja osaat". Ensimmäinen väittää ettei osaa jne jne jne. Jossain vaiheessa keskellä sisäistä kamppailua kuulin Jaanan sanovan, että se voi olla jotain joka tuntuu mahdottomalta tai ei tiedä miten se tehdään; ja siinä samassa kuulin ihan selvästi vastauksen: "Elän korkeammasta rakkaudesta käsin." Ja se on minun päätökseni.



Tuntuu että sain tällä kertaa niin paljon vastauksia juuri tällä hetkellä menossa olevan prosessiini!





lauantai 4. lokakuuta 2008

Virallinen poseeraus





Miljoona miljoona miljoona ilmapalloa....



Noh, ei sentään niin montaa . Nyt tiedän että käy työstä kun avustaa n. 250 ilmapallon täyttämisessä ja jakamisessa!! Siinä kuulkaa tuli välillä hiki!

Että politiikka on helppoa hommaa? No ei kyllä ole! =)

Yritin siinä niitä palloja väkertäessä olla ajattelematta mikä kauhea määrä roskaa niistä tulee... Mikä voisi olla ympäristöystävällisempi vaihtoehto? Jäänpä sitä pohtimaan =)

perjantai 3. lokakuuta 2008

Kauheesti nippelitietoa!



Rautaneidon blogissa oli tämmöinen, ja koska mun pitäisi opiskella Vihreiden kunnallisvaaliohjelmaa, päätin minäkin vastailla näihin ;D


1.Minkä värisellä tuolilla istut nyt? Oisko tää nyt koivun värinen

2. Minkä värinen paita sinulla on päällä? Sininen



3. Millainen logo/tausta sinulla on nyt kännykässä? Kalenteri + Unikoita

4. Mikä on kännykässäsi soittoäänenä? Janne Tulkki laulaa Kivestä veistetty sydän



5. Ketä mietit juuri nyt ? Artoa

6. Montako tuntia nukuit viime yönä/viimeksi kun nukuit? Ei mitään tietoa, olen nukkunut tosi huonosti monena yönä, vain muutaman tunnin.



7. Tuorekurkku vai suolakurkku? Tuore

8. joululoma vai kesäloma? joululoma



9. Mikä on viimeisin sana jonka sanoit? son

10. Kenelle sen sanoit? Miehelle

11. Mitä odotat tällä hetkellä eniten? sunnuntain henkistä kurssia

12. Millä kulkuneuvolla viimeksi liikuit? autolla

13. Mitä pelkäät tällä hetkellä eniten? että puhun huomenna vaaliteltalla läpiä päähäni

14. Mikä on toiveammattisi? ei mulla ole

15. Voisitko kuvitella olevasi opettaja? voisin

16. Minkälaista liikuntaa harrastat? joogaa



17. Paljonko olet pitkä? 160

18. Mitä kuuntelet juuri nyt? Iskelmäradiota ja poikien huutoa

19. Montako lävistystä sinulla on? 2

20. Missä lävistykset ovat? korvissa



21. Mitä sinulle tulee mieleen sanasta vaahto? kerma

22. Minkä nimistä lehteä luit viimeksi? Apua



23. Minkä merkkistä huulirasvaa käytät? Lavera

24. Onko tylsää juuri nyt? ei

25. Keneltä sait viimeksi viestin kännykkääsi? Paraseuran pj:lta

26. Minkä väriset hiukset sinulla on? punaiset

27. Mitä kappaletta inhoat? (laita myös esittäjä)



28. Kampaatko hiuksesi joka päivä? toki

29. Kuinka usein käyt saunassa? 1 krt / vko

30. Minkä merkkinen polkupyörä sinulla on (jos on)? Crescent



31. Minkä merkkistä ja tuoksuista suihkusaippuaa käytät? nyt PL:n mansikkaraparperi

32. Minkä värinen hiusharjasi on? vihreä

33. Ilkka, Pete vai Katri? ei ymmärrä kysymystä

34. Kuka ihminen on tällä hetkellä lähimpänä sinua? riippuu miten kysymys tulkitaan, vastaan nyt kuitenkin pojat

35. Minkä numeron sait viimeisimmästä kokeestasi? =D siitä on liian kauan että muistaisin

36. Minkä laulun sana´t menee näin: "sä olit perhonen
jonka siivet eivät kauas kantaneet. sä väsyit kylpyhuoneeseen." ? en tiedä



37. Seurusteletko jonkun kanssa? joo



38. Mikä on tavoitteesi? elää ja kehittyä

39. Mitä katsoit viimeksi telkkarista? Aavekuiskaajan (siis melkein viikko sitten)



40. Mitä kanavaa katsot eniten? mulla ei valitettavasti jostain syystä ole kiinnostusta katsoa telkkaria, ei edes sitä scifiä



