Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on kesäkuu, 2012.

Pihakukkia?

Kuva
Pesaisin ikkunat ulkopuolelta. Niitä kun ei ole ulkoa pesty koko aikana. En kerro minkä väristä vettä tuli Miesväki rakensi kasvijätöskompostoria. Pojat pääsi paukuttumaan nauloja. Tuli ihan kunnon maalaistunnelma! Hoksasin kerätä kukkia pihalta. Kaikki nuo kukat on kerätty meidän omalta pihalta. Joten on aika tavalla luonnontilassa koko piha

Juhannuksena

Kuva
Keskikesän juhla oli ja meni. Perjantaiaamuna pakkasin perheeni ja kamat auton ja otin nokan kohti äitini miehen mökkiä. Kaupan kautta tietenkin. Mökille saapuivat iltapäivän aikana myös tätini sekä sisareni miehensä kanssa. Ruoka katettiin ulos järven rannalle koivun alle. (ah miten kliseistä!) Ruoka oli nuotiolla kokattua; uusia pottuja (tosin ruottalaisia kun kotimaiset on vielä turkasen kalliita) ja lihapataa. Salaattiakin toki löytyi. Jälkkäriksi kuoharia ja alkoholittomille Louhisaaren juomaa sekä mansikka-raparperivaahtoa. Herkullista kaiken kaikkiaan! Ja mulle tuli mieleen iki-ihana sarja "Oi ihana toukokuu", joka muuten tulee jälleen telkkarista. Perjantainahan oli loistava sää. Minua ei pieni pilvisyys haitannut eikä ollut liian kuumakaan. Lauantainakin oltiin melkein koko päivä ulkona. Tosin ruokailu tapahtui sisällä koska oli jo viileää perjantaihin verrattuna. Pojat kävivät mumminsa miehen kanssa veneajelulla ja osan matkaa esikoinen souti. Sunnuntai valk

Raparperi-valkosuklaamuffinssit

Kuva
Tai ohjeen mukaan ne on kuppikakut mutta mä en näe niissä sen ihmeemmin mitään muuta eroa kuin että toiseen on laitettu ihan turha kuorrute Mä en laita joten ne on sitt muffinsseja Jahas, kuvia ei näköjään nykyään saa keskelle. Ainakaan mun taidoilla. Noniin, siis moni on varmaan tehnyt vastaavia Svenskin Ullan ohjeella, tai ainakin näytti siltä kun selaisin blogeja. Minä olen laiska kokki ja leipoja ja Ullan ohjeessa minua kehtuutti raparperien keittäminen. Liikaa vaiheita siis Tässä ohjeessa raparpereja ei keitetä. Ainakin näin lämpimänä oikein hyvää!    

Kuuletko ääniä?

Bongasin kolmoselta uuden sarjan "Kuuntelija". Tässä sarjassa nuori mies kuulee ihmisten ajatuksia. Jossain vaiheessa hän sanoi toiselle miehelle, että hänen äidillään on ollut sama kyky; äiti kuuli ääniä ja sekosi. Ja minä sain ahaa-elämyksen! Siis tietenkin! Miten mä en ennen ole tajunnut, että osa näistä ääniä kuulevista ihmisistä kuuleekin toisten ihmisten ajatuksia! Minulle on ollut jotenkin niin itsestään selvää, että osaa heistä kuulee henkimaailmaa, etten ole tajunnut tällaista toista mahdollisuutta. Voi kunpa terveydenhoitomme kehittyisi niin korkealle tasolle, että näitä ihmisiä pystyttäisiin auttamaan oikeasti. Pystyttäisiin opettamaan se kuinka he voivat käsitellä näitä asioita, kuinka suojata itsensä. Ymmärrettäisiin, että he eivät ole hulluja. Ainakaan alunperin. Ei varmasti ole tarkoituksen mukaista koko ajan kuulla ääniä; ei henkimaailmasta eikä toisten ajatuksia. Sitten on tietysti niiitä jotka eivät kuuluu kumpaankaan noista ryhmistä. Tarvitsimme tai

Tuoksuu

Kuva
kesälle ulkona! Ja vähän sisälläkin kun keräsin eilen kieloja. Eipä sitä kovin montaa kielon vartta tarvinnut huoneeseen tuoda kun koko koti tuoksuu ihanan vienosti kieloille. Tänään kävimme poikien kanssa vähän kävelemässä kylällä ja vierailimme kahvilassa. Kylällä on kerran viikossa torstaisin kotileivonnaismyyntiä ja samassa tilassa toimii samana päivänä myös kahvilla. Koko kevään odotin että kesälomalla mennään sitten sinne. Kannatti odottaa! Todella ihania leivonnaisia! Ei mitään erikoista, vaan just kotileivonnaisia. Kävimme myös satamassa haistelemassa rannan tuoksuja. Mukavaa kun sisällä on toistaiseksi vielä viileää. Aamut ja illat voi ollakin ulkona, mutta paahteessa oleminen ei vain sovi minulle. Lisäksi olen ollut niin lomalla, että tänä aamuna eka kertaa koko viikolla muistin ottaa verenpainelääkkeen. Sen huomaa jo olossa, että unohtunut on...

