maanantai 30. huhtikuuta 2007

Autokakkukokeilu


 


Aloittelijan kakuksi tämä onnistui mielestäni hyvin.


Vuoka Confetista.


Täytteenä on mustaherukkamoussea (jossain blogissa näin mutta sovelsin mansikkamoussea) ja valkosuklaamoussesta jätin valkosuklaan pois ja hurautin sekaan mariannemurskaa. Tämä jälkimmäinen toimenpide ehkä aiheutti sen, että kakkostäyte oli todella löysää. Sen näkee kuvastakin.



Tässä ei ole vielä mitään päällistä ja tässä näkee miten toinen täyte on valunut ennen kuin se on hyytynyt. Muistakaa että käytän inkkarisokeria joka tuo omat sävynsä leivonnaisiin.



Tässä olen jo pursottanut sokerikreemiä renkaiden ja tuulilasien paikalle. Viimeistä kuvasta huomaatte että unohdin sivuikkunat ;D



Minulla oli liian vähän sokerikreemiä tai sitten pursotin aina yhteen kohtaan liikaa. Noh, ehkä harjoittelu auttaa asiaan. Sokerikreemiä oli huomattavasti helpompi pursottaa mutta se on kyllä todella äkki-imelää!


 

sunnuntai 29. huhtikuuta 2007

Enkelienergiaa


 


Viides Enkeli-Energia -koulun päivä on ohitse. Tätä ennenkin päivät ovat olleet upeita, mutta mitään varsinaisen sykähdyttävää ja oikein, oikein koskettavaa ei ole tapahtunut. Olen ollut suht tutuissa energioissa.


Päivä alkoi jälleen kerran energian kohotuksella.


Sen jälkeen ryhdyimme keskustelemaan menneistä elämistä. Siitä miten menneistä elämistä voi saada tietoa ja oppia. On myös tärkeää antaa anteeksi menneisyydelle, menneisyyden henkilöille ja silloiselle minälleen. Menneistä elämistä voi löytää myös piileviä voimavaroja, jotka voi aktivoida tähän elämään. Teimme korttiharjoituksen jossa nostettiin kortti joka toi viestin menneestä elämästä. Oma korttini oli mielestäni vaikea! Onneksi saimme käyttää apuna vieressä istuvaa kaveria. Nostimme vielä toisenkin kortin kertomaan miten tilannetta voi käyttää hyödyksi tai parantaa. Minä en vain vieläkään ihan täysin tiedä miten voisin käyttää menneestä tulevaa soturivoimaa rakentavalla tavalla hyväkseni niin ettei minun itsenikään tarvitsisi sitä pelätä...


Käväisimme myös menneessä elämässä mielikuvamatkalla. Tällä kertaa minulla yhdistyi jo aiemmin tiedossa olevat pätkät ja tajusin niiden olevan samasta elämästä jossa olen ollut sotilaana; itseasiassa jonkinlaisena johtajana. Mutta koin, että varsinainen ammattini oli puuseppä.


Seuraavaksi siirryimme käsittelemään Atlantiksen aikaa. Liittyyhän sekin menneisiin elämiin. =) Atlantiksesta on olemassa suht paljon tietoa kirjoissa, joten en edes ryhdy tähän millään tavoin lyhyesti kertomaan siitä. Yksi uusi, erittäin hyvä ja suositeltava kirjan on Diana Cooperin Atlantis.


Teimme ryhmäharjoituksen jossa yksi ryhmän jäsen nosti 3 korttia ja sen jälkeen ryhmä yhdessä kanavoi viestiä Atlantiksen ajasta. Näistä viesteistä en ainakaan juuri nyt kirjoita mitään. =)


