KosmisenAuringonHöpinät

Vuoden viimeisenä päivityksenä rykäsen tähän meidän juhlaruokapöydän =D  

  Nimittäin vuosi 2006. Vuosi oli mielenkiintoinen monine muutoksineen ja käänteineen. Perheemme kasvoi yhdellä lapsella ja väheni kahdella kissalla, minä pääsin tutustumaan masennuksen maailmaan ja hyppäsin jälleen työelämään, pienimmäinen oppi kävelemään ja esikoinen tuntee varmasti esikoisuuden taakan harteillaan (minä sen tiedän ja tunnen...), perheenä astuimme autoilijoiden sankkaan seuraan ja sen seurauksena mies tuntee suurta talousahdistusta. Suuremmassa mittakaavassa maailma on muutoksen kourissa niin kuin se on ollut jo vuosia. Silti näyttää siltä kuin mitään ei olisi opittu eikä mikään olisi muuttunut... mutta se vain näyttää siltä. =) Tarkkaavaiset lukijat ovat ehkä jo ehtineet huomata, että lisäsin eilen sivuilleni kävijälaskurin. Ja ilahtuneena huomasin itsekin että kävijöitä on ollut. Joskus sitä miettii, että ihan vaan omaksiko iloksi kirjoittelen vai lukeekohan näitä joku. Eipä sillä että sillä loppujen lopuksi olisi suurta merkitystä. Olen toisinaan kurkistelu

Pieni oli otos jota tutkailin, mutta olin yllättänyt siitä kuinka monen mielestä Saddamin hirttäminen oli oikein. Yllättänyt siitä, miten moni kuolemantuomiota kannattaa. Yllättänyt siitä, miten harva näkee sitä kaikkea muuta mitä maailmalla tapahtuu eikä siitä koskaan kukaan saa mitää tuomiota. Itse en kannata kuolemantuomiota missään tapauksessa. Kaikken omituisinta minusta on se, että ihminen tapetaan siksi että hän on tappanut. Sitä ei voi mielestäni millään selittää! Tappo rikos missä muodossa tahansa. Noh, nyt saavat nämä synkät aatokset jäädä. Tapahtunut on tapahtunut ja valoa mukaan.  

  Meillä ei ainakaan kuunnella. Tai varmaan äijät jotain kuuntelee muttei minua! Joka ikinen päivä mulla on sellainen tunne, että heilutelen huvikseni huuliani ja vain kuvittelen että niiden välistä tulee jotain ääntä... Viiden minuutin päästä kysytään juuri siitä asiasta mistä olin puhunut. Ihan niin kuin en koskaan olis puhunut asiasta mitään. Ja like father like sons; vapaasti suomeksi ei omena kauas puusta putoa. Ei siis ihme, että minusta tuntuu että minulla on joku möykky kurkussa. Jotain on vissiin pahasti vinossa mun ilmaisukyvyssä kun en saa itseäni kuuluviin. Olen kokeillut eri äänen sävyjä, hiljemmin puhumista, kovemmin puhumista, huutamista... Mikään ei tunnu auttavan. Ainoa mitä en ole vielä kokeillut on puhumattomuus.    

Joulukuusi mallia 2006. Linssilude (Miika) Miika nukahti eteisen lattialle kun oli saanut ulkopuvun päälle. Kauppaan oltiin lähdössä. =D Miika ja Aaron lelukasan keskellä tänä aamuna.

  Olen juuri tajunnut, että minulla on huomenna työpäivä! Mitä kummaa... Minne se joulu hävisi? =D Äijänkuvatukset on lomalla ensi vuoteen. Saavat aamulla viedä minut töihin ennen kuin lähtevät mummolaan ja tätilään. Onpahan miehen ruokahuolet yhdeltä päivältä hoidettu sillä kun menee äitinsä tai sisarensa ruokapöytään lasten kanssa. ;) Saa nähdä mitä minä sitten huomenna siellä töissä touhuan. Perjantaina tunsin itseni vähän hyödyttömäksi kun työparillani (joka minua opettaa tehtäviin) oli kova kiire eikä hän ehtinyt minua opastaa. Onneksi jotain tekemistä osasin itsekin jo vähän kehitellä, mutta silti olo oli vähän semmoinen että olin enemmän tiellä kuin hyödyksi... Tiedän, että tämä olo on vain välivaihe, mutta silti se vähän jäi harmittamaan. Ehkä työparini ehtii huomenna opastaa minua enemmän avukseen.  

  Meillä kävi sitten joulupukkikin. Aaronhan päätti että tänä vuonna ei nukuta kun joulupukki tulee. Ei nukuttu ei. Vaikka Aaron menikin sänkyyn piiloon kun joulupukki käveli ovesta sisään. =D Kyllä poika sitten viimein uskalsi tulla pois. Pukilla ei ollut kiire mihinkään vielä klo 14 aikaan. Istuskeli hetken ja jututti poikia ja jakoi lahjat. Aaron kyllä totesi jälkeen päin, että pukki unohti tuoda autoradan ja tulipyssyn (vrt. vesipyssy) ;D Noh, kaikkeahan ei voi saada. Äitikin oli ollut tarpeeksi kiltti sillä paketista ilmesty Marimekon yöpaita, sammaleen vihreä mariskooli, Valoverkko -kirja (jeeee!) sekä käsintehty ruususaippua. Lisäksi tilille oli ilmaantunut yhden Enkeli-Energia -koulun kurssipäivän verran rahaa. =) Äitini ja sisareni tulevat tänään käymään. Mun pitäis tekaista jäädyke pakkaseen ja laittaa poropaisti uuniin. Mietin että pitäisköhän vielä paistaa torttujakin...

