sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Puutarhasunnuntai

Tänä viikonloppuna on tullut oltua pihalla. Maata on käännetty, voikukkia kiskottu irti, kylvetty, istutettu... Ja minulla on ollut hauskaa ja olen nauttinut joka hetkestä! En jaksa olla pihalla muuten vaan jos ei ole mitään tekemistä. Nyt on ollut. Mies sai rakkulan kämmeneensä ja se puhkesikin, niin ahkerasti on tehnyt töitä. Emme todellisuudessa käsitä miten se rakkula syntyi; hanskat oli kädessä eikä tehnyt niin paljon mitään mikä olisi hiertänyt. Nähtävästi hanskassa oli jotain joka hiersi.

Vihdoinkin koko kasvimaa on käännetty. Muutaman vuoden kasvupussissa vihertänyt ruohosipuli on nyt siirretty kasvimaalle ja sen kaveriksi on kylvetty tilliä ja persiljaa ja vähän muitakin yrttejä, jotka eivät ehkä menesty mutta ainahan saa yrittää. Miehen viime syksynä istuttamista valkosipuleista on ainakin 7 noussut alulle. Ehdin istuttaa myös mukulasellerien alut. Kasvihuoneessa istutin tomaatin taimet. Mies kävi äsken vähän laittamassa niille harsoa yöksi.

Esikoinen tempoi voikukkia ja totesi "yhteistä pihanhoitoa" hyvin onnellisena.

Iltaruuaksi paistoin luomunaudanjauhelihasta pihvejä. Hyviä tuli. Sitä vaan mietin siinä paistaessa, että miten muut paljon pihalla viihtyvät ratkaisevat ruoka-asiat. Ruuanlaittaminen vie kuitenkin oman aikansa ja jotenkin tuntuu että se aina katkaisee hyvän työvireen pihalla...

lauantai 30. toukokuuta 2015

Lasten loma alkoi

Tänä aamuna pojat menivät vielä kouluun yhdeksälle. Kummallakin piti olla kello yhteentoista saakka koulua mutta tulivat kohta puoli yhdentoista jälkeen kotiin. Ulkona olivat suurimman osan ajasta. Tarjolla oli jäätelöt ja todistusten jako. Kummallakin on hyvä todistus, mutta toki siellä on parantamisen varaakin.

Esikoisen kanssa vähän surraan sitä, että maailman huipuin ope ei ole opettamassa ensi talvena.

Sillä aikaa kun pojat olivat koulussa, minä kävin kaupassa. Mies nappasi lakanat sängystä. Tänään oli puhtaiden lakanoiden lauantai. Onpa mukava saunan puhtaana kohta köllähtää puhtaisiin.

Kun pojat olivat tulleet kotiin ja todistukset oli katsottu, minä lähdin miehen kanssa puutarhakauppaan ja lähteen etsintään ja kuopus tuli mukaan. Puutarhamyymälästä ostettiin harsoa ja kesäkukkia ja pari sankoa. Sitten sitä lähdettä etsimään.

Muistelin selostusta lähteen sijainnista: mäen päälle ja sitten vasemmalle ja sitt oikealle ja lähteessä on katos. Vai oliko sittenkin ensin oikealle ja sitt vasemmalle... No hei nyt mentiin varmaan jo ohi. Takaisin. Käännytään tuonne. Hei tuolla on levike. Ai tässä on uimaranta. Ei täällä mitään lähdettä ole... Noh, kilautin sitten kaverille ohjeita. Mitä, ai ei käännytäkään mihinkään... okei.

Tarkentavien ohjeiden avulla lähde löytyi ihan helposti. Niin raikasta ja kylmää vettä. Ihanaa! Kotona tarjoilin lähdevettä myös koiralle. Koira katsoi hölmistyneenä mutta totesi veden hyväksi koska kävin vähän väliä sitä latkimassa.

Kotona tehtiin lounasta ja sen jälkeen pihahommiin. Istuttamista ja kasvihuoneen pesua. Ehkä olemme joissakin asioissa vähän myöhässä, mutta eipä se niin vakavaa ole. Viimein minun oli pakko tulla sisätiloihin, sillä käsivarsia alkoi kuumottaa siihen malliin että pelkäsin niiden jo palavan auringossa. Niin ei onneksi käynyt.

