Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on huhtikuu, 2007.

Autokakkukokeilu

Kuva
  Aloittelijan kakuksi tämä onnistui mielestäni hyvin. Vuoka Confetista . Täytteenä on mustaherukkamoussea (jossain blogissa näin mutta sovelsin mansikkamoussea) ja valkosuklaamoussesta jätin valkosuklaan pois ja hurautin sekaan mariannemurskaa. Tämä jälkimmäinen toimenpide ehkä aiheutti sen, että kakkostäyte oli todella löysää. Sen näkee kuvastakin. Tässä ei ole vielä mitään päällistä ja tässä näkee miten toinen täyte on valunut ennen kuin se on hyytynyt. Muistakaa että käytän inkkarisokeria joka tuo omat sävynsä leivonnaisiin. Tässä olen jo pursottanut sokerikreemiä renkaiden ja tuulilasien paikalle. Viimeistä kuvasta huomaatte että unohdin sivuikkunat ;D Minulla oli liian vähän sokerikreemiä tai sitten pursotin aina yhteen kohtaan liikaa. Noh, ehkä harjoittelu auttaa asiaan. Sokerikreemiä oli huomattavasti helpompi pursottaa mutta se on kyllä todella äkki-imelää!  

Enkelienergiaa

  Viides Enkeli-Energia -koulun päivä on ohitse. Tätä ennenkin päivät ovat olleet upeita, mutta mitään varsinaisen sykähdyttävää ja oikein, oikein koskettavaa ei ole tapahtunut. Olen ollut suht tutuissa energioissa. Päivä alkoi jälleen kerran energian kohotuksella. Sen jälkeen ryhdyimme keskustelemaan menneistä elämistä. Siitä miten menneistä elämistä voi saada tietoa ja oppia. On myös tärkeää antaa anteeksi menneisyydelle, menneisyyden henkilöille ja silloiselle minälleen. Menneistä elämistä voi löytää myös piileviä voimavaroja, jotka voi aktivoida tähän elämään. Teimme korttiharjoituksen jossa nostettiin kortti joka toi viestin menneestä elämästä. Oma korttini oli mielestäni vaikea! Onneksi saimme käyttää apuna vieressä istuvaa kaveria. Nostimme vielä toisenkin kortin kertomaan miten tilannetta voi käyttää hyödyksi tai parantaa. Minä en vain vieläkään ihan täysin tiedä miten voisin käyttää menneestä tulevaa soturivoimaa rakentavalla tavalla hyväkseni niin ettei minun itsenikä

Kulkurin verta?

  Mistähän kummasta sellaista olisin saanut... Mutta aina näin keväisin valtaa outo kaipuu tien päälle. Tunne siitä että kaikki paikallaan pysyvä pitäisi jättää. Vaeltamaan, vaeltamaan, vaeltamaan. Mulle varmaan sopisi sirkus- tai tivolielämä =D Muistan, että joskus hetkittäin nuorempana tämä kaipuu oli niin voimakas että itkin sen perään. Viime aikoina se ei ole itkettänyt. Ehkä sen kanssa on oppinut elämään...  

Ruoka/leivontablogeista

  Niitä on hurjan paljon! Jos rupeis ihan kunnolla lukemaan niitä kaikkia, niin menis koko yö eikä varmaan riittäiskään! Mukavahan niitä on lueskella, ja vähän kateellisenakin katsella miten hienoja kakkuja tms. kukin on tehnyt. Minä kun teen kaiken vähän hutasemalla. Saas nähdä miten hutasemalla saan onnistumaan sen autokakun. Vuoka on saapunut ja odottaa kaapissa kokeilua. Lupasin tehdä koekakun vapuksi. Laitan sen tuotoksen sitten tännekin. Sikäli mikäli ilkeen... ;D  

