lauantai 11. maaliskuuta 2017

Täyden kuun aikaan

Lauantai.

Kävin aamulla koiran kanssa upeassa maaliskuun aamun auringossa kävelemässä. Linnut huusivat kevättä tulevaksi.

Katsoin tänään Ylen Areena-palvelusta "Tiina"-sarjan. Uskoakseni olen aikoinaan lukenut kaikki Tiina-kirjat. Ja tykkäsin kovasti. Sarjakin oli mukava ja sitä oli edelleen mukava katsoa. Vaan monta kertaa käväisi mielessä miten erilaista elämä on ollut 50-luvulla, ja minunkin lapsuudessa, kuin mitä se on nyt. Jotkut muutokset ovat olleet hyviä, jotkut eivät.

Kuin sopivasti sarjan henkeen, teimme tänään lihakeittoa. Ei siis mitään jauhelihasoppaa vaan ihan lihakeittoa. Meni ihan liian monta vuotta etten koskaan tehnyt sitä. Jostain syystä kuvittelin, että se vaatii painekeittimen ja on todella vaikea tehdä. Höpsis! Väärin luulin! Painekattila nopeuttaa mutta silloin kun on aikaa niin lihakeitto valmistuu ilman sitäkin. Tänään se tehtiin puulämmitteisellä. Noh, nyt meillä on ihan liian kuuma kun aurinko lämmitti päivällä taloa ja vielä hellakin. Niin ja saunottukin on. Vaan eiköhän tuo yön aikana jäähdy.

Ikä varmaan tekee tehtävänsä kun huomaa, että palaa ruuassa perusasioiden äärelle. Jep, pitsaa maistuu ihan hyvälle joskus, mutta lapsuuden tutut ruuat ovat silti parhaita. Perunat ja karjalanpaisti, jauhelihamakaronilaatikko, makkarakastike ja perunamuusi, paistetut muikut ja perunamuusi, lihakeitto, mannapuuro, puolukkapuuro... Elämä on parasta itsetehtynä *Martat*

Iltakävelyllä kuu antoi lempeää, pehmeää valoaan. Siinä kuutamossa tulin tietoiseksi siitä, että joillekin kuun valo voi olla kylmä ja kova. En kokenut sitä omaksi kokemuksekseni. Minulle kuu on aina ollut lempeä ja pehmeä.

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Minä Olen Keho Mieli Henki

Käväsin tänä viikonloppuna vuosien tauon jälkeen Minä Olen -messuilla. Oli kiva reissu! Menin Helsinkiin jo perjantaina parin ystävän kanssa ja aamulla menimme messuille. Tutustuimme näytteille asettajien tarjontaan ja kävimme parilla luennolla. Kaksi luentoa joissa kummassakin puhuttiin enkeleistä, mutta olivat energioiltaan ihan erilaiset.

Anu Wyskielin esiintyminen oli jenkkityylistä ylipursuvien adjektiivien ja blingblingkenkien kera, energia oli keveää, lähes pintaliidon omaista. Oli siinä asiaakin. Heti Anun perään, pienen tauon jälkeen, esiintyy Tim Whild. Jäimme saliin ja juttelin ystävieni kanssa, mutta tiesin heti milloin Tim tuli saliin.

Tim oli vahva kontrasti vaaleaan pitsimekkoon pukeutuneelle Anulle. Timillä oli reisitaskuhousut ja flanellipaita, puutarhurin olemus, juureva, maadoittunut. Ja hän toi mukanaa vahvan universumin energian. Pum! Olin vaikuttunut. Myös hänen luennostaan.

En muista oliko vuosi 2001 vai 2002, kun olin samaisille messuilla ja Diana Cooperin luennolla. En silloin edes tiennyt kuka hän. Seuranani oli ystäväni jota messut eivät ehkä kiinnostaneet niin paljon kuin minua, mutta hän halusi olla seurassani. En ollut menossa Dianan luennolla jonka aiheena oli enkelit. Ajattelin että se on liian kevyt aihe. Vähänpä tiesin... Ystäväni kuitenkin halusi mennä kuuntelemaan, ja se oli ainoa luento jonne hän oikeasti halusi. Menin mukaan. Kun Diana nousi lavalle, tajusin heti olleeni niiiiin väärässä. Se oli sen hetkisen elämäni upein luentokokemus. Ostin "Ihanat enkelit" -kirjan. Opin tietämään kuka Diana Cooper on.

