maanantai 29. elokuuta 2016

29. elokuuta vuonna 284 alkoi vuosi 1 koptilaisen ajanlaskun mukaan.

Tänä aamuna oli tämän syksyn viilein aamu. Kuuden maissa mittari näytti +3 astetta kun lähdimme koiran kanssa lenkille. Parin tunnin päästä kuitenkin "jo" +9. Olipas raikas lenkki!

Olen neulonut sisaren tyttärelle lahjaa, joko synttärilahjaa tai joululahjaa kumpaan nyt sitten ehtii valmiiksi. Näillä näkymin vasta jouluksi kun kävi niin että lanka loppuu kesken! Eipä ole aikoihin tapahtunut näin. Yleensä varaan yhden kerän ylimääräistä, mutta nyt taisi tapahtu joku unohdus. Ei auta muu kuin yrittää saada lankaa lisää.

Olin tänään palaverissa jossa keskusteltiin kulttuurihankkeesta meidän kylälle. Hienoa, ettei kaupunki ole meitä tänne ihan täydellisesti unohtanut, vaikka joskus tuntuukin siltä. Saas nähdä mitä kaikkea saamme tämän hankkeen puitteissa toteutumaan ja johtaako se mahdollisesti jatkohankkeisiin.

Tällä viikolla torstaina alkaa neulepiirikin taas. On sitä odotettu! Olisipa mukavaa jos mukaan tulisi uusiakin ihmisiä.

Kuopus, Herra 10 Wee, on innostunut hevosista/poneista ja on muutaman kerran käynyt ratsastamassa ja nyt on menossa ponikerho, jossa opetellaan hevosen hoitamista ja sen sellaista. Siis kaikkea muuta kuin ratsastusta. Hän aikoo mennä myös tutustumaan judoon, kun sitä kerran olisi tarjolla tässä omalla kylällä. Joskus mietin, että hän tarvitsisi lisää tunteja päiviinsä, että ehtisi tehdä kaiken mitä haluaisi!

Esikoinen, Herra 13 Wee, teini ja yläkoululainen, on lähdössä kuulemma lauantaina kavereidensa kanssa kaupunkiin. Poika, joka vielä keväällä piti ihan outona tällaista ajatusta kun varovasti yritettiin isänsä kanssa pohjustaa aihetta. Arvasimme, että kyllä se hetki koittaa enemmin kuin herra itse arvaakaan. Näin taisi käydä. Ei olla sanottu "mitäs me sanottiin". Sanottiin vaan, että tervemenoa, olkaa varovaisia Pokemon jahdissanne että ette jää autojen alle ja luvattiin ruokarahaa. Tällä kertaa eivät mene bussilla, vaan saavat kyydin vanhemmilta. Yhden vanhemmilta kaupunkiin päin ja toisen vanhemmilta kylälle päin.

torstai 18. elokuuta 2016

18. elokuuta; 1809 Keisarillinen Suomen senaatti (hallituskonselji) pantiin alulle.

Olin kesän töissä. Pari kuukautta siitä. Lyhyt sijaisuus mutta sentään jotain. Oli mukava huomata, että asiat palautuivat tietoisuuteen nopeasti ja tiesin mitä olin tekemässä, enkä vain tehnyt niin kuin oli perehdytetty ja opastettu.

Pojilla alkoi koulu viikko sitten. Esikoinen siirtyi yläkoulun hoivaan ja kuopus aloitti nelosen. Jälkimmäinen pääsee nauttimaan uuden opsin tuomista muutoksista täysillä mutta esikoinen luistelee vielä vanhan opsin mukaan tuntijaossa, vaikka uuden henkeä noudatetaankin.

Eilen vietin koiran kanssa kolmisen tuntia metsässä ja keräsimme mustikoita ja kanttarelleja. Kyllä, koirakin keräsi, niitä mustikoita suuhunsa. Ihme mustikkahotku. Ja hotkii niitä mustikoita vain silloin kun olemme keräämässä niitä. Ei koskaan lenkillä vaikka lenkkipolun varrella on niitä runsaasti.

Yksin metsässä oleminen on nautinnollista. Koira on mielestäni osa metsää. Ei ketään vieressä pulpattamassa. Luonnon hiljaisuus ympärillä. Mustikoiden kerääminen. Kanttarellien putkahtelu näkyviin milloin mistäkin. Olen vuosi vuodelta kääntymässä jälleen metsäläiseksi. Lapsena olin metsässä aina. "Metsänpoika tahdon olla, sankar jylhän kuusiston..." Silloin ihan pikkuisen ärsytti se, että laulettiin pojasta. Enkä tietenkään voinut laulaa yksinkään tytöstä kun kerran sanoissa sanottiin poika. Nytpä lauleskelin "Metsäntyttö tahdon olla, sankar jylhän männistön" kun ei niitä kuusiakaan ollut kovin lähellä. Totesin koiralle, että me taidetaan olla semmoisia metsätyttöjä.

Tulin ihanasti väsyneenä kotiin, kävin suihkuissa, laitoin perunat kiehumaan ja istuin siivomaan kanttarellit. Koira nukkui tuhisten, seinäkello raksutti omaa tahtiaan. Kodin hiljaisuus. Nautinto.

Äsken kävin koiran kanssa iltalenkillä, ja voi miten ihanan pehmeä ilma siellä onkaan. Niin lempeä.