lauantai 31. maaliskuuta 2007

Ajatuksia palkasta


 


Kummallista; kuulen jatkuvasti puhetta siitä että palkkataso on noussut. Minun näkökulmasta ainoa mikä nousee on tuotteiden hinnat. Minun palkka on tässä vuosien saatossa laskenut! Merkillistä... Yleensähän se tuppaa tosiaankin vuosien mittaan nousemaan.


Olen joskus saanut kuussa 8 500 markkaa eli pyöreästi 1400 eeroo. Tällä hetkellä saan noin puolet tuosta määrästä. Toki teen vähän lyhempää päivääkin, mutta laskin että vaikka tekisin täyttä päivää en sittenkään saisi tuota summaa jonka joskus olen saanut. Meillähän olisi lähes ruhtinaallista jos saisin!


Pistää oikeasti miettimään. Olenko tyytynyt vain johonkin työpaikkaan ihan millä palkalla tahansa. Varmaan näinkin on. Mun pää ei ole kestänyt kotona olemista ja töihin on ollut pakko päästä. Toki sitä toivoisi, että saisi myös kohtuullisen korvauksen antamastaan työpanoksesta. Edellisessä työpaikassa mielestäni sainkin, mutta nyt en. Toisaalta; oman alani töitä ei kauheasti ole tarjolla. Jos töitä haluaa tehdä ja pitää edes jonkinlaista ammattitaitoa yllä (ja kartuttaa työhistoriaa) on melkein pakko mennä työhön kuin työhön. Valitettavasti.


Silloin kun opiskelin, meille sanottiin että yksikään tradenomi ei jää työttömäksi. Onneksi en edes silloin uskonut tähän soopaan. Kuinkahan moni uskoi.


Välillä oikeasti ihmettelen, miten ihmiset tulevat toimeen niin että toinen vanhemmista (yleensä äiti) on kotona kotihoidon tuella joka alle 300 euroa kuussa! Me emme missään tapauksessa tulisi toimeen. Ja mielestäni me kuitenkin olemme kohtuullisen tarkkoja raha-asioissa. Mutta kaikki maksaa: ruoka, vaatteet, bensa, asuminen, vesi... Kaikki turha, mm. minun vaateostokset, on karsittu pois. Silti tuntuu joka kuukausi ettei raha riitä mihinkään.


Yhtenä iltana itkin taas lohduttomasti kun pesukone levisi (se on edelleen rikki kun ei olla vielä saatu korjaamoon vietyä), minun pitäisi saada ainakin yhdet uudet rintaliivit, auto pitäisi tankata yms. Olisi varmaan pitänyt jäädä lasten kanssa kotiin niin mulle ei tartteis ostaa uusia vaatteita, ja autokin ois pitäny jättää ostamatta.... Mutta oikein tarkasti ajateltuna; minä olisin tullut hulluksi kotona, ja ilman autoa minä olisin tullut hulluksi bussimatkoilla mummoloihin. Pitänee vaan jostain raapia rahaa ja venyttää euroa.


 

keskiviikko 28. maaliskuuta 2007

Asikaspalvelijana on yhtä juhlaa ;D


 


Kommentoin jo tänään yhteen blogiin, että asiakaspalvelijana valitettavasti saa joskus kuulla aika törkeitäkin kommentteja mutta omat yhtä törkeät vastaukset pitää vain niellä ja hymyillä asiakkaalle kauniisti. Milloin pääsemme eroon tästä kuuluisasta "asiakas on aina oikeassa" -palvelusta? Eihän asiakaspalvelijankaan tarvitse ihan mitä tahansa sietää!


Aikoinaan eräässä firmassa kysyisin asiakkaalta voisinko vielä jotenkin auttaa. Tämä kyseinen mies asiakas katsoi suoraan rintojani ja tokaisi :"Kyllä voisit mutta en taida kuitenkaan kehdata pyytä." Ja nuolaisi vielä päälle huuliaan! Voi pyhä jysäys! Ei kuitenkaan kehdannut pyytää...