Lämmitettiin sauna ja saunottiin. Luettiin iltalukemiset. Ulkoilutin koiran. En sanonut lapsille mitään nukkumaan menosta, mutta kumpikin kävi ihan ajoissa nukkumaan ja ovat jo sikeässä unessa.

perjantai 29. toukokuuta 2015

Puuhakas perjantai

Tänään kävimme kuopuksen kanssa heti aamusta kahdeksan jälkeen hammaslääkärissä. Kuvittelimme, että siellä oikeasti jo jotain tehtäisiin hampaiden oikomisen suhteen. Mutta se olikin noin 10 minuutin käynti, jossa hammaslääkäri totesi saman kuin suuhygienisti: oikaistaan. Ehdotti, että menisimme yliopistolle kandien hoitoon. Selvä, sopii. Varsinkin kun joka tapauksessa hoidon aloittaminen siirtyy syksyyn. Tuntui vähän pöhköltä ajaa 40 km suuntaansa 10 minuutin takia... Kuopus oli iloinen kun pääsi ajoissa kouluun sillä heillä oli tänään lelupäivä.

Minä vaihdoin vaatteet ja lähdin koiran ja miehen kanssa lenkille. Lenkin jälkeen siirryimme pihalle puutarhatöihin. Kasvimaata käännettiin yms. Reilun tunnin jälkeen lounastimme ja minä join kahvia jälleen oven suussa lämpimässä auringossa. Leppuuttelimme siihen asti kun pojat tulivat koulusta ja kävelimme ruokakauppaan. Muutaman pikkujutun unohdimme mutta ne ehtii hankkimaan huomennakin.

Kaupan jälkeen katsoin Areenasta Outlanderin eilisen jakson. Hyvä kirja, hyvä tv-sarja. Sen jälkeen "potkin" mieheni ylös kuorsaamasta sohvalta ja menin jälleen pihatöihin. Puolitoista tuntia pihalla koko perhe.

Iltalenkillä ropsautteli vähän vettä mutta mitäpä tuosta.


torstai 28. toukokuuta 2015

Kesä tuli torstaina

Tänään on ollut lämmin päivä. Istuin takapihan ovella juomassa kahvia ja kuopus istui koivupöllin päällä juoden smoothieta. Tulppaanit ja helmililjat kukkivat hienosti. Samoin voikukat.

Olin suunnitellut tekeväni iltaruuaksi seisoppaa. Mutta vaikka suurinpiirtein käänsi ylösalaisin molemmat pakastimet, sitä seipakettia jonka luulin siellä olevan, ei löytynyt. Huoh! Noh, mies käväisi sitten hakemassa tarjouslohta lähikaupasta ja tehtiinpä sitten lohisoppaa. Hyvää oli.

Kun lähdimme koiran kanssa iltalenkille, kuulin vihdoinkin pääskyset! Mielestäni näin ne jo muutama päivä sitten mutten ole vielä kuullut niiden huutoja.


keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Villivihanneskokkailua

Olin tänään Marttalassa kokkauskurssilla.

Villimenu a la Martta

Helppo Vihersmoothie

Nokkos-perunakeitto
Nokkosnäkkäri

Vuohenputkipiirakka
Broileri-villiyrttikastike
Kesäkurpitsa-voikukkapihvit
Maitohorsma ja parsa
Villi perunasalaatti

Nokkos-pähkinäkeksit
Yrttitee


Keväinen kattaus, paitsi että tätä vähän muutettiin kuvan oton jälkeen.


Nokkosnäkkäriä ja smoothieta


Villi perunasalaatti


Vuohenputkipiirakka


Nokkos-perunakeitto


Broileri-villiyrttikastike


Kesäkurpitsa-voikukkapihvit


Maitohorsmaa ja parsaa


Nokkos-pähkinäkeksit

 
Yrttitee

Oli tosi hauskaa. Ja maukkaita ruokia!

tiistai 26. toukokuuta 2015

Ystäviä ja salaatteja

Tein tänään tonnikalasalaatin johon tuli riisiä, herne-maissi-paprikaa, kananmunia, tonnikalaa, vähän sipulia ja kastikkeeksi kermaviiliä jossa oli tilliä ja sitruunaa. Tulipa hyvää! Tämän salaatin otin mukaani kun lähdin ystävän luo. Meitä oli paikalla 3 naista. Olemme tunteneet kohta 15 vuotta. Apua! Pitääkö mun laskee uudestaan tuo... laskin ja oikeasti vuosia tuleekin jo 16... mihin nämä vuodet oikein vierii??

