Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2008.

Minä rakastan sinua

Olen minä taas varsinaiseen kouluun päässyt. Minä kun en oikein koskaan ole osannut sanoa "minä rakastan sinua" ja "minä tykkään sinusta" on myös ollut vähän kiven alla mun suusta kuultuna.

Meidän kuopus joka helmikuussa täyttää 3 vuotta, on pistänyt sitten äidin koulutukseen. Se on jo jonkin aikaa sanonut "Äiti, minä tykkään sinusta". Ja se hokee sitä niin kauan että sille vastaan "Miika, minäkin tykkään sinusta". Nyt se on varmaan 1½ viikkoa sanonut tuon jälkeen "Äiti, minä jakastan sinua". Ja siihen pitää tietenkin myös vastata "minä rakastan sinua". Tenava on sitkeä. Se kaivaa vaikka rallattamalla sen vastauksen ja mun on pakko sanoa se, että saan korvilleni rauhan ;D Ei oo kuulkaa helppoo!! Mikä penikka mulla!! =D Mistä se on edes oppinu tuon?? =P

Ehkä minäkin joskus opin...


Joulutunnelmia

Koristelematon kuusi



Kuusi koristeltuna



Joulukorttiseinä



Lahjat ilmestyi kuusen juurelle



Miika heräsi päiväunilta ja löysi lahjat



Teräsmies?

Kinkuton joulu

Ei sitten syöty meidän perheessä eilen kinkkua... Mies väki lähti sitä kellarista hakemaan, pojat innoissaan uusien taskulamppujensa kanssa. Ja siellä odotti ikävä yllätys: joku oli murtautunut kellarikoppeihin ja varastanut mm. meidän kinkun! Eilisilta meni sitt vähän itkuksi. Onneksi oli sen verran muuta ruokaa, että saatiin syödyksi, mutta ei se kovin jouluista tai juhlavaa ollut. Poliisitkin kutsuttiin paikalle. Saa nähdä miten käy, kun meidän talossa on kameravalvonta...

Onneksi meillä on hirveä pakastimessa! Saadaan tänään sitten hirvipaistia.

Muuten jouluaatto oli oikein hyvä. Aamulla katsottiin Joulupukin kuumaa linjaa, koristeltiin kuusi, syötiin puuro. Joulupukki oli käynyt, sillä aikaa kun lapset oli päiväunilla ja minä ripustin pyykkiä. Kummallisen hiljaa se taas liikkui kun minäkään en kuullut mitään ;D Tai ehkä asialla olikin tontut!

Aaron sai suksipaketin, Olipa kerran keksijä -dvdboksin, junaradan paloja, Eläinmuistipelin ja suklaata, Salama-kylpytakin ja taskulampun.

Miik…

Lämpöistä ja rakkaudellista valon juhlaa kaikille!

On illansini luonto vaiti hetkisen

Ja tähtitaivas harmaa pilvinen

Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin

Mä hiljentyä jouluun tahtoisin



Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen

On sumentaneet lapsen herkkyyden

Mä katson kauan ylös talvi taivaan hämärään

Ja toivon että jouluntähden nään



kertosäe:

Tähden tähdistä kirkkaimman

Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa

Tähden tähdistä kirkkaimman

Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa



Sen lapsenmieli löysi, tuntein vaistosin

Ja tunnelman niin herkän tavoitin

Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän

Voi löytää vielä tunteen lämpimän



Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin

Niin jouluntähti loistais vieläkin

Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa

Ja valaisee vain lapsen maailmaa
*Vexi Salmi*Hyvää joulua!


Auto

Nyt on nimi kauppakirjassa ja huomenna se tulee: AUTO! Joo, ja velkataakka vaan kasvaa mutta tähän ratkaisuun nyt päädyttiin. Pistettiin auto vaihtoo =)


Kirsikkakakku ja banaanipähkinäkakku

Sydänkakku (tämä on se kirsikkakakku ;D)

100 g margariinia (minä kyllä käytän voita!)
1 1/4 dl sokeria
2 luomukananmunaa
2 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
½ dl hasselpähkinärouhetta
1 dl cocktailkirsikoita pilkottuna
1 rkl kirsikoiden säilöntälientä tai konjakkia

Vaahdota voi ja sokeri. Lisää munat yksitellen koko ajan vatkaten. Sekoita vehnäjauhoihin leivinjauhe, hasselpähkinärouhe, kirsikat ja neste. Lisää jauhoseos vaahtoo varovasti sekoittaen. Kaada taikina vuokaan. Paista alaritilätasolla 175 asteessa 50-60 minuuttia. Jäähdytä ja kumoa. Koristele sokerikuorrutuksella. (tätä en tehnyt) Parhaimmillaan parin päivän päästä.

(tämä on aika pieni annos mun mielestä, kannattaa tehdä x 2)

Pähkinäbanaanikakku

100 g margariinia (taas käytin voita ;))
3 dl sokeria
2 luomukananmunaa
4 dl vehnäjauhoja
1 tl soodaa
1 tl vaniljasokeria
½ tl neilikkaa
½ tl kardemummaa
½ tl inkivääriä
1 tl kanelia
1 dl hasselpähkinärouhetta
2 banaania
½ dl appelsiinimehua

Vatkaa voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen koko ajan…

Kuvia tarjoumuksista

Näistähän ehdittiin jo syödä ennen kun muistin kuvaamisen ;D



Poikien koristelemat piparit. Minä pursotin sokerikuorrutteen.



Valkosuklaataatelikeksit ja kirsikkakakku



Vasemmalla banaanipähkinäkakku




Hyvä Tuomas joulun tuopi

Leivoin tänään kirsikkakakun ja valkosuklaataatelikeksejä. Pojat koristeli pipareita. Virittelin joululiinan keittiön pöydälle. Meillä kävi vieraita ja kahviteltiin ja maisteltiin leipomuksia. Jouluinen olo tunnelma.

Miika (2 v 10 kk) sanoi minulle: "Äiti! Onpas hienoja pipareita!" Pikkuisen taisi oma kehu haiskahtaa, kun herra on ne itse leiponut ja koristellut. ;D

Meidän auto tilanne on arvoitus. Pomo varmaan järjestää aamulla kyydin töihin eli luultavasti hakee minut. Hiisi! En siis saakaan ylimääräistä vapaa päivää ;D


Kynttilöitä

Ilman salamaa



Salaman kanssa



Ilman salamaa



Salaman kanssa




Tänään on uusi päivä

Ystävä oli ihana ystävä ja käytti mua tänään autolla kaupassa. Suuri helpotus! Mummilan reissu jää tekemättä tällä kertaa. Mummi tulee tänne. Mua suuresti harmittaa, että multa jää tapaaminen ystävän kanssa väliin tämän takia. Mutta kaikella on tarkoituksensa... En vaan vielä tiedä mikä se tällä kertaa on ;D

Mies kävi katselemassa vaihtoautoja. Saas nähdä tuleeko meille "uusi" auto vai mitä. Joka tapauksessa tarvitsen maanantaiaamuna kyydin töihin. Pojat luultavasti menee isänsä kanssa sitt bussilla hoitoon kun ensi viikolla ovat varahoidossa ja sinne on vähän turhan pitkä matka kävellä.

