Siirry pääsisältöön

Täyden kuun aikaan

Lauantai.

Kävin aamulla koiran kanssa upeassa maaliskuun aamun auringossa kävelemässä. Linnut huusivat kevättä tulevaksi.

Katsoin tänään Ylen Areena-palvelusta "Tiina"-sarjan. Uskoakseni olen aikoinaan lukenut kaikki Tiina-kirjat. Ja tykkäsin kovasti. Sarjakin oli mukava ja sitä oli edelleen mukava katsoa. Vaan monta kertaa käväisi mielessä miten erilaista elämä on ollut 50-luvulla, ja minunkin lapsuudessa, kuin mitä se on nyt. Jotkut muutokset ovat olleet hyviä, jotkut eivät.

Kuin sopivasti sarjan henkeen, teimme tänään lihakeittoa. Ei siis mitään jauhelihasoppaa vaan ihan lihakeittoa. Meni ihan liian monta vuotta etten koskaan tehnyt sitä. Jostain syystä kuvittelin, että se vaatii painekeittimen ja on todella vaikea tehdä. Höpsis! Väärin luulin! Painekattila nopeuttaa mutta silloin kun on aikaa niin lihakeitto valmistuu ilman sitäkin. Tänään se tehtiin puulämmitteisellä. Noh, nyt meillä on ihan liian kuuma kun aurinko lämmitti päivällä taloa ja vielä hellakin. Niin ja saunottukin on. Vaan eiköhän tuo yön aikana jäähdy.

Ikä varmaan tekee tehtävänsä kun huomaa, että palaa ruuassa perusasioiden äärelle. Jep, pitsaa maistuu ihan hyvälle joskus, mutta lapsuuden tutut ruuat ovat silti parhaita. Perunat ja karjalanpaisti, jauhelihamakaronilaatikko, makkarakastike ja perunamuusi, paistetut muikut ja perunamuusi, lihakeitto, mannapuuro, puolukkapuuro... Elämä on parasta itsetehtynä *Martat*

Iltakävelyllä kuu antoi lempeää, pehmeää valoaan. Siinä kuutamossa tulin tietoiseksi siitä, että joillekin kuun valo voi olla kylmä ja kova. En kokenut sitä omaksi kokemuksekseni. Minulle kuu on aina ollut lempeä ja pehmeä.

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pohdintoja ja avautumisia

Yhtäkkiä huomasin, että mun kadoksissa ollut lauluääni on palannut! Voi mikä onnen tunne! Ruokavalio ja erilaiset energiapuhdistukset ja henkinen avautuminen ovat tässäkin asiassa tehneet ihmeitä. Enpä olisi ennen vuoden vaihdetta osannut aavistaakaan tällaista.

Yhä useammin minä vain tiedän asioita. Siitä on ollut välillä apua työssäkin! Välillä sattuu hiukan erikoisia juttuja, kuten perjantaina kun olin soittamassa eräälle asiakkaalle ja juuri kun olin naputtamassa kahta viimeistä numeroa, siitä samasta numerosta soitettiin. Hetken aikaa tuijoitin puhelinta "Miten voi olla mahdollista?!" Mutta kyllä se vaan oli. Eikä ollut mitenkään odotettua että ko. asiakas edes soittaisi.

Jokin aika sitten ryhdyin seuraamaan Tomi Kokkoa sekä facessa että instassa. Sitten sain yhtäkkiä kauhean ahdistuksen siitä, että olen ilmoittautunut hänen luennolleen. Ahdistuksen siitä miten tällainen ylipainoinen persjalkainen voi mennä sille luennolle kun tyyppi on itse niiiiin fit. Mutta tuleen ei…

Terveisiä Siperiasta

Niitä on tuulen mukana tullut tällä viikolla. Minun mielestä ihan normaali suomalainen talvisää. Ehkä vähän myöhemmin pakkaset kun jonain toisena vuonna mutta silti.

Tänään olin töistä vapaalla ja tein neulepiiriin raakakakun. Ei se kovin hyvin onnistunut mutta tulipahan tehtyä. Maistui hyvälle mutta rakenne ei ollu ihan niin kuin olis pitäny. Aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta, eikä varsinkaan ekalla kerralla.

Kännykkä on ruvennut temppuilemaan, se kuumenee hetkessä nollasta sataan (ei, en lähettele kiihkeitä ja kuumia viestejä...) ja käynnistelee itseään uudestaan omatoimisesti. Noh, aattelin etten kauaa semmoista katsele, ettei käy niin että olen jossain Kuopio-Jyväskylä välillä ja se leviää lopullisesti. Tilasin uudemman ja siihen suojakuoret. Sunnuntaina tilasin ja tänään ne tuli. Eri paikoista mutta hienosti synkroniassa toistensa kanssa. Ensimmäinen haaste ilmeni äsken: microkortti ei käy, kun pitäis olla nanokortti. Huomenna on tiedossa reissu kaupunkiin.

Olen saanut tän…

Ja suurin niistä on rakkaus

Onko koskaan mitään niin suurta pistetty niin pieneen tilaan? En tiedä. Ei varmaankaan.


Kuka sinun mieleesi tulee kun ajattelet rakkautta? Ajattelet ehkä heti puolisoasi, seurustelukumppaniasi, lapsiasi, vanhempiasi, sisaruksiasi, muuta sukua... ehkä tarkemmalla miettimisellä sanaan rakkaus liitetään ystävät . Miten rajallinen on sinun rakkautesi?


Minulle sana rakkaus on ensisijaisesti jumalan, ja korkeimman valon ja voiman synonyymi. Pyrin jumalalliseen rakkauteen joka on pyyteetöntä, hyväksyvää, kaiken kattavaa. En siihen ihmisolentona kuitenkaan aina pysty, ymmärrettävästi. Mutta sitäkin vajavaisuutta voi rakastaa.   Rakkaus toivoo aina toiselle hyvää, sitä että toinen on onnellinen, että toinen tuntee elävänsä täydesti ja saa toteuttaa elämänsä tehtävää, rakkaus toivoo että toinen on turvassa, että toinen kasvaa ja vahvistuu henkisenä olentona ihmiskehossa, rakkaus antaa vapautta ja tilaa, rakkaus ei omista, rakkaus ei salaile vaan puhuu avoimesti, rakkaus ei kuiskuttele selän takan…