41. Mihin maahan haluaisit matkustaa? Kreikkaan tai Peruun

42. Mitä söit viimeksi? salaattia ja tonnikalapullia

43. Oletko ikinä jäänyt luokallesi? en

44. Oletko ihastunut johonkin? syyllinen

45. Oletko koskaan ollut ihastunut opettajaasi? joo, tavallaan

46. Lempieläin: kissa

47. Kuka on paras ystäväsi? Rautaneito

48. Oletko koskaan hakannut ketään? en muistaakseni

49. Kenen kanssa puhut eniten puhelimessa? siskon



50. Vietätkö paljon aikaa internetissä:  kyllä



51. Vihaatko koulua: en

52. Onko sinulla sosiaalista elämää: on

53. Pidätkö matkustamisesta: välillä joo

54. Oletko hemmoteltu: en

55. Juotko paljon vettä: tarpeeksi, ja tarve riippuu päivästä





56. Mitä hammastahnaa käytät: Frantsilan Luonnonraikas hammastahnaa

57. Onko sinulla kännykkää: on

58. Jos on, niin minkä merkkinen: samsung

59. Onko sinulla rusketusta: ei ole, en rusketu



60. Ärsyynnytkö helposti: joskus kyllä

61. Miten purat vihaasi: huutamalla



62. Oletko koskaan saanut potkuja töistä: kerran

63. Oletko töissä: kyllä

64. Haaveiletko paljon: joo, ihan liikaa <3



65. Millaisen tatuoinnin haluaisit: en tiedä millainen oli se toinen jonka joskus hankin ja osittain siitä syystä mulla ei ole kuin yksi



66. Mikä on viimeisin kuulemasi kohteliaisuus: olen kuulemma hauska =O

67. Voisitko seurustella itseäsi vanhemman kanssa: jep jep ja olen seurustellutkin, reilusti vanhemman

68. Milloin oksensit viimeksi: joskus kesällä kun olin mahataudissa



69. Kengännumerosi: 39-40

70. Millainen olo sinulla on tällä hetkellä: onnellinen





71. Mainitse yksi huono puolesi: kärsimätön



72. Menisitkö naimisiin rahan takia: en

73. Oletko enemmän äidin vai isän poika/tyttö: isän

74. Kirjottavatko ihmiset nimesi väärin? kyllä

75. Jättäisitkö sukunimesi, jos sinusta tulisi kuuluisa? miten päin tämä tulkitaan, jättäisinkö käytöstä vai jättäisinkö käyttöön? tietenkin käyttäisin



76. Henkinen ikäsi: olen yleensä henkisesti yli 40



77. Kuinka vanha haluaisit olla? juuri sen ikäinen kuin olenkin



78. Oikea/Vasen/Molemmat kädet? oikea



79. Puhutko muita kieliä? englantia



80. Elätkö elämääsi juuri nyt? kyllä

81. Vihaatko itseäsi? en vihaa, inhoan ajoittain

82. Onko sinulla pahoja tapoja?  juon kahvia ja syön suklaata ;D

83. Jos elämästäsi tehtäisi elokuva, mikä sen nimi olisi? Universaali sekoilu

84. Tykkäätkö viettää aikaa yksin? kyllä

85. Onko elämäsi ollut hienoa tähän mennessä? on

86. Oletko muiden mielestä kaunis? kuulemma söpö, mutta mieluummin olisin kaunis =P

87. Oletko itsevarma? riippuu tilanteesta

88. Tajuavatko muut sinut aina väärin? ei aina

89. Poltatko? en enää

90. Luetko sanomalehtiä? joskus





91. Käveletkö sateessa? joo

92. Oletko satuttanut itseäsi? olen

93. Ollut rakastunut? olen

94. Uinut alasti? olen

95. Ollut leikkauksessa? en

96. Nukkunut ulkona? kyllä

97. Ollut syömättä yhtenä päivänä: kai minä joskus kipeänä olen ollut

98. Nukkunut koko päivää? en

99. Ollut TV:ssä tai radiossa? radiossa joo

100. Onko sinulla yhtään homoseksuaalista ystävää? tietääkseni ei





101. Paras inside-vitsinne? ei tule muita mieleen kuin ”olkuutsa,
kimmo kuutsa”
, mun on siis pakko vastata tää sama Rautaneidon kanssa *nauraa*

102. Kenen luona olit viimeksi? työkaverin

103. Jolle nauroit? no kyllä mie sille samalle työkaverille taisin nauraa

104. Joka nauroi sinulle? ja se mulle

105. Jota ajattelit? äh... nojoo..

106. Jonka kanssa katsoit elokuvan? en mie muista kenen kanssa olisin viimeksi katsonu elokuvan ja nää 4 viimeistä kysymystä meni kyllä pikkuisen ohi...



Et ole väärässä blogissa



Pohja on jälleen vaihtunut! Jotenkin minulla on nyt enemmän tämmöinen olo, pehmä ja vaaleanpunainen ja lämpöinen ... ja hiukan romanttinen. =)

Rautaneito oli kommentoinut jotain tekstin lukemisongelmasta, jota minulla itselläni ei kyllä ollut =O Mutta edellisessä pohjassa mua häiritsi se että kommentit tulivat siihen säkkikangastaustalle ja niitä oli vaikea lukea.


torstai 2. lokakuuta 2008

Vanha uni



Etsiessäni erästä vanhaa sähköpostia, törmäsin toiseen vanhaan postiin.