Takaisin asiaan. Jossain vaiheessa huomasimme, että joimme aina kahvia ja söimme makeita herkkuja. Silloin sovimme, että on varmaankin syytä tehdä vaikkapa salaatteja ja syödä oikeasti jotain. Monesti tapaamme työajan jälkeen ja osa meistä tulee suoraan töistä. Emme koskaan sovi etukäteen mitä kukakin tekee, mutta ikinä ei ole ollut kahta ihan samalaista! Joskus on voinut olla niin, että kahdella on ollut broilerisalaatia, mutta toisella on ollut vaikkapa pastapohjainen salaatti ja toisella hedelmäinen. On meillä joskus herkkuja jos on aihetta juhlaan.

Tänään meillä oli siis minun tekemää tonnikalasalaattia, toisessa salaatissa oli salaatinlehtien lisäksi kurkkua, tomaattia, oliiveja ja fetaa, kolmas oli tehnyt tällä kertaa lämpimään piirakan jossa oli täytteenä lohta ja pinaattia. Hyvät oli ruuat jälleen! Ja jälkkäriksi pelkkää kahvia. Oli mukava ilta.

Tein viikossa kuopuksella hupparin. Sain sen eilen valmiiksi ja valokuvasimme tänä aamuna. Hupparissa on pojan hyväksymät värit ja toive oli ettei kauheasti kutittaisi. Niinpä lanka on villa-alpakka -sekoitetta. Kuopus vaikutti erittäin tyytyväiseltä ja lähti aamulla kouluun huppari päällä.



maanantai 25. toukokuuta 2015

Puutarhailua

Tämä päivä meni jonnekin kuin hujahtaen. En oikein tiedä mitä puuhailin. Kävin ainakin kaupassa. Mutta kun mies tuli kotiin, menimme pihatöihin. Mustikantaimet odottivat edelleen istuttajaansa. Toki asian eteen oli tehty jo paljonkin: istutusalue oli muokattu, rikkaruohot poistettu, kuopat kaivettu ja kuopissa oli jo valmiina sopivaa multaa, katemuovi laitettu paikalleen ja jopa istutusaukot leikattu. Vain taimet puuttuivat.





Siinä ne odottelevat, että joku lykkäisi ne maahan. Taustalla häämöttävät pensaat ovat naapurin tontilla. Ja niinhän siinä kävi, että rouva itse sitten istutti taimet kun herra ryhtyi valmistamaan suojia. Onneksi näin, koska puuha vei kokonaisuutena yllättävän paljon aikaa vaikka alkutyöt oli jo tehty!






Taimet on maassa ja verkot ympärillä. Tässä vaiheessa puutui vielä katot ja verkkojen kiinnittäminen. On vaan mallailuna paikoillaan.





Tulppaanit ovat vihdoinkin alkaneet kukkia!

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Sujahteleva sunnuntai

Nukutti. Koira muisti, että on sunnuntai ja herätti miehen. Tosin pian minäkin sitten jouduin nousemaan, koska menin kohtaamaan itseäni kello kymmeneksi. Kyllä, aikataulutettu itsensä kohtaaminen.

Osallistun Heartfulness - avaudu jumalallisuudellesi -intensiivivalmennukseen. Olen osallistunut lisäksi syksystä lähtien Henkisen Kasvun Ohjaajan -valmennukseen. Tiesin jo lähtiessäni näihin koulutuksiin, että matka tulee olemaan raskasta. En vain onneksi tiennyt etukäteen kaikkea sitä mitä olen käynyt läpi. Kun huomaa, että ei todellisuudessa tunne itseään ollenkaan, että lukkoja on joka puolella, ettei edes tiedä miltä rakkaus tuntuu, että on tehnyt itselleen kuplan johon vetäytyy kun ei muutakaan osaa tai ainakin luulee ettei osaa muuta, että on litistänyt ja lytistänyt itseään ihan itse... että rakkauden tunteminen ja jumallisuudelleen avautuminen teettää töitä. Ja silti siellä on pieni aavistus siitä, että tuo kaikki on vain harhaa ja kaikki on jo tässä ja nyt.

Ego on taitava.