Äsken asiakkaana oli mies joka kysyi minulta tuomitsevalla äänen sävyllä: "Mitäs varten on pitänyt ottaa tuollainen tatuointi?" Mitä ihmettä se hänelle kuuluu? Vastasin ihan kauniisti, että oli monen vuoden haaveilun ja säästämisen tulos. Johon asiakas: "Ai että ihan haave. Ettei vaan kuitenkin ollut hetkellinen päähän pisto..." ARGH! Vaikka olisi ollutkin niin ei varmaan kuulu hänelle mitenkään. Olisiko minun pitänyt yhtä kohteliaasti tiedustella häneltä: "Mitäs varten on pitänyt tuollainen valtaisa kaljamaha hankkia?" ;D


 

Enkeleitä


 


Enkelikoulumme 4. päivä on käyty. Aluksi virittelimme energioitamme jälleen korkeammalle. Päivän aiheena oli äänellä parantaminen, kivet ja kortit. Jokainen aihe on niin laaja, että ehdimme raapaista vain pintaa mutta tuli jokaiselle tutummaksi.


Ääntä kuljetimme alhaalta ylös ja takaisin chakra kerrallaan; jokaiselle chakralle oma vokaali. Sen jälkeen jokainen sai hetken köllötellä piirin keskellä ja muut lauloivat hänelle omaa nimeä; siis se köllöttelijän nimeä. Lauluäänellä ja -taidolla ei ollut mitään tekemistä asian kanssa ;) Oli aika mielenkiintoista makoilla siinä keskellä. Oli tunne, että jos nuo jatkaa vielä jonkun aikaa niin nousen ilmaan! =D


Kirsillä on aina rumpu mukana, ja tällä kertaa oli myös Annealla. Annean rummussa oli hyvin toisenlainen sointi kuin Kirsin rummussa ja tämän rummun ääni ja Annean laulu kävivät kovin minun sydänchakraan. Mitä lie parannettiin...


Kivet ovat hyvin, hyvin laaja aihe ja minun matkani kivien kanssa on vasta alkanut. Minulle pintaan nousivat kivikorteilla katsomalla fluoriitti ja kalsiitti. Jälkimmäinen on tälläkin hetkellä taskussani (vihreänä) mutta fluoriitti otti ja hyppäsi taskusta ensimmäisen päivän jälkeen enkä ole sitä vielä löytänyt =D Ehkä hän oli sittenkin väärän värinen kun oli myös vihreä.


Korteilla teimme kaksi eri tulkintaharjoitusta. Korteilla työskentely olikin minulle ennestään tuttua mutta opin uuden tavan asetella kortteja. Mielenkiintoisia asioita katselin. Mutta niistä ei sen enempää koska ovat tällä hetkellä vähän liian henkilökohtaisia julkisesti kerrottavaksi.


Lisäksi suunnittelimme tulevaa valmistumisjuhlaa joka on heinäkuussa. Tätä suunnittelua jatkamme vielä parilla kerralla. Jännää! Ja heinäkuussa kovin haikeaa.


 

tiistai 20. maaliskuuta 2007

Uusi kynnys on ylitetty


 


Parkkeerasin torin alle! =D

Ei saa nauraa. Vakava paikka. Olen kauhuissani odottanut sitä päivää, kun sinne on pakko parkeerata. Ja tänään se koitti. Itse parkkeeraaminen ei enää kammota (sekin on ollut välillä yhtä helvettiä) mutta sinne torin alle ajaminen ja ne puomit ja maksuautomaatit ja taas puomit ja mitäs jos se auto ei löydykään 15 minsassa ja ja ja ja ...

En kuollut. Meni hyvin. Kävin kurkkaamassa ENNEN kuin maksoi mistä ovesta mun pitää mennä että pääseen suorinta reittiä autolle. Eikä parkkeeraus edes maksanu mitään tällä kertaa, koska viivyin alle tunnin ja sen saa ilmaiseksi S-etukortilla. ;)


Olen oikeasti ylpeä itsestäni. Olen vajaassa 8 kk kehittynyt autolla ajamisessa. Muistan kyllä vieläkin miten elokuussa olin kauhuissani joka kerran kun piti lähteä ajamaan ja herran jestas jos joku ajoi perässä ;D Nyt ahdistaa enää tämmöiset uudet tilanteet.


