KosmisenAuringonHöpinät

Koira herätteli 7 aikaan. Jee! Käytiin sitten -15 asteen pakkasessa lenkillä. Mies tuikkasi leivinuuniin tulet ja nyt siellä jo hautuu karjalanpaisti. Lounaaksi on kyllä eilistä broiskukastiketta. Mietin eilen että mun pitäisi opetella tekemään sitä ilman kermaa kun maitotuotteet ei oikein kunnolla sovi mulle. Ja onhan se tosi tylsän näköistä ruokaa. 14 päivän puhdistuskuuri oli ja meni. Testasin ihan tietoisesti itseäni ja söin leivonnaisia. Nenä meni hetkessä tukkoon, limakalvot turposivat. Jep, vehnä ei ainakaan sovi. Eikä sokeri. Söin myös pari ruisleipäviipaletta. Rupesin "pilkkimään" melko nopeasti ja sammuin tietokoneen ääreen. Eli nähtävästi ruiskaan ei sovi, tai ainakaan se ei sovi nykyaikaisin menetelmin prosessoituna. Toisaalta, jos haluaa nukahtaa nopeasti, tiedän mistä löytyy apua 😄 Runsas kasviksien käyttö jäi päälle. Samoin aamujuomien käyttö. Kahvi suhteen tulin todella valikoivaksi ja tavalliset juhlamokakultsukatriinat ei oikein maistu. Valitsen mieluummi...

Yöllä oli satanut räntää niin paljon, että miehen lumitöistä ei näkynyt jälkeäkään. Autokin piti melkein kirjaimellisesti kaivaa esille, että pääsin töihin. Mutta päivän mittaan sade vei lunta mukanaan. Ja kun aura-autot kulkivat niin nytpä on sitten kaikkialla liukasta. Minulla oli nastakengät kun kävin Helmin kanssa iltapissalenkillä, mutta silti välillä luisti ja vähän pelotti että kaadun. Eikä koirankaan tassut pitäneet joka kurvissa. Töissä oli kaikenlaisia pikkujuttuja selvitettävänä, mutta aika puhdas pöytä jäi odottamaan huomista päivää. Minulla ei ole tapana kantaa töitä edes ajatustasolla kotiin. Mitäpä minä niille asioille kotoa käsin ilta-aikaan edes voisin jos jotain keskeneräiseksi jää. Ensi viikolla teini (toukokuussa 15 Wee) tulee TET-viikolle työpaikalleni. Onhan se mukavaa kun voin teettää suurimman osan hommistani pojalla ja itse saan siitä kuitenkin palkkaa. No vitsi, vitsi! Onhan ne hommat edelleen minun vastuulla vaikka poika saa oikeasti tehdä töitäkin. Tän...

Tai oikeastaan kahden viikon päästä aatto alkaa olla jo ohi! Heräsin aamulla vähän ennen puolta yhdeksää ja lähdin koiran kanssa lenkille. Sillä aikaa mies oli viritellyt tulen leivinuuniin. Syötiin kaikessa rauhassa aamupala. Pojat jäivät koiran kanssa kotiin ja minä lähdin miehen kanssa kävellen kauppaan. Ostettiin niin paljon tarjouskasviksia että hyvä kun tila riitti mummokassissa. Eikä se olis riittänytkään ellei arimpia kasviksia olisi laitettu erilliseen kylmäkassiin. Esim. kurkut ja tomaatit laitettiin sinne ettei ne palellu kotimatkalla. Lounaaksi tehtiin makkarasoppaa ja illaksi oli broileria leivinuunissa tehtynä. Viima on edelleen jäätävä. Taivaalla kuitenkin näkyy upea kuu, ja muutama pilven riekalekin purjehti.