Vuosien saatossa olen tutustunut monien henkisten opettajien kirjoihin ja ajatuksiin ja osallistunut lukuisille kursseille. Kaikki ovat vieneet minua eteenpäin kukin omalla tavallaan. Mutta aina kun palaan tavalla tai toisella Dianan energioihin, kirjojen, kurssien, videoiden jne. pariin, tuntuu kuin palaisin kotiin, juurille. Ihan mitenkään väheksymättä muita opettajia! Kaikki täydentävät toisiaan.

Timin luento oli paluuta kotiin, jälleen kerran.

Minulla on joskus ollut vaikeuksia palata tällaisten tapahtumien jälkeen arkiseen maailmaan. Nyt ei käynyt niin. Heräsin aamulla, tein aamupalaa sillä aikaa kun mies oli koiran kanssa ulkona, kävin miehen kanssa kaupassa, laitoin ruokaa. Elämä tuntuu hyvälle ja tasapainoiselle. Arjelle mutta kuitenkin henkiselle. Jotain tapahtui Timin luennolla. Tahdon uskoa, että tämä on pysyvämpää laatua.

Hävikin ehkäisemistä. Kauppiaamme henkilökuntineen pakkaa kuluvan päiväyksen leivät muovikassiin ja myy viitosella. Tässä tämän päivän kassin sisältö. Pakastin on keksitty ja sitä käytetään. On taas joksikin aikaa leipää! Mies totesi joku aika sitten, että viitosenkassin ansioista meillä on monipuolisemmin erilaisia leipiä tarjolla.





Neulepiirissä olemme tehneet syöpäosastolle sytomyssyjä ja villasukkia lahjoituslangoista. Se on tämän kevään hyväntekeväisyysprojekti.

maanantai 2. tammikuuta 2017

Paluu arkeen oli edessä...

Arkeen paluu kopsahti eniten nuorison edustajiin. Kummallakin kouluaamu. Miehellä on vielä tämä viikko lomaa ja minähän nyt muutenkin edelleen notkun kotona.

Joskus tuntuu että mies ihan tietentahtoen vähän niin kuin kerjää verta nenästää. Olen jo monta vuotta sanonut, ettei tahallaan härkkisi esikoista. Se on sellaista sanoilla saivartelua, piikittelyä ja arvostelua, painostamista tekemään kotitöitä, lähinnä jatkuvaa nalkuttamista. Minä en voi itse sietää tuota jatkuvaa painostamista jonkun asian tekemiseen ja tiedän että esikoinenkin sitt uhallakin tekee niin ettei tee mitään kun jatkuvasti painostetaan. Mies ei ole oikein ymmärtänyt mitä ihmettä oikein puhun ja olenpa vaan todennut, että tulee jossain vaiheessa löytämään asian edestään.

No, nyt on se hetki kun edestään löytää. Jätkä on teini ja käyttäytyy tietenkin just periteinimäisesti. Isän ja pojan elo on jatkuvaa jähinää. Teini tietenkin käyttää kaikkia mahdollisia keinoja, että saa isänsä hermostumaan ja reagoimaan mahdollisimman lapsellisesti. Ja isähän reagoi ja jatkaa edelleen piikittelyä ja saivartelua jne. ihmetellen samaan aika miksi nuorison edustaja on sellainen kun on. Yrittäähän se minunkin kanssa, teini siis, mutta minulla näköjään on tässä asiassa pidempi pinna ja jouston varaa enemmän kun isännällä. Jollain tapaa näen teinimaailman sisään ja annan sille tilaa. Aikuiseksi kasvaminen vaatii tilaa. Se ei tarkoita sitä, että kotityöt saa jättää hoitamatta mutta aina niitä ei juuri sillä sekunnilla tarvitse hoitaa ja asiaa voi ennakoidakin niin, että pyytää tekemään asian vaikkapa päivää aikaisemmin kuin se homma on oikeasti hoidettava. Sillon se aika usein tulee hoidettua oikeaan aikaan.

Koville ottaa tuo kasvaminen siis joskus myös meissä aikuisissa.

Odotellaan kovia pakkasia. Sisälle on nostettu jo lämpiämään iso kasa polttopuita. Huomenna lämmitetään leivinuunia että saadaan lisälämpöä taloon. Maalämpö ei ehdi ihan näin nopeasti reagoimaan lämpötilan muutokseen. Joulun seutu menikin enemmän suojasäässä kuin pakkasen puolella. Onneksi sitä lunta tosiaan tuli aiemmin ihan kiitettävästi niin meillä on edelleen lunta maassa. Ja tästä tulikin mieleen että pitäisköhän vähän katsastaa olisiko pensasmustikoita tarpeen suojata...