Kotona. Oli lyhyt päivä. Tehtiin töitä klo 11 saakka ja sitten siirryttiin joululounaalle. Pikkaisen minua nolotti kun tj yms. istuivat samassa pöydässä kanssani. Tj jopa minua vasta päätä. Mutta kun minä olin siinä pöydässä ensin ja ne änkes samaan pöytään! Niih!! =D Ja siellä ei siis ollut mitenkään vakio/varatut pöydät vaan tj:kin kysyi onko paikka varattu... Noniin, mulla oli vaan semmoinen tunne, että jotkut katsoivat vähän silleen että toikin uus työtekijä on ängennyt samaan pöytään johtajien kanssa =D Mutta enemmän minua nolotti muutaman työkaverin takia jotka poistuivat paikalta heti syötyään eivätkä kenellekään edes jouluja toivetelleet. Eli häipyivät kesken työpäivän. Minäkin saatan välillä olla aika idiootti sosiaalisissa tilanteissa mutta nähtävästi mulla sentään jotain tapoja on ;) Nyt sitt pitäis ruveta valmistellemaan omaa joulua. Järjestelen paikkoja huomista siivoomista varten hetken aikaa ennen kun haen pojat tarhasta. Vastahan ne siellä heräilee joten ei sinn

  Annapaha ollakkaa, niin siihe aekaa anto keisarj Aakustus semmosen ukkaasin, että koko mualima on pantava verolle. Tämä olj sillonj ensmäenen kerta ja se sattu Kuiriniuksen toemiissa Syyrijan piätoplokkaana. Kaekki lähtivättii ihan sillä töen verokirjaan räntättäviks itekuhhii ommaan kaapuntiisa. Niimpähän lähti Joosehvikkii Kalilejasta Nasaretin kaapunnista ja mänj ilimottaatummaan veroherroelle Juuteaan, Tuavetin kaapuntiin Peetlehemmii, se ku olj niät sen Tuavetin sukukieppiä. Reissun piälle se lähti yhessä morsijamesa Marijan kansa, jokolj jo pieniin päe. Marijan synnyttämise aeka tuljlii heijjän siellä ollessa, ja niimpä hiän tehhä pyöräätti poeja, esikoesesa, kiäräsj hänet kapaloo ja panj elukkae aperuuhee, koskapa kievarjtalo olj jo tikaten täännä. Siellä seovulla olj paemenia vahtimassa yöllä katraetaa. Siinä silimänkuvvaemassa heijjä eissään seiso Herran enkelj, ja Herran kirkkaas levittiin loestamaa ihan ympäriisä. No sehän panj paemenet pelekeemää, mutta enkeljpä r

  Toissa yönä Miika ähki ja puhisi ja sitten herahti itkemään. Mikä kumma pojalla on hätänä? No vaihdetaan vaippa ja annetaan maitoo... Avasin vaipan ja kuului kummallinen 'ping'. Kurkkasin vaippaan. Mikä ihmeen pallo täällä on? Pallo? Mies sanoi, että se on kakka. En oikein uskonut että ihan täydellinen pallo... Oli siis hämärää kun en sytyttänyt mitään valoja. Mies nappasi vauvan ja minä ajattelin korjata vaipan pois. Vaipassa välähti valo. Mitä?! Vilkkuva kakka? Ei sentään vaan JOJO (ilman narua)! Vilkkuva jojo!! Mies vaihtoi illalla vaipan eikä ollut huomannut, että Miika oli sujauttanut jojon vaippaansa =D Sillon kyllä suututti, varsinkin kun Miika sitten pissi sänkyyn... Mutta eilisiltana se nauratti jo ihan hillittömästi.  =D Onneksi ei sentään mennyt jojo vaipassa tarhaan! Siinä olis ollut taas täteillä ihmettelemistä meidän perheen touhuissa.  

Pää pyörällä töissä. Olen juuri tajunnut, että tässä puolentoista viikon aikana olen nähnyt vain pintaraapaisun tehtävien kirjosta! Noh, eipä se minua haittaa. Mukava kun tehtäviä on vaihtelevasti. Ei tarvitse aina naputtaa konetta vaan voi välillä sulkeutua kopperoon tuhoamaan papereita tai vaikka paketoida joululahjoja ;D Tällä hetkellä työpari on sairaslomalla, ja minä huseeraan yksin. Toivottavasti en pistä koko hommaa sekaisin =D Onneksi on toi possi jolta voi kysyä apua jos sitä tarvitsee. Vielä en oo kauheasti apua tarvinnut. Perjantaina onkin sitten lyhyt päivä. Töitä on klo 11 asti ja sen jälkeen lähdetään joululounaalle. Joululounaan jälkeen kotona odottaa kaupassa käynti,  siivoaminen ja joulun laittaminen. Vaikka kyllähän se joulu tulee laittamattakin ;)

  Viime viikonloppuna leivottiin pipareita ja tänään koristeltiin. Minä pursotin sokeritahnaa ja Aaron pisteli karkkeja (myös suuhunsa ;D). Tällaisia niistä tuli.    

Sain kummitädiltäni tänään joulukortin ja kuoressa oli mukana oikea aarre eli 3 runoa jotka olen kirjoittanut lapsena! Luonto Mä silloin kerran näin on luonto ystäväin. Mä paljon siinä nään. Lehdet kertoo näin tanssimme yössä peräkkäin. Kuuset kertoo myös kuiskailemme yös. Mä luontoon katsahdin ja roskia vihasin. Miks roskat täytyy luontoon heittää kun ne sen peittää. Luonnolta kysykää; Kuka on kauneuden pää. 11 veenä Perhonen Kesän perhonen on se perhonen verraton. Se lentää liitelee ilmojen halki kiitelee. Istuu punervaan kukkaan. Perho-koriste sopii tukkaan. Kun on suvi perhosella on huvi. Myös 11 veenä. Nämä on olleet silloin paikallisessa lehdessä. Ja sitten ajankohtainen runo eli Joulu Joulu, sana tuo, Luoja siihen ei sanoja suo. Miten kuvailisi sanan JOULU. Se on lämmin, johon liittyy muistoja Joulun aikaan loppuu koulu. Lumi kattaa puistoja, kuusi koristettu on, siitäki monia muistoja on. Mutta joulun sisintä, paikkaa syvintä, sitä lämpöä, ei sanoin kertoa voi, Jumala p

On siis meidän Miika. Soittivat tänään ennen yhtätoista mulle tarhasta, että Miikalla on melkein 39 astetta kuumetta ja jommankumman pitäis tulla hakemaan se pois. Eipä ollut tänään muita vaihtoehtoja kun mun lähtee koska miehellä on opetuspäivä ja sillon se ei pääse. Miika-ressu on ihan kipee. Sain lääkärin iltapäiväksi ja ollaan pian lähdössä näytille. Pikkuisen epäilen, että jos ne korvat on taas tulehtuneet =( Pyysin sisareni tänne huomiseksi ja vaikka perjantaiksikin niin päästää miehen kanssa töihin. Mutt ensin sinne lääkäriin niin saadaan selville onko siellä pahempi tulehdus kuin pelkkä nuha.  