Silloin kun opettelin ajamaan, asuin huomattavasti pienemmässä kaupungissa eikä siellä ollut mitään parkkihalleja että olisi voinut opetella moista, kun olin kotiopetuksessa.

Onhan se hyvä että edes minä uskallan ajaa keskustassa, kun mies ei uskalla. Se kieltäytyy täysin menemästä rattiin jos pitää lähteä keskustaan päin =D


 

Vaaleista


 


Niin siinä sitten kuitenkin kävi. Ehdokkaani ei päässyt edustamaan, vaikka etukäteen oli toivoa vaaliliiton takia. Pitääkö perkata syitä? Ehkä ei... Mutta poliittinen ymmärrykseni on ehkä näiden vaalien aikana kasvanut. Kuuntelin katujuttuja ko. ehdokkaasta ja vaaliliitosta. Ehdokkas ärsytti persoonana joitakin ihmisiä niin paljon, että vaihtoivat jopa puoluetta näissä vaaleissa. Ehdokkaalla oli niin kiire tehdä vaalityötä, että oikeasti hän ei sitä tehnyt eli ei malttanut keskustella ihmisten kanssa (itse hän kommentoi lehdessä että on varmaan liian tuntematon...). Täällä ei ymmärretty, miksi puolue toivoi äänten keskittämistä pääehdokkaalle, vaikka muitakin ehdokkaita oli, eikä täällä ymmärretty miksi Vihreät olivat vaaliliitossa vasemmiston kanssa. Mönkään meni. Lohduttaa pikkuisen se, että vaaliliiton toinenkaan osapuoli ei hyötynyt tästä liitosta.


Neljän vuoden päästä on uudet vaalit. Kannattaisi varmaan aloittaa vaalityö nyt, ettei tule tunne siitä ettei ole tarpeeksi tunnettu ;) Mikä minua henkilökohtaisesti hiukan harmittaa on se, ettei pääehdokas ole blogissaan millään tavoin kommentoinut vaalimenestystään. Voisihan sitä suoraan kirjoittaa, että ottaa päähän mutta luovuteta ei; tms.


Tulipa nyt sitten julkistettua poliittinen kantani. =D Olkoon se nyt sitten julkinen, vaikka varmaan suurin osa niistä jotka minut tuntevat, ovat voineet ainakin arvata sen.


 

lauantai 17. maaliskuuta 2007

Kursseilla


 


Olin tänään Harriet Piekkolan kahdella kurssilla. Olivat toki suht pintaraapaisuja koska kestivät 2 tuntia kumpikin. Aamupäivällä oli Matka menneesee elämään. Ensin teimme ihan samanlaisen harjoituksen

kuin me teimme viimeksi Enkelikoulussa eli katsoimme paria ja hänen elämiään. Minun pari näki minut Espanjassa pyykillä, Intiassa joen rannalla morsiammena, Getsemaanessa vesiruukun kanssa Jeesuksen aikaan (tämä kävi kovasti minun sydänchakran ja toi silmiin kyyneleet) sekä Kanadassa intiaanipäällikön vaimona, täälläkin vahvasti vesielementti mukana eli joki. Nämä olivat siis nopeita välähdyksiä.



Sitten käväisimme pidemmän matkan jokainen itsellemme. Olin egyptiläinen nuori nainen, parikymppinen. Minulla oli ollut kaksoisveli (hän on nyt hyvä ystäväni, mies jälleen) joka oli jo kuollut ja menetys oli minulle valtaisa niin kuin nyt kaksosista voi kuvitella (olen nähnyt aiemmin erään toisenkin yhteisen elämän jossa hän poistui ensin; silloin hän oli vaimoni ja kuollut minun poissa ollessani (lienee joku sotilaselämäni) , tämä oli hyvin vahva kuva, olin polvillani haudalla ja itkin ja satoi kylmästi ja kovasti, tuskassani ajattelin että olen saanut hyvän oppaan jos menetinkin puolison...).


