Siirry pääsisältöön

Synnytys



Minä sitten viime yönä synnytin. En ehtinyt sairaalaan.

Äitini oli paikalla, kai isompien lapsenvahdiksi ja olin lähdössä sairaalaan kun tuntui selkeästi että synnytys on käynnissä. Jotain siinä eteisaulassa kävelin ja yhtäkkiä lapsen pää tuntuikin jo ihan selvästi ja tajusin että se syntyy nyt eikä sairaalaan ehdi millään. Hyvä kun sain kopattua vauvan kiinni, kun se vaan solahti ulos =D Mutta se paineen tunne, se vauvan pää oli hyvin vahva, todellinen tunne. Vauva oli poika. Mietin siinä, että toivottavasti nuo muut nyt älyää edes soittaa ambulanssin paikalle =D

Uni hyppäsi, ja olimme koko perheellä Prismassa ja niitä vauvoja olikin kaksi!! Poika ja tyttö. Ja minä siellä Prismassa kävelessä pohdin, miksi olin suostunut siihen että tytön nimi on Emmi vaikka minulla ihan varmasti oli olemassa joku omakin ehdotus siihen. En vain millään muistanut mikä se oli! Emmi oli Aaronin toive. =D

Että sellainen uni... Kukahan tulkitsisi ;D

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohdintoja ja avautumisia

Yhtäkkiä huomasin, että mun kadoksissa ollut lauluääni on palannut! Voi mikä onnen tunne! Ruokavalio ja erilaiset energiapuhdistukset ja henkinen avautuminen ovat tässäkin asiassa tehneet ihmeitä. Enpä olisi ennen vuoden vaihdetta osannut aavistaakaan tällaista.

Yhä useammin minä vain tiedän asioita. Siitä on ollut välillä apua työssäkin! Välillä sattuu hiukan erikoisia juttuja, kuten perjantaina kun olin soittamassa eräälle asiakkaalle ja juuri kun olin naputtamassa kahta viimeistä numeroa, siitä samasta numerosta soitettiin. Hetken aikaa tuijoitin puhelinta "Miten voi olla mahdollista?!" Mutta kyllä se vaan oli. Eikä ollut mitenkään odotettua että ko. asiakas edes soittaisi.

Jokin aika sitten ryhdyin seuraamaan Tomi Kokkoa sekä facessa että instassa. Sitten sain yhtäkkiä kauhean ahdistuksen siitä, että olen ilmoittautunut hänen luennolleen. Ahdistuksen siitä miten tällainen ylipainoinen persjalkainen voi mennä sille luennolle kun tyyppi on itse niiiiin fit. Mutta tuleen ei…

Terveisiä Siperiasta

Niitä on tuulen mukana tullut tällä viikolla. Minun mielestä ihan normaali suomalainen talvisää. Ehkä vähän myöhemmin pakkaset kun jonain toisena vuonna mutta silti.

Tänään olin töistä vapaalla ja tein neulepiiriin raakakakun. Ei se kovin hyvin onnistunut mutta tulipahan tehtyä. Maistui hyvälle mutta rakenne ei ollu ihan niin kuin olis pitäny. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta, eikä varsinkaan ekalla kerralla.

Kännykkä on ruvennut temppuilemaan, se kuumenee hetkessä nollasta sataan (ei, en lähettele kiihkeitä ja kuumia viestejä...) ja käynnistelee itseään uudestaan omatoimisesti. Noh, aattelin etten kauaa semmoista katsele, ettei käy niin että olen jossain Kuopio-Jyväskylä välillä ja se leviää lopullisesti. Tilasin uudemman ja siihen suojakuoret. Sunnuntaina tilasin ja tänään ne tuli. Eri paikoista mutta hienosti synkroniassa toistensa kanssa. Ensimmäinen haaste ilmeni äsken: microkortti ei käy, kun pitäis olla nanokortti. Huomenna on tiedossa reissu kaupunkiin.

Olen saanut tän…

Metsämansikka-mustikka -piirakka

Tässä miesväen saalis jossa siis kaikki punainen on metsämansikkaa! Tämä saalis joutui miesväen pyynnöstä alla olevaan marjapiirakkaan. Tuli muuten hyvää. Esikoinen oli menossa synttäreille herkuttelemaan mutta hänen piti saada kaksi palaa marjapiirakkaa :-D

Ohje on piirakkaan on ollut joskus aiemminkin blogissa mutta koska se on jossain kaukana menneisyydessä, kerrataan:
MARJAPIIRAKKA
2 dl maitoa (vähän hapankin käy) 100 g voita
Kiehautetaan ja jäähdytellään.
3 munaa 3 dl sokeria
Vatkataan vaahdoksi.
4½ dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta
Ja tokikin muna-sokeri -vaahtoon lisätään muut aineet. Kaadetaan taikina syvälle uunipellille leivinpaperin päälle. Ripotellaan pinnalle vadelmia, mustikoita... tai kuten minä nyt tein, metsämansikoita ja mustikoita. Puutarhamansikat ovat vähän isoja, mutta tietysti jos pistäisi paloiksi. Voi tähän varmasti laittaa vaikka raparperiakin tai omenaa. Marjat siis osittain uppoavat taikinan sisään.
Paistetaan 200 asteessa noin 20 minuuttia.