Minun on vaikea kuvailla mitä koulutuspäivässä tapahtuu. Me kohtaamme itseämme. Eikä se ole koskaan samanlaista, koska me muutumme. Mielenkiintoisena yksityiskohtana päähäni putkahti kuva itsestäni hyppimässä ja huutamassa jesjippii... muutama kuukausi sitten tällainen mielikuva ei olisi voinut putkahtaa tietoisuuteeni, saati että olisin sitä edes tarkastellut.

Äitini on luvannut viedä pojat kesälomareissulle pohjoisen suuntaan. Herra 12 Wee on tähän asti ollut sitä mieltä, ettei lähde kun on pitkä matka. Olemme yrittäneet kertoa hänelle, että kun ovat asuntoautolla liikkenteessä niin voivat pysähtyä usein eivätkä aja tuntikaupalla eteenpäin. Sanoin taas tänään, kun asia tuli puheeksi, että hänen ei todellakaan ole pakko lähteä mukaan, mutta toivon ettei hän myöskään sitten valita, että pikkuveli pääsee hauskoihin juttuihin ja hän ei. Kun hän sai selville että on mahdollisuus päästä kylpylään niin kiinnostus heräsi kuitenkin ja hän totesi, että voisi sittenkin lähteä mukaan. Saa nähdä. Toivon, että hän lähtee ja saa hyviä muistoja!

lauantai 23. toukokuuta 2015

Leppoisa lauantai

Aamu valkeni jälleen aurinkoisena, mutta järjettömän tuulisena. Harjun päällä puista kuului pahaenteisiä ääni joten emme koiran kanssa menneet harjun päällä kulkevalle polulle aamulenkillämme.

Esikoinen nukui sohvalla. Katsoi illalla myöhään telkkaria ja päätti sitten nukkua siinä missä oli. Kuopus sen sijaan nukkui oman huoneensa lattialla. Hänellä on siellä leiri; maja on viritetty päiväpeitosta jonka kulmat hän on sitonut kaapiin, pöytään ja sänkyynsä. Mikäpä siinä jos lattialla nukkuminen on mieluisempaa kuin sängyssä. Nytkin hän nukkuu siellä majassaan.

Lähdimme tänään kesäkauden avajaisiin torille. Vaikka olin ulkoillut koiran kanssa, en ymmärtänyt kuinka kylmä tuuli oli! Varsinkin sen jälkeen kun taivas peittyi pilviin. Välillä vähän tihkutteli sadetta, mutta eipä se paljon meidän menoa haitannut. Näkipähän paremmin kun oli vähemmän ihmisiä. Torilla oli ranskalais-italialaista tarjontaa joten maistelimme oliiveja (tai siis mies ja esikoinen maisteli näitä), juustoja, hilloja, churrosia, tuoksuttelimme mausteita ja saippuoita joista jälkimmäisiä ostimmekin.

Esikoinen halusi mennä syömään Rossoon joten kävimme siellä. Ruoka maistui. Jälkiruuaksi ostimme torilta churroseja, joita esikoinen söi 2 ja sanoi sen jälkeen että on tosi pahoja eikä tykkää. Jep jep. Mökötti. Kuopus lähti isänsä kanssa katsomaan Anttilan leluosastoa ja minä jäin mököttävän esikoisen kanssa. Sitten selvisi että hän ei mielestään nyt sitten ollut saanut herkkuja. Kysyin mitä hän haluaisia. Lörtsyn. Selvä. Ostettiin lapselle lörtsy ja minulle pannukahvia.

Päätimme, että tori oli nähty ja voimme lähteä kaupan kautta kotiin.

Kotona minä lämmitin saunaa ja mies teki pihatöitä; lähinnä valmisteli mustikantaimien istutusta. Saunan jälkeen tehtiin lämpimiä voileipiä, ja otettiin jälkkäriksi jätskiä kun sitä oli laktoosittomana tarjouksessa kaupassa.

Iltalenkillä tuuli edelleen muttei enää niin voimakkaasti. Tuuli on katkonut jälleen sähköjä Pohjois-Savossa. Onneksi ei enää ole kovat pakkaset mutta ruuanlaitto voi olla vaikeaa jos ei ole mitään vaihtoehtoista ruuanlaittovälinettä.

perjantai 22. toukokuuta 2015

Päivänpaisteinen perjantai

Havahduin hereille ennen puoli kuutta, mutta en tiennyt paljonko kello oli ja olin ihan varma että nyt on nukuttu pommiin. Muuten ei voinut olla niin valoisaa. Mutta vilkaisu kelloon kertoi totuuden. Aurinko oli vain tänä aamuna päättänyt nousta pilvettömälle taivaalle! Jatkoin vielä hetken uniani.