Noh, takaisin Egyptiin. Asuin Luxorissa, ja isäni oli jonkinlainen sotaherra (isäni myös tässä elämässä). Nimeni oli Me-ri-am. Tuo siis tavattiin minulle kun ihmettelin että se ei mielestäni ole egyptiläinen nimi... Harriet pyysi hyppäämään 10 vuotta eteenpäin. Ei mitään, ihan tyhjää. Jahas, palataanpa 5 vuotta taaksepäin. Tajusin, että olin kuollut, mutta miten. Synnytykseen. Syntynyt lapsi on nykyään esikoiseni ja puolisoni on meidän 1-vuotias. Moni pikkujuttu selittyi tässä elämässä. Koin kuoleman syntymänä. Minua oltiin vastassa (kaksoisveljeni, ja muita) ja tilanne oli rakkautta täynnä, vaikka juuri rajalla käväisikin huoli siitä miten lapsi ja isä pärjäävät ilman minua.



Toinen kurssimme oli Enkelikävely. Harriet kertoi ihan perustietoa enkeleistä, eli mulle tuttua. Sitten menimme tapaamaan omaa enkeliä ja menimme sinne ratsain. Kohtasimme rannalla lauman hevosia joista yksi oli se oma. Minä sain suuren kunnia ratsastaa valkoisella yksisarvisella. Hevonen vei meidät enkeleiden laakson "ruusukvartsiputken" läpi. Siellä puutarhassa oli enkelini, se samainen jonka olen jo kohdannut Enkelikoulussa. Häneltä sain violetin sulkakynän (olen saanut semmoisen joskus aikaisemminkin). Sain selityksen, että se pitää pitää tallessa ja tiedän kyllä milloin sitä sitten tarvitsen. Siihen olin tyytyminen ;) Enkelin kanssa tulimme takaisin hevosella, kävimme matkalla pinkissä pilvessä (en muista enää mitä siinä tapahtui). Siinä välissä Harriet vähän kyseli matkasta ja jutusteli, ja sitten menimme oman enkelin kanssa takaisin enkelten laaksoon.



Oma enkeli vei meidän kappeliin, jonne saapui yksi arkkienkeli. Paitsi että minun seuraksi tunki 3 Arkkienkeliä!! Minä siinä hämmästelin että yksi vaan piti tulla. Mutta Rafael oli tullut paikalle koska olin

pyytänyt parannusta, Mikael oli tullut paikalle koska tulen kuulemma tarvitsemaan taivaallista sotajoukkoa ja hän tuli muistuttamaan, että he ovat paikalla kun heitä tarvitaan, ja Gabriel tuli paikalle koska olemme Enkelikoulussa hänen energioissaan. Kylläpä minä olinkin siunattu!! Minua nauratti kovasti kun Arkkienkelit kumartuivat kun saapuivat ovesta kappeliin; olivat niin pitkiä =D Enkelten laaksossa Enkelten kuningatar eli Pyhä Maria antoi vielä meille rakkautta.



Palasimme takaisin saliin oman enkelimme kanssa ja lähdimme enkelikävelyyn. Teimme pari jonon ja parien väliin kujan, seisoimme kasvot vastaikkaan. Harriet seisoi jonon toisessa päässä. Toisesta

päästä jokainen lähti kävelemään silmät suljettuina kujaa, muut sivelivät häntä ja lausuivat hänellä mm. minä rakastan sinua, olet täydellinen, olet kaunis... Harriet otti toisessa päässä vastaan ja

kertoi viestin enkeleiltä.



Minun viestissä kerrottiin, että nyt eletään arkipäivää pienten sielujen kanssa. Mutta vielä koittaa sekin päivä, että saan toteuttaa sydämeni toivetta. Ja pitää muistaa kertoa pienille sieluille että he ovat tärkeitä. Siis lapsille. No itkuhan siinä tuli!!