Ensimmäinen työpäivä lähes kahteen vuoteen! Pää on ihan pyörällä. Pääsin kyllä jo työn makuun, ja mukavalle tuntui. Vielä on toki paljon opittavaa ennen kuin voin sanoa osaavani niitä tehtäviä joita tarvitsee osata. Ja tietenkin on opittava tuntemaan monia ihmisiä. Kassakoneen käyttökin on niin kovin kömpelöä vielä, kun tuntuu olevan ikuisuus siitä kun sitä on viimeksi käyttänyt. Mutta kyllä se tästä. Olen innoissani työstä!

Hiukan ihmettelin kun tänä vuonna ilmaisilla markkinoilla olikin osa alueesta maksullinen. Siellä maksullisella alueella oli tietenkin ainoa lasten leikkipaikka. En suostunut maksamaan sinne. Mitään jouluista ei tällä kertaa tullut ostettua. Periaatteista poiketen ostin Aaronille kaasuilmapallon joka maksoi aivan liikaa eli 20 eeroa. Autot -elokuvan Martti... Näin jälkeen päin ajatellen... jos olisin laittanut toisen mokoman lisää niin Aaron olisi saanut puuauton josta olisi ollut pidempään iloa. Hairahtuu sitä meikäläinenkin joskus =) Itselleni ostin 32 eeron edestä erilaisia kiviä. Siinä vaiheessa mies sanoi, että nyt lähdetään kotiin, tulee kalliiksi ;D  Ostin kolme akaattilevyä joiden päälle voin nyt sitten laittaa muita kiviä latautumaan. Akaatti kun ei tarvitse itse latausta. Aaron valitsi itselleen pienen hioton ametistin. Jotain suklaatakin ostettiin... mies siis osti ne niin en oikein tiedä mitä tuli ostettua =D

Toinen Enkeli-Energia -koulun koulustuspäivä oli lähes pari viikkoa sitten mutta enpä ole oikein saanut kuulumisia näppikseltä irti. Yritetään taas... Tällä kertaa ihmisten kasvot olivatkin tuttuja, tunnelma oli entistäkin lämpöisempi ja halauksia oli enemmän. Puhdistelimme chakrajärjestelmää Arkkienkeleiden avustuksella ja puhdistusprosessissa kohotettiin myös energioita. Tämä on hyvin voimakas prosessi ja emme saa tätä tehdä omin päin ennen kuin koko kurssi on ohi. Prosessiin kuului liikkeitä, mielikuvaharjoittelua ja äänteitä. Leyhyttelimme omia siipiämme =) Pareittain harjasimme toistemme aurat ja "poistimme haarniskat" eli aurasta kaikki menneisyydestä sinne jääneet muistot (myös menneistä elämistä). Minulta lähti nilkoista kahleet ja vanhat saappaat... No ei ihme jos levottomat jalat on vaivanneet, kun niitä ole yrittänyt tässä elämässä potkia pois ;D Toisin sanoen paransimme toisiamme enkelienergialla. Ai mikä on aura? No se on kaikkia ympäröivä energiakenttä;

Liput liehuvat ja vettä sataa, tuulee tuhatta ja sataa. Todella jouluinen ilma! Tänään mennään pikkujouluilemaan lapsien kanssa ystäväperheen luo. Meidän muksut on kyllä ainoat näin pienet. Syödään jotain hyvää, ainakin juustoja ja pipareita. =) Ja jutustellaan. Huomenna kun arki taas koittaa, pojat menevät tarhaan. Miikakin jää eka kertaa ilman äitiä tai isää. Saas nähdä kuinka sujuu. Mulla on sitten omaa aikaa runsaasti huomenna. Perjantaina on tosiaan omaa aikaa sillä lähden kaupungilla humputtelemaan, sikäli mikäli mun rahat on tullu... ainakin menen kaverin luona käymään. Lauantaina mennään anoppilaan. Hänellä on perjantaina 77-vuotissynttärit. Sunnuntaina päräytetään Joulumarkkinoille ja leivotaan pipareita. Ohjelmaa siis riittää viikonlopulle. =)  

Olen siis Kuopion Parapsykologisen seuran hallituksessa, jos ei ole tullut mainittua. Tutkailin tässä kokousta varten seuran asioita ja suuresti ihmettelen, kun on käynyt jäsenkato. Mikä lie vienyt jäsenistöä... Toivotaan, että toiminta tästä nousee vielä uuteen kukoistukseen! =) Mukavampi järjestää toimintaan, kun on tulijoita. Taidan ehdottaa hallituksen kokouksessa, että pistetään enkelit töihin! Kuopiossa kun ei paljon ole tähän aiheeseen liittyen toimintaa.

Ensimmäinen luukku kalenterista on avattu. Herra 3,5 vee sai joulukakun (oikeasti se taisi olla jouluvanukas noin brittiläisittäin mutta sanoin Aaronille että se on joulukakku ;D) ja äidin kalenterissa oli hyrrä. Miika ilahtui kovasti tästä hyrrästä, jopa niin suuresti että herahti nauramaan. Omalle pikku torille oli ilmestynyt joulukuusi valoineen, tarhassakin oli joulukuusi ja tonttu-ukkoja hyppelehti ikkunoissa. Joulukalenteri roikkui naruissa... eli pyykkipojilla oli kiinnitetty isoja "karamelleja" naruun. Kotona pitäisi kaivaa kynttelikkö ja ikkunatähti esiin, samoin ovikoriste. Kun se joulu pikku hiljaa lähestyy, vaikkei kauheasti tunnu siltä. Ehkä se on tuo harmaus ja lumen puute... Kirjakerhossa on yllätys yllätys (?) J.D Robbin uusin suomennos (eli siis Nora Roberts salanimellä) kuukauden kirjana. No sitähän EI VOI perua ;D Onneksi pääsin töihin niin raaskii ostaa tuonkin. Mulla on ongelma miten saada Tefal-keittiö ostettua ja salakuljetettua kotiin. Sitä kun

Noh, eilen selvisi Miikan hoitopaikka-asiakin. Miika pääsee samaan tarhaan isoveljen kanssa! Noin kuukausi sitten päiväkodin johtaja sanoi minulle, että heillä ei ole Miikalle paikkaa. Suuresti tätä ihmettelin, koska hain paikkaa 4.12 alkaen jo kesäkuussa. Miten voi olla niin ettei paikka ole. Minulta kysyttiin haluammeko, että paikkaa etsitään jostain toisesta päiväkodista. Sanoin, että me ollaan jonossa toistaiseksi omaan, Miika menee jonnekin muualle vain jos on pakko. Tulin kotiin ja sanoin miehelle ettei tässä mitään ongelmaa ole, pistetään enkelit töihin. Ja näin myös tein. Hiljennyin ja pyysin enkelimaailmaan järjestämään Miikan hoitopaikka-asian niin että se menee kaikkien osapuolien kannalta parhain päin. Ja homma hoitui =) Miika ehtii siis harjoitellakin 4 päivää itsenäisyypäiväviikolla!  