Viimeisenä asiana eilen saimme Atlantis-vihkimyksen (niille jotka lukevat ensimmäistä kertaa, tämä tapahtui meditaatiossa, mutta koin sen kuitenkin hyvin todellisena, itseasiassa pidän sitä todellisena). Nyt täytyy sanoa, etten muista ollenkaan miten meditaatio alkoi! =D Tunsin kuitenkin hyvin voimakkaan energian ja niin suurta rakkautta, etten ole sitä koskaan ennen tuntenut (ja minä kun luulin jo kokeneeni moisen, ja ettei sitä suurempaa enää voisi ollakaan...); itkuhan siitä tuli. Eteeni ilmestyi ensin Atlantiksen ylipappi Ra joka ojensi minulle kultaisen omenan (olenkos saanut sen jo aiemminkin...) ja sanat : "Käytä tätä hedelmällisesti". Minun pitää vielä miettiä ja selvitellä mitä se tarkoittaa. Sitten eteeni ilmestyi Atlantiksen ylipapitar Vesta jolta sain myös jotain, joka liittyy meidän poikiin; eikä siitä sitten sen enempää. Sen jälkeen Atlantiksen ylipapitar Isis ojensi minulle ametistin ja Atlantiksen ylipappi Horus laittoi hartioilleni violetin, kultaikirjailun viitan. Paikalle tuli suojelusenkelini, tai olihan hän koko ajan läsnä niin kuin aina, mutta ehkä paremminkin tiedostin hänen läsnäolonsa. Eteeni ilmestyi yksisarvinen, suojelusenkelini auttoi minut yksisarvisen selkään ja yhdessä ratsastimme Atlantikseen. Se oli kotiinpaluu! Suuri riemu ja rakkaus valtasi minut. Enkelini auttoi minut alas, olin avojaloin ja tanssi riemusta. Lapsia juoksi jossain kauempana kohti minua ja aikuiset seurasivat rauhallisemmin. Joka puolella oli kukkia, hentoja mutta niin tuoksuvia, ja ihania puita. Atlantiksen enkeli lähestyi minua kultaisena maljan kanssa, josta hän kaatoi käsiini Atlantiksen vihkivettä, hörppäsin sitä.


Tunsin energian niin voimakkaana, että vapisin ihan fyysisesti. Nyt olin todellakin korkeiden energioiden kanssa tekemisissä.


Paljon on vielä sulateltava eilisessä. Ja tiedän, että parilla seuraavalla kerralla nuo energiat vain voimistuvat!


Noista ylipapeista ja -papittareista sen verran vielä, että jokainen näki samat henkilöt mutta en voi mistään tietää mitä muut saivat ja kokivat heidän kanssa. Noh, jokainen sai Horukselta viitan mutta sen viitan ulkonäöstä toisten kohdalla minulla ei ole tietoa, eikä tarvitsekaan olla.


 

perjantai 27. huhtikuuta 2007

Kulkurin verta?


 


Mistähän kummasta sellaista olisin saanut... Mutta aina näin keväisin valtaa outo kaipuu tien päälle. Tunne siitä että kaikki paikallaan pysyvä pitäisi jättää. Vaeltamaan, vaeltamaan, vaeltamaan. Mulle varmaan sopisi sirkus- tai tivolielämä =D Muistan, että joskus hetkittäin nuorempana tämä kaipuu oli niin voimakas että itkin sen perään. Viime aikoina se ei ole itkettänyt. Ehkä sen kanssa on oppinut elämään...


 

torstai 26. huhtikuuta 2007

Ruoka/leivontablogeista


 


Niitä on hurjan paljon! Jos rupeis ihan kunnolla lukemaan niitä kaikkia, niin menis koko yö eikä varmaan riittäiskään! Mukavahan niitä on lueskella, ja vähän kateellisenakin katsella miten hienoja kakkuja tms. kukin on tehnyt. Minä kun teen kaiken vähän hutasemalla.


Saas nähdä miten hutasemalla saan onnistumaan sen autokakun. Vuoka on saapunut ja odottaa kaapissa kokeilua. Lupasin tehdä koekakun vapuksi. Laitan sen tuotoksen sitten tännekin. Sikäli mikäli ilkeen... ;D


 

maanantai 23. huhtikuuta 2007

Mä ruuvan rekisterilaatta


 


Tai ainakin melkein. Perjantaiaamuna työpaikan pihalla joku mies tömäytti pakettiautonsa vetokoukun meidän auton rekisterikilpeen, eteen. Kilpi on kauniisti rutussa. Onneksi tämä tapahtui parkkipaikalla eikä vauhtia ollut. Hän oli hyvin pahoillaan tapahtuneesta ja kävi vielä illalla meidän pihassa selvittelemässä asiaa. Lupasi korvata uuden kilven.


Tänä aamuna hän oli ennen minun töihin tuloa käynyt tuomassa rahaa ja suklaarasian minulle tuottamastaan harmista. En tiedä oliko hän selittänyt kenellekään mitään, mutta jos ei ollut niin siinäpähän miettiivät nyt kuka salaperäinen ihailija mulla oikein on ;D


 

sunnuntai 22. huhtikuuta 2007

Aaron kysäisi tässä yhtenä iltana:


 


Kun minä olen aikuinen, kuka minun lapsien äiti on?