Mulla on banaanipähkinäkakku uunissa ja jatkamme aamulla aloittamaamme siivousta. Eli matot pihalle ja imuri käteen =)



Auto jäi huoltoon

Ei saatu autoa. Virtalukko rikki, osan tulo maahan kestää 5 arkipäivää. Koska on joulun alunen, auto saataisiin ulos vasta ensi vuoden puolella... Ei naurata, itkettää. Harkitsemme auton vaihtamista.

Minä romahdin. Minun pää ei kestä aikataulumuutoksia, varsinkaan isoissa asioissa. Ja autottomana moni asia pitää aikatauluttaa uudestaan. Lähdin raivoissani ovet paukkuen ulos räntäsateeseen. Olin poissa vissiin noin 2 tuntia. Pikkuisen olin jäässä mutten tajunnut sitä ennen kuin kotona.

Seisoin pitkään järven rannalla ja mietin miten kylmää se vesi olisi...

Noh, jokin voima minua piti rannalla ja tässä nyt vielä kirjoittelen.


Falck vei auton...

koska avain jäi virtalukkoon. Avain ei kääntynyt mihinkään suuntaan eikä tullut pois. Tästähän seurasi se, että autoa ei voinut sammuttaa vaan se jurrasi tyhjäkäynnillä! Noh, kun minä sitä autoa siinä venkslasin niin onnistuin paniikissa jättämään vaihteen päälle ja nostin jalan kytkimeltä... sammuihan se moottori mutt virrat jäi silti päälle. Falck haki.

Huollosta vähän lupailivat, että saadaan auto tänään poiskin. Toivottavasti! Mun pitäis käydä ruokakaupassa sillä kaapit on tyhjät; meidän piti lähteä sunnuntaina mummilaan; ja ensi viikolla miehen pitäis käydä omalta äidiltään meidän kinkku. Tarvitaan autoa!!

Ja koska olen tosi huonolla tuulella, mun tekisi mieli purkaa pahaolo Herrahenkilöön joka on kaikkeen tähän syytön! Tosin se on hölmöilyt muuten mutta ne hölmöilyt ei mulle kuulu. Omapahan on elämänsä, niih. =) Minä en kuitenkaan aio purkaa pahaoloani häneen. Kyden sitten vaikka yksinäni täällä.

Pää ei tajua

Mun pää ei tajua, että viikon päästä on joulupäivä! Tuntuu, että olisi vielä niin paljon tekemistä ennen joulua =D En kuitenkaan aio heittää kiireen puolelle vaan se mikä jää tekemättä, jää tekemättä.

Mun kannattaisi varmaan miettiä mitä me syömme jouluna; kinkun lisäksi. Tilasimme luomukinkun ja anoppi on sen luvannut paistaa meille leivinuunissa. Mies käy sen sitt ens viikolla hakemassa äidiltään. Mutta ehkä me jotain syödään sen kanssa ;) Emme tykkää perinteisistä laatikoista joten ehkä salaatteja, valkosipuliperunaa.... Ja tietysti herkkuja paljon!! =D

Lahjat on ostettu vaikka osa on paketoimatta. Koristeita on pikkuhiljaa ilmestynyt ympäri kotia. Joulukortit ovat lähteneet matkaan, ja meidänkin luukusta niitä on jo tipahdellut.

JOULU! Se on jo melkein täällä! =D

Jospa jälleen uus tukka...

ja kauhee kuva!! =D




Kahvilla

Vihdoinkin saimme ystävän kanssa järjestettyä niin että käytiin kahvilla ihan kahdestaan ilman lapsia! Se on joskus silkkaa yleellisyyttä. Mutta kylläpä me naurettiin niin paljon ja niin kovaa, että varmasti häiritsimme muita kahvilan asiakkaita. =D Noh, kerrankos sitä. Kun nauratti niin nauratti!

Ja minulle oli tullut eduskunnasta joulukortti. Pitänee säilyttää kirjekuorikin, koska varmaan aika ainutlaatuinen tapaus mun elämässä saada eduskunnan leimoilla varustettu kirjekuori ;D

Puhelinnumero

Tajusin, että pomo ei voi määrätä mun henkilökohtaisesta elämästä. Niinpä viikonlopun pohdinnan tuloksena toimin tänä aamuna, ja ilmoitin Herrahenkilölle oman henkilökohtaisen puhelinnumeroni. =P Se oli oikeasti pitkällisen ja tarkan harkinnan tulos. Ja tiedättekö, tunnen asiasta suunnatonta riemua! =D Osittain siksi, että olen toiminut nimenomaisesti tieten tahtoen pomon käskyjä vastaan...

Ai mistäkö sain Herrahenkilön numeron? Se on mun ammattiin liittyvä salaisuus ;D

*edit* Pomo kävi juuri pyytämässä anteeksi perjantaista, ja totesi että eihänhän voi kieltää minun henkilökohtaisia suhteita. Mutta työasioista en saa puhua Herrahenkilö kanssa. No halooo! En ole aikonutkaan! Mulla on vaitiolovelvollisuus ja osaan kyllä työni. Niin että kaipa olen sitten saanut "siunauksen" ;D




Riitaa ja meditaatiota

Eilen minulle selvisi, että aiemmin kirjoittamani eristäminen onkin ollut paljon tarkoituksellisempaa kuin mitä olin halunnut uskoa! Siitä kehkeytyi riita pomon kanssa. (ja kyllä, olemme sen verran väleissä että saatamme riidellä) Pomoni kuvittelee tekevänsä suuren palveluksen ja suojelevansa minua. Jos hän ajattelisi oikein rehellisesti ja tarkkaan, hän tajuaisi ettei hän mitenkään pysty suojelemaan minua (eipä siihen kyllä olisi tarvettakaan) eikä estämään yhtään mitään minkä on tarkoitus tapahtua. Tähän asti olen kunnioittanut hänen mielipidettään, mutta koska hän ei millään tapaa kunnioita minun mielipidettä ko. asiassa (vaikka muuten kyllä minua arvostaakin), niin ehkäpä lakkaan kunnioittamasta... Itseasiassa eilen toimin hänen nimenomaista kieltoa vastaan ;D Sattumoisin riidan aihe tuli paikalle, ja minä menin ulos häntä tapaamaan ja kerroin hänelle kaiken. Herrahenkilö pyöritteli päätään ja totesi ettei hän ole koskaan ennen kuullut moista, ja eipä pomo meidän hyviä ja asiallis…

Ja sinä yönä oli paimenia kedolla

Eilen oli esikoisen joulujuhla tarhassa. Aaron oli paimen. Tosin viime hetken paniikki iski maanantaina kun poika sai tietää että itämaan viisaat miehet saavat kruunut päähänsä mutta paimenet ei ;D Oli kuitenkin pystypäisenä hieno paimen sauvansa kanssa, jonka oli itse löytänyt pihalta. Minä pidin vaivihkaisen kannustuspuheen ennen esitystä siitä miten hienoa olla paimen lampaille, kun enkelitkin tulivat kertomaan ihan ensimmäisenä paimenille Jeesuksesta. Aaron oli myös tonttujumppaesityksessä. Kaikki lapset esiintyivät niin upeasti ja osasivat monta laulua!