Tänään oli hidas aamu. Päästiin koiran kanssa vasta vähän vaille 10 lähtemään lenkille. En oikeastaan tiedä mitä vötköilin. Olin kuitenkin iloinen siitä, että jalat eivät kramppaileet omia aikojaan. Eilen oli vähän ongelmallista kun vähän väliä etenkin vasemman jalan jalkapohja meni kramppiin. Ei onneksi autolla ajaessa! Tulin siihen tulokseen, että olen unohtanut juoda riittävästi vettä. Toki varmasti edes takaisin sahaava lämpötilakin sai jalkani reagoimaan. Eilisiltana nautin pieniä annoksia vettä tiheää tahtia. Tänään ei olekaan sitten kramppeja ollut. Vähän ennen kahtatoista ihmettelin, miksi ulko-ovi kävi ja kuopus tuli kotiin. Olin ihan torstaipäivässä! Tokihan perjantaisin kuopus tulee puolen päivän aikaan kotiin. Valmistauduin päivän mittaan myös illan marttayhdistyksen hallituksen kokoukseen. Päätettiin kevään ohjelmasta. Nyt se pitäisi vielä kasata, tai oikeastaan sitä ennen varmistaa muutama asia. Koiran kanssa iltalenkillä meinasin jäätyä pystyyn. Pakkasta ei ole kui...

Voi minua! Unohdin eilen kirjoittaa! Aamulla mittari näytti -20. Mies sanoi, että koira olisi halunnut tehdä pidemmän lenkin kuin mitä ihminen uskalsi. Kuopus halusi lähteä iltapäivällä kaverilleen. Auto oli todella jäykkä. Mietin että jos en olisi lauantaina sillä ajanut, niin mitenkähän jäässä ja jähmeä se olisikaan ollut. Esikoinen teki heti aamulla kotiläksyjään ja leipoi meille mokkapalamuffinseja. Hyviä tuli! Iltaa kohti lauhtui ja rupesi satamaan lunta. Aikamoinen myräkkä oli kun käytiin koiran kanssa yhdeksän jälkeen iltapissalenkillä. Pienoisen lumikuorrutuksen sain. Koirahan ravisteli ylimääräiset lumet itsestään. Illalla pelasimme Catan-lautapeliä koko perheellä. Se tuntui jatkuvan ja jatkuvan. Mutta eipä sillä ollut väliä kun tänään olemme kaikki vapaalla. Meillä on pitkä viikonloppu. Tänä aamuna mittari näytti -4. Yöllä oli tullut paljon lunta joten aamun lenkki puoli yhdeksän aikaa meni osittain kahlaamiseksi koska suurinta osaa teistä ei oltu vielä aurattu. O...

Syksy on virallisesti alkanut. Tänä aamuna kurjet lensivät ylitse kun olimme koiran kanssa aamulenkillä. On kuitenkin yllättävän lämmin. Silti tuoksuu syksylle. Leivoin tänään puolukkapiirakkaa. Piti vatkata kananmunat ja sokeri vaahdoksi. Ihmettelin miten on oudon lirua ja omituista vaahtoa ja epäilin jo kananmunien olevan viallisia. Noh, onneksi pian tajusin että sokeri puuttui kokonaan! Sokerin lisäyksen jälkeen alkoi sujua jo paremmin. Yritin vakuuttaa muulle perheelle, että piirakka epäonnistui mutta voisin kyllä uhrautua ja tuhota tuon pahanmakuisen piirakan ihan yksin. En onnistut olemaan tarpeeksi vakuuttava. Illalla oli syksyn eka neulepiirin tapaaminen. Meitä oli peräti 5. Hitaasti mutta varmasti toiminta jälleen käynnistyy. Oli mukava tavata ja istua kolmisen tuntia neulomassa yhdessä. Keskustelu rönsyili savolaisen sujuvasti.