Aivan ihanat kurssit!

perjantai 16. maaliskuuta 2007

Miikan korvat


 


Olemme kaksi kertaa käyneet Miikan korvien takia ihan korvalääkärissä. Tk lääkäri sinne lähetti koska oli sitä mieltä, että sinne on asiaa. Ekalla kerralla lääkäri sanoi: "Tekisi mieli puhkaista ja laittaa putket." Ai että tekisi mieli. Sen kun annat vaan sormien syyhytä mutta minä en anna lupaa. Sitten käytiin seuraava keskustelu...


Lääkäri: "Laitetaan sitten antibioottikuurille."


KA: "No onko siellä sitten tulehdus?"


L: "Ei ole. Mutta kun on nestettä niin eihän sitä tiedä mikä siellä muhii..."


KA: "Sitten me emme ota antibioottikuuria."


L: "Tulkaa sitten 2 viikon päästä uudestaan. Voihan se neste sieltä itsestään kuivaakin."


Jaajaa. Menimme sitten 3 viikon päästä uudestaan, kun silloin oli käypäinen aika. Korvat ovat tällä hetkellä täysin terveet (ei siis korvatulehdusta) ja kuivat. Nielussa oli olevinaan jotain peitettä mutta nieluviljelystä ei mitään löytynyt. Miika olisi siis syönyt ihan turhaan yhden antibioottikuurin jos äiti olisi lääkäriä totellut. Sen sijaan poika sai jo ennen ensimmäistä korvalääkäriä homeopaattista hoitoa ja sen lisäksi vyöhyketerapiaa. Jatkossa turvaudumme näihin ensinsijaisesti. Lääkäri oli kovin hämmästynyt kun korvat olivatkin kuivat, ja äänen sävy oli vähän loukkaantunut. =D


 

sunnuntai 11. maaliskuuta 2007

Jäällä



Miika pipo silmillä



Aaron toista kerta luistimilla.



Pojat röllöttää kumpikin reteesti maha paljaana =D


 

torstai 8. maaliskuuta 2007

Kysymyksiä ja vastauksia...


Tämä meemi on bongattu (en muuten edelleenkään tiedä mikä se meemi on!)


 


1. Mitä on yöpöydälläsi?


 - Meillä ei ole yöpöytiä,


2. CD-levy, jota häpeät tunnustaa omistavasi?


- En edes muista mitä dc-levyjä omistan =D
3. Käytkö öisin jääkaapilla?


 - En


4. Elokuva, jonka aikana itkit?


 -  Katson niin vähän elokuvia. En kyllä muista että olisin itkenyt jollekin elokuvalle.


5. Mitä pelkäät?


 - En mitään


6. Mikä eleesi paljastaa epävarmuutesi?


 - En osaa sanoa. Kertokoon joku joka tuntee minut.
7. Tunnetko ketään julkkista?


 - En
8. Kuvaile sänkyäsi.


 - Runkopatjasänky, parisellainen.
9. Oletko spontaani vai suunnitelmallinen?


- Suunnitelmallinen varmaan. En tykkää ylläreistä ja spontaanista toiminnasta.


10. Kuka esittäisi sinua elokuvassa elämästäsi?


- Minä.


11. Oletko koskaan pelannut räsypokkaa?


 - En
12. Mitä kannat aina mukanasi?


- Kotiavaimia jos olen kerran asunnon ulkopuolella, sormuksia ja enkelikaulakorua
13. Mitä kaipaat lapsuudessasi eniten?


- Pitkiä kesiä
14. Oletko tyytyväinen nimeesi?


- Kyllä


15. Mitä kappaletta kuuntelit viimeksi?


 - Radio on päällä koko ajan … en osaa sanoa mitä sieltä viimeksi tuli
16. Oletko ollut mukana koulunäytelmässä?


 - Olen
17. Pidätkö itsestäsi?


 - Tosinaan.
18. Oletko tehnyt mitään laitonta?


- No varmaan muutaman kerran kävellyt päin punaisia...
19. Pidätkö itseäsi söpönä?


- En.
20. Epämiellyttävin kotiaskare?


