Alamäki, ylämäki...


 


Pohdintaa. Miksi sanotaan, että kaikki menee alamäkeen silloin kun menee huonosti ja on vastoinkäymisiä. Alamäkeenhän on helppo mennä. Ja vastaavasti kun sujuu hyvin ja kaikki on viimeisen päälle niin mennään ylämäkeen. Ylämäkihän on raskas kun mikä. Kummallisia sanontoja.


Mennäänkö minun työpaikalla sitten alamäkeen vai ylämäkeen. Tiedä häntä. Mutta eipä ole kiva kun ensimmäisenä aamulla kuulee "On se hyvä kun joillakin on aikaa lukea lehteä." Mitäpä siihen vastaamaan, muuta kuin että työaikani alkaa vasta 15 minuutin päästä joten ihan omalla ajallani tätä lehteä tässä luen. Mutta entäpä kun se työaika sitten alkaa. Kun ei ole hommia tarjolla. Talossa on töitä vaikka kuinka, mutta silti minulle aika ajoin tarjotaan eioota. Tai lähinnä työparilla jonka kuuluisi minua opettaa, on niin kiire ettei hän edes ehdi ajatella mitä voisin tehdä. ARGH! Luulisi aikuisen ihmisen tajuavan, että hänen oma kiireensä pitkällä aikavälillä helpottuu, kun opettaa minulle osan hommista niin kuin on tarkoitus. En voi joka päivä siivota samaa kaappia ja järjestellä samoja hyllyjä... Toisiin paikkoihin ei edes uskalla koskea, kun ei tiedä mihin niitä saa siirtää tai saako niitä ylipäätään siirtää. Tai on töitä joita ei vielä saakaan tehdä. Henkisesti raskasta.


Tänään ensimmäistä kertaa meinasin tiuskaista työparille, että syytönhän minä olen siihen, jos työpaikalla on jossain vaiheessa kohdeltu jotain työntekijää väärin (niinkuin sivulauseista olen ymmärtänyt). Minä olen hyvässä uskossa oikeudenmukaisen hakuprosessin kautta tullut töihin. Odotan oikeudenmukaista kohtelua ja töitä. Tänään myös ensimmäistä kertaa tylysti vain istuin kun tehtäviä ei annettu. Mutta eipä sekään pidemmän päälle vetele. Sanomistahan siitäkin tulee...


 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

4. tammikuuta; 1945 suomalainen laulaja ja näyttelijä Vesa-Matti Loiri syntyi

Metsämansikka-mustikka -piirakka

Sataa vettä, pyryttää, sataa vettä, pyryttää....