Onkohan mun sydän jotenkin avautumassa kun nämä tilanteet saavat minut nykyään herkistymään ja olen kyllä ihan täysillä mukana...

Virittäytyminen jouluun on menossa ihan täydellä. Mulla on niin joulumieli! Eilen oli minun vuoro avata työpaikan joulukalenteri ja siinä oli namusen lisäksi teksti "Lämpö on vallannut pienen ihmismielen, löytänyt paikan, jouluisen mielen". Ja se oli jotenkin niin osuva! Pikkuhiljaa olen koriste…

Kauneimmat joululaulut

Olimme tänä iltana koko perhe laulamassa kauneimpia joululauluja. En ole käynyt esikoisen syntymän jälkeen ja hän on nyt 5½ -vuotias! Olipa ihanaa! Pappi ei onneksi lätissyt turhia ;D Kuoro vetäisi muutaman kivan kipaleen ja saatiin laulaa. Ja mikä hämmästyttävintä, Miika, 2 v 10 kk, jaksoi olla todella hyvin. Kuunteli laulua ja musiikkia, ja jopa lauloi vähän "Joulupuu on rakennettu" (joka ei muuten sivumennen sanoen ole minun mielestä kovin kaunis laulu). Osasi se esikoinenkin olla, vaikka alussa meinasi mennä hulinaksi kun tarhakaverikin sattui olemaan paikalla.

Väsynyt

Olen tänään niiiiin väsynyt. En olisi jaksanut herätä ja lähteä töihin. Olisin halunnut nukkua. Ja kuitenkin illalla menin normaalia aikaisemmin nukkumaan... Mielikin on maassa.

Ikävöinkin ... moniakin ihmisiä. Erityisesti paria ihmistä. Ja olen jotenkin vihainen koska minusta tuntuu että minut on eristetty eräästä ihmisestä. Minä en jaksa ymmärtää sitä, enkä halua ymmärtää. Tiedän jossain syvällä sisimmässäni, että sillä on tarkoituksensa joka johtaa hyvään vaikken tiedäkään miksi se näin on. Mutta tänään en jaksa ymmärtää sitä. Tänään olen väsynyt tähän tilanteeseen.

Joulukuu

alkoi eilen sateisissa merkeissä. Olipa kostea keli. Mutta eipä anneta sen masentaa mieltä! =) Joulu tulee kuitenkin!

Meillä on töissä yksi työkaveri tehnyt joulukalenterin. Jokainen saa vuorollaan avata. Mun vuoro on tänään! JEEE! =D Jep jep, olen jouluihminen. Viriteltiin sunnuntaina tähti ja kynttelikkö ja jouluverhot. Eilen vähän lisää joulukoristeita... Töihinkin laitoin työhuoneeni ikkunalle kynttelikön. Ja on mulla oikeaa elävää tultakin kynttilöissä. JOULU!


Synnytys

Minä sitten viime yönä synnytin. En ehtinyt sairaalaan.

Äitini oli paikalla, kai isompien lapsenvahdiksi ja olin lähdössä sairaalaan kun tuntui selkeästi että synnytys on käynnissä. Jotain siinä eteisaulassa kävelin ja yhtäkkiä lapsen pää tuntuikin jo ihan selvästi ja tajusin että se syntyy nyt eikä sairaalaan ehdi millään. Hyvä kun sain kopattua vauvan kiinni, kun se vaan solahti ulos =D Mutta se paineen tunne, se vauvan pää oli hyvin vahva, todellinen tunne. Vauva oli poika. Mietin siinä, että toivottavasti nuo muut nyt älyää edes soittaa ambulanssin paikalle =D

Uni hyppäsi, ja olimme koko perheellä Prismassa ja niitä vauvoja olikin kaksi!! Poika ja tyttö. Ja minä siellä Prismassa kävelessä pohdin, miksi olin suostunut siihen että tytön nimi on Emmi vaikka minulla ihan varmasti oli olemassa joku omakin ehdotus siihen. En vain millään muistanut mikä se oli! Emmi oli Aaronin toive. =D

Että sellainen uni... Kukahan tulkitsisi ;D

Joulu tulla jolkottaa...

Jouluun on enää kuukausi aikaa! =O Toivottavasti tänä jouluna saadaan valkoinen joulu!

Sydämeeni joulun teen -laulun sanat ovat aina kolahtaneet minuun. Tänä aamuna jostain syystä ne kolahtivat erityisesti! Joo, kuuntelin joululauluja ajaessani töihin. Kyyneleet nousivat silmiin. En tiedä miksi tämä juuri nyt sitten kosketti niin paljon.

Rauhallista joulun odotusta meille kaikille! <3


Henkisen kasvun kurssi, 4. ja viimeinen tapaaminen

Kotiuduin juuri viimeisestä tapaamisesta. Henkinen kasvuhan ei tietenkään tähän pysähdy. Kyllähän me kaikki sen tiedämmme. Tämä oli sellainen potkaisu eteenpäin.



Käsittelimme kiitollisuutta. Aika helppo oli oikeasti sydämestään tuntea kiitollisuutta sellaisista asioista kuin lapset, terveys, työ jne. Mutta sitten kun olisi pitänyt mennä syvämmälle omaan itseensä, olla kiitollinen sydämestään omasta itsestään. Kuulkaa, se onkin vaikeaa! Siinä on opetteleminen! Kokeilkaapa, ja jos oikein sydämestänne pystytte siihen niin olkaa kiitollisia ;D



Ja yllätten oli vaikeaa ottaa vastaan rakkautta ja kiitollisuutta. Mutta olin yllättynyt myös siitä, että kykenin siihen niinkin paljon kuin kykenin! Ja olen sydämestäni kiitollinen siitä.



Tuolla tajusin yhtäkkiä itse kuinka paljon tässä vähän reilussa kahdessa kuukaudessa olenkaan muuttunut! Olen saanut siitä myös ulkopuolelta palautetta, vaikken ole ymmärtänyt sillä hetkellä mistä kommentit ovat johtuneet.



Esim. kampaajan jälkeen työkaverit joiden en…

Mantelileivän ohje

2 kananmunaa
2 rkl maitorahkaa tai turkkilaista jogurttia
2 tl fiber huskia
2 tl leivinjauhetta
1½ dl mantelijauhoa
3 rkl vehnäleseitä
1 rkl seesamin siemeniä
150 g juustoa

Kuumenna uuni 225 asteeseen

Vatkaa munat kulhossa, lisää jogu tai rahka. Lisää toisiinsa sekoitetut kuivat aineet. Lopuksi sekoita sekaan juustoraaste. Tee 4-5 pyöreää leipästä uunipelille leivinpaperin päälle.