Olin kesän töissä. Pari kuukautta siitä. Lyhyt sijaisuus mutta sentään jotain. Oli mukava huomata, että asiat palautuivat tietoisuuteen nopeasti ja tiesin mitä olin tekemässä, enkä vain tehnyt niin kuin oli perehdytetty ja opastettu. Pojilla alkoi koulu viikko sitten. Esikoinen siirtyi yläkoulun hoivaan ja kuopus aloitti nelosen. Jälkimmäinen pääsee nauttimaan uuden opsin tuomista muutoksista täysillä mutta esikoinen luistelee vielä vanhan opsin mukaan tuntijaossa, vaikka uuden henkeä noudatetaankin. Eilen vietin koiran kanssa kolmisen tuntia metsässä ja keräsimme mustikoita ja kanttarelleja. Kyllä, koirakin keräsi, niitä mustikoita suuhunsa. Ihme mustikkahotku. Ja hotkii niitä mustikoita vain silloin kun olemme keräämässä niitä. Ei koskaan lenkillä vaikka lenkkipolun varrella on niitä runsaasti. Yksin metsässä oleminen on nautinnollista. Koira on mielestäni osa metsää. Ei ketään vieressä pulpattamassa. Luonnon hiljaisuus ympärillä. Mustikoiden kerääminen. Kanttarellien putkahtel...

10. hääpäivä. No ei menny ihan putkeen tänään. Mutta kyllä se siitä eikä siitä sen enempää. Aamulla koira herätti varovasti vain miehen. Ei koskenutkaan minuun. Havahduin toki kun koira hyppäsi sänkyyn, mutta se taputteli tassulla vain miestä. En tiedä mistä se tietää milloin on sunnuntai. Sunnuntaiaamuisin mies käy koiran kanssa lenkillä. Mutta kyllä se vaan tietää. Ollaan huijattu koiraa mm. saunomalla "vääränä" päivänä mutta ei ole mennyt siitäkään sekaisin. Koiramme on pakko osata viikonpäivät! Se osaa myös kellon ajat. Tosin se on jo viime viikolla siirtynyt kesäaikaan koska vapaa päivisin herättää puoli seitsemältä, vaikka normaalisti herättää puoli kahdeksalta. Onneksi se myös uskoo kun sanotaan että tulee tunnin päästä uudestaan; se tulee tunnin päästä uudestaan. Nyt koira makaa syvässä unessa väsyneenä. Aamulenkin lisäksi se oli iltapäivällä minun, mieheni ja kuopuksemme kanssa luukuttamassa kutsuja kyläyhdistyksen vuosikokoukseen. Tallattiin pitkin kylänraittia ...

Yöllä oli satanut räntää ihan kiitettävästi. Kävimme koiran kanssa lenkillä. Koira olisi halunnut välillä vaan seisoskella ja tarkkailla maailmaa, mutta minä en jaksanut seisoskella niin kauan kuin koira olisi halunnut. Koira halusi myös välillä kulkea autotiellä mikä ei tietysti minun mielestä ollut oikein suotavaa joten meillä oli pientä tahtojen taistelua. Mutta oli se ihan hyvä lenkki. Tänään oli ikään kuin laiska päivä. Kyllä minä neuloin ahkerasti. Vein kuopuksen kaverilleen ja hain muutaman tunnin päästä pois. Siinäpä tämän päivän tärkeimmät. Nojaa! Kirjoittelihan minä marttayhdistyksen juhlakutsua. Minun mielestä silmäaukot on liian suuret mutta lapsi ei anna tehdä tuolle mitään. Haluaisin virkata ainakin yhden kerroksen kiinteitä silmukoita sekä silmäaukkoihin että suuaukkoon. Katsotaan nyt miten tuolle käy.

Tänään minä, mies, kuopus ja koira kävimme jäällä. Sinne oli ajettu eilen luistelurata ja kuopus tahtoi luistimille. Minä, mies ja koira olimme jalkaisin liikenteessä. Esikoinen ei halunnut mukaan. Oli mukava sää ulkoilla ja kuopus sanoi että oli hyvä luistella. Saimme punaiset posket ja hyvän mielen.

