Sateinen viikon alku
Kello soi 5.45, että mies ehti seiskan bussiin ja töihin. Kampesi minäkin itseni hereille sen verran, että käytin koiran aamupissillä. En olisi kuitenkaan saanut rauhaa koiralta. Kaivauduin takaisin peiton alle, koira köllähti isännän paikalle. Ei se kauheasti viihdy sängyssä nukkumassa, mutta aamuisin kun mies tekee lähtöä, koira tulee viereeni. Vahtineeko minua vai mitä lie. Kohta kainalooni pujahti kuopus joka oli herännyt omia aikojaan. Vissiin meinasi vain hetken köllötellä äidin kainalossa, mutta nukahti uudelleen. Minäkin torkuin, sillä sisäinen kelloni herättää minut oikeaan aikaan.
Puoli kahdeksalta nousin tekemään aamupalaa lapsille. Smoothieta oli tilaus. Tyrkkäsin tehosekoittimeen banaania, päärynää, ananasta ja mustikkakeiton jämät. Kuopus arvosteli hyväksi. Itselleni nappasin jääkaapista eilisen voileipäkakun jämän ja kaadoin pannusta teetä. Mies oli keittänyt teen, mutta pannumyssyn alla se oli säilynyt lämpimänä. Päätin hemmotella itseäni ja söin vielä yhden mokkapalan.
Yhtäkkiä tajusin, että kello oli kymmenen yli kahdeksan enkä ollut herättänyt esikoista! Lauloin oven raosta "Kello on lyönyt jo kahdeksan, lapset herätäkäääää" ja esikoinen avasi silmänsä. Hyvin oli kuulemma nukuttanut. Hän nappasi smoothiensa ja meni tietokoneelle. Hörpin teeni loppuun ja ruokin koiran.
Kastelin viljelmäni; tomaatit, kurkut, paprikat, basilikat... Sain lahjoituksena yrttiruukun, sellaisen korkean jossa on 6 pientä ulkonemaa. Se on pyörinyt kodinhoitohuoneessa jo jonkin aikaa. Viime viikolla torstaina sain aikaiseksi täyttää sen ja kylvää yrttien siemeniä. Tänä aamuna huomasin että kahdessa lokerossa on pieniä alkuja! En tiedä onnistuvatko, mutta pitää kokeilla. Olen vähän huono noudattamaan kunnolla ohjeita tässä(kin) asiassa. Menen vähän sillä periaatteella, että on multaa, siemeniä, vettä, valoa ja lämpöä... ja kiitollisia ajatuksia ... niin kyllä sieltä jotain tulee.
Hoputtelin lapsia kouluun. Kun esikoinenkin viimein painoi ulko-oven kiinni, koira tuijotti minua. Niin kuin se tuijottaa joka arkiaamu kun lapset ovat lähteneet. Tiedän, on sen vuoro. Vettä satoi ihan kunnolla mutta ei auttanut. Puin keltaisen sadetakkini ja suunnistimme metsään lenkkipolulle. Lähtiessä ajattelin, että kävellään hetki kun satoi niin paljon. Mutta matkan aikana sade hiipui hiljaiseksi tihkuksi joten teimme normaalin lähes tunnin mittaisen lenkin. Ketään muita ei näkynyt. Kummallista.
Kun tulimme kodin lähelle, koiran oli pakko päästä aidan taakse tuijottamaan lapsia. Poikien serkku ystävänsä kanssa tuli tervehtimään koiraa. Koiralle on aina suuri pettymys kun ei pääse koulun pihalle juoksemaan ja leikkimään lasten kanssa.
Kävin suihkussa ja keitin sen jälkeen raparperi-mansikka -kiisselin. Viikonlopun piirakkatarpeista oli jäänyt raparperia ja pakastimessa oli kaupan pakastemansikoita joita lapset eivät hyväksyneet smoothieen. Oli kuulemma pahaa. Mutta kiisselissähän nekin menevät.
Lähettelin muutaman sähköpostin, lähinnä kyläyhdistyksen ja marttojen asioissa. Ja vastasin pariin puheluunkin. Virkkasin ja katsoin ohjelmia netistä. Esikoinen tuli kotiin jo puolen päivän aikaan. Sanoi että mahaan koskee liikaa. Liekkö herkuttelun seurauksia. Kuopus tuli yhdeltä. Loppujen lopuksi kumpikin söi kiisseliä joka oli kuulemma hyvää.
Mies tuli viideltä ja hiukan myöhemmin söimme jämäruokaa; possunfileepihvejä ja perunamuusia, sekä tänään tehtyä salaattia.
Luin pojille "iltasatuna" pari lukua kirjasta "Perillinen", joka kertoo Eragon nimisestä lohikäärmeratsastajasta. Tämä kirja on neljäs ja viimeinen kirja sarjasta. Minäkään en ole aiemmin lukenut kirjaa, joten sitä on mielenkiintoista lukea. Itselläni on menossa "Punapukuisen naisen talo" joka on päiväkirjamuotoinen oikeasti tapahtunut tarina suomalaisesta naisesta joka asuu Wienissä mutta ostaa Unkarista pienen talon puutarhoineen.