(ohje kirjasta: Karpin keittokirja)

Paista kauniin ruskeaksi.


Mantelileipä

Tämän näköisiä...

Kultaiset Sydänmeditaatiot -kurssi

Osallistun tämän nimiselle 7 kk kestävälle kurssille. Tänään oli ensimmäinen tapaaminen. Näitä tapaamisia on kerran kuussa ja väliajat tehdään kotiläksyjä. Eli kotonakin meditoidaan.



Tänään olen sitten meditoinut, meditoinut ja meditoinut. ;D Ja välillä kuunnellut vanhaa tuttua asiaa, mutta eri ihmisen kertomana. Kertaus on opintojen äiti, vai kuinka? Miksihän minusta tuntuu välillä, että mitään ei kuitenkaan ole jäänyt päähän? =P



Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että olen ihan oikealla kurssilla. Teki oikein hyvää meditoida, hiljentyä. Mun mieli on viime aikoina lörpötellyt ihan liikaa ja olen sitä liikaa suostunut kuuntelemaankin. Joskus ennen miestä ja lapsia meditoin säännöllisesti lähes joka päivä... Nyt on ns. pakko. Minun on vain järjestettävä aikaa sille meditaatiolle. Lyhyimmillään tuo kotiläksy vie aikaa 10 minsaa! Joten ei voi edes sanoa että vaatisi paljon. =)



Myönnän että mieli yritti harhailla. Tietenkin kun se on tottunut viime vuosina siihen, että se saa apinalauman t…

Tehoisku kauppoihin

Huonot kuvat mutta sitäkin paremmat ostokset. Kuvasin vain yhden paidan vaikka ostin 4 paitaa! =O Tämä oli mielestäni paras ja kaunein (ja kallein ;D)



Parantajanainen

Tätä elämää olen nähnyt useammassa erässä.

Tässä elämässä olen nainen, parantaja. Käytän apuna kasveja. Minulla on pieni, ehkä noin 3-vuotias lapsi ja odotan toista. Asun jossain kylän tai ehkä pienehkön kaupungin laidalla. Näen mäeltä talot ja minulla on kasvien keräilykori kainalossa.

Eräänä päivänä taloomme tulee mies, iso ja musta partainen. En tiedä miksi hän on vihainen, mutta kamalan vihainen hän on. Mies surmaa minut ja lapsen. Leijailen katon rajassa ja näen kun aviomieheni tulee kotiin ja löytää meidät kuolleena. Näen hänen tuskansa ja surunsa. Tavallaan tunnen myötätuntoa, mutta minun on hyvä ja rakkaudellinen olla. En osaa surra. Enhän minä ole kuollut! Vain se fyysinen keho on lakannut olemasta.

Piirakkakauppias (Ajatusten Aamiaisesta)

Tämä oli tänä aamuna Positiivareiden Ajatusten Aamiaisessa. Ja mielestäni tässä on oikeasti meille jokaiselle ajattelemisen aihetta!

Hän asui vilkkaasti liikennöidyn kadun varrella, jossa
hänellä oli nakkikioski. Hänellä oli huono kuulo, joten
hänellä ei ollut radiota. Hänellä oli heikko näkö, joten
hän ei lukenut lehtiä. Mutta kauppa kävi hyvin. Hän pystytti mainoksen, joka kertoi miten erinomaisia
tuotteita häneltä sai. Asiakkaat olivat tyytyväisiä ja hän
osti yhä suurempia määriä nakkeja ja piirakoita.Sitten tapahtui jotain . . .Hänen poikansa tuli yliopistosta lomalle ja kysyi:
"Isä, etkö ole kuunnellut radiota? Mikäli laskusuhdanne
kiihtyy, me joudumme vaikeuksiin. Sinun on parasta
valmistautua huonompiin aikoihin."Tuon kuultuaan isä ajatteli: "Onhan poikani opiskellut
yliopistossa, lukee lehtiä ja kuuntelee radiota, kyllä hän
varmaan tietää miten asiat ovat."Niin isä vähensi tilauksiaan, otti pois mainoskyltit ja
nakkarin myynti romahti välittömästi."Olit oikeassa po…

Kehon minäkuva

Olen taas pohdiskellut kehoni minäkuvaa. Minun mielestä on omituista, että mielikuvissani koen itseni sopusuhtaiseksi ja kauniiksi. Ja oikeasti toisinaan säikähdän kun katson peiliin! Kun näytän ihan toiselta kuin mitä mielikuvissani...

Enkä oikein tiedä mitä ajattelisin tuosta.

Kummallinen uni

Olin entisellä työpaikalla. Jotain työasioita se oli olevinaan. Jostain syystä mun piti sitten esitellä paikkaa jollekin vieraalle =O  Se meni ihan ok. Siinä selvis että joku Sami oli kyselly mua, mutta se ei ollu mun ystävä vaan joku muu. Ne sanoi sen sukunimenkin mutten muista sitä nyt. Joku erikoinen se oli. Unessa minä muka tunsin sen. Sitt uni pomppas ja juttelin entisen työpaikan toimitusjohtajan kanssa jotain seuraavasta käynnistä ja olin vähän niin kuin lähdössä kun tajusin: "Herran jumala!" siis tosiaan siinä unessa ihan hihkaisin tuon. =D Mie lähdin juoksemaan Eskon (olen ristiny jossain aiemmassa unessa ko. henkilön Eskoksi joten olkoon edelleen) huoneeseen. Minä olin täysin unohtanut käydä edes moikkaamassa sitä!! =O Koputin nätisti ovelle vaikka olevinaan oli kiire ja menin sisään. Henkäisin: "Sori! Minä melkein unohdin käydä moikkaamassa!" (taas pyytelin anteeksi!! tämä on tullut tavaksi ihan valvetilassakin) Esko vaan hymähti ja hymyili. Si…

Vaatteet, vaatteet, vaatteet...

Olen viime aikoina tajunnut, että väitteeni siitä että vaatteet eivät voisi minua vähempää kiinnostaa, ovat silkkaa hölynpölyä!

Totuushan on että rakastan vaatteita ja haluaisin pukeutua tyylikkäästi, kauniisti, näyttävästi. Ongelmana on se etten löydä tähän kroppaan niitä vaatteita. 100 kg ja 160 cm on melko mahdoton yhdistelmä.

Ja tämä asia ahdistaa tänään niin paljon että kirjaimellisesti itken asiaa...

Mielenkiintoinen huasteluilta...

Huasteluilta on paraseuran vapaan sanan ilta.