=D Me vastattiin että ei sitä vielä oikein tiedä. Aaron ehdotti äitiä, mutta totesimme että äiti on sitten mummi. Seuraavana päivänä pohdinta jatkui jo niin pitkälle että Aaron totesi olevansa ukki sitten kun hänen lapset saavat lapsia. Ja ne lapset on tyttöjä. Jäi epäselväksi ovatko Aaronin lapset vai lapsenlapset tyttöjä ;D


 

torstai 19. huhtikuuta 2007

Turhan itkeminen, onko sitä?


 


Uusimmassa Voi Hyvin -lehdessä luki, että masennus on itkemätöntä itkua. Voi ollakin. Minulla on monta itkemätöntä itkua. Itkeä ei saa. Ei ainakan ihan kaikesta. Sen opin kotoa. Ja olen huomannut, että opetan saman omille lapsilleni. Liian usein tulee sanottua: "Ei tämä ole mikään itkun asia" tai "Nyt riittää itku" tai "Ei ole mitään syytä itkeä joka asiasta". Masentavaa.


Oikeastaan, kuka sen määrittelee mikä on turhan itkemistä? Toiset itkevät herkemmin kuin toiset. Ja ilokin voi tuoda kyyneleet.


 


 

keskiviikko 18. huhtikuuta 2007

Kakkukokeilu


 


En tiedä ilkeenkö edes laittaa mun kakun kuvaa. Tosi hyvän makuinen se kyllä oli! Kokeilin mansikkamoussea ja valkosuklaamoussea väliin. Niiden ohjeet löytyvät mm. Ullalta. Minä taitava leipuri tekaisin kakun ja vien sen kellariin yöksi. Tulin takaisin keittiöön ja kas kummaa, mansikkamouseen tarkoitettu kermavaahto oli kipossa keittiönpöydällä ;D Siitä huolimatta täytteet kyllä onnistuivat.


Seuraavana päivänä pursotin kermaa. Tai siis yritin pursottaa... Meinasi itku tulla. En minä osaa!!



Pinnalla on vauvojen marjasosetta ryyditettynä liivatteella. Ja kermasta on tippunut pari nestetippaa. Ne eivät kyllä näkyneet enää myöhemmin. Kakkua on maisteltu 5 aikuisen ja yhden lapsen voimin ja hyvää se on ollut.


 

lauantai 14. huhtikuuta 2007

Kakkuja katselemassa...


 


Olen tässä pari päivää tutkaillut ruoka/leivontablogeja. Upeita kakkuja löytyy monestakin blogista! Omat sormet syyhyä, että voi kun osaisi itsekin tehdä semmoisia... Ehkä harjoitus tekisi mestarin tässäkin asiassa. En ole mikään leipuri, mutta voisihan sitä kokeilla. Linkkejä näihin blogeihin löytyy esim. täältä.


Kakkukuvien innoittamana tilasin autokakkuvuokan. Saisi Aaron edes autonmuotoisen kakun synttäreille jos ei siitä nyt ihan niin hieno tulisikaan kuin mitä ollaan kuvissa nähty. Ja hiukan luulen ettei siitä ehken tule yhtä hienoo ;D


 

lauantai 7. huhtikuuta 2007

Tavallista parempia rahkapullia


 


Leivoin tänään tavallista parempia rahkapullia. Sain ohjeen vuosia sitten äidiltäni, joka lienee ottanut sen jostain lehdestä.


Tarvitaan tavallista pullataikinaa (puoli litraa nestettä), josta leivotaan pullia. Niihin toki sitten syvennys keskelle, jotta saadaan rahkatäyte. Tavallista paremmiksi pullan tekee siis täyte.


Täyte:


170 g vanilja tuorejuustoa (ei taida olla enää näin pienessä, olen laittanut 200 g)


250 g rahkaa


3/4 dl sokeria


1 rkl vaniljasokeria


1 rkl sitruunamehua


1 kananmuna


½ dl persikoiden lientä


persikoita / kirsikoita


Alkuperäisessä ohjeessa persikan viipaleet ja kirsikka laitetaan pullan syvennykseen ja päälle rahkaseosta, mutta minä olen tykännyt pilkkoa persikat ja kirsikat seoksen sekaan. Hyviä tulee niinkin! Paistetaan 200 asteessa n. 15 min.