Sain juuri puhelinsoiton, että työt alkaisivat 11.12 jos otan työ vastaan. Kiitin ja sanoin että nähdän silloin ;D Eilen sain pikkuisen toiveita siitä että Miika voisi päästä samaan päiväkotiin Aaronin kanssa. Peukkuja sille. Toki hoitopaikka järjestyy muualta jos näin ei käy.

Viime yönä oli taas ihan ihmeellisiä unia. Oli joukko ihmisiä jotka odottivat innokkaasti, että joku tulee hakemaan "Paratiisiin". Sitä nimeä todella käytimme vaikkei se ainakaan mun ajatuksessa kuitenkaan ollut sitä mitä perinteisesti sanalla käsitetään. Kuitenkin kyse oli siitä, että päästään eteenpäin ja valoisampaan paikkaan. Se riemu, ilo ja yhteenkuuluuvus sekä jännitys oli suorastaan käsin kosketeltavaa. Jo uniminääni hämmästytti suuresti se, että paikalla olivat myös naapurimme, jotka ymmärtääkseni ovat muslimeja. Ei sinänsä, että se estäisi mitenkään heidän pääsemistään mukaan... en vain jotenkin ollut ymmärtänyt että he ovat tällaisista asioista kiinnostuneita. Eli sekin viittasi siihen ettei kyse ollut uskonnollisesta ajatuksesta. Noh, joka tapauksessa bussi tuli hakemaan meitä (mies sanoin aamulla että pitäisi tehdä biisi "Bussilla Paratiisiin" =D). Olin vähän huolissani, kun en nähnyt äitiäni enkä sisartani. Kuten tunnettua, bussilla on kuitenki

Miehellä oli tänään koko päivä liukumavapaata kun ei muuten olisi saatu järjestymään Miikan hoitoa siksi aikaa kun olin haastattelussa. Oli siitä se hyöty, että mies sai porattua reikiä seinään ja nyt on veski/pesuhuoneessa uusi hylly ja eteisen seinässä valmiit reiät uusille kynttilälampeteille. =D No siis itseasiaan. Olin varttitunti ennen määräaikaa perillä siellä työpaikalla. Heh; oli aika kökkö keli ja toiseksi en ollut ihan varma miten kauan muutenkaan ajan sinne. Ei oo vielä oikein halussa se miten kauan mihinkin ajaa autolla kun on ollut aina julkisen liikenteen varassa. Parempi kuitenkin liian aikaisin kuin että ois myöhästynyt. Mulla oli ihan "tesavuu-ilmiö" kun menin sinne. Ihan samalla tavalla menin rappusia yläkertaan ja ilmoittauduin luukulla kuin erääseen toiseen työpaikkaan, jonka muuten sitten sain. Rupesi ihan naurattamaan. Tulipahan ainakin iloinen haastateltava paikalle =) Noh, itse haastattelu meni kivasti. Eipä tuo kysellyt mitään ihmeellisiä kys

Tai olenhan mie elämäni aikana lukenut montakin kirjaa ;D Mutta haluan mainita tällä kertaa tämän nimenomaisen eli Antti Heikkilän Ravinto ja terveys. En ole aiemmin oikein tutustunut ko. herraan ja vähän ehkä vierastanutkin häntä. Mutta nyt mie totesin että olen aivan ihastuksissani, että meillä Suomessa on tällainen lääkäri! Haluaisin tämän kirjan kaikkien suomalaisten pakkoluettavaksi =D Noh, moni varmaan huokaa että onneksi mie en voi sitä päättää... ;) Törmäsin lääkäriin joka uskaltaa sanoa Suomessa että aspartaami ja glutamaatti ovat myrkkyjä. Eikä hän taida pelätä, että tulee tuomituksi huuhaaosastolle =) Heikkilällä oli muutenkin todella mielenkiintoisia pohdiskeluja joista sain huomata ettei mun oma järjenjuoksu taida ollakaan niin hakoteillä kuin joidenkin ihmisten kommenteista voisi päätellä. =D Seuraavaksi taidan lainata kirjastosta jonkun muun Heikkilän kirjan.

Tehtiin Aaronin kanssa marjapiirakka isille. Muuta ei sitten ollutkaan kun meillä ei juhlita isänpäivää eikä äitienpäivää. Toki Aaron oli tehnyt tarhassa hienon autokortin ja paperimassasta pupunpään. Marjapiirakka alla Vadelmapiirakka isäni tekemällä puutarjottimella . Marjapiirakka 2 dl maitoa (hapankin käy) 100 g voita Keitetään ja jäähdytetään. 3 munaa 3 dl sokeria Vatkataan vaahdoksi. 4½ dl vehnäjauhoja 2 tl leivinjauhetta. Kaikki aineet yhteen. Taikina kaadetaan leivinpaperilla vuoratulle uunipellille. Päälle ripotellaan vattuja tai mustikoita tai vaikka molempia. Olen joskus laittanut omenaviipaleita ja kanelia. Uunissa 200 astettaa ja n. 20 minsaa. Herkuttele. =) Ainiin! Käytän itse leivonnassa intiaanisokeria joka värjää leivonnaiset tumman ruskeaksi. Jos teet tätä piirakkaa tavallisella sokerilla niin piirakastasi tulee huomattavasti vaaleampi kuin kuvassa näkyvä =)      