Varsinainen lenkkeily vaati jo vähän kevyempää vaatetusta kuin normaalisti ja teimme hiukan pidemmän lenkinkin kuin yleensä. Piti nauttia lempeästä säästä, linnun lauluista ja jatkuvasta kukkuusta.

Puolen päivän jälkeen mieheni sisar ilmestyi oven taakse miehensä kanssa. He toivat meille 5 pensasmustikantainta. Ne pitäisi istuttaa, mutta sopivaa, hapanta multaa on valitettavasti liian vähän. Sitä pitää käydä ostamassa lisää.

Istuin iltapäivällä takapihalla koivupöllin päällä auringossa juomassa kahvia. Meillä ei edelleenkään ole terasseja, mutta kyllähän tuo pölli asiansa ajoi jälleen kerran. Esikoinen tuli seuraksi ja jutusteltiin niitä näitä. Mukavaa oli istuskella ja välillä oli jopa kuuma.

Mies tuli tuntia aiemmin kotiin kuin normaalisti, joten ehdimme jonkin verran tehdä pihahommia. Mies kaivoi valmiiksi kuopat mustikoita varten. Minä vihdoin ja viimein pystyin haravoimaan etupihaa. Se on ollut niin kostea että olen katsonut parhaammaksi odottaa. En todellakaan raasta puolta pihaa irti, niin kuin jotkut näyttävät tekevän. Tein kevyen haravoinnin.

Kuopus kävi lainaamassa mummoltaan (eli minun anopilta) voikukan irtinyhtö vehkeen. Pihassamme on voikukkia jo vähän liikaa minunkin makuun. Niitä nyhdin sitten irti kunnes alkoi tuntua siltä, että saan hanskoista huolimatta rakon käteen. Siinä vaiheessa luovutin. Mutta mies jatkoi. Samalla pohdimme minne sijoittaisimme jossain vaiheessa omenapuita ja sireenejä.


torstai 21. toukokuuta 2015

Tavallinen torstai

Niin sitä luuli eilisen kauniin illan jälkeen, että aamu valkenisi samoissa tunnelmissa. Ja kilit! Harmaata oli, ei valjennut. Ei sentään satanut, ennen kuin yhdeksän jälkeen kun oltiin koiran kanssa lenkillä. Silloin kyllä ropsautti niskaan. Vaan mehän ei Helmin kanssa olla sokerista vaikka saatetaan muuten ollakin vähän sulosia... Helmi ainakin.

Kuopuksella oli tänään kaveri käymässä. Jännä miten eri kavereiden kanssa hommat menee eri tavalla. Toisen kaverin kanssa ryntäävät heti tietokoneille, mutta tämän kanssa söivät ensin välipalaa ja leikkivät, olivat sitten vasta jonkin aikaa koneella, jonka jälkeen ulkoilivat. Hauskaa tuntui olevan siihen asti, kunnes kaverin äiti tuli hakemaan. Niin, kun välimatkat ovat useita kilometrejä ja välissä on vielä vaarallista maantietä ilman kevyenliikenteen väylää niin vanhemmat saavat toimia yksityiskuskeina. Näin olemme mekin monta kertaa tehneet; kuljettaneet poikia kavereiden luo ja pois, tai ainakin yhteen suuntaan.


Ruokakaupassa kävin kävellen. Kävelin kiireettömästi ympäristöäni havainnoiden. Moikkailin vastaantulijoille. Ihailin yhden talon pihaa, jossa kukkivat kevätesikot ja ehkä helmililjat tai joku muu sininen kukka. Sen talon puutarha on upea. Tein ostokseni kaikessa rauhassa yhdessä kaupassa, ja kävelin toiseen kauppaan ostamaan kanamunia ja itselleni jäätelön. Söin sen matkalla kotiin. Aamulla kaupungin poika kävi ajamassa nurmikoita ja kirjaston takana kuivuva leikattu nurmi tuoksui kesälle, linnut liversivät, aurinko lämmitti, tuuli puhalteli hiljalleen, minä söin jäätelöäni ja astelin rauhallisin askelin kotia kohti. Jostain tuli lapsuustunnelma. Olin läsnä ja nautin olemassa olosta.