Oli vähän horoskoopeista puhetta ja kun mie sanoin olevani vaaka, jolla
on vahva skorppari kartalla, nouseva merkki jousimies, laskeva leijona,
niin yksi ihminen sanoo että kylläpä täsmää.Sitten se kysäisi olenko
koskaan harkinnut yrityksen perustamista. Sanoin että monestikin. Se
sanoi vaan että perusta se ennen kuin täytät 45 mutta ei ihan vielä =D
Noh, tässä on siis vajaa 8 vuotta aikaa ;) Sanoi, että jotain käsillä
tekemistä se on. Tämän asetin kyllä kyseenalaiseksi koska mulla ei
juuri näitä kädentaitoja ole =) Eikä mun yritysidea ole koskaan
liittynyt käsillä tekemiseen! Sitt se totesi että alaisiakin on 2-3. Jep,
osittain tämä liittyy horoskooppin, mutta tiedän hänen olevan
selvänäköinen vaikkei hän sitä kovin usein tuo esille. Mitä lie nähny
=D Sanoi että palataan asiaan myöhemmin uudestaan...



Rautaneito haastoi

"Paljastan
viisi omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi (5)
ihmistä, jotka haastan tekemään saman perässä. Heidän tulee myös
kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän
merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa
haasteesta ja tästä merkinnästä."


*mutisee* Mulla mitään omituisia tapojaa oo....

1. Kaivan nenääni.

2. Aivastan aina monta kertaa peräkkäin. (jos aivastan yhden kerran, kaikki kysyvät olenko kipee ;D)

3. En voi lähteä ajamaan autoa ennen kuin pyydän enkelit mukaan.

4. Katson monta kertaa päivässä sähköpostini.

5. Käytän polvin asti ulottuvia villasukia kesät talvet, lähinnä kotona

Poikkean säännöistä sen verran etten haasta ketään kun ei taida olla ketään blogituttua ketä haastaa. Ottakoon tästä kuka haluaa haasteen vastaan.



Eskimona

Tämä on hyvin lyhyt pätkä. Kirjoitan sen kuitenkin tähän muistiin. Jospa tämä avautuisi jossain vaiheessa enemmän.

Olin joogassa loppurentoutuksessa enkä oikein ensin tajunnutkaan, että solahdin johonkin edelliseen elämään. Ehkä minä näin enemmänkin, mutta sillä kertaa oli niin hyvä jooga ja rentous että todellakin meni tovi ennen kuin tajusin että näkemäni ei sitten ollutkaan tämän hetkistä elämää ;D Ja ei, en nukkunut =D

Joka tapauksessa olin eskimonainen, tai ainakin minulle tuli sellainen tunne. Miehenäni oli sama mies kuin aiemmin kuvatussa elämässä Jeesuksen aikaan. Kyllä oli tässäkin elämässä rakkauta, tai sanotaanko että enemmänkin intohimoa =) Siinä vaiheessa kun valkoiset (jääkarhun??) taljat ilmestyivät kuvaan mukaan, tajusin että ei tässä ihan nykyisessä elämässä kellitä. Ja kuva katkesi =D


Vihreä

Tästä päivästä alkaen tunnustan virallisesti Vihreää väriä ja Sohvia.

Eli suomeksi sanottuna olen maksanut Vihreän liiton r.p. jäsenmaksun ja ilmoittanut itseni paikallisten Vihreiden naisten yhdistykseen. Vihdoinkin! Olenhan tässä kohta jo 2 vuotta asiaa yrittänyt hoitaa ;D

Elämä Jeesuksen aikana

Ajattelin perustaa uuden kategorian jossa kerron edellisistä elämistäni. =)

Viime joulun aikaan Paraseuran pikkujouluissa meillä oli Anna resitoimassa raamattua hebreaksi. Ja yhtäkkiä minä sitten näin edellistä elämääni Jeesuksen ajassa.

Nykyinen minäni ihmetteli miksi kummassa seison synagogan ulkopuolella kuuntelemassa, miksi en mene sisälle. Olen nainen, raskaana. Mutta sikäli kun tiedän sen ei pitäisi estää sisään menoa. Sitten saa paremman tietoisuuden tästä elämästä. Lapsen isä on orja, ja minä itse ns. paremmasta perheestä, ehkä pappissuvusta. Minua ei enää päästetä synagogaan. Olen valinnut vahvan rakkauden ja pistänyt sen suvun edelle. Suku on minut hylännyt. Kohta mies tulee taluttamaan minut pois ja itken sitä etten saa enää mennä synagoogaan. Kuin jumalakin olisi minut hylännyt.

Sitten näky hyppää aikaan lapsen syntymän jälkeen. Lapsi on poika. Pitelen vauvaa sylissä ja lähestyn Jeesusta. Jeesus katsoo rakastaen ja siunaa lapseni jota kukaan muu ei ole siunannut. Rakkaus täyt…

Uusi kampaus =)

Huoh! Tää kampaus näyttää tässä huomattavasti lättänämmältä kuin luonnossa mutten saanu parempaa kuvaa. Värin lisäksi laitettiin siis tällä kertaa vähän kohotuspermistä.

Avautuminen rakkaudelle

Mitäpä kertoisin...

Paljon tuli asiaa jonka olen kuullut niin monta kertaa. Jopa Jaanan kertomanakin. Silti oli monessa kohtaa sellainen olo että "Jes! Nyt minä vihdoikin oikeesti tajusin tämän!" =D Tajusinko? Ainakin siinä korkeimman rakkauden tilassa jossa olin, tajusin.

Mikä päällimmäisenä jäi mieleen, siis sellaisesta mitä en jo aiemmin ole kirjoittanut, oli se voiko nainen rakastaa naista tai mies miestä tai nainen ja mies toisiaan ilman parisuhdetta. Voiko? Mun vahva mielipide on ollut jo vuosia, että voi! Minulla on kokemusperäistä tietoakin ;D

Minullahan on useitakin miespuolisia ystäviä mutta kirjoitan nyt vaan yhdestä. Meidän välinen rakkaus on jotenkin välillä ihan käsin kosketeltavaa, se on niin hyväksyvää ja arvostavaa ja ... noh, pyyteetöntä rakkauta! Ja vuosia olen silloin tällöin toisinaan joutunut selittämään, että me todellakin olemme "vain" ystäviä. Minusta on vähän hassua että joudun sitä selittämään. Jos hän olisi nainen, mitään selittämistä ei ol…

Yksin

Olen sitten tänään melko kirjaimellisesti yksin =P Miesväki lähti mummolaan ja minä jäin kotiin. Lähden kohta luennolle jonka aiheena on avautuminen rakkaudelle. Palajan tälle astialle kunhan olen kotiutunut tuolta reissulta.

Se on jännä miten monesti kuulee naisen sanovan, että hän on yksinäinen. Nähtävästi se on niin että nainen tarvitsee sen kikattelukaverin vaikkei siihen varsinaiseen kikatteluun olisikaan taipumusta. Tämä on selkeästi joku naisellinen piirre! Ja sitä yksinäisyyden tunnetta tuskin poistaa mies ja lapset, vaikka he paikalla olisivatkin. Ehkä minä pikkuhiljaa alan ymmärtää naiseuden ydintä ;) Vain nainen voi tämän asian ymmärtää.

