Kesäinen keskiviikko
Vilkaisu ikkunasta aamulla kertoi harmaudesta ja mutisin yksinäni, että missä se luvattu aurinko on. Ei sentään satanut. Linnut tosin pitivät aikamoista meteliä... ei vaan, kaunis kuorolaulu oli tänä aamuna linnuilla menossa. Huomasin jo eilen, että kielojen lehdet ovat nousseet tiukalla rullaallaan. Huolimatta viileistä ilmoista, kevät etenee.
Lenkillä tuli parikin vastaantulijaa jotka kiittelivät sitä miten tottelevainen koira minulla on. Se on yksi parhaita asioita joita koiranomistaja voi kuulla. Onhan se kivaa kun koiraa sanotaan kauniiksi ja söpöksi yms. mutta jos koira ei osaa käyttäytyä niin se on moite omistajalle vaikkei sitä kukaan ääneen edes sanoisi. Me olemmekin Helmin kanssa minunkin mielestä kehittyneet toistemme ymmärtämisessä.
Kotinurkilla Helmi kohtasi muutamia koirakavereita ja voi sitä riemua. Ensimmäisten kohdalla piti ihan jähmettyä hetkeksi, kuin hämmästelemään, että onko tämä totta ollenkaan että näin hyvä onni kohtasi. Kyllä joskus naurattaa tuon koiran elämä.
Tänään soittelin ympäri kyliä ja laittelin sähköposteja. Kyläyhdistys ja Martat "työllistää" vapaaehtoistoimillaan. Mutta kivaahan se on.
Kuopus oli opiskellut tänään koulussa rentoutumista. Olivat yhdessä luokassa miettineet erilaisia tapoja rentouta ja sitten ottaneet haluamansa rentoutumisasennon ja opettaja oli laittanut rentouttavaa musiikkia. Opettaja oli kertonut, että olisi hyvä joka päivä rentoutua. Hienoa!
Esikoinen sen sijaan täpinöi ensi vuoden leirikoulua ja kertoi, että ensi talvena saattavat pitää yökoulua harjoitellakseen leirikoulua varten. Kuulostaa mukavan erilaiselle.
Ajelin illasta vielä kylän toiselle puolelle joka on kokonaisuutena uudempaa asutusaluetta kuin missä me asumme (vaikka meillä onkin uusi talo) ja missä pääasiallisesti liikumme. Se oli kuin eri maailma! Siinä ajellessa huomasin myös päivän aikana lisääntyneen vihreyden ja ympäristö näytti jo kovin kesäiselle.
Lenkillä tuli parikin vastaantulijaa jotka kiittelivät sitä miten tottelevainen koira minulla on. Se on yksi parhaita asioita joita koiranomistaja voi kuulla. Onhan se kivaa kun koiraa sanotaan kauniiksi ja söpöksi yms. mutta jos koira ei osaa käyttäytyä niin se on moite omistajalle vaikkei sitä kukaan ääneen edes sanoisi. Me olemmekin Helmin kanssa minunkin mielestä kehittyneet toistemme ymmärtämisessä.
Kotinurkilla Helmi kohtasi muutamia koirakavereita ja voi sitä riemua. Ensimmäisten kohdalla piti ihan jähmettyä hetkeksi, kuin hämmästelemään, että onko tämä totta ollenkaan että näin hyvä onni kohtasi. Kyllä joskus naurattaa tuon koiran elämä.
Tänään soittelin ympäri kyliä ja laittelin sähköposteja. Kyläyhdistys ja Martat "työllistää" vapaaehtoistoimillaan. Mutta kivaahan se on.
Kuopus oli opiskellut tänään koulussa rentoutumista. Olivat yhdessä luokassa miettineet erilaisia tapoja rentouta ja sitten ottaneet haluamansa rentoutumisasennon ja opettaja oli laittanut rentouttavaa musiikkia. Opettaja oli kertonut, että olisi hyvä joka päivä rentoutua. Hienoa!
Esikoinen sen sijaan täpinöi ensi vuoden leirikoulua ja kertoi, että ensi talvena saattavat pitää yökoulua harjoitellakseen leirikoulua varten. Kuulostaa mukavan erilaiselle.
Ajelin illasta vielä kylän toiselle puolelle joka on kokonaisuutena uudempaa asutusaluetta kuin missä me asumme (vaikka meillä onkin uusi talo) ja missä pääasiallisesti liikumme. Se oli kuin eri maailma! Siinä ajellessa huomasin myös päivän aikana lisääntyneen vihreyden ja ympäristö näytti jo kovin kesäiselle.
Kommentit
Lähetä kommentti