Meidän miniäijä on korvatulehduksessa mutta ei sitä kukaan huomaa. Isoveljellä on musta silmä... Miika syö itse. Aaron-poliisi on saanut mustan silmän kun yritti pidättää vastaan pyristelevää liukumäkeä. Äitee ja pojat.   Ja sitten enkeleistä. Intoa täynnä lähdin eilisiaamuna 9 bussilla keskustaan osallistuakseni Enkeli-energia -kouluun. Naapuri hyppäsi samaan bussiin samoissa aikeissa. Kouluttajat olivat jo tietenkin paikalla, huoneessa soi kaunis musiikki, kynttilät paloivat pöydällä ja samaisella pöydällä oli muutama kivi. Tuolit olivat ympyrässä mikä ei kyllä ollut mitenkään yllätys. Kouluttajat halasivat kaikki paikalle saapujat. Yllätys oli se että meitä oli 30! Odotin että korkeintaan 20... Kuopion ryhmän teemaksi enkelit antoivat Arkkienkelit. Ei mitenkän pieni teema! Meidät jaettiin 7 ryhmään ja kukin ryhmä työskentelee yhden arkkienkelin energioissa enemmän kuin muiden. Minun ryhmäni Arkkienkeli on Gabriel. Aluksi tuntui että olen täysin väärässä ryhmässä koska koen l

Eilen kävin työkkärissä jonottamassa. Mulla oli Miika, 9 kk, apumiehenä. Aaron oli tarhassa. Pitihän sitä virallisesti käydä näyttämässä että tämän näköinen naama olis töitä vailla. Siellä sitten selvisi, että olen oikeutettu palkkatukeen. Tämä oli ihan uusi juttu mulle. Nähtävästi tämmöinen on tullut sitten viime naaman näyttämisen. Sain yhden paikkaosoituksenkin ja ensi viikolla minulla on työhaastattelu. Työ olisi ihan omaa alaa (eli toimisto/kirjanpitotehtäviä) ja 6 tuntia päivässä. En tiedä miten kannattavaa tuo osa-aikainen on kun molemmat muksut pistetään kuitenkin tuolla tuntimäärällä kokopäiväiseen hoitoon... Mutta mun mielenterveys vaatii työtä!! =D Törmäsin työkkärissä Heliin. Ja minä en usko sattumiin. Jokin tarkoitus silläkin oli. Emme ole viime vuosina pitäneet kauhean tiiviisti yhtä. Mikä lienee syynä, vaikea sanoa. En keksi mitään tekosyytä selitykseksi. Että Helille terkkuja ja jaksuja! ;) Mua sapettaa yksi juttu joka liittyy mun harrastukseen, mutta en voi sit

Tänään on ensimmäinen päivä kun en ole enää äitiyslomalla. Jaa miltäkö tuntuu? Ei kovin kummalliselta. Työttömyys leijuu pilvenä pään päällä mutta toivottavasti se hajoaa tuuleen... Kiirettä on pitänyt kun olen säntäillyt sinne ja tänne ja vielä tuonne. Nyt viikonloppuna ei ole mitään varsinaista ohjelmaa, ja varmasti tekee hyvää pysähtyä. Mieli pysyy toki virkeänä ja hyvänä kun on tekemistä, mutta lepoa ei passaa unohtaa. Talvi tuli. Uusia jännitysulottuvuuksia autoiluun =D  On liukasta, pitää lähteä vähän aikaisemmin että ehtii putsata auton, ja pitää muistaa pistää auto lämmitykseen yms yms yms. Ei oo kulkaa auton omistajan elämä sittenkään helppoo ;) Kekri, pyhäinmiesten päivä, halloween, mikä sen nyt haluaakin olevan. Pitäiskö leipoa jotain hyvää? Tietenkin! *Puuha-Pete äänellä* Tekiskö torttuja vai marjapiirakkaa... vai tekiskö peräti molempia...  

Tänään oli kissojemme viimeinen matka. Etukäteen pelkäsin, etten saa katteja laitettua koppaan yksin. Mutta se sujuikin mallikkaasti ja kissat olivat kopissaan ennen kuin itse tajusivat mitä tapahtui. Tosin kissat alkoivat heti itkeä ja yrittivät raapia itseään ulos. Itkuhan siinä tuli minultakin. Kannoin kopat autoon ja ajoin elukkatohtorille. Kissat itkivät koko matkan ja minä yritin selittää, että tämä on viimeinen kerta, sitten ei tarvitse enää koskaan pelätä ja kaikki on hyvin... Valitettavasti jouduimme elukkatohtorilla odottamaan lähes puoli tuntia ennen kuin lääkäri pääsi paikalle. Sellaista en ollut ottanut huomioon ja itkeskelin odotushuoneessa. Jokainen jonka eläin on lopetettu, tietää kuinka homma tapahtuu. Ensin piikki että nukahtaa ja sitten yliannostus. Näin siis tälläkin kertaa. Silittelin kissojani lohduttomana. Olen ainakin nyt perusteellisesti hyvästellyt ystäväni. Kauheaahan siellä huoneessa oli, mutta en halua jälkeenpäin joutua katumaan sitä etten ollut pa

Eilisaamuna tein lopullisen päätöksen: kissat lähtevät autuaamille hiiren metsästysmaille. *parkuu* Mulla on niiiiiiiin syyllinen olo! Mutta kaikkien, myös kissojen, elämän laatu on todella huono kun kissat stressissään pissivät kaikkialle; matoille, sohvalle, nojatuoliin, sänkyyn... Eikä se stressitekijä poistu kun stressiä aiheuttaa meidän pojat! Toki kissoilla jo ikäkin painaa, toinen on melkein 13 v ja toinen 8 v. Aaron, 3,5 vee, kysyi eilen "Äiti, oletko itkenyt? Miksi?" Juu, kyllä rakas lapseni, äiti on itkenyt. Kissat ovat vanhoja ja sairaita eikä lääkärikään pysty enää auttamaan. Siksi kissat pitää viedä pois, lääkäri pistää piikin ja kissat nukahtavat niin sikeään uneen että eivät enää herää ja sitten meillä ei enää ole kissoja. "Äiti, sitten minulle tulee ikävä kissoja". Niin tulee äidillekin ja siksi äiti on niin surullinen. =((( Torstaina on sitten h-hetki. Hyvän syntymäpäivälahjan olen itselleni järjestänyt...  

Aamulla tajusin yhtäkkiä etten ole muistanut palauttaa Aaronin tarhaan tuloselvityslomaketta. Ja tänään on viimeinen päivä se palauttaa! Voi apua! Liitteet olivat onneksi olemassa, tarvitsi vain täyttää lomake. No voihan nenä! Siihen tarvitaan tietenkin molempien allekirjoitus. Eikun pojat autoon ja ajettiin miehen työpaikalle hakemaan sitä allekirjoitusta, sitt tarhaan viemään se lomake + liitteet ja sitt kotiin. Onneksi on tuo "sitruuna", muuten olis ollut mahdoton tehtävä! =) Sillä aikaa kun kirjoitin edellistä, meidän vauva, tänään 8 kk, keksi pistää kissojen naksuja kissojen vesikuppiin ja sekoittaa niistä herkkuruokaa ;D Mies ennustikin aamulla, että mulla on tänään vauhtia ja vilinää. Miten oikeaan hän osuikaan...