Kävin koiran kanssa myös iltapissalla. Juuri silloin ei satanut. Emme taaskaan nähneet ketään muita. Katsoin vielä Komisaario Nardonen. Luulenpa että nyt on aika käydä unten maille.
Puoli kahdeksalta nousin tekemään aamupalaa lapsille. Smoothieta oli tilaus. Tyrkkäsin tehosekoittimeen banaania, päärynää, ananasta ja mustikkakeiton jämät. Kuopus arvosteli hyväksi. Itselleni nappasin jääkaapista eilisen voileipäkakun jämän ja kaadoin pannusta teetä. Mies oli keittänyt teen, mutta pannumyssyn alla se oli säilynyt lämpimänä. Päätin hemmotella itseäni ja söin vielä yhden mokkapalan.
Yhtäkkiä tajusin, että kello oli kymmenen yli kahdeksan enkä ollut herättänyt esikoista! Lauloin oven raosta "Kello on lyönyt jo kahdeksan, lapset herätäkäääää" ja esikoinen avasi silmänsä. Hyvin oli kuulemma nukuttanut. Hän nappasi smoothiensa ja meni tietokoneelle. Hörpin teeni loppuun ja ruokin koiran.
Kastelin viljelmäni; tomaatit, kurkut, paprikat, basilikat... Sain lahjoituksena yrttiruukun, sellaisen korkean jossa on 6 pientä ulkonemaa. Se on pyörinyt kodinhoitohuoneessa jo jonkin aikaa. Viime viikolla torstaina sain aikaiseksi täyttää sen ja kylvää yrttien siemeniä. Tänä aamuna huomasin että kahdessa lokerossa on pieniä alkuja! En tiedä onnistuvatko, mutta pitää kokeilla. Olen vähän huono noudattamaan kunnolla ohjeita tässä(kin) asiassa. Menen vähän sillä periaatteella, että on multaa, siemeniä, vettä, valoa ja lämpöä... ja kiitollisia ajatuksia ... niin kyllä sieltä jotain tulee.
Hoputtelin lapsia kouluun. Kun esikoinenkin viimein painoi ulko-oven kiinni, koira tuijotti minua. Niin kuin se tuijottaa joka arkiaamu kun lapset ovat lähteneet. Tiedän, on sen vuoro. Vettä satoi ihan kunnolla mutta ei auttanut. Puin keltaisen sadetakkini ja suunnistimme metsään lenkkipolulle. Lähtiessä ajattelin, että kävellään hetki kun satoi niin paljon. Mutta matkan aikana sade hiipui hiljaiseksi tihkuksi joten teimme normaalin lähes tunnin mittaisen lenkin. Ketään muita ei näkynyt. Kummallista.
Kun tulimme kodin lähelle, koiran oli pakko päästä aidan taakse tuijottamaan lapsia. Poikien serkku ystävänsä kanssa tuli tervehtimään koiraa. Koiralle on aina suuri pettymys kun ei pääse koulun pihalle juoksemaan ja leikkimään lasten kanssa.
Kävin suihkussa ja keitin sen jälkeen raparperi-mansikka -kiisselin. Viikonlopun piirakkatarpeista oli jäänyt raparperia ja pakastimessa oli kaupan pakastemansikoita joita lapset eivät hyväksyneet smoothieen. Oli kuulemma pahaa. Mutta kiisselissähän nekin menevät.
Lähettelin muutaman sähköpostin, lähinnä kyläyhdistyksen ja marttojen asioissa. Ja vastasin pariin puheluunkin. Virkkasin ja katsoin ohjelmia netistä. Esikoinen tuli kotiin jo puolen päivän aikaan. Sanoi että mahaan koskee liikaa. Liekkö herkuttelun seurauksia. Kuopus tuli yhdeltä. Loppujen lopuksi kumpikin söi kiisseliä joka oli kuulemma hyvää.
Mies tuli viideltä ja hiukan myöhemmin söimme jämäruokaa; possunfileepihvejä ja perunamuusia, sekä tänään tehtyä salaattia.
Luin pojille "iltasatuna" pari lukua kirjasta "Perillinen", joka kertoo Eragon nimisestä lohikäärmeratsastajasta. Tämä kirja on neljäs ja viimeinen kirja sarjasta. Minäkään en ole aiemmin lukenut kirjaa, joten sitä on mielenkiintoista lukea. Itselläni on menossa "Punapukuisen naisen talo" joka on päiväkirjamuotoinen oikeasti tapahtunut tarina suomalaisesta naisesta joka asuu Wienissä mutta ostaa Unkarista pienen talon puutarhoineen.
Kävin koiran kanssa myös iltapissalla. Juuri silloin ei satanut. Emme taaskaan nähneet ketään muita. Katsoin vielä Komisaario Nardonen. Luulenpa että nyt on aika käydä unten maille.
Kommentit
Lähetä kommentti