Mä ruuvan rekisterilaatta

  Tai ainakin melkein. Perjantaiaamuna työpaikan pihalla joku mies tömäytti pakettiautonsa vetokoukun meidän auton rekisterikilpeen, eteen. Kilpi on kauniisti rutussa. Onneksi tämä tapahtui parkkipaikalla eikä vauhtia ollut. Hän oli hyvin pahoillaan tapahtuneesta ja kävi vielä illalla meidän pihassa selvittelemässä asiaa. Lupasi korvata uuden kilven. Tänä aamuna hän oli ennen minun töihin tuloa käynyt tuomassa rahaa ja suklaarasian minulle tuottamastaan harmista. En tiedä oliko hän selittänyt kenellekään mitään, mutta jos ei ollut niin siinäpähän miettiivät nyt kuka salaperäinen ihailija mulla oikein on ;D  

Aaron kysäisi tässä yhtenä iltana:

  Kun minä olen aikuinen, kuka minun lapsien äiti on? =D Me vastattiin että ei sitä vielä oikein tiedä. Aaron ehdotti äitiä, mutta totesimme että äiti on sitten mummi. Seuraavana päivänä pohdinta jatkui jo niin pitkälle että Aaron totesi olevansa ukki sitten kun hänen lapset saavat lapsia. Ja ne lapset on tyttöjä. Jäi epäselväksi ovatko Aaronin lapset vai lapsenlapset tyttöjä ;D  

Turhan itkeminen, onko sitä?

  Uusimmassa Voi Hyvin -lehdessä luki, että masennus on itkemätöntä itkua. Voi ollakin. Minulla on monta itkemätöntä itkua. Itkeä ei saa. Ei ainakan ihan kaikesta. Sen opin kotoa. Ja olen huomannut, että opetan saman omille lapsilleni. Liian usein tulee sanottua: "Ei tämä ole mikään itkun asia" tai "Nyt riittää itku" tai "Ei ole mitään syytä itkeä joka asiasta". Masentavaa. Oikeastaan, kuka sen määrittelee mikä on turhan itkemistä? Toiset itkevät herkemmin kuin toiset. Ja ilokin voi tuoda kyyneleet.    

Kakkukokeilu

Kuva
  En tiedä ilkeenkö edes laittaa mun kakun kuvaa. Tosi hyvän makuinen se kyllä oli! Kokeilin mansikkamoussea ja valkosuklaamoussea väliin. Niiden ohjeet löytyvät mm. Ullalta . Minä taitava leipuri tekaisin kakun ja vien sen kellariin yöksi. Tulin takaisin keittiöön ja kas kummaa, mansikkamouseen tarkoitettu kermavaahto oli kipossa keittiönpöydällä ;D Siitä huolimatta täytteet kyllä onnistuivat. Seuraavana päivänä pursotin kermaa. Tai siis yritin pursottaa... Meinasi itku tulla. En minä osaa!! Pinnalla on vauvojen marjasosetta ryyditettynä liivatteella. Ja kermasta on tippunut pari nestetippaa. Ne eivät kyllä näkyneet enää myöhemmin. Kakkua on maisteltu 5 aikuisen ja yhden lapsen voimin ja hyvää se on ollut.  

Kakkuja katselemassa...

  Olen tässä pari päivää tutkaillut ruoka/leivontablogeja. Upeita kakkuja löytyy monestakin blogista! Omat sormet syyhyä, että voi kun osaisi itsekin tehdä semmoisia... Ehkä harjoitus tekisi mestarin tässäkin asiassa. En ole mikään leipuri, mutta voisihan sitä kokeilla. Linkkejä näihin blogeihin löytyy esim. täältä. Kakkukuvien innoittamana tilasin autokakkuvuokan. Saisi Aaron edes autonmuotoisen kakun synttäreille jos ei siitä nyt ihan niin hieno tulisikaan kuin mitä ollaan kuvissa nähty. Ja hiukan luulen ettei siitä ehken tule yhtä hienoo ;D  