Tiistai-iltaisin olo on kuin uudestisyntyneellä! Kun käy joogaamassa 1½ tunnin pätkän, olo on ihan kuin ois toinen nainen. Tosin toisinaan kolahtaa kovasti kun tulee kotiin, avaa oven ja kauhea älämölö hyökyy päälle. Miten voikin kahdesta pikkupojasta lähtee niin paljon ääntä niin kovalla voimakkuudella? =D Voi kun voisi joogata joka päivä. Tällä hetkellä sen jooga-ajan järjestäminen on vaan todella hankalaa. Iltaisin kun pojat nukkuu ei jaksa, ja aamuisin pojat hyppää ylös jos miekin nousen. Päivällä ei ole semmoista hetkeä että saisi rauhassa joogata. Onneksi sentään kerran viikossa pääsee!

Saa nähdä monenko tunnin päästä multa on menny hermot. Sää ei ole meitä estänyt ulkoilemasta mutta itsekunkin sisäinen tila kylläkin. Minulla ja lapsilla on vatsa sekaisin. Kovin kauas veskistä ei siis uskalla lähteä. Pienimmäinen on vaipasta huolimatta onnistunut sotkemaan vaatteensakin... Kun omakaan olotila ei ole kovin kummoinen niin pää tuntuu räjähtävän kun herra 3 vee narisee ja riitelee koko ajan jokaisen kanssa. Ehkä me kuitenkin selviämme tästä hengissä ;D

Pistän vähän kuvia tähän meidän pojista. Kuvat kertokoon itsestään ;D Miika syöttää isille paperia. Miika syö syöttötuolia. Miika on eka kertaa syöttötuolissa. Ikää n. 6,5 kk. Veljekset ja isi. Poliisi-Aaron Lastenmaailmamessuilla. Aaron hyppii.  

Näin kuului diagnoosini. Minä sairastunut masennukseen? Lähes käsittämätöntä! Mutta kun oikeasti miettii taaksepäin niin minulla on ollut masennusoireita jo ennen lapsia. Puhuin usein siitä miten minua väsyttää henkisesti. En ymmärtänyt mitä se on enkä osannut hakea apua. Mutta lapsien myötä oireet ovat tulleet selkeämmiksi ja nyt siis pääsin terapiaan. Elämä voittaa, vai mitä. =)    

Mikä lie pistänyt ... mutta leivoin kasan mustikkamuffineita, nyt on tulossa jauhelihapihvejä, perunoita, höyrytettyjä kasviksia ja kastiketta, salaatti on jo valmis. Ja tässä mietin että mitähän tekis seuraavaksi! APUA! Missä on entinen KA?? Ennen olisin vähintään ton salaatin teettäny miehellä. Enkä ole jauhelihapihvejä tehnyt vuosiin... Hui!! Jos tämän saa aikaan vain osittain noudatettu Zone niin mitähän sais aikaan jos noudattaisin sitä pilkun tarkasti?  

Arvatkaa oliko hämmästykseni suuri, kun toissapäivänä huomasin että seinänaapuri onkin kantanut tavaransa uuteen kotiin!?! Missä välissä, miksi me ei olla huomattu mitään? Toisaalta, kun ovat asuneet varmaan yli 20 vuotta samassa asunnossa niin ehkä olikin jo aika muuttaa ;) Ja samana iltana uudet asukkaat kantoivat jo tavaraa sisään. Minusta kehittyy vielä hyvä kerrostalokyttääjä! Minä sain eilen uudet hiukset. Tai vanhat nämä on, mutta niitä uudistettiin. Nyt on pörröpää, niin kuin Aaron sanoo. Piristi kummasti. Sain ajan psykologille ensi tiistaiksi. Onneksi oli semmoinen aika, että Aaron on tarhassa silloin. Ja Miika menee kummitädilleen hoitoon. Tämä on arviointikeskustelu, eli psykologi arvioi onko minulla masennusta, miten pahaa se on, ja tarvitsenko esim. terapiaa. Päätin ruveta noudattamaan Zone-ruokavalioita, tai elämäntapaa, miten sitä nyt halutaan nimittää. Olin aika vakuuttunut ruokavalion vaikutuksesta, koska tunnistin itseni päinvastaisen ruokavalion negatiivista

Perjantaina mies olikin kipee. Mun piti illaksi lähteä Varkauteen Tupperware-esittelyyn (siis pitämään se esittely). Hetken harkitsin ottavani pojat mukaan, koska paikka oli poikien mummola. Mutta totesin, että kyllä minäkin joudun pärjäämään kipeenä poikien kanssa yksin, joten miehenkin on vaan pärjättävä. Ja hyvin ne oli pärjänneetkin. Minä siis hurautin Picassolla Varkauteen, pidin esittelyn pitkän tauon jälkeen ja sain myyntiä aikaan; ja uusia esittelyjä. Kyllä se taas tästä lähtee... Tulin kotiin 21 jälkeen, söin jotain, luin hetken aikaa... Mutta uni ei tullut kunnolla koko yönä! Mikä lie valvotti. Lauantaiaamuna pikapikaa ruokakauppaan. Kotona nuudeli-kasvis-katkarapuwokkia ruuaksi. Sitten kaikenlaista touhua ja illaksi Tupperwaretiimin-kokoukseen. Lähdin puolta tuntia aikaisemmin että varmasti kerkeen ja lähdin autolla. Joo, en osannut yhtään arvioida miten pitkä matka sinne kokouspaikkaan on ja kuinka kauan sinne ajan. Olin perillä vajaassa 10 minuutissa =D Eli ihan en

No jopas. Nyt sitten soitti lääkäri mielenterveyspuolelta. Sain sinne lähetteen tk:sta heinäkuun puolenvälin paikkeilla, kun ahdistaa ja masentaa ja väsyttää. Lähete oli muka vasta nyt mennyt perille?! Missähän se oli seilannut noin kuukauden... Sain nyt puhelinnumeron jonne pitäis jaksaa soittaa. Lääkäri suositteli näin ensi alkuun projektia joka on suunnattu pienten lasten väsyneille ja masentuneille vanhemmille. Lisäksi tulen kyllä pääsemään ihan kartoituskäynnille, josko on tarvetta jonkinlaiseen masennuksen hoitoon; lähinnä terapiaan. Ehkä se tästä... jos jaksais soittaa.