 - Kaikki siivoaminen
21. Syötkö roskaruokaa?


- En
22. Viilaatko kynsiäsi?


- En
23. Miten pidät huolta ulkonäöstäsi?


- Pitääkö siitä pitää huolta jotenkin? =D
24. Oletko koskaan laulanut karaokea?


- Olen
25. Mitä sanaa toistat paljon?


- Niinpä, itseasiassa, noooo...
26. Seuraatko tosi-tv-ohjelmia?


- EN
27. Oletko koskaan halunnut malliksi?


- En.
28. Seuraatko naapureidesi elämää?


 No tietenkin sen verran pitää olla yhteisöllisyyttä!
29. Oletko koskaan syönyt rautatabletteja?


- Olen, mutten apteekin
30. Jos voittaisit 1000e, mitä tekisit sillä?


- Ostaisin vaatteita
31. Mitä olet viimeksi maksanut käteisellä? Paljonko se maksoi?


- Bussimatkan, maksoi 2,70.
32. Odotatko jo kesää?


- En.
33. Lasketko laudalla, bleidellä vai suksilla?


- En ollenkaan.
34. Turhin juhla?


- Äitienpäivä ja isänpäivä.
35. Mitä kieliä osaat puhua?


- Suomea, savvoo, englantia
36. Edellinen matikan numerosi?


- Ei näin vanhoja asioita voi muistaa!
37. Onko sinulla lävistyksiä?


- No korviksetkin on lävistykset ;D


38. Jos tulisit (/kumppanisi tulisi) nyt raskaaksi, mihin ratkaisuun todennäköisesti päätyisit?


- Vaikea kysymys. Siitäkin huolimatta, että olen päättänyt ettei meille tule lapsia enää, niin lapsi otettaisiin vastaan (toivotaan ettei näin käy!)
39. Onko sinulla hyvä itsetunto?


- Suht hyvä.
40. Onko paras ystäväsi sinua nuorempi vai vanhempi?


- Molempia.
41. Milloin olet viimeksi käynyt rautakaupassa? Miksi?


- Ei mitään mielikuvaa.
42. Mitä mieltä olet lapsityövoimasta?


- Tämä on erittäin vaikea kysymys.
43. Onko sinulla nälkä?


 - Ei.
44. Oletko hankkinut/hankitko mopokortin?


- En
45. Oletko sitä mieltä, että neonvärit yhdistettynä toisiinsa ovat jotain kamalaa?


- =) Vaikka joskus hurjassa nuoruudessa olenkin neonvärejä käyttänyt, mielestäni ne ovat kamalia.
46. Ripari vai protuleiri?


- No valitettavasti olen joutunut käymään rippikoulun.
47. Teetkö kotitöitä?


- Valitettavasti.
48. Pidätkö linnunlaulusta?


 -Kyllä.
49. Haluatko isona naimisiin, omakotitalon, 2 lasta ja koiran?


- Naimisissa olen, 2 lastakin on, vain omakotitalo ja koira puuttuu ;D
50. Jos saisit aloittaa täysin uuden kouluaineen Suomen kouluissa, mikä se olisi?


- Peruskouluun energiaparannusta.
51. Minkä asian parantaisit itsessäsi, jos voisit?


 - Kärsivällisyyttä lissää
52. Mikä sinusta tulee isona?


- En tiedä, sen näkee kun olen iso ;)
53. Mitä aiot nyt tehdä?


- Töitä
54. Haluaisitko muuttaa nyt pois kotoa?


- En
55. Edes yksi hyvä puoli koulussa?


- Kaverit? Enpä keksi.
56. Kuinka monta levyä omistat?


 - Liian monta.


57. Oletko tehnyt jotain maailman parantamisen hyväksi?


- Kierrätän, lahjoitan joka kuukausi rahaa Planille, ostan hyväntekeväisyys kortteja
58. Laitatko rahaa esim. Punaisen ristin keräyksiin?


- En. Kts. edellinen kysymys
59. Tiedätkö, mitä haluat tulevaisuudeltasi?