Kuopus kertoi ruokapöydässä, että ensi talvena heillä on sama opettaja kuin ekaluokallakin. Oli siitä hyvin iloinen. Tämän talven ko. opettaja on ollut muissa tehtävissä ja luokalla on ollut sijainen. Mukava nuori nainen on ollut. Esikoinen kertoi, että olivat pelanneet liikuntatunnilla tänään pesäpalloa, josta hän pitää. Kummallakin oli ollut siis hyvä päivä.

Kyllä, tänään oli hyvä päivä.

keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Kesäinen keskiviikko

Vilkaisu ikkunasta aamulla kertoi harmaudesta ja mutisin yksinäni, että missä se luvattu aurinko on. Ei sentään satanut. Linnut tosin pitivät aikamoista meteliä... ei vaan, kaunis kuorolaulu oli tänä aamuna linnuilla menossa. Huomasin jo eilen, että kielojen lehdet ovat nousseet tiukalla rullaallaan. Huolimatta viileistä ilmoista, kevät etenee.

Lenkillä tuli parikin vastaantulijaa jotka kiittelivät sitä miten tottelevainen koira minulla on. Se on yksi parhaita asioita joita koiranomistaja voi kuulla. Onhan se kivaa kun koiraa sanotaan kauniiksi ja söpöksi yms. mutta jos koira ei osaa käyttäytyä niin se on moite omistajalle vaikkei sitä kukaan ääneen edes sanoisi. Me olemmekin Helmin kanssa minunkin mielestä kehittyneet toistemme ymmärtämisessä.

Kotinurkilla Helmi kohtasi muutamia koirakavereita ja voi sitä riemua. Ensimmäisten kohdalla piti ihan jähmettyä hetkeksi, kuin hämmästelemään, että onko tämä totta ollenkaan että näin hyvä onni kohtasi. Kyllä joskus naurattaa tuon koiran elämä.

Tänään soittelin ympäri kyliä ja laittelin sähköposteja. Kyläyhdistys ja Martat "työllistää" vapaaehtoistoimillaan. Mutta kivaahan se on.

Kuopus oli opiskellut tänään koulussa rentoutumista. Olivat yhdessä luokassa miettineet erilaisia tapoja rentouta ja sitten ottaneet haluamansa rentoutumisasennon ja opettaja oli laittanut rentouttavaa musiikkia. Opettaja oli kertonut, että olisi hyvä joka päivä rentoutua. Hienoa!

Esikoinen sen sijaan täpinöi ensi vuoden leirikoulua ja kertoi, että ensi talvena saattavat pitää yökoulua harjoitellakseen leirikoulua varten. Kuulostaa mukavan erilaiselle.

Ajelin illasta vielä kylän toiselle puolelle joka on kokonaisuutena uudempaa asutusaluetta kuin missä me asumme (vaikka meillä onkin uusi talo) ja missä pääasiallisesti liikumme. Se oli kuin eri maailma! Siinä ajellessa huomasin myös päivän aikana lisääntyneen vihreyden ja ympäristö näytti jo kovin kesäiselle.



tiistai 19. toukokuuta 2015

Tihku tiistai

Heräsimme tänäänkin harmaaseen ja sateiseen aamuun. Kuuden aikoihin sade oli kuitenkin lähinnä tihkua, ja yhdeksän maissa metsälenkki tehtiin ihan kuivassa säässä. Harmaata oli edelleen.

Aamu tuntui jäävän kovin lyhyeksi, koska lähdin kahdeksitoista museopihalle talkoisiin. Huomasin, että hiipivä mökkierakoituminen on iskemässä. Ei olisi huvittanut lähteä. Olisi ollut kiva jäädä vaan kotiin löhöilemään. Olin kuitenkin luvannut mennä ja koska minulla ei ollut mitään todellista, pätevää syytä jäädä pois, lähdin. Sen verran kuitenkin laiskottelin, että menin autolla... voi häpeä! Olisi pitänyt mennä kävellen.