Nuutinpäivä. En korjannut joulua vielä pois. Eilisiltana lumimyräkkä saavutti meidät. JEE! Tänä aamuna oli ihan huippuhienoa olla lenkillä koiran kanssa kun ympärillä tuuli ja tuiversi. Koirakin oli onnellinen kun sai upottaa kuononsa hankeen. Kotona piti vielä tuijottaa ikkunasta. Lämmitin leivinuuniakin kun tuntui kolealta. Etsin illan keskustelupiiriin pienen alustuksen ja tulin lukeneeksi muitakin asiaan liittyviä tekstejä. Neuloin ja katsoin "Varsovan vakoojat". Minulla meni hetki tajuta, että huolimatta siitä että päähenkilö puhui kaunista englantia, hän oli kuitenkin ranskalainen... En oikein tiedä onko tuo minisarja edes hyvä, mutta David Tennantin takia sitä voi katsoa. Neljän jälkeen lähdin ajelemaan autolla kaupunkiin. Tavallista hitaammalla vauhdilla. Edelläni ajoi pitkän aikaa joku kanssa autoilija joka ajoi nippa nappa kuuttakymppiä kahdeksankympin alueella. Ymmärrän kyllä, lumi tuprusi koko ajan ympärillä, mutta ei mielestäni niin pahasti etteikö...

Mittari näytti -26. Taivas oli kirkas, täynnä tähtiä ja kuun sirppi hohti kalpeaa, keltaista valoa. Pian on uusi kuu, pimeä kuu. Teimme koiran kanssa lenkin. Useista taloista tuprahteli jo savua piipuista.... Hetkinen! Toistanko itseäni? Tänä aamuna koira nosteli tassujaan ja katsoi minua hölmistyneenä "Miksi tassuissa tuntuu kummalliselta?" Jopas oli liikaa pakkasasteita meidänkin koiran tassuille! Kun sanoin sille, että ei auta, sen verran pitää metsän puolella pyörähtää että pissit ja kakat saat tehtyä, se lähti viipottamaan energisenä. Olisi se varmaan tehnyt pidemmän lenkin kuin mitä sitten teimme, mutta toin sen kuitenkin aiemmin sisälle, ettei se palelluta ihan kunnolla anturoita. Toisaalta se on kyllä nukkunut ihan tyytyväisenä koko päivän, että ehkäpä se totesi itsekin kylmyyden olevan vähän liikaa. Lounaaksi keiteltiin jauhelihasoppaa. Paistoin myös torttuja. Täytteenä oli omena-kanelimarmelaadi luumun sijaan. Itse en kauheasti luumumarmelaadista välitä...

Aamulla pakkasta oli -8. Tein munakkaita aamupalaksi ja laitoin täytteeksi kinkkua, tomaattia ja juustoa. Yhdentoista maissa lähdimme kaupunkiin. Olimme varanneet liput elokuviin ja ne piti lunastaa viimeistään 12.05, vaikka elokuva alkoi vasta 12.50. Olimme hyvissä ajoin paikalla ja kävimme Sokoksella etsimässä esikoisella pohjallisia. Valitettavasti juuri se oikea koko oli loppu. Siellä oli kuitenkin tämmöinen ihanuus: toimiva jukebox! Pojat olivat ihmeissään. Toimi muuten ilman kolikoita, joka oli mielestäni todella ilahduttavaa. Miesväki oli valinnut elokuvaksi Star Warsin. Elokuvavalinta oli ok, mutta en tykkää käydä elokuvissa. Jouduin mukaan vähän niin kuin pakotettuna kun olimme saaneet joulupukilta 4 elokuvalippua eli koko perheelle. Elokuvateatterissa äänet ovat minulle ihan liian kovalla ja vähän se kuvakin on liian suuri. Tokihan pojat halusivat 3D-versiota katsomaan. Selvisin tästä kuitenkin suht vähin vaurioin. Olimme jo etukäteen sopineet, että käymme ...