KESÄLOMA!

Kuva
Oli ihan pakko laittaa tuo otsikko kun olen jo monta vastaavaa otsikkoa nähnyt.  Uin kerrankin myötävirtaan Kolmen viikon kesäloma alkaapi noin 1½ tunnin päästä. Kyllä sitä on odotettukin. Viime kesänä lomailu jäi vähäiseksi kun sitä lomaa ei ollut kertynyt. Olisi tietysti voinut viisaana neuvotella itselleen kesäloman, mutta minulla oli erinäisistä syistä kiire vaihtaa työpaikkaa eikä tuollainen sitten tullut mieleen. Onhan tuo mennyt näinkin. Mitään erikoista ohjelmaa ei ole kesälomaksi suunniteltu. Luultavasti pihaprojektit pitävät aika tiiviisti kotona.  Mutta eiköhän me jotain päivän retkiä tehdä. Ainakin kerran elämässä pitää lähteä käymään Ikeassa!

Hiljainen on kylätie

Tai ainakin koti. Pojat ovat mummin kanssa mökillä. Meillä on kotona järjettömän hiljaista! Tosi omituista. Toisaalta tosi kivaa kun ei tarvitse huolehtia muiden hyvinvoinnista ja lähtemisestä kuin vain omastaan. Vaikka aika pitkälle meidän pojat onkin jo lähdöissä omatoimisia niin ainakin hoputtamaan joutuu lähes joka arkiaamu. Nyt voi vaan lähtee. Perjantaina mennään hakemaan sitten pojat kotiin. Ja mulla alkaa silloin loma!

Linjuri auto on maantien ässä...

Kuva
Tulin poikkeuksellisesti bussilla töihin. Mä en muistanutkaan miten hankalaa se minulle on. Jännitän ehdinkö bussiin, olenko oikeassa bussissa, meneekö bussi varmasti oikeaan suuntaan, osaanko jäädä oikeassa paikassa pois, päästäänkö turvallisesti perille... Jännitän ihan kaikkea! Vaikka kaikelle tuolle ei ole edes perusteita. Meidän kylällä ei voi mitenkään edes mennä väärään bussiin koska muita busseja ei siitä kulje kuin se joka tulee kaupunkiin ja ainoa järkevä poisjäänti paikka on linja-autoasema. Ja osa muistakin jännittämisen aiheista on ihan järjettömiä. Mutta tuolla tavoin mun elimistö toimii. Ja koska jännitän, mulla on maha sekaisin ja vähän huono olo. Lisäksi minulle tulee linja-autossa muutenkin huono olla. Onneksi pääsin ihan etupenkkiin, että sain katsella eteenpäin. Huono puoli edessä istumisessa on se, että näen miten lähellä edellä kulkevaa autoa bussikuski ajaa... Huoh! Torstaina pitäis mennä kotiin bussilla. Sitä odotellessa...

Jo joutui armas aika

Kuva
ja sade suloinen Koulun kevätjuhla oli jo torstai-iltana. Ohjelma oli jälleen viihdyttävä ja liikuttava. Jos minä olen kyyneleet silmissä kutosten kukittamisesta vaikka oma lapsi ei vielä ollut heidän joukossaan, niin mitähän sitten neljän vuoden päästä kun on! Tänä keväänä minulla oli ensimmäistä kertaa sellainen tunne, että haluamme muista päiväkodin tätejä, iltapäiväkerhon tätejä ja esikoisen opettajaa jotenkin. Hankimme jokaiselle gynostemma-nimisen yrtin joka kuulemma laskee korkeaa verenpainetta ja lisää vastustuskykyä ja aineenvaihduntaa. Kuulostaa sellaiselle kasville jota opettajat ja muut lasten ja nuorten kanssa työtään tekevät tarvitsevat Mennyt talvi on ollut päiväkodissa koko meidän poikien hoitohistorian paras! Sen lisäksi, että kausi oli huippuhieno, kuopus siirtyy päiväkodista esikouluun. Esikoisen opettaja taasen siirtyy toiseen kouluun ja menneet kaksi vuotta ovat olleet hienoja, niin koulussa kuin iltapäiväkerhossakin. Ehdottomasti tuntui siis siltä, että m