Tavallinen torstai
Niin sitä luuli eilisen kauniin illan jälkeen, että aamu valkenisi samoissa tunnelmissa. Ja kilit! Harmaata oli, ei valjennut. Ei sentään satanut, ennen kuin yhdeksän jälkeen kun oltiin koiran kanssa lenkillä. Silloin kyllä ropsautti niskaan. Vaan mehän ei Helmin kanssa olla sokerista vaikka saatetaan muuten ollakin vähän sulosia... Helmi ainakin.
Kuopuksella oli tänään kaveri käymässä. Jännä miten eri kavereiden kanssa hommat menee eri tavalla. Toisen kaverin kanssa ryntäävät heti tietokoneille, mutta tämän kanssa söivät ensin välipalaa ja leikkivät, olivat sitten vasta jonkin aikaa koneella, jonka jälkeen ulkoilivat. Hauskaa tuntui olevan siihen asti, kunnes kaverin äiti tuli hakemaan. Niin, kun välimatkat ovat useita kilometrejä ja välissä on vielä vaarallista maantietä ilman kevyenliikenteen väylää niin vanhemmat saavat toimia yksityiskuskeina. Näin olemme mekin monta kertaa tehneet; kuljettaneet poikia kavereiden luo ja pois, tai ainakin yhteen suuntaan.
Ruokakaupassa kävin kävellen. Kävelin kiireettömästi ympäristöäni havainnoiden. Moikkailin vastaantulijoille. Ihailin yhden talon pihaa, jossa kukkivat kevätesikot ja ehkä helmililjat tai joku muu sininen kukka. Sen talon puutarha on upea. Tein ostokseni kaikessa rauhassa yhdessä kaupassa, ja kävelin toiseen kauppaan ostamaan kanamunia ja itselleni jäätelön. Söin sen matkalla kotiin. Aamulla kaupungin poika kävi ajamassa nurmikoita ja kirjaston takana kuivuva leikattu nurmi tuoksui kesälle, linnut liversivät, aurinko lämmitti, tuuli puhalteli hiljalleen, minä söin jäätelöäni ja astelin rauhallisin askelin kotia kohti. Jostain tuli lapsuustunnelma. Olin läsnä ja nautin olemassa olosta.
Kuopus kertoi ruokapöydässä, että ensi talvena heillä on sama opettaja kuin ekaluokallakin. Oli siitä hyvin iloinen. Tämän talven ko. opettaja on ollut muissa tehtävissä ja luokalla on ollut sijainen. Mukava nuori nainen on ollut. Esikoinen kertoi, että olivat pelanneet liikuntatunnilla tänään pesäpalloa, josta hän pitää. Kummallakin oli ollut siis hyvä päivä.
Kyllä, tänään oli hyvä päivä.
Kuopuksella oli tänään kaveri käymässä. Jännä miten eri kavereiden kanssa hommat menee eri tavalla. Toisen kaverin kanssa ryntäävät heti tietokoneille, mutta tämän kanssa söivät ensin välipalaa ja leikkivät, olivat sitten vasta jonkin aikaa koneella, jonka jälkeen ulkoilivat. Hauskaa tuntui olevan siihen asti, kunnes kaverin äiti tuli hakemaan. Niin, kun välimatkat ovat useita kilometrejä ja välissä on vielä vaarallista maantietä ilman kevyenliikenteen väylää niin vanhemmat saavat toimia yksityiskuskeina. Näin olemme mekin monta kertaa tehneet; kuljettaneet poikia kavereiden luo ja pois, tai ainakin yhteen suuntaan.
Ruokakaupassa kävin kävellen. Kävelin kiireettömästi ympäristöäni havainnoiden. Moikkailin vastaantulijoille. Ihailin yhden talon pihaa, jossa kukkivat kevätesikot ja ehkä helmililjat tai joku muu sininen kukka. Sen talon puutarha on upea. Tein ostokseni kaikessa rauhassa yhdessä kaupassa, ja kävelin toiseen kauppaan ostamaan kanamunia ja itselleni jäätelön. Söin sen matkalla kotiin. Aamulla kaupungin poika kävi ajamassa nurmikoita ja kirjaston takana kuivuva leikattu nurmi tuoksui kesälle, linnut liversivät, aurinko lämmitti, tuuli puhalteli hiljalleen, minä söin jäätelöäni ja astelin rauhallisin askelin kotia kohti. Jostain tuli lapsuustunnelma. Olin läsnä ja nautin olemassa olosta.
Kuopus kertoi ruokapöydässä, että ensi talvena heillä on sama opettaja kuin ekaluokallakin. Oli siitä hyvin iloinen. Tämän talven ko. opettaja on ollut muissa tehtävissä ja luokalla on ollut sijainen. Mukava nuori nainen on ollut. Esikoinen kertoi, että olivat pelanneet liikuntatunnilla tänään pesäpalloa, josta hän pitää. Kummallakin oli ollut siis hyvä päivä.
Kyllä, tänään oli hyvä päivä.
Kommentit
Lähetä kommentti