Museopiha lähes kuhisi talkoolaisia. Joku laskeskeli, että meitä oli 25. Ei varmaan ainakaan paljon erehtynyt. Pihaa siistittiin, pirttiä putsattiin. Kahvit keitettiin. Ja vielä kokouskin pidettiin. Suunniteltiin heinäkuun perinnepäivää. Ja minä nautin joka hetkestä. Kaikki se oli sitä mitä minä rakastan; yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys, talkoohenki, tapahtuman suunnitteleminen (ja järjestäminen). Se on voimaannuttavaa! Olisin tietenkin halunnut olla vähän joka kohdassa räpeltämässä, mutta eihän sellainen onnistunut. Sillä tavoin en olisi saanut tehtyä mitään.

Kävin kotimatkalla ruokakaupassa ja postissa. Talkoista lähtiessä muistin, että paketinhakulappu oli jäänyt pakastimen oveen. Yritin soittaa kuopukselle jos se olisi tuonut sen kaupalle. Mutta kuopus ei kuullut puhelintaa, koska pelasi kuulokkeet korvilla. Kaupan pihassa muistin, että olin saanut tilauksesta sähköpostiin seurantakoodin ja se on juuri se koodi jolla sen paketin saa! Ongelma oli ratkaistu, koska ko. sähköposti löytyi kännykästä. Paketissa oli langat kuopuksen huppariin.

Ruuaksi oli tänään spagettia ja bolognesekastiketta. Juu ei, en haudutellut alusta asti vaan vetäisin purkista kastikkeen jauhelihan sekaan. Enpä olisi kovin kummoisia pitkäkestoisia ruuanlaittoja tänään talkoiden jälkeen edes ehtinyt tekemään.



maanantai 18. toukokuuta 2015

Sateinen viikon alku

Kello soi 5.45, että mies ehti seiskan bussiin ja töihin. Kampesi minäkin itseni hereille sen verran, että käytin koiran aamupissillä. En olisi kuitenkaan saanut rauhaa koiralta. Kaivauduin takaisin peiton alle, koira köllähti isännän paikalle. Ei se kauheasti viihdy sängyssä nukkumassa, mutta aamuisin kun mies tekee lähtöä, koira tulee viereeni. Vahtineeko minua vai mitä lie. Kohta kainalooni pujahti kuopus joka oli herännyt omia aikojaan. Vissiin meinasi vain hetken köllötellä äidin kainalossa, mutta nukahti uudelleen. Minäkin torkuin, sillä sisäinen kelloni herättää minut oikeaan aikaan.

Puoli kahdeksalta nousin tekemään aamupalaa lapsille. Smoothieta oli tilaus. Tyrkkäsin tehosekoittimeen banaania, päärynää, ananasta ja mustikkakeiton jämät. Kuopus arvosteli hyväksi. Itselleni nappasin jääkaapista eilisen voileipäkakun jämän ja kaadoin pannusta teetä. Mies oli keittänyt teen, mutta pannumyssyn alla se oli säilynyt lämpimänä. Päätin hemmotella itseäni ja söin vielä yhden mokkapalan.

Yhtäkkiä tajusin, että kello oli kymmenen yli kahdeksan enkä ollut herättänyt esikoista! Lauloin oven raosta "Kello on lyönyt jo kahdeksan, lapset herätäkäääää" ja esikoinen avasi silmänsä. Hyvin oli kuulemma nukuttanut. Hän nappasi smoothiensa ja meni tietokoneelle. Hörpin teeni loppuun ja ruokin koiran.

Kastelin viljelmäni; tomaatit, kurkut, paprikat, basilikat... Sain lahjoituksena yrttiruukun, sellaisen korkean jossa on 6 pientä ulkonemaa. Se on pyörinyt kodinhoitohuoneessa jo jonkin aikaa. Viime viikolla torstaina sain aikaiseksi täyttää sen ja kylvää yrttien siemeniä. Tänä aamuna huomasin että kahdessa lokerossa on pieniä alkuja! En tiedä onnistuvatko, mutta pitää kokeilla. Olen vähän huono noudattamaan kunnolla ohjeita tässä(kin) asiassa. Menen vähän sillä periaatteella, että on multaa, siemeniä, vettä, valoa ja lämpöä... ja kiitollisia ajatuksia ... niin kyllä sieltä jotain tulee.

