31. joulukuuta; vuoden viimeinen päivä

Aamulla hätkähdin hereille seitsemän aikaan siihen, että kuopuksen herätyskello soi. Oli unohtunut viime viikosta päälle. Auts! Noh, sain vielä hetken aikaa torkuttua mutta koira oli sitä mieltä, että kun kello soi, on aika lähteä ulos. Ei auttanut muu kuin pukea päälle ja lähteä. Katselimme miten kylä heräsi vuoden viimeiseen aamuun.

Päivä on ollut hidasta yhdessä oloa. Illan pimetessä lämmitettiin sauna ja minä virittelin ulos valoja.

Syötiin tortilloja ja dippailtiin sipsejä, porkkanaa ja omenaa.

Pakko oli ulkoiluttaa koiraakin joka säpsähteli mutta sai asiansa hoidettua. Hetken aikaa oli kotonakin hermostunut ja hiukan peloissaan mutta nythän tuo nukkuu sikeästi ja piereskelee kaamean hajuisia pieruja. Talon ympäristössä paukahtelee raketteja koko ajan eikä varmaan ole vielä se kiihkein paukuttelun hetki.

Toivotan voimallista, uudistavaa, rakkaudellista vuotta 2016!