- En, valitettavasti
60. Janottaako sinua tällä hetkellä?


- Kyllä. *hörppää vettä*
61. Mitä tahtoisit juoda?


- Vettä
62. Miten vietät viikonloppusi?


- Riippuu viikonlopusta =D Joko kotona perheen kanssa tai jollain kurssilla tai peräti töissä.


 

Naistenpäivänä


 


Valitettavasti en muista runoilijaa. Jos joku muistaa / tietää, voisiko kommentoida. Noloa laittaa jonkun toisen runo muttei kerro kenen se on...


 


Lähetän sinut matkaan
rohkea, viisas nainen
ja toivon


että valitsemallasi tiellä
älysi rakentaisi tätä yhteiskuntaa paremmaksi
siten, että tässä maassa olisi enemmän
iloa, turvallisuutta ja oikeutta
myös heille
joilla ei ole kaikkea sitä rohkeutta ja viisautta
joka sinulla on


että tehokkuutesi
tukisi tämän ihmiskunnan tulevaisuutta
siten, että maailmassa olisi vähemmän
nälkää, pakolaisuutta ja tuhottua luontoa
myös siellä
missä alistuminen ja suuri uupumus
on jo vienyt voiton


että vahvuutesi kasvattaisi myös sinua itseäsi
siten, että sinussa olisi selkeyttä
kieltäytyä tehtävistä
joita et ehdi hoitaa
ja tavaroista
joita et tarvitse.



 

keskiviikko 7. maaliskuuta 2007

Putkiaivotesteri


 


Tämä testeri osoitti sen mitä olen jo pitkään epäillyt. Siitä huolimatta, että olen fyysisesti nainen, minulla on miehen putkiaivot ;D Linkin bongasin täältä.

Politiikkaako?


 


Eilen tuli keskustelua palstalla politiikasta, tietenkin näin vaalien alla. Olen aina sanonut, että minua ei kiinnosta politiikka pätkääkään. Noh, never say never eli älä koskaan sano ei koskaan. Eilisessä kirjallisessa keskustelussa huomasin, että ehkä se sittenkin kiinnostaa jonkin verran =P


Juttelimme illalla miehen kanssa palstalla käydystä keskustelusta. Mies totesi viimein, että nyt hän rupeaa lukemaan kirjaa tai joutuu muuten politikoimaan mun kanssa koko yön =D Niin, siis minähän en ole kiinnostunut politiikasta mutta ajatelkaa jos olisin! ;D


 

maanantai 5. maaliskuuta 2007

Vapaa päivä


 


Meillä oli miehen kanssa yhteinen vapaapäivä. Pojat olivat tarhassa. Oltiin koko päivä kaupungilla. Mies osti itselleen kahdet housut ja minä itselleni Anja Banksin Feng Shui -aapisen, jota saa nyt uutena, tänä vuonna ilmestyneenä painoksena. Edellinen olikin loppuunmyyty. Kävimme myös syömässä, ostimme poikien serkulle 1-vuotislahjan, ja muuten vaan kävelimme ympäri kaupunkia käsi kädessä. Ainiin, ja varasimme hääpäivän juhlimista varten pöydän viikinkiravintolaan. =)


 

sunnuntai 4. maaliskuuta 2007

Enkeleitä ja maailmankatsomusta


 


Viime viikolla oli 3. enkeli-energia -koulu päivä. Aiheena oli kanavointi (ja ei, sillä ei ole mitään tekemistä ristipistotyön kanssa ;D). Kanavointi on energian ja viestien välittämistä. Niinpä myös energiahoito kuten reiki, on kanavointia. Reikiläiset tämä jo tietävätkin, tai ainakin heidän pitäisi tietää. =)


Pariharjoituksena tuijottelimme tosiamme silmiin n. 10 minsaa ja olimme kanavana mahdollisille viesteille joita saimme. Vaitiolovelvollisuudesta en kerro mitä minä näin. Mitä minulle nähtiin: olin sotajoukon johtaja, olimme ratsailla ja teurastimme koko kylän. Huoh! Mitenkä en ollut ollenkaan yllättynyt. Parini siis näki jotain mennyttä elämää. (näki asioita myös nykyisestä elämästäni) Olen ollut useassa elämässä jonkinlainen sotilas ja vastaavasti monessa elämässä parantaja. Ääripäiden ihminen? Molemmat ääripäät "kummittelevat" tässäkin elämässä jollakin tavalla.


