Suruprosessi


Eilisaamuna tein lopullisen päätöksen: kissat lähtevät autuaamille hiiren metsästysmaille. *parkuu* Mulla on niiiiiiiin syyllinen olo! Mutta kaikkien, myös kissojen, elämän laatu on todella huono kun kissat stressissään pissivät kaikkialle; matoille, sohvalle, nojatuoliin, sänkyyn... Eikä se stressitekijä poistu kun stressiä aiheuttaa meidän pojat! Toki kissoilla jo ikäkin painaa, toinen on melkein 13 v ja toinen 8 v.


Aaron, 3,5 vee, kysyi eilen "Äiti, oletko itkenyt? Miksi?" Juu, kyllä rakas lapseni, äiti on itkenyt. Kissat ovat vanhoja ja sairaita eikä lääkärikään pysty enää auttamaan. Siksi kissat pitää viedä pois, lääkäri pistää piikin ja kissat nukahtavat niin sikeään uneen että eivät enää herää ja sitten meillä ei enää ole kissoja. "Äiti, sitten minulle tulee ikävä kissoja". Niin tulee äidillekin ja siksi äiti on niin surullinen. =(((


Torstaina on sitten h-hetki. Hyvän syntymäpäivälahjan olen itselleni järjestänyt...


 

Kommentit

Suositut tekstit