Niih!Lähden nyt avautumaan rakkaudelle =)

Kummallinen olo

Olen tuntenut itseni tänään harvinaisen yksinäiseksi. =O

Äsken ruokapöydässä katsoin miestä ja lapsia. Tuntuivat ihan vierailta ihmisiltä. Erityisesti mies...

Ehkä tämä tästä taas. Tänään on tällaista ja huomenna on uusi päivä =)


Ylitys ravalle

Oi sinä rapamme,
joka ilmennyt joka päiväiseen elämäämme.
Sinä koristat lastemme
vaatteet ja kasvot.
Sinä korista pesuhuoneemme lattian
ja luot kotisi viemäristöömme.
Sinä ilahdutat meitä suuresti
jokaisena päivänä
ilmestymällä myös äidin
varpaiden väliin.
Me rakastamme sinua
oi rapamme!
Älä katoa koskaan.

copyright Ninni-Riikka



"Mantrausta" ja vastaisku

Minä sitt tänään joutessani "mantrasin" eli vakuuttelin itselleni että "olen kaunis sekä arvokas ja arvostettu itsessäni". Hah! Ja mitä tapahtuu? Tulee asiakaspuhelu jonka aikana asiakas huutaa, kiroilee ja haistattaa minulle kaiken mahdollisen mitä keksii! Ja sen jälkeen toteaa että firmamme on asiaton ja lyö vielä kaiken pisteeksi luurin mulle korvaan =O Katsoin puhelinta, sanoin kiitos, ja jatkoin "mantraamista" ;D



Henkilökohtainen tapaaminen / hoito

Tänään on tapahtunut kaikenlaista ja ehdi jo ajatella, että henkilökohtainen tapaaminen henkisen kurssin vetäjän kanssa siirtyy jonnekin. Mutta ei se siirtynyt kuin 2 tunnin päähän aiemmin sovitusta ajasta sekä fyysisesti toiseen paikkaan. =)



Aluksi tuli viesti joka koski Paraseuraa.



Sitten Jaana sanoi, että takaisin paluuta vanhaan ei ole. Minä totesin, että sen olen vuosia tiennyt että peruuttaa ei voi =P Jaana sanoi, että tämä on jotain voimakkaampaa, valon virtausta. Keskustelimme siitä möykystä mun kurkussa ja kyllähän se siihen ilmaisuun liittyy. Rakkaudella ilmaisuun, rakkauden sanoihin. Minähän en osaa sanoa 'minä rakastan sinua'. Tai joo, yhdelle ainoa ihmiselle olen vissiin sanonut niin. Mutta tässä ei nyt tarkoitettu pelkästään noita sanoja =) Kunhan harhauduin pohtimaan vähän sivuraiteillekin, ja se rakas möhkäle ilmestyi muuten saman tien kun kirjoitin nuo sanat...



Sain parannusta solutasolla. Saa nähdä miten terveenä sitä huomisaamuna noustaankaan =) Jotain kummalli…

31 ääntä

Suuri oli hämmästykseni kun sain vaaleissa 31 ääntä! Ja yhtä suuri on kiitollisuuteni niistä =)

Vihreät saivat 3 paikkaa lisää edelliseen valtuustoon verrattuna ja paikkoja on nyt 9. Vihreillä oli myös äänikuningatar, joten kokonaisuudessa Kuopiossa (ja Pohjois-Savossa) Vihreiden vaalit menivät hyvin!

Jännää oli! Nyt on tietysti vielä muitakin luottamustehtäviä, kuten lautakuntapaikkoja, jaossa...

Henkisen kasvun kurssi; 3. kokoontuminen

Tänään olimme yhden kurssilaisen kotona.



Aluksi kahvittelimme ja kerroimme kuulumisia. Sitten siirryimme toiseen huoneeseen ja teimme itsemme ympärille rakkauden kehän. Eli Äiti Maan rakkaus ja Kristusenergian rakkaus yhdistettiin auraamme. Se oli mielenkiintoinen kokemus. Tunsin päälaella ikäänkuin paineen ja mietin että nyt tapahtuu jotain energiatasolla. Jälkeenpäin selvisikin että kruunuchakran lisäksi 2 seuraavakin chakra loistivat tämän harjoituksen ansioista. Kun nyt olimme rakkauden kehässä, otimme jonkun mieltä painavan asian ja katsoimme sitä rakkauden silmin. Jollain tapaa eheyttävä kokemus. Minä kuvailin tilannetta niin että se asia vain oli. =) (nyt kun kirjoitan tätä, kruunuchakrassa alkoi kihelmöidä uudestaan!)



Keskustelimme, söimme ja sitten saimme hoidon, henkioppailta.



Sepä olikin mielenkiintoista, että minusta oli kauhean vaikea ottaa vastaan sitä hoitoa. Minun piti ihan tietoisesti ajatella, että otan hoidon vastaan ja se ON turvallista. Tunsin miten jalkojani hoidett…

Pimeys

Nautin tästä pimeydestä! Olen omituinen otus =) Tätä aikaa vuodesta rakastan! En tiedä. Ehkä minun aistini herkistyvät tuolla pimeyden keskellä. Vaikka eihän pimeys sillä tavalla kaupungissa ole pimeyttä.

Toisaalta rakastan myös kevättä kun elämä herää.

Oikeastaan rakastan oikeita vuoden aikoja ja toivon todella, että tänä talvena tulee oikea talvi: lunta ja pakkasta!

Kivien maailma

Olin tänään ystävien henkisessä tapaamisessa. Teimme harjoituksia kivillä. Ensin valitsimme kivistä sen joka miellytti eniten. Puhallisimme siitä pois entiset energiat ja laitoimme kiven otsachakralle. Sen jälkeen kiveä joko pidettiin edelleen otsachakralla tai otettiin katseltavaksi. Kivellä oli tarina kerrottavana.



Minun violetinvivahtava kivi näytti minulle taloja, teitä, karttaa, luonnonyrttejä, kasvivärjäystä. Minä näin yhtä mennyttä elämääni jota olen ennenkin nähnyt, mutta silti energiat tuntuivat olevan tässä elämässä. Keskustelimme, että luultavimmin se tarkoittaa että tuon tuosta menneestä elämästä näitä asioita tähän elämään...



Seuraavaksi valitsimme "inhokkikiven". Eli kiven joka ei miellyttänyt. Ja sama operaatio sen kanssa. Minä valitsin tähtimäisen hiekan värisen kiven.



Ja viesti oli: Turhat särmät pitää hio, mutta muistaa että elämässä pitää silti olla särmää =) Elämän pitää myös kukkia, mutta ennenkuin kukkaan puhkeaminen tapahtuu, elämä näyttää särmikkäältä. H…

HEIJASTIMET!

Rakkat ihmiset: muistakaa käyttää heijastimia! Monikossa! Yksi heiluva heijastin on aika mitätön tässä pimeydessä, vaikka se onkin parempi kuin ei mitään.