Kerroin siinä postissa, että olin nähnyt unta ystävästäni. Siinä unessa hän kertoi minulle, että ovat eroamassa vaimonsa kanssa. Olen lähettänyt tämän postin viime vuoden syyskuussa.

Tämän vuoden helmikuussa minulle selvisi, että kyseinen ystävä on todella eronnut vaimostaan ja heillä oli juuri tuolloin aiemmin menossa avioeroprosessi. Uutinen ei siis helmikuussa enää ollut mulle mikään uutinen.

keskiviikko 1. lokakuuta 2008

Vaalikoneita ja mielipiteitä



Kuka noita vaalikoneita oikein tekee? "Tapanani on käydä oluella?" Häh? No ei joo ole, mutta entäs jos tapanani olisi käydä lasillisella viiniä? =P Monet kysymykset ovat monitulkintaisia. Tähän olen kiinnittänyt kyllä ennenkin huomiota mutta erityisesti nyt näin ehdokkaana. Vastatessaan miettii millaisen kuvan itsestään antaa äänestäjille. Jotkut kysymykset ovat todella vaikeita, eikä aina oikein ymmärrä kysymystäkään. Onneksi Vihreiden ehdokkaiden postituslistalta olen huomannut etten ole yksin asian kanssa =)

Siis mitä hei?! Pitäisikö mulla olla mielipiteitäkin siitä miten kunnan asioita hoidetaan? Oikeesti? =) Oikeastaan järkytys herätä todellisuuteen siitä että mielipiteitä on, mutta tietoa niiden perustelemiseen ei ole tarpeeksi. En todellakaan voi sanoa äänestäjälle, että tämä on mun mielipide asiasta koska musta tuntuu siltä ;D Mun pitänee ruveta lukemaan vähän tarkemmin lehtiä... ja ottaa asioista selvää. Hyvä kun edes tässä vaiheessa herää.

tiistai 30. syyskuuta 2008

Läskit



Joogatessa pälkähti päähän, että mitä ihmettää minä näitä läskejäni vihaan. Eipä ne mitään pahaa oo mulle tehneet. Ne haluaa vaan suojella minua. En tiedä tai tiedosta miltä, mutta jonkinlainen suojamuurihan ne ovat. Rasvakerroksenihan suorastaan rakastavat minua! =)

Uskon kuitenkin että nyt on jo turvallista elää ilman tuota suojamuuria!

sunnuntai 28. syyskuuta 2008

Ryhdistäydyn



ja lopetan tuon itsesääliä täynnä olevan vuodatuksen mitä olen nyt kirjoitellut. Joskus on sillekin aikansa ja paikkansa, mutta tässäkin asiassa liika on liikaa.

Toissailtana kirjoitin päiväkirjaani (niin, todellakin: kirjoitan aika ajoin myös ihan perinteistä päiväkirjaa!) nimilistan ihmisistä joiden tiedän pitävän minusta ihan sen takia että olen minä. Sain kokoon 30 nimeä! Siis 30! =O Ja varmaan olen jopa unohtanut kirjoittaa jonkun ihan itsestään selvän nimen... Teki kuulkaa hyvää tuo lista.

Tiedän; muutos lähtee sisältäni. Mutta joskus kun rämpii suossa niin vetoapu on paikallaan. Myös keskustelut muutaman ystävän kanssa (kiitos vain Rautaneito, Susanna ja Johanna) ovat ollet hyvinkin tuota vetoapua.

Tänään näyttää valoisemmalta jälleen!

torstai 25. syyskuuta 2008

Rikki



Tajusin juuri miten rikki mun tunnepuoli on! Pelkkään kaikkia tunteita, ja olisi parempi kun niitä ei olisi ollenkaan =( Myös minäkuva on ihan hajalla. Näennäisesti mulla on hyvä itseluottamus, koska olen rakentanut jonkilaisen suojamuurin ympärilleni.

Todellisuudessahan itsetuntoni on huono. En luota siihen, että joku voi pitää minusta ja oikeasti haluaa olla kaverini (okei, en yleistä: pitkäaikaisiin ystäviini jo luotan, kun ne on vaan olleet ja pysyneet sitkeästi ;D). Vaikka olen sosiaalinen ja suht avoin ihminen, suhtaudun kuitenkin varauksella ihmisiin. Ja melkein tiedostamattomasti odotan, että jossain vaiheessa totuus paljastuu: eli oikeasti ihminen ei haluakaan olla kaverini.

Muistan melko selkeästi, miten lukiossa päätin, että syy siihen miksi minulla ei ole kavereita, on siinä että olen lihava ja ruma. Jokin syy piti olla olemassa enkä muutakaan keksinyt! Minulla ei ollut poikakaveria eikä kukaan ollut minusta kiinnostunut, eikä minulla kyllä ollut kavereita muutenkaan. Minähän olin luullut, että kun vaihdan koulua ja paikkakuntaa, saan kavereita. Näin ei käynyt. Minussa täytyy olla vikaa. Minun ei edes tarvitse muistella näitä asioita, riittää kun kaivaa sen aikaisen päiväkirjan esiin...

Antakaa minulle itseluottamusta ja itsensä rakastamista nyt heti! =D