Presidentti Urho Kekkonen oli hajottanut eduskunnan lokakuussa 1971. Pakkasta pakkasta pakkasta. Mutta sehän ei estänyt minua ja koiraa ulkoilemasta. Ja kävimmehän me miehen ja kuopuksen kanssa ruokakaupassa; kävellen. Lämmitettiin tänäänkin vähän leivinuunia ja laitettiin sinne yksi possunpaisti joka ostettiin alennuksella kaupasta. Muistin että meillä on torttutaikinaa pakastimessa ja jääkaapissa omena-kaneli-hilloa täytteeksi. Tein torttuja kahville. Mies ja kuopus kävivät anoppilassa katsomassa jotain varaston patteria joka ei ollut anopin mielestä päällä. Kuopus oli lisäksi kantanut mummolleen puita varastosta sisälle. Nyt on siis anoppikin varustettu pakkasia varten. Saunakin lämmitettiin ja saunottiin. Äsken kun olimme koiran kanssa pihalla, ilmassa leijaili hyvin hiljaa pienen pientä kevyttä pakkaslunta. Oli sitä leijunut vähän maahankin asti.

Aamulla hätkähdin hereille seitsemän aikaan siihen, että kuopuksen herätyskello soi. Oli unohtunut viime viikosta päälle. Auts! Noh, sain vielä hetken aikaa torkuttua mutta koira oli sitä mieltä, että kun kello soi, on aika lähteä ulos. Ei auttanut muu kuin pukea päälle ja lähteä. Katselimme miten kylä heräsi vuoden viimeiseen aamuun. Päivä on ollut hidasta yhdessä oloa. Illan pimetessä lämmitettiin sauna ja minä virittelin ulos valoja. Syötiin tortilloja ja dippailtiin sipsejä, porkkanaa ja omenaa. Pakko oli ulkoiluttaa koiraakin joka säpsähteli mutta sai asiansa hoidettua. Hetken aikaa oli kotonakin hermostunut ja hiukan peloissaan mutta nythän tuo nukkuu sikeästi ja piereskelee kaamean hajuisia pieruja. Talon ympäristössä paukahtelee raketteja koko ajan eikä varmaan ole vielä se kiihkein paukuttelun hetki. Toivotan voimallista, uudistavaa, rakkaudellista vuotta 2016!

Heräsin vähän vaille kuusi siihen että koira ravasi edes takaisin. Arvasin; sillä oli ollut maha löysällä ja tarpeet oli lattialla. Jep jep... pian saavutti sulotuoksu nenäni. Ajattelin ensin että yritän vielä jonkun aikaa nukkua mutta koiran hermostunut ravaus ei antanut mun nukkua. Niinpä lähdin käyttämään sitä pihalla ja potkin miehen siivoamaan sotkun sillä aikaa. Pikainen piipahdus pihalla ja sitt tultiin takas nukkumaan. Heräsin uudelleen vähän ennen puoli yhdeksää, puin paremmin päälle ja lähdin koiran kanssa pidemmälle lenkille. Siinä vaiheessa tuuli lujaa ja rätki räntää. Ei tehty täyspitkää lenkkiä, koska ilma ei miellyttänyt kumpaakaan. Ennen lähtöä selvisi, että koira oli tehnyt uudelleen isommat tarpeet lattialle. Emme ehtineet tehdä juurikaan mitään ihmeitä kun nukuttiin pitkään ennen kuin lähdimme ajelemaan kohti naapurikaupunkia. Menimme juhlimaan sisareni pojan 3-vuotissynttäreitä. Nehän oli oikeasti jo eilen, mutta sentään yksi päivä välissä näissä juhlinnoissa. M...

Elokuu on alkanut lämpimänä. Tänään oli jopa hiostavaa. Mutta ei tuoksu heinäkuulle, vaan loppukesälle ja koulujen alkamiselle, elonkorjuulle ja muuttolinnuille. Torstaina pojilla alkaa koulu ja mä haavailen saavani työpaikan. Kasvimaalla kasvaa muuta kuin rikkaruohoja. Tosin näissä kuvissa näköjään näkyy niitä rikkaruohojakin, jotka kyllä kitkin kuvien oton jälkeen. Tänään oltiin koko perheella mustikkametsässä retkellä. Kerättiin mustikoita ja paistettiin laavulla makkaraa. Ollaan kyllä miehen kanssa pari kertaa aiemminkin käyty mustikoita keräämässä. Ekalla kerralla kerättiin vain piirakkamarjat koska kypsiä mustikoita oli silloin todella vähän. Minulla on myös ahkera kaveri mustikkametsässä joka syö marjat varvusta suoraan. Saa hätistellä etsimään omaa varpua kun meinaa samoille apajille tulla ryökäle. Ja tänään siis koko perheellä oltiin liikenteessä.

Hämmästyin kun koira herätti minut aamulla vastaa vaille kahdeksan eikä se ollut tehnyt tarpeitaan lattialle. Illan ja yön pelkääminen varmaan vaati veronsa koiraltakin. Vaikka pyysi ulos, sinne meneminen oli kuitenkin vaikeaa. Ovella piti kuulostella ja terassilla myös. Alkumatka meni siihen, että pysähdeltiin vähän väliä ja koira katseli ympärilleen hädissään olevan näköisenä. Lopulta ehkä sitten luotti siihen ettei enää mikään paukahtele ympärillä. Tosin illan viimeinen pissalenkki alkoi myös vähän vastahakoisesti. Ehkä koira tulkitsee asiaa niin että pimeällä paukkuu pelottavasti. Kävimme koko perhe metsässä kävelemässä. Koira vaikutti vähän hämmentyneeltä siitä, että lähdimme kaikki, mutta otti ilon irti asiasta ja juoksi onnellisena poikien kanssa pitkin metsää. Ilma oli raikas ja happipitoinen eikä sadekaan juuri vaivannut meitä. Ulkoilu oli oikein mukava! Huomisaamuna pojilla alkaa jo koulu taas. Miehellä loma jatkuu loppiaisen yli. Minulla on kampaaja huomenna, vaikka minusta ...

Niin sitä taas viimeisiä tunteja viedään vuodesta 2013. Vuosi oli ehkä erilainen kuin odotin, mutta sangen mielenkiintoinen kuitenkin. Ensi vuodesta odotan ehkä vielä mielenkiintoisempaa, koska mielestäni elämme monin tavoin koko planeetta mielenkiintoisia aikoja. Joulukuukin on ollut mitä mielenkiintoisin. Lämmin ja hyvin kostea. Eilen oli +4 astetta mutta ei sentään satanut! Pääsimme koiran kanssa jälleen metsään, koska ladun pohja oli sulanut pois. Suurin osa lumesta oli kaiken kaikkiaan sulanut pois. Toivon ensi vuodesta meille kaikille antoisaa ja rikasta monin positiivisin tavoin!  Tällainen oli lenkkipolkumme eilen 30.12.2013 Tällainen se oli samoissa maisemissa tänään 31.12.2013 Helmi poseeraa Tässä kuva harjun päältä alas. Tuo vaalea kohta on valaistua lenkkipolkua. Me olemme Helmin kanssa siis korkealla harjun päällä. Yritän tässä kuvassa kertoa miten jyrkkä alamäki on harjun juurelle. Ja tätä mäkeä koira ravaa alas ja ylös.

Vaikka olen flunssanpoikasessa, koiraa vaatii ulkoilua päivittäin, useamman kerran. Onneksi on muitakin ulkoiluttajia. Tällä kertaa minä kuitenkin ulkoilin. Ja katselin harjulta tällaisia maisemia. Tällainen näkymä toiseen suuntaan.   Sillä aikaa kun otin noita kuvia, Helmille kävin mun selän takana näin :-D