Valitettavan monta lasta ja aikuista tuli tänä aamuna työmatkalla vastaan täydellisessä pimeydessä, tummissa vaatteissa. Ja pyöräilijöille myös heijastimet ja ehdottomasti ainakin toimivat valot! Autoilija ei oikeasti näe vaikka on katuvalot jos niitä heijastimia ei ole.

Lahjuksia

Pahoittelen kuvan laatua. Vaikka kuinka yritin kuvata ja vaihtaa paikka jne yms niin heijastui heijastui heijastui... Tämä on cd-levyn kansi. Chicago-teemaan sopiva =)



Iiiiiihana Nemi!! Minussa vissiin asuu pikkugootti ;D




Miikan kotilook

Hetken kuluttua tähään lookiin lisättiin myös hansikkaat ;D


Alva Karppisen luennolla olin

Aiheena oli henkisten lahjojen siunaus. Alva on lämmin, ihana ihminen ja jotenkin ihanan raikkaan tyttömäinen. En ole siis häntä ennen tavannut. Jostain syystä minusta jälleen tuntui että nukahdan keksen luennon! Aihe oli mielenkiintoinen, siinä ei ollut mitään vikaa... Mulle on pari kertaa aiemminkin käynyt näin jollain henkisillä kursseilla. =O En ehkä siis saanut luennosta kaikkein parhainta irti, tai sitten asiat jäivät muhimaan =)





Chicago!

Käväisin sitten pikavisiitillä 20-luvun Chicagossa. Rakkautta, petosta, murhia, seksiä, paljasta pintaa (myös naisille ;D), musiikkia, valoja ... mitä nyt kuvitella saattaa. Onko syyllinen vai syytön? Kukapa sen ottaisi selville. =)

TEATTERI! SE ON! =D

Mitä mun pitäis sanoo???

Olin kuun alussa kamalassa kurkkukivussa. Nielaiseminen sattui niin maan perusteellisesti. Ja tiedättekö mitä: nyt se tekee taas tuloaa!! Mikä se on mitä mun pitäis sanoa ja jota en saa kakaistua? Minä en tiedä! Vai liittyykö tämä kuuntelemiseen? Tai ehkä ylipäätään ilmaisuun? Mitä kummaa tässä nyt on menossa? Tarkempaa opastusta kiitos! =)


Kivisalosta

Tänään Pohjois-Savon yhteisökylä osuuskunta sai 9 uutta jäsentä. Jäseniä osuuskunnalla on tällä hetkellä 18. Vau! Tuntuu aika historialliselta =) Ja minusta tuli tämän osuuskunnan historian toisen hallituksen jäsen.

Jotenkin kuitenkin aina tunnen itseni vajavaikseksi tuolla. Minä olen innolla menossa asiaan mukaan, mutta tuntuu välillä ettei minulla ole annettavaa yhteisölle. Minulla ei ole mielestäni sellaisia erityistaitoja, joita yhteisö voisi käyttää hyväkseen.  Tämä on varmaan minulle suurin este päässäni miksi en osaa 100 % varmuudella sijoittaa itseäni yhteisökylään. En tiedä mitä annettavaa minulla on yhteisölle enkä sitä millä ansaitsisin elantoni siellä. Minä luulen, että pelkkä luonnon keskellä luonnon rytmiin eläminen ei minulle riitä...

Omituista on, että mieheni joka on vastustanut täysin asiaa, onkin nyt vilautellut mahdollista vihreää valoa =O Jokin aika sitten hän totesi, että maailman tilanne näyttää siltä että perhe alkaa olla kohta liian pieni yksikkö toimiakseen tal…

Jotain kummallista on tapahtumassa

koska minä näen visoita suuresta katastrofista. Ne on epämäräisiä eikä niistä oikein saa otetta. Mutta visioissa se koskettaa kaikkia. Ja ei, ne eivät ole unia vaan ihan valvetilassa päähän tupsahtavia kuvia.

Viimeksi kun näin tällaisia, erosin...

Ei kyllä tässä ole mitään aikomustakaan erota, mutta ehkä noi merkkaa sitt jotain vastaavaa mullistusta elämässä. En tiedä. Ne ovat  välillä ahdistavia.

Jotakin

Minulla on sellainen tunne, että mun pitäisi nyt kirjoittaa tähän jotain vaikken yhtään tiedä mitä mun pitäis kirjoittaa. Ei just nyt ole oikein asiaa...

Olen yhdessä asiassa päässyt ainakin hetkellisesti tasapainoon itseni kanssa. Osaan tapahtumista on ajallisesti välimatkaa n. vuosi ja kun katson niitä täältä käsin, asia onkin ihan päivänselvä enkä ymmärrä miksi olen jossain vaiheessa edes epäillyt omaa vaistoani! Sori, minä en kerro sen tarkemmin mistä on kyse. ;) Olen päässyt myös siltä osin tasapainoon asian kanssa, ettei mun tarvitse tehdä mitään, tällä hetkellä. Minä olen tässä(kin) asiassa oma itseni, Ninni-Riikka, se mikä olen ja elän ja käsittelen asiaa tämän hetkisen kykyni mukaan korkeimmasta rakkaudesta käsin. Kuulostaako yksinkertaiselta? =) Sitähän se parhaimmillaan onkin!


Henkinen kurssi, 2. kokoontuminen

Jälleen innoikkaina kokoonnuimme. Kerroimme kuulumisia ja se johtikin lopuksi parannustilanteeseen, jossa yhtä meistä parannettiin todella voimallisesti. Toki ryhmän parantava energia vaikuttaa aina kaikkiin. Ja kuten näissä tapaamisissa taipumus on, yksi asia vie toiseen ja me kaikki saimme siunauksen.



Jaanalla oli siunattua vettä kulhossa ja hän siunasi (tavallaan kastoi) jokaisen vedellä ja kanavoidulla energialla. Tämä oli minulle ehkä pitkään aikaan voimallisin kokemus. Kun Jaana kosketti otsaani, koin hyvin voimakkaan kristusenergia, rakkauden. Se oli hyvin lähellä sitä mitä joskus lapsena koki ja sitä mitä aina etsii ja halajaa. Minä en ehkä ihan täysin uskaltanut mennä siihen mukaan, mutta kuitenkin sen verran että kyyneleethän siinä tuli! Koko huone tuntui kylpevän pyhyydessä. En osaa kuvailla sitä paremmin ja se sana tuli myös keskusteluissa esiin. Jos viimeksi tunsin ehkä jääneni jotenkin vajaaksi, tällä kertaa todella tunsin tuon ihanan pyhyyden. Ja se vaikuttaa minussa vie…

Virallinen poseeraus

Miljoona miljoona miljoona ilmapalloa....

Noh, ei sentään niin montaa . Nyt tiedän että käy työstä kun avustaa n. 250 ilmapallon täyttämisessä ja jakamisessa!! Siinä kuulkaa tuli välillä hiki!