Tavallista parempia rahkapullia

Kuva
  Leivoin tänään tavallista parempia rahkapullia. Sain ohjeen vuosia sitten äidiltäni, joka lienee ottanut sen jostain lehdestä. Tarvitaan tavallista pullataikinaa (puoli litraa nestettä), josta leivotaan pullia. Niihin toki sitten syvennys keskelle, jotta saadaan rahkatäyte. Tavallista paremmiksi pullan tekee siis täyte. Täyte: 170 g vanilja tuorejuustoa (ei taida olla enää näin pienessä, olen laittanut 200 g) 250 g rahkaa 3/4 dl sokeria 1 rkl vaniljasokeria 1 rkl sitruunamehua 1 kananmuna ½ dl persikoiden lientä persikoita / kirsikoita Alkuperäisessä ohjeessa persikan viipaleet ja kirsikka laitetaan pullan syvennykseen ja päälle rahkaseosta, mutta minä olen tykännyt pilkkoa persikat ja kirsikat seoksen sekaan. Hyviä tulee niinkin! Paistetaan 200 asteessa n. 15 min. Minä käytän intiaanisokeria joka tuo tumman, ruskehtavan sävyn leivonnaisiin, siis myös rahkaseokseen. Joten minun pullat näyttävät siis tummemilta kuin sellaisen joka käyttää valkoista sokeria.

Vuodessa on 3 valon juhlaa

  Minun vuodessani on 3 valonjuhlaa: joulu, pääsiäinen ja juhannus. Pääsiäinen on ovella ja siksi haluan toivottaa meille kaikille kullankeltaista pääsiäistä! Pieni talitintti laulaa: Talvi väistyy jo! Joka päivä lämpimämmin paistaa aurinko. Huhtikuussa lämmin tuuli puissa huminoi. Lumi sulaa, kevään laulu kaikkialla soi. Leskenlehden keltahattu kertoo riemuiten väistynyt on talven valta, valo voitti sen. -Anna-Mari Kaskinen

Työstä, taas...

  Kysäisin tänään esinaiselta vapunaatosta. Työparini ilmoitti minulle yksoikoisesti, että minun tulee ko. päivänä pitää vapaata, kun sitä edeltävällä viikolla minulle kertyy "ylimääräisiä" tunteja työparin loman takia. Sanoin esinaiselle, että jos mitenkään mahdollista niin ottaisin kyllä nuo tunnit rahana ja vaikka pidän sitten lomaa vapunaattona. Esinainen vaan huokaisi työparini käytöksestä ja totesi että tj:n kanssa onkin jo ollut puhetta, ettei tällainen ilmoitusluonteinen tapa sovellu, vaan lomista pitää keskustella kaikkien asianosaisten kanssa. Lisäksi esinainen kertoi, että pääsiäsipyhien jälkeen on tarkoitus muutenkin puuttua minun työtilanteeseen, joka ei ole ihan sellainen kuin on ollut tarkoitus olla. Ja se johtuu työparistani, ei minusta. Jotenkin tuntui ihan kuin taakka olisi pudonnut harteilta, jälleen kerran. Tiedän, että tilanne ei johdu minusta persoonana vaan ihan muista, monisyisistä tekijöistä. Tuntuu vain siltä, että työparini on kuitenkin tehn

Alamäki, ylämäki...

  Pohdintaa. Miksi sanotaan, että kaikki menee alamäkeen silloin kun menee huonosti ja on vastoinkäymisiä. Alamäkeenhän on helppo mennä. Ja vastaavasti kun sujuu hyvin ja kaikki on viimeisen päälle niin mennään ylämäkeen. Ylämäkihän on raskas kun mikä. Kummallisia sanontoja. Mennäänkö minun työpaikalla sitten alamäkeen vai ylämäkeen. Tiedä häntä. Mutta eipä ole kiva kun ensimmäisenä aamulla kuulee "On se hyvä kun joillakin on aikaa lukea lehteä." Mitäpä siihen vastaamaan, muuta kuin että työaikani alkaa vasta 15 minuutin päästä joten ihan omalla ajallani tätä lehteä tässä luen. Mutta entäpä kun se työaika sitten alkaa. Kun ei ole hommia tarjolla. Talossa on töitä vaikka kuinka, mutta silti minulle aika ajoin tarjotaan eioota. Tai lähinnä työparilla jonka kuuluisi minua opettaa, on niin kiire ettei hän edes ehdi ajatella mitä voisin tehdä. ARGH! Luulisi aikuisen ihmisen tajuavan, että hänen oma kiireensä pitkällä aikavälillä helpottuu, kun opettaa minulle osan hommista