Minä käytän intiaanisokeria joka tuo tumman, ruskehtavan sävyn leivonnaisiin, siis myös rahkaseokseen. Joten minun pullat näyttävät siis tummemilta kuin sellaisen joka käyttää valkoista sokeria.


torstai 5. huhtikuuta 2007

Vuodessa on 3 valon juhlaa


 


Minun vuodessani on 3 valonjuhlaa: joulu, pääsiäinen ja juhannus. Pääsiäinen on ovella ja siksi haluan toivottaa meille kaikille kullankeltaista pääsiäistä!


Pieni talitintti laulaa:
Talvi väistyy jo!
Joka päivä lämpimämmin
paistaa aurinko.


Huhtikuussa lämmin tuuli
puissa huminoi.
Lumi sulaa, kevään laulu
kaikkialla soi.


Leskenlehden keltahattu


kertoo riemuiten
väistynyt on talven valta,


valo voitti sen.


-Anna-Mari Kaskinen

Työstä, taas...


 


Kysäisin tänään esinaiselta vapunaatosta. Työparini ilmoitti minulle yksoikoisesti, että minun tulee ko. päivänä pitää vapaata, kun sitä edeltävällä viikolla minulle kertyy "ylimääräisiä" tunteja työparin loman takia. Sanoin esinaiselle, että jos mitenkään mahdollista niin ottaisin kyllä nuo tunnit rahana ja vaikka pidän sitten lomaa vapunaattona. Esinainen vaan huokaisi työparini käytöksestä ja totesi että tj:n kanssa onkin jo ollut puhetta, ettei tällainen ilmoitusluonteinen tapa sovellu, vaan lomista pitää keskustella kaikkien asianosaisten kanssa. Lisäksi esinainen kertoi, että pääsiäsipyhien jälkeen on tarkoitus muutenkin puuttua minun työtilanteeseen, joka ei ole ihan sellainen kuin on ollut tarkoitus olla. Ja se johtuu työparistani, ei minusta. Jotenkin tuntui ihan kuin taakka olisi pudonnut harteilta, jälleen kerran. Tiedän, että tilanne ei johdu minusta persoonana vaan ihan muista, monisyisistä tekijöistä. Tuntuu vain siltä, että työparini on kuitenkin tehnyt minusta syyllisen kaikkeen, vaikken tapahtumien aikaan ole ollut edes paikalla!


 

maanantai 2. huhtikuuta 2007

Alamäki, ylämäki...


 


Pohdintaa. Miksi sanotaan, että kaikki menee alamäkeen silloin kun menee huonosti ja on vastoinkäymisiä. Alamäkeenhän on helppo mennä. Ja vastaavasti kun sujuu hyvin ja kaikki on viimeisen päälle niin mennään ylämäkeen. Ylämäkihän on raskas kun mikä. Kummallisia sanontoja.


Mennäänkö minun työpaikalla sitten alamäkeen vai ylämäkeen. Tiedä häntä. Mutta eipä ole kiva kun ensimmäisenä aamulla kuulee "On se hyvä kun joillakin on aikaa lukea lehteä." Mitäpä siihen vastaamaan, muuta kuin että työaikani alkaa vasta 15 minuutin päästä joten ihan omalla ajallani tätä lehteä tässä luen. Mutta entäpä kun se työaika sitten alkaa. Kun ei ole hommia tarjolla. Talossa on töitä vaikka kuinka, mutta silti minulle aika ajoin tarjotaan eioota. Tai lähinnä työparilla jonka kuuluisi minua opettaa, on niin kiire ettei hän edes ehdi ajatella mitä voisin tehdä. ARGH! Luulisi aikuisen ihmisen tajuavan, että hänen oma kiireensä pitkällä aikavälillä helpottuu, kun opettaa minulle osan hommista niin kuin on tarkoitus. En voi joka päivä siivota samaa kaappia ja järjestellä samoja hyllyjä... Toisiin paikkoihin ei edes uskalla koskea, kun ei tiedä mihin niitä saa siirtää tai saako niitä ylipäätään siirtää. Tai on töitä joita ei vielä saakaan tehdä. Henkisesti raskasta.


Tänään ensimmäistä kertaa meinasin tiuskaista työparille, että syytönhän minä olen siihen, jos työpaikalla on jossain vaiheessa kohdeltu jotain työntekijää väärin (niinkuin sivulauseista olen ymmärtänyt). Minä olen hyvässä uskossa oikeudenmukaisen hakuprosessin kautta tullut töihin. Odotan oikeudenmukaista kohtelua ja töitä. Tänään myös ensimmäistä kertaa tylysti vain istuin kun tehtäviä ei annettu. Mutta eipä sekään pidemmän päälle vetele. Sanomistahan siitäkin tulee...