Että politiikka on helppoa hommaa? No ei kyllä ole! =)

Yritin siinä niitä palloja väkertäessä olla ajattelematta mikä kauhea määrä roskaa niistä tulee... Mikä voisi olla ympäristöystävällisempi vaihtoehto? Jäänpä sitä pohtimaan =)

Kauheesti nippelitietoa!

Rautaneidon blogissa oli tämmöinen, ja koska mun pitäisi opiskella Vihreiden kunnallisvaaliohjelmaa, päätin minäkin vastailla näihin ;D

1.Minkä värisellä tuolilla istut nyt? Oisko tää nyt koivun värinen

2. Minkä värinen paita sinulla on päällä? Sininen

3. Millainen logo/tausta sinulla on nyt kännykässä? Kalenteri + Unikoita

4. Mikä on kännykässäsi soittoäänenä? Janne Tulkki laulaa Kivestä veistetty sydän

5. Ketä mietit juuri nyt ? Artoa

6. Montako tuntia nukuit viime yönä/viimeksi kun nukuit? Ei mitään tietoa, olen nukkunut tosi huonosti monena yönä, vain muutaman tunnin.

7. Tuorekurkku vai suolakurkku? Tuore

8. joululoma vai kesäloma? joululoma

9. Mikä on viimeisin sana jonka sanoit? son

10. Kenelle sen sanoit? Miehelle

11. Mitä odotat tällä hetkellä eniten? sunnuntain henkistä kurssia

12. Millä kulkuneuvolla viimeksi liikuit? autolla

13. Mitä pelkäät tällä hetkellä eniten? että puhun huomenna vaaliteltalla läpiä päähäni

14. Mikä on toiveammattisi? ei mulla ole

15. Voisitko kuvitella olevasi opetta…

Et ole väärässä blogissa

Pohja on jälleen vaihtunut! Jotenkin minulla on nyt enemmän tämmöinen olo, pehmä ja vaaleanpunainen ja lämpöinen ... ja hiukan romanttinen. =)

Rautaneito oli kommentoinut jotain tekstin lukemisongelmasta, jota minulla itselläni ei kyllä ollut =O Mutta edellisessä pohjassa mua häiritsi se että kommentit tulivat siihen säkkikangastaustalle ja niitä oli vaikea lukea.


Vanha uni

Etsiessäni erästä vanhaa sähköpostia, törmäsin toiseen vanhaan postiin.

Kerroin siinä postissa, että olin nähnyt unta ystävästäni. Siinä unessa hän kertoi minulle, että ovat eroamassa vaimonsa kanssa. Olen lähettänyt tämän postin viime vuoden syyskuussa.

Tämän vuoden helmikuussa minulle selvisi, että kyseinen ystävä on todella eronnut vaimostaan ja heillä oli juuri tuolloin aiemmin menossa avioeroprosessi. Uutinen ei siis helmikuussa enää ollut mulle mikään uutinen.

Vaalikoneita ja mielipiteitä

Kuka noita vaalikoneita oikein tekee? "Tapanani on käydä oluella?" Häh? No ei joo ole, mutta entäs jos tapanani olisi käydä lasillisella viiniä? =P Monet kysymykset ovat monitulkintaisia. Tähän olen kiinnittänyt kyllä ennenkin huomiota mutta erityisesti nyt näin ehdokkaana. Vastatessaan miettii millaisen kuvan itsestään antaa äänestäjille. Jotkut kysymykset ovat todella vaikeita, eikä aina oikein ymmärrä kysymystäkään. Onneksi Vihreiden ehdokkaiden postituslistalta olen huomannut etten ole yksin asian kanssa =)

Siis mitä hei?! Pitäisikö mulla olla mielipiteitäkin siitä miten kunnan asioita hoidetaan? Oikeesti? =) Oikeastaan järkytys herätä todellisuuteen siitä että mielipiteitä on, mutta tietoa niiden perustelemiseen ei ole tarpeeksi. En todellakaan voi sanoa äänestäjälle, että tämä on mun mielipide asiasta koska musta tuntuu siltä ;D Mun pitänee ruveta lukemaan vähän tarkemmin lehtiä... ja ottaa asioista selvää. Hyvä kun edes tässä vaiheessa herää.

Läskit

Joogatessa pälkähti päähän, että mitä ihmettää minä näitä läskejäni vihaan. Eipä ne mitään pahaa oo mulle tehneet. Ne haluaa vaan suojella minua. En tiedä tai tiedosta miltä, mutta jonkinlainen suojamuurihan ne ovat. Rasvakerroksenihan suorastaan rakastavat minua! =)

Uskon kuitenkin että nyt on jo turvallista elää ilman tuota suojamuuria!

Ryhdistäydyn

ja lopetan tuon itsesääliä täynnä olevan vuodatuksen mitä olen nyt kirjoitellut. Joskus on sillekin aikansa ja paikkansa, mutta tässäkin asiassa liika on liikaa.

Toissailtana kirjoitin päiväkirjaani (niin, todellakin: kirjoitan aika ajoin myös ihan perinteistä päiväkirjaa!) nimilistan ihmisistä joiden tiedän pitävän minusta ihan sen takia että olen minä. Sain kokoon 30 nimeä! Siis 30! =O Ja varmaan olen jopa unohtanut kirjoittaa jonkun ihan itsestään selvän nimen... Teki kuulkaa hyvää tuo lista.

Tiedän; muutos lähtee sisältäni. Mutta joskus kun rämpii suossa niin vetoapu on paikallaan. Myös keskustelut muutaman ystävän kanssa (kiitos vain Rautaneito, Susanna ja Johanna) ovat ollet hyvinkin tuota vetoapua.

Tänään näyttää valoisemmalta jälleen!

Rikki

Tajusin juuri miten rikki mun tunnepuoli on! Pelkkään kaikkia tunteita, ja olisi parempi kun niitä ei olisi ollenkaan =( Myös minäkuva on ihan hajalla. Näennäisesti mulla on hyvä itseluottamus, koska olen rakentanut jonkilaisen suojamuurin ympärilleni.

Todellisuudessahan itsetuntoni on huono. En luota siihen, että joku voi pitää minusta ja oikeasti haluaa olla kaverini (okei, en yleistä: pitkäaikaisiin ystäviini jo luotan, kun ne on vaan olleet ja pysyneet sitkeästi ;D). Vaikka olen sosiaalinen ja suht avoin ihminen, suhtaudun kuitenkin varauksella ihmisiin. Ja melkein tiedostamattomasti odotan, että jossain vaiheessa totuus paljastuu: eli oikeasti ihminen ei haluakaan olla kaverini.

Muistan melko selkeästi, miten lukiossa päätin, että syy siihen miksi minulla ei ole kavereita, on siinä että olen lihava ja ruma. Jokin syy piti olla olemassa enkä muutakaan keksinyt! Minulla ei ollut poikakaveria eikä kukaan ollut minusta kiinnostunut, eikä minulla kyllä ollut kavereita muutenkaan. Minähä…