Huhhelihuijaa! Elämä huristelee kovaa kyytiä ja minä yritän pysyä kyydissä. Sunnuntaina lähdettiin päiväajelulle anoppilaan. Minä kun en ollut vielä kertaakaan ajanut meidän uutta autoa, punaista Picassoa. Mies valitti että se aina sammuu kun lähtee liikkeelle. Mutta ei se mulla vaan sammunu. Sanoinkin, että se päästää kytkimen liian nopeesti. Hitaasti hyvä tulee =) Mies totesi vaan, että tää onkin sun auto. No niinhän se tavallaan on, koska minä sitä tulen enimmäkseen ajamaan. Nyt piti vähän ottaa tuntumaan millainen se Picasso on ajettavana, kun perjantaina lähden yksin Varkauteen Tupperware-keikalle. Hyvin kulkee ja perille pääsee =) Anoppi laittoi mukaan ison kasan kesäkurpitsoita. Kukahan ne syö? Pitänee tarjota naapurillekin, koska ne ei kauaa säily kellarissakaan. Eikä kauheasti viitsi pakastimeenkaan tunkea. Mutta pilallehan ne olis siellä anopin kasvimaallakin menneet. Ei semmoista ruuan haaskausta voisi ymmärtää =) Ruuasta puheenollen; luen tällä hetkellä kirjaa jonka

Aamulla lähdettiin ruokakauppaan kävelleen. Eli uusi hieno automme seisoo parkipaikalla käyttämättömänä ;D No ei sentään, mutta oli niin hyvä ilma että päätettiin ulkoilla kauppareissu. Ja sinne upposi taas rahaa... Iltapäivällä lähdimme huonekalukauppaan, taas kävellen kun sinne on niin lyhyt matka. Kävimme ostamassa nyytille TrippTrappin. Nyt meillä on pieni ongelma kun emme löydä siihen kuuluvaa kaarta esikoisen jäljiltä. Se onkin sitten tosi hyvässä tallessa! Kaipa se aikanaan tulee vastaan. Mies ei vaan muista mihin se on sen laittanut. Että silleen. On ollut aika vähäsateinen kesä. Pari yötä sitten satoi ihan kunnolla. Esikoinen, 3 v, heräsi siihen ja huusi lähes paniikissa: "Äiti! Mikä ääni tuo on?!?" =D No rakas lapseni, se on vesisade... Autopelin lumoissa ovat sekä mies että poika. Puhelivat kauppareissulla että pitäisi saada lisää pisteitä että voisi ostaa uuden poliisiauton. Mies sanoi että se voisi olla bemari. Johon poika tosi epäuskoisena: "Poliisi

Salaojaremppa on vihdoin valmis ... asfalttia vaille. Kuuman pien haju leijailee koko asunnossa. Asfalttiukkelit saapuivat pihaan 6.30. Kukaan ei vissiin ollu muistanu kertoo niille että tässä pihassa työt olis saanu aloittaa 7.00. Noh, meillä sitten herättiin normaalia aikaisemmin. *virittelee tulitikkuja silmiin* Tänään olisi taas lenkkeilypäivä. On se hyvä kun toi naapuri ulkoiluttaa minua. Olemme toistemme koiria. ;D Yksin ei tuu lähdettyä.    

Soitin lähes tunnin kansalaisopistolle ennen kuin pääsin jonoon. Jonotus kesti ehkä 5 minsaa. Sovin vielä joogaryhmään. Mutt miks ihmeessä tonne on vaan yks numero johon voi soittaa?!? Vaikka kuinka on portaistettu niin silti meinaa mennä jokaiselta hermot kun kestää ja kestää, ja saa jännittää sopiiko haluamaansa ryhmään vaiko ei. Sillä aikaa kun puhuin kansalaisopistolle, Miika oli edennyt huoneen toiselle puolelle. Eihän toi meidän nyytti osaa ryömiä?? Mutt kai se sitten osaa halutessaan ja salaa ;D    

Tai siis aamulla satoi. Mutta sitä uhmaten lähdin kävelen ja rattaita työntäen ruokakauppaan. Vaikka perheessämme on "uusi" yleellisyys eli auto, niin en ollut kovin innokas lähtemään sille kahdestaan vauvan kanssa. Missä olisin kantanut ruokaostokset kun vauva olis ollu kainalossa? Olen vähän ummikko tässä asiassa =D Ja kävipä niin mainiosti että koko matkamme aikana ei satanut yhtään! Ilma oli kyllä kosteana ympärillä mutta mitäpä siitä. Esikoisen tarhassa olivat tossut kateissa. Kyselin vähän tädeiltä joiden vastaus oli: "Mihinkäs Aaron on ne laittanut?" Mitäh?? Pitäiskö ton 3 veen muistaa minne hän mahdollisesti on laittanut tossunsa joskus viime vai toissa viikolla? Hyvä kun muistaa mitä on aamulla tehnyt ;) Sitäpaitsi ei noi muksut oikein erota mikä on omaa ja mikä toisen, joten aivan hyvin ne tossut ovat voineet päätyä jossain vaiheessa jonkun toisen jalkaan tai lokeroon. Onneksi niissä tossuissa on nimi. Toisaalta; poika tartteis kohta uudet.    

Loppuis jo nämä kuumat ja hiostavat ilmat! Missä on ihana viileä kuulas syksy? =) Tuli taas Painonvartijat -lehti. Ei viitsi edes mennä puntarille kun tietää jo tuloksen. Mitään ei oo hävinny. Kun on väsynyt elämään niin ei jaksa välillä edes välittää. Ja välillä oma ylipaino ottaa kupoliin rankasti! Mutta heti seuraavana aamuna kipitän lähikauppaan ja ostan suklaalevyn =( Eihän mun ruokavaliossa muuten juuri oo vikaa mutt kun pitää syödä kaks kolme pullaa kerralla ja päälle jäätelöä ja suklaata ja keksiä... Huoh! Ennen raskautta oli jo saanut itseäni niskasta kiinni tuon suklaan kanssa mutta nyt olen taas repsahtanut. *potkaisee itseään*    

