KosmisenAuringonHöpinät

Lauantai. Kävin aamulla koiran kanssa upeassa maaliskuun aamun auringossa kävelemässä. Linnut huusivat kevättä tulevaksi. Katsoin tänään Ylen Areena-palvelusta "Tiina"-sarjan. Uskoakseni olen aikoinaan lukenut kaikki Tiina-kirjat. Ja tykkäsin kovasti. Sarjakin oli mukava ja sitä oli edelleen mukava katsoa. Vaan monta kertaa käväisi mielessä miten erilaista elämä on ollut 50-luvulla, ja minunkin lapsuudessa, kuin mitä se on nyt. Jotkut muutokset ovat olleet hyviä, jotkut eivät. Kuin sopivasti sarjan henkeen, teimme tänään lihakeittoa. Ei siis mitään jauhelihasoppaa vaan ihan lihakeittoa. Meni ihan liian monta vuotta etten koskaan tehnyt sitä. Jostain syystä kuvittelin, että se vaatii painekeittimen ja on todella vaikea tehdä. Höpsis! Väärin luulin! Painekattila nopeuttaa mutta silloin kun on aikaa niin lihakeitto valmistuu ilman sitäkin. Tänään se tehtiin puulämmitteisellä. Noh, nyt meillä on ihan liian kuuma kun aurinko lämmitti päivällä taloa ja vielä hellakin. Niin ja

Käväsin tänä viikonloppuna vuosien tauon jälkeen Minä Olen -messuilla. Oli kiva reissu! Menin Helsinkiin jo perjantaina parin ystävän kanssa ja aamulla menimme messuille. Tutustuimme näytteille asettajien tarjontaan ja kävimme parilla luennolla. Kaksi luentoa joissa kummassakin puhuttiin enkeleistä, mutta olivat energioiltaan ihan erilaiset. Anu Wyskielin esiintyminen oli jenkkityylistä ylipursuvien adjektiivien ja blingblingkenkien kera, energia oli keveää, lähes pintaliidon omaista. Oli siinä asiaakin. Heti Anun perään, pienen tauon jälkeen, esiintyy Tim Whild. Jäimme saliin ja juttelin ystävieni kanssa, mutta tiesin heti milloin Tim tuli saliin. Tim oli vahva kontrasti vaaleaan pitsimekkoon pukeutuneelle Anulle. Timillä oli reisitaskuhousut ja flanellipaita, puutarhurin olemus, juureva, maadoittunut. Ja hän toi mukanaa vahvan universumin energian. Pum! Olin vaikuttunut. Myös hänen luennostaan. En muista oliko vuosi 2001 vai 2002, kun olin samaisille messuilla ja Diana Cooperin

Arkeen paluu kopsahti eniten nuorison edustajiin. Kummallakin kouluaamu. Miehellä on vielä tämä viikko lomaa ja minähän nyt muutenkin edelleen notkun kotona. Joskus tuntuu että mies ihan tietentahtoen vähän niin kuin kerjää verta nenästää. Olen jo monta vuotta sanonut, ettei tahallaan härkkisi esikoista. Se on sellaista sanoilla saivartelua, piikittelyä ja arvostelua, painostamista tekemään kotitöitä, lähinnä jatkuvaa nalkuttamista. Minä en voi itse sietää tuota jatkuvaa painostamista jonkun asian tekemiseen ja tiedän että esikoinenkin sitt uhallakin tekee niin ettei tee mitään kun jatkuvasti painostetaan. Mies ei ole oikein ymmärtänyt mitä ihmettä oikein puhun ja olenpa vaan todennut, että tulee jossain vaiheessa löytämään asian edestään. No, nyt on se hetki kun edestään löytää. Jätkä on teini ja käyttäytyy tietenkin just periteinimäisesti. Isän ja pojan elo on jatkuvaa jähinää. Teini tietenkin käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, että saa isänsä hermostumaan ja reagoimaan mahdoll