Hoputtelin lapsia kouluun. Kun esikoinenkin viimein painoi ulko-oven kiinni, koira tuijotti minua. Niin kuin se tuijottaa joka arkiaamu kun lapset ovat lähteneet. Tiedän, on sen vuoro. Vettä satoi ihan kunnolla mutta ei auttanut. Puin keltaisen sadetakkini ja suunnistimme metsään lenkkipolulle. Lähtiessä ajattelin, että kävellään hetki kun satoi niin paljon. Mutta matkan aikana sade hiipui hiljaiseksi tihkuksi joten teimme normaalin lähes tunnin mittaisen lenkin. Ketään muita ei näkynyt. Kummallista.

Kun tulimme kodin lähelle, koiran oli pakko päästä aidan taakse tuijottamaan lapsia. Poikien serkku ystävänsä kanssa tuli tervehtimään koiraa. Koiralle on aina suuri pettymys kun ei pääse koulun pihalle juoksemaan ja leikkimään lasten kanssa.

Kävin suihkussa ja keitin sen jälkeen raparperi-mansikka -kiisselin. Viikonlopun piirakkatarpeista oli jäänyt raparperia ja pakastimessa oli kaupan pakastemansikoita joita lapset eivät hyväksyneet smoothieen. Oli kuulemma pahaa. Mutta kiisselissähän nekin menevät.

Lähettelin muutaman sähköpostin, lähinnä kyläyhdistyksen ja marttojen asioissa. Ja vastasin pariin puheluunkin. Virkkasin ja katsoin ohjelmia netistä. Esikoinen tuli kotiin jo puolen päivän aikaan. Sanoi että mahaan koskee liikaa. Liekkö herkuttelun seurauksia. Kuopus tuli yhdeltä. Loppujen lopuksi kumpikin söi kiisseliä joka oli kuulemma hyvää.

Mies tuli viideltä ja hiukan myöhemmin söimme jämäruokaa; possunfileepihvejä ja perunamuusia, sekä tänään tehtyä salaattia.

Luin pojille "iltasatuna" pari lukua kirjasta "Perillinen", joka kertoo Eragon nimisestä lohikäärmeratsastajasta. Tämä kirja on neljäs ja viimeinen kirja sarjasta. Minäkään en ole aiemmin lukenut kirjaa, joten sitä on mielenkiintoista lukea. Itselläni on menossa "Punapukuisen naisen talo" joka on päiväkirjamuotoinen oikeasti tapahtunut tarina suomalaisesta naisesta joka asuu Wienissä mutta ostaa Unkarista pienen talon puutarhoineen.

Kävin koiran kanssa myös iltapissalla. Juuri silloin ei satanut. Emme taaskaan nähneet ketään muita. Katsoin vielä Komisaario Nardonen. Luulenpa että nyt on aika käydä unten maille.

sunnuntai 17. toukokuuta 2015

Tänään juhlitaan!

Esikoinen syntyi 12 vuotta sitten. Tai itseasiassa tänään 12 vuotta sitten hän oli kahden päivän ikäinen. Tänään juhlitaan. Sukulaiset kävivät jo ja nyt on talo täynnä nuoria miehen alkuja. Toivottiin lämmintä, aurinkoista päivää, että voisivat olla vesisotaa niin kuin vuosi sitten. Valitettavasti toive ei toteutunut, mutta taitaa noilla olla varasuunnitelma.

Vetäydyin suosiolla makuuhuoneeseen koneelle. Eivät enää tarvitse minua kun tarjottavat on pöydässä. Enää ei tarvita aikuista seisomassa vieressä ja kaatamassa juotavaa tai ojentelemassa tarjottavia.



perjantai 1. toukokuuta 2015

Korkeakosken kuohuntaa

Lähdettiin tänään Korkeakoskelle Maaningalle. Oltiin siellä viime vuonna vappupäivänä ja jo silloin puhuttiin, että tehtäiskö tästä perinne. Ja nyt kun vielä oli ihan hyvä ilmakin niin eikun eväät matkaan ja autoon. Pakattiin mukaan makkaraa paistettavaksi, voileipiä, vaahto/paahtokarkkeja, mehua ja teetä. Koira sekosi kun tajusi pääsevänsä mukaan.










 

 


Liikenteessä oli muutama muukin eikä makkaranpaistopaikalla voinut kuvitellakaan ottavansa kuvia tai ainakaan niitä ei voisi julkaista netissä. Sen verran paljon kuviin pakostakin olisi tullut ihan tuntemattomia henkilöitä. Sopu antoi kuitenkin sijaa eväiden syömiselle ja makkaran paistolle.