Olen vihdoinkin saanut eteiseen himoitsemani punaisen maton! Ja mitä tekeekään meidän kissaneiti... vääntää torttunsa mun uudelle matolle! Nirri pois! No ei sentään... Mutta teki mieli sanoo oikein oikein ruma sana. Eikun kissankarkotetta joka matolle. Ne oli jo saanu yhden käsittelyn mutta ei näköjään riittäny. Se pitää nähtävästi uusia tasaisin väliajoin. Tärkeintä kuitenkin on että meidän eteisessä on punainen matto: tervetuloa elämä, olet kunniavieras kodissamme =) Viime yö oli toiveiden täyttymys: Miika nukkui koko yön vaatimatta yömaitoa! Poikkeus tietenkin vahvistaa säännön... Täällä on törkeän hiostava ilma! Taivas on täynnä pilviä, aurinko on piilossa ja lämmintä on semmoiset 20 astetta. Mutta teepä jotain, liikauta vaikka vasenta pikkuvarvasta niin koko kroppa on hiestä märkänä! Ilman suhteellinen kosteus taitaa olla aika korkea. Tervetuloa sademetsä näille leveysasteille. Päässä liikkuu välillä niin kummia ajatuksia ja "jossitteluja" että käyn itseni hermoi

Mitä ihmettä? Miksei kukaan ole kertonut mulle että sarja alkoi? Onneksi mies sattui huomaamaan. Eikun äkkiä vauvalle puuro kitusiin ja töllön ääreen =D Jakso ei ollut ihan parhaimmasta päästä ja voi jestas minkä näköinen Donna oli tekoälynsä kanssa ... puhumattakaan Kelson tyylittömästä kampauksesta. Minäkö kriittinen? No mullahan on varaa olla ;D    

Hilasimme siis Aaronin kanssa peffamme (ja muun kroppamme siinä sivussa) suihkuun. Leikkasin siellä pojan tukan, josta tuli ihan ok. Pääasia ettei roiku silmillä edestä ja takaa ei saa kuulemma olla lyhyt. Miksi muuten nykyaikana luullaan tytöksi jos on pitkä takatukka ja punainen hattu päässä (jossa muuten lukee Street Boys!!)?? Aika syvälle iskostuneita stereotypioita. Sain sitten poijan pois suihkun alta ja pääsin itse puhdistavan virran alle. Ja kesken kaiken kuului *poks* ja vettä suihkusi muualta kuin piti! Letkuun tuli reikä!! Jeee! Noh, onneksi oli käsisuihku jolla sain peseydyttyä loppuun. Tuli siis asiaa suihkukauppaan..  

Aamulla klo 7 alkoi taas salaojaremppa. Huoh! Hyvä herätyskello. Noh, meidän nahkavekkarit herää kyllä usein muutenkin siihen aikaan joten mitäpä tuosta. Kohta tuo pihamaan mylläys alkaa olla ohi. Miten sitä osaakaan elää sen hiljaisuuden keskellä? =D Yhdeksän aikaan kipaistiin talon taakse puistoon. Siellä olikin jo naapuri poikineen ja pian tuli muitakin lapsia joten leikit pääsivät vauhtiin. Miika nukkua possotti vaunuissa osan ajasta joten häneltä osa ihanuudesta meni sivu suun. Onneksi puistossa oli muitakin, niin äitikin pääsi haastelemaan aikuisten kanssa. Puistossa sattui onnettomuuskin; ei meidän pojille tosin. Tarkkaan en nähnyt mutta silmäkulmasta tuli verta niiiiin maan perusteellisesti. Joku kuului soittavan taksia, että pääseevät lääkäriin. Aaron-ressu kaatui itse kotimatkalla ja sai pienen rakaman polveensa. Kotona itki sitten hillittömästi ja tärisi. Säikähti sitä toisen onnettomuutta vasta jälkeenpäin . Kello 13:ksi vietiin Miika neuvolaan. Pituutta ei ollut t

Nimittäin tänne blogiin kirjoittamiseen. =D Iltapalaksi Talk Muruja ja vaniljajogurttia. Mielenkiintoinen makuelämys. Iltasaduksi piti lukea TAAS Muumipeikko ja lumilinna. Vastahan me toissailtana se luettiin. Äiti osaa kohta tarinan ulkoa eikä millään enää jaksais samaa. Nyt pitänee vaan sanoo että ei jaksa, luetaan joku toinen juttu. =) Muistin juuri, että meillä on huomenna Miikan neuvola. Emme varmaan taaskaan saa laitettua poliopiikkiä kun miniäijällä on nuha. Noh, maailma ei siihen kaadu. Pistetään sitten joskus. Missähän se neuvolakortti mahtaa olla... Ehkä etsin sen sitten aamulla. Eiks toi ole just niin kun se kiireen tuoja ;) Mulla on huomenna tasan tarkkaan badhairday. Olen hikoillut tänään kun pieni sika enkä rupee pesemään hiuksia yötä vasten. Aamulla ei ehdi. Eli huomenna liikkeellä on joku hattu- tai huivipäinen KA. Huomisiltana raahaan sekä omani että Aaronin peffan suihkuun ajoissa. Samalla naksimme pikkuäijän tukan joka roikkuu silmillä. Takatukkaahan ei saa l

Kokeilen millaista on kirjoittaa tänne ja osaanko ollenkaan käyttää tätä. Luin artikkelin jonka mukaan synnyttäneiden naisien älykkyys nousee. Ei kyllä tunnu siltä. Mutta jospa kuitenkin tällä minun aivokapsiteetilla oppisi tätäkin käyttämään. Noh, näyttäisi että jotain osaan tehdä. Palaamme astialle sitten kun on taas minun vuoro olla koneella. Jonotusnumerolla yksi on mieheni ja jonotusnumerolla kaksi poikani. Joten mun aika on ehkä joskus ylihuomenna =D Lisää lätinää. Kun en päässyt koneelle, sain inspiraation ruveta siivoilemaan keittiön kaappeja. Tämän inspiraation sain siitä, että meidän työtasolla ajelehtii monen moista purkkia ja purnukkaa jotka normaalissa huushollissa majailevat kaapeissa. Mutta meidän kaapit tuntuivat pursuavan jo muutenkin ovien ulkopuolelle... Kummasti vaan taas tuli tilaa kaappeihin ja vetolaatikoihin. Inspiraatiota lisäsi se, että meidän pitäisi saada sopimaan pöydälle uuden uutukainen leipälaatikko. Ko. laatikko on erään firman tuote enkä nyt tä