Kävimme tapaamassa tämän hetkistä opastamme. Omani oli hyvin tutun oloinen heppu, jonka nimi oli mielestäni todella vaikea ja pyysin, että saan sanoa häntä Einoksi. =D Mistä lie keksin moisen nimen. Rakkauden tila oli hyvin voimakas. Kanavoimme omaa opastamme kirjoittamalla.


Ihan lopuksi saimme kanavointivihkimyksen, jossa saimme harteillemme viitan merkiksi vihkymyksestä ja kuljimme portista seuraavalle tasolle.


Selvyyden vuoksi täsmennän, että nämä vihkimykset eivät tapahdu fyysisellä tasolla joten minulla ei ole näyttää sitä viittaa fyysisille silmille. =)


 


Tänään minulta kysyttiin maailmakatsomuksestani. Sanoin että lue blogista, siellä se on lyhesti ;D Noh, täsmentävä kysymys oli uskonko jumalaan. Vastaus: kyllä minä uskon että olemassa korkeampi voima jota voidaan kutsua myös nimellä jumala. Uskon, että me jokainen olemme osa tuota jumalaa. Olemme kanssaluojia eli luomme omaa todellisuuttamme. Esim. jos hoemme koko ajan ettei mistään tule mitään (vaikka emme varsinaisesti kirjaimellisesti sitä tarkoittaisikaan), niin lopulta käy niin ettei mistään todellakaan tule mitään! Olemme luoneet oman todellisuutemme. Ajatuksella ja sanoilla on voima. Uskon, että meitä kaikkia opastetaan ja johdatetaan, ja pyydettäessä saamme selkeämpää opastusta. Saamme myös apua eri tilanteisiin fyysisellä tasolla kun vain muistamme pyytää apua. Kuka auttaa? Enkelit, henkioppaat, ihmiset joita tiellemme johdatetaan. Uskon siihen, että olemme valinneet kehomme, nimemme ja vanhempamme ja tietyt ratkaisevat suuret tapahtumat elämässämme ennen kuin synnyimme fyysiseen maailmaan. Meillä on vanhempiemme kanssa sopimus perhesuhteista. Uskon, että aika ei todellisuudessa ole lineaarinen (mennyisyys, nykyisyys, tulevaisuus -jana) vaan kaikki tapahtuu tässä ja nyt. Vain elämä fyysisellä tasolla vaatii ajan kokemisen. Uskon, että me kaikki olemme yhtä (olemmehan me jokainen osa samaa jumalaa aivan kuin jokainen solumme on osa meidän kehoamme) ja kaikki vaikuttaa kaikkeen.


 

lauantai 3. maaliskuuta 2007

Uusi pää


 


Kävin kampaajalla... saas nähdä miltä kuvat näyttää täällä...



Ennen


 



Jälkeen (onpas tyhmä ilme) Tämä kuva taitaa olla liian tumma. Huoh! En osaa käyttää kameraa ja vielä vähemmän käsitellä kuvaa...

torstai 1. maaliskuuta 2007

Työt jatkuu


 


Tänään kirjoitettiin uusi sopimus kesäkuun loppuun. *tuulettaa* Heinäkuu on mun osalta ongelma. Lähes koko talo on silloin kiinni (eli lomalla) mutta mullehan ei ehdi kertyä kesälomaa niin paljon. Eivät tiedä miten menettelisivät minun kanssa heinäkuussa. Siksi sopimus on vähän hassu. Sellainen vaihtoehto on olemassa, että olen heinäkuun työtön työnhakija ja sopimus jatkuu sitten elokuussa... Noh, tämä on taas niitä asioita joita en edes yritä itse järkätä vaan pistän enkelit asialle ;D