Tihku tiistai
Heräsimme tänäänkin harmaaseen ja sateiseen aamuun. Kuuden aikoihin sade oli kuitenkin lähinnä tihkua, ja yhdeksän maissa metsälenkki tehtiin ihan kuivassa säässä. Harmaata oli edelleen.
Aamu tuntui jäävän kovin lyhyeksi, koska lähdin kahdeksitoista museopihalle talkoisiin. Huomasin, että hiipivä mökkierakoituminen on iskemässä. Ei olisi huvittanut lähteä. Olisi ollut kiva jäädä vaan kotiin löhöilemään. Olin kuitenkin luvannut mennä ja koska minulla ei ollut mitään todellista, pätevää syytä jäädä pois, lähdin. Sen verran kuitenkin laiskottelin, että menin autolla... voi häpeä! Olisi pitänyt mennä kävellen.
Museopiha lähes kuhisi talkoolaisia. Joku laskeskeli, että meitä oli 25. Ei varmaan ainakaan paljon erehtynyt. Pihaa siistittiin, pirttiä putsattiin. Kahvit keitettiin. Ja vielä kokouskin pidettiin. Suunniteltiin heinäkuun perinnepäivää. Ja minä nautin joka hetkestä. Kaikki se oli sitä mitä minä rakastan; yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys, talkoohenki, tapahtuman suunnitteleminen (ja järjestäminen). Se on voimaannuttavaa! Olisin tietenkin halunnut olla vähän joka kohdassa räpeltämässä, mutta eihän sellainen onnistunut. Sillä tavoin en olisi saanut tehtyä mitään.
Kävin kotimatkalla ruokakaupassa ja postissa. Talkoista lähtiessä muistin, että paketinhakulappu oli jäänyt pakastimen oveen. Yritin soittaa kuopukselle jos se olisi tuonut sen kaupalle. Mutta kuopus ei kuullut puhelintaa, koska pelasi kuulokkeet korvilla. Kaupan pihassa muistin, että olin saanut tilauksesta sähköpostiin seurantakoodin ja se on juuri se koodi jolla sen paketin saa! Ongelma oli ratkaistu, koska ko. sähköposti löytyi kännykästä. Paketissa oli langat kuopuksen huppariin.
Ruuaksi oli tänään spagettia ja bolognesekastiketta. Juu ei, en haudutellut alusta asti vaan vetäisin purkista kastikkeen jauhelihan sekaan. Enpä olisi kovin kummoisia pitkäkestoisia ruuanlaittoja tänään talkoiden jälkeen edes ehtinyt tekemään.
Aamu tuntui jäävän kovin lyhyeksi, koska lähdin kahdeksitoista museopihalle talkoisiin. Huomasin, että hiipivä mökkierakoituminen on iskemässä. Ei olisi huvittanut lähteä. Olisi ollut kiva jäädä vaan kotiin löhöilemään. Olin kuitenkin luvannut mennä ja koska minulla ei ollut mitään todellista, pätevää syytä jäädä pois, lähdin. Sen verran kuitenkin laiskottelin, että menin autolla... voi häpeä! Olisi pitänyt mennä kävellen.
Museopiha lähes kuhisi talkoolaisia. Joku laskeskeli, että meitä oli 25. Ei varmaan ainakaan paljon erehtynyt. Pihaa siistittiin, pirttiä putsattiin. Kahvit keitettiin. Ja vielä kokouskin pidettiin. Suunniteltiin heinäkuun perinnepäivää. Ja minä nautin joka hetkestä. Kaikki se oli sitä mitä minä rakastan; yhdessä tekeminen, yhteisöllisyys, talkoohenki, tapahtuman suunnitteleminen (ja järjestäminen). Se on voimaannuttavaa! Olisin tietenkin halunnut olla vähän joka kohdassa räpeltämässä, mutta eihän sellainen onnistunut. Sillä tavoin en olisi saanut tehtyä mitään.
Kävin kotimatkalla ruokakaupassa ja postissa. Talkoista lähtiessä muistin, että paketinhakulappu oli jäänyt pakastimen oveen. Yritin soittaa kuopukselle jos se olisi tuonut sen kaupalle. Mutta kuopus ei kuullut puhelintaa, koska pelasi kuulokkeet korvilla. Kaupan pihassa muistin, että olin saanut tilauksesta sähköpostiin seurantakoodin ja se on juuri se koodi jolla sen paketin saa! Ongelma oli ratkaistu, koska ko. sähköposti löytyi kännykästä. Paketissa oli langat kuopuksen huppariin.
Ruuaksi oli tänään spagettia ja bolognesekastiketta. Juu ei, en haudutellut alusta asti vaan vetäisin purkista kastikkeen jauhelihan sekaan. Enpä olisi kovin kummoisia pitkäkestoisia ruuanlaittoja tänään talkoiden jälkeen edes ehtinyt tekemään